3-vuotias, joka on ollut noin vuoden päiväkodissa: ottaisitteko pois päiväkodista kotihoitoon kun pikkusisarus syntyy?
Ja sitten lapsi menisi vuoden päästä takaisin päiväkotiin pikkusisaruksen kanssa. Miten kannattaa mielestänne tehdä ja perustelut?
Kommentit (104)
Pitäisin kotona isomman. Kävisin kerhoissa yhdessä lasteni kanssa tai lapsi menisi kerhoon yksin jonkun kerran viikossa.
En usko että päiväkoti tarjoaisi lapselleni yhtään mitään sellaista mihin en itse kykenisi.
Päiväkoti on mielestäni hoitopaikka lapsille jotka eivät saa kotona hoitoa.
Riippuu tosi paljon myös vauvasta. Itkuisen vauvan kanssa on vaikeaa ja stressaavaa tarjota kerhoiluja ja puistoreissuja isommalle, jolloin osa-aikainen päiväkoti on varsin hyvä vaihtoehto. Lapsetkin on hyvin erilaisia, osa viihtyy paremmin kotona ja osa taas kiipeilee seinille ilman sitä lapsiseuraa.
Ottaisin. Tottakai. On tärkeää, että sisaruksille tulee hyvä suhde heti pienestä pitäen.
Meillä 3.5v meni hoitoon 3 päivänä viikossa 8-15.
Niinä kahtena kotipäivänä, käytiin toisena myös kerhossa, mutta kaikki tuon ikäiset oli päiväkodissa, joten se oli tylsää. Ja se oli myös tylsää kun vauva roikkui tississä koko ajan (ja aiheutti myös mustasukkaisuutta). Tarhassa jäi monet retket tekemättä ja sekin harmitti.
Toki paljon kivaakin ehdittiin yhdessä tehdä sen vuoden aikana, mutta 100% kotona ollen en usko, että olisi ollut niin kiva vuosi. Ja sekin auttoi että meidän päiväkoti on pieni ja kiva, suurin osin samat hoitajatkin olleet vuosia ja vakisijaisetkin.
Minä pitäisin molemmat kotona. Kiireettömät aamut ja omaan tahtiin eläminen veisivät voiton. Päiväkodin hälinä saattaa virittää lapsen kierroksille, joka purkautuu sitten kotona tehden päiväkotipäivistä raskaita kaikille.
Vierailija kirjoitti:
Meillä on 3v esikoinen ja juuri syntyi vauva. Esikoinen käy päivähoidossa osa-aikaisesti, eli laskettiin hoidontarvetta täydestä viikosta 2-3pv/viikko systeemiin. Meille oikea ratkaisu.
Kotipäivinä olen välillä helisemässä tuon aktiivisen leikki-ikäisen kanssa, joka tarvitsee äitinsä huomiota ja haluaa minut jatkuvasti leikkiin mukaan. Samalla minulla on pieni vauva, joka ei suostu nukkumaan muualla kuin sylissä/kantoliinassa. Siinä sitten vauva sylissä tai liinassa koitan rullata arkea samalla, kun esikoinen mankuu leikkikaveria.
Onhan ne kotipäivät kivojakin, jos olen päässäni vähän suunnitellut miten pidän molemmat lapset tyytyväisinä. Aika usein vastaus on leikkipuisto tai Ryhmä hau. Päiväkotipäivät ovat minulle tarvittu hengähdystauko (tai ainakin saan antaa kaiken huomioni vauvalle) ja esikoiselle tärkeitä leikkipäiviä kavereiden kanssa. Esikoinen pääsee siellä aivan eri tavalla purkamaan energiaa mitä m
Tarkoitat varmaan energian purkamisella sitä, että esikoisesi pääsee opettelemaan oman vuoron odottamista, kun päiväkodin työntekijällä on ne 6 muutakin aktiivista leikki-ikäistä hoidettavanaan?
Vierailija kirjoitti:
Jos esikoinen viihtyy päiväkodissa niin en ottaisi pois.
Kolmevuotiaalle tekee hyvää olla muiden lasten seurassa.
Vauva on jo tarpeeksi iso muutos lapsen arkeen, parempi pitää muu elämä mahdollisimman samanlaisena kuin aiemmin
Äidin on hyvä saada keskittyä pelkästään uuteen vauvaan osa päivästä
Kai siihen vauvaan voi keskittyä silloin, kun isä on kotona?
Vierailija kirjoitti:
Riippuu tosi paljon myös vauvasta. Itkuisen vauvan kanssa on vaikeaa ja stressaavaa tarjota kerhoiluja ja puistoreissuja isommalle, jolloin osa-aikainen päiväkoti on varsin hyvä vaihtoehto. Lapsetkin on hyvin erilaisia, osa viihtyy paremmin kotona ja osa taas kiipeilee seinille ilman sitä lapsiseuraa.
Ja osa kiipeilee seinille päiväkodissa lapsiseurasta huolimatta, tai sen takia.
Vierailija kirjoitti:
En ottaisi. Päiväkoti on parasta lapselle. Vaikkei nyt joka päivä veisikään esikoista päiväkotiin.
Millä tavalla se on parasta lapselle? Eikö parasta ole olla kanssasi kotona vauvaa hoitaen.
En veisi lasta päiväkotiin missään nimessä, jos toinen vanhempi on kotona. Päiväkodeissa ei paljon varhaiskasvatusta, siellä koitetaan pitää lapset tallessa ja hengissä päivän ajan liian vähällä henkilökunnalla. Lisäksi lapsi kerää sieltä kaikki flunssat, oksennustaudin, täit ja kihomadot ja vie ne kotiin vauvalle.
t. Vakaope
Pitäisin kotona tuon ikäisen. Oma lapsi oli jo lähemmäs 5v, kun pikkusisarus syntyi, hän on jatkanut kahtena päivänä viikossa päiväkodissa. Se on ollut meille hyvin toimiva ratkaisu.
En veisi, kyllä ne lapset saa laitoksissa olla tarpeeksi koko pienen ikänsä. Nautttikaa vapaudesta ja aikatauluttomuudesta. Kyllä se arki/päiväkoti/koulu ajat vielä koittaa jolloin ei niin vapaata ole. Ja kavereita kyllä saa.
En päättäisi asiaa ennen kuin nuorempi on syntynyt. Siltä varalta, että kaikki ei olekaan kunnossa, vaan nuorempi joutuu olemaan viikkoja sairaalassa ja sinä olet siellä hänen kanssaan. Tai kotiuduttuaan huutaa päivät ja yöt niin, että sinä olet aivan loppu. Silloin vanhemman lapsen on parempi olla päiväkodissa sellaisten ihmisten kanssa, jotka eivät ole väsymyksestä täysiä zombieita. Päätä asia sitten, kun näet miten elämä alkaa rullata.
Ottaisin kotihoitoon. On siinä nyt aika iso ero sairastaako yhden flunssan vuoden aikana vai lähemmäs sata. Eivätkä ne kaikki taudit ole ihan vaarattomia pikkuvauvallekaan. Mielestäni sisaruksista on myös aika pian seuraa toisilleen.
Eikä ne päivökodin aikuiset saatikka lapset niin mukavia aina ole. En veisi. Eihän ne varmaan vanhemmille kerro joka kerran kun Pirkko-Eemeli kiusaa Terttu-Liisaa tai kuinka Väinö-Misteli kyselee aikuisilta miksi hän on päiväkodissa ja äiti kotona. Ja kesällä kuumat pienet pöiväkodin pihat. Ei tarpeeksi aurinkorasvaa laiteta kun aikuiset mieluummin seisoo omassa seurassaan ja lapset touhuaa omiaan. Menkää joskus seuraamaan mitä päiväkodeissa tapahtuu.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos mahdollista, antaisin olla puoli päivää päiväkodissa, väsynyt äiti kaipaa lepoa eikä oikein jaksa leikki-ikäisen seurana.
Kannattaako niitä lapsia tehdä enempää, jos ei jaksa kuin yhden kerrallaan hoitaa?
Olen eri, mutta miksi ei kannattaisi? Onhan tuohon jaksamiseen apua saatavilla, ja jos rankka aika tarkoittaa vauva-aikaa, nii eihän se loputtomiin kestä. Jos esim. osa-aikainen päivähoito auttaa jaksamaan, niin miksi ei hyödyntäisi sitä?
Omat lapseni ovat jo teini-ikäisiä, mutta minulla on huonoja kokemuksia kotona hoitamisesta. Laitoin esikoisen todella myöhään päiväkotiin (en ollut työtön tai kotiäiti, mutta muuten vaan se oli työni puolesta mahdollista), ja vasta 4-vuotiaana päiväkotiin mennessään hän sai kavereita. Puistoissa oli kyllä lapsia, mutta ne olivat aina satunnaisia kohtaamisia. Perhekahviloissa taas oli pelkkiä vauvoja ja taaperoita. Suhtaudun myös skeptisesti siihen, että vauva-aika kuluu jotenkin niin, että "esikoinen auttaa vauvanhoidossa" ja sitten äiti keskittyy esikoiseen. Se vauva-aika ei suinkaan suju välttämättä noin. Vauva-aika ei myöskään ole mitään rutiineista vapaata, aikataulutonta hengailua - siinä ei toki aina mennä kellon mukaan, mutta vauvan tarpeet sanelevat päivän kulkua niin paljon, että käytännössä se on hyvin kaukana mistään vapaasta ajankäytöstä, jossa ihan vain tehdään mitä huvittaa silloin kun huvittaa. Mikäli kotona olisi kaksi vanhempaa, silloin rennompi meininki voi olla toteutettavissa.
Nuorempi lapseni meni päiväkotiin 3-vuotiaana. Eipä 3-5-vuotias sinänsä siitä kärsi tai pilalle mene, jos ei hoidossa ole, mutta jos päiväkoti on kiva, on siinä myös paljon hyviä puolia. Eihän siellä ole pakko koko päivää olla.
Minä pitäisin kotona. Ei kolme vuotias vielä tarvitse välttämättä kaverilaumaa ja virikkeitä. Vanhemman ja sisaruksen kanssa touhuilu, leikkipuistossa käyminen, mäen lasku, uiminen, kirjastossa käynti yms normaalit jutut kyllä riittävät. Ja vaikka sisarus onkin vasta vauva, niin kyllä hänestä jo puolivuotiaana alkaa vähän seuraakin olla. Ja jos tarkoitus on noin vuoden päästä taas mennä päiväkotiin, niin ei lapsi siinä minun mielestäni mitään menetä, päinvastoin. Vaikka lapsi tykkäisikin olla päiväkodissa niin päiväkotiarki ON stressaavaa lapselle, sitä on turha kieltää.
Jättäisin puolipäiväisesti tarhaan
Meillä siirryttiin puolipäivähoitoon. Mieheni vei 3-vuotiaan aamulla päiväkotiin kuten ennenkin puoli kahdeksaksi ja minä hain pojan lounaan jälkeen. Puolisen vuotta mentiin näin, esikoinen täytti 4 vuotta ja halusi olla päiväkodissa pidempään, kotona kun ei ollut kavereita.