Miksi yhä edelleen liikunnanopettajat pilaaavat liikuntakiinnostuksen

Jaa. Että sen takia haukutaan mitättömäksi, jos ei juokse kahtatoista minuuttia.

Vuosien varrella olen huomannut, että me opettajat pilaamme kautta linjan kaikkien lapsien kaiken innostuksen. Näin ainakin äipät ajattelee.



Voisiko asiaa miettiä näinkin:

Koulussa tehdään kaikenlaisia asioita. Kaikessa ei tarvitse olla hyvä, kaikkea ei tarvitse rakastaa. Yksi kouluopetuksen funktio on sekin, että lapset oppivat tekemään hankaliakin asioita. Emme me opettajat voi olla jokaiselle lapselle (ja äidille) mieliksi. Opettamamme aineet eivät ole kaikille mieleen. Mutta sitähän tämä elämä on. On arkea ja juhlaa. On kivaa ja tylsää.



Itse en pitänyt liikunnasta, käsityöstä enkä kuviksesta koulussa. Opettajat olivat sellaisia vanhoja kurppia. Mutta enpä minä heitä syyttänyt/syytä. Vika oli/on siinä, etten oikein pitänyt ja osannut näitä asioita. Kävin hampaat irvessä tunneilla ja opin, että jotkut asiat on tehtävä vaikkei haluaisi.



Tämä läksy lienee monelle nykylapselle ja nykyäidille aivan ylitsepääsemättömän vaikea. Curling sujuu äideiltä tosin erittäin hyvin.



ope

Aina jotain jumppaa tai joukkuepelejä. Jumpassa olen huono koska en ole notkea enkä rytmitajuinen, ja joukkuepeleissä en viitsinyt lähteä sähläämään niiden aggressiivisten tosissaanpelaajien kanssa. Sanotaan, että liikuntatunnit ovat tärkeitä, jotta oppilaat tutustuisivat eri lajeihin. Hyvä niin, mutta miksi niitä tappavan tylsiä pesäpalloja sun muita sitten pelataan tunnista toiseen. Yksiä ei kiinnosta yhtään ja toisilta meinaa katketa verisuoni päästä. Liikunnassa saisikin olla enemmän valinnaisuutta. Kun huomataan, että joku laji ei kertakaikkiaan sovi jollekulle, niin häntä voitaisiin sitten rohkaista löytämään itselleen paremmin sopiva laji ja annettaisiin tehdä sitä.



Minä uskalsin vasta lukion viimeisillä luokilla avata suuni ja sanoa liikunnanopettajalle, että en enää osallistu joukkuepeleihin, vaan menen mieluummin lenkille tai kuntosalille. Liikuntanumeroni nousi.

Lainaus:



Mä kyllä pidän huolen siitä, että mun lapsia ei pakoteta liikunnassa mihinkään. Jos sattuu joku tyranni liikunnan maikaksi niin tämä mamma soittaa luuri kuumana opelle ja antaa kuulla selvät sävelet :D

[/quote]

***Kaltaisillesi äideille nauramme päivittäin opettajainhuoneessa. Ei voi olla mahdollista, että kasvatat lapsesi tuolla tyylillä! Mieti, mihin he oppivat, kun sinä soitat opelle, jos tämä " pakottaa" kullannuppusi tekemään jotakin. Meinaatkos soitella sitten lapsesi työnantajallekin, jos tämä erehtyy pakottamaan esim. tekemään epämiellyttäviä töitä?



Miettikää vähän! Just tällaisen asenteen takia nykykersat ovat niin levottomia ja lyhytpinnaisia. Antakaa niiden välillä oppia tekemään niitä tylsiäkin hommia, saakeli!

..kalikka kalahtaisi curling-äiteihin?



Sitä odotellessa,

hyvät viikonloput!



OPe

liikuntatunneilla!?



Aika harva valittaa äikänopettajista kun kaikki pakoitettiin tekemään samat asiat. Uskallan olettaa, että vika piilee liikunnan opettamisen metodeissa.

Haluan erityisesti nostaa esille sen, miten kauheaa oli joutua pakosti uimaan koulun liikuntatunneilla



Teini-ikäiselle oma kroppa on muutenkin järjettömän tärkeä asia, ja viat nähdään ylenmääräisinä. Ja jos olet jo valmiiksi läskeistä pilkattu, niin on vaikea kuvitella mitään kamalampaa, kuin PAKKO riisuutua alasti/uimapukusilleen näiden kiusaajien edessä.



Siinä sitten sai valita sen tai jälki-istunnon. Ja opettajahan ei musta välitä, kuin, että kaikki uivat ja LIIKKUVAT.



Itse asiassa en itse ollut kiusattu, mutta muistan ystäväni ahdistuksen noissa tilanteissa:(



Itse en koskaan ole oppinut hiihtämään enkä luistelemaan, kun lapsuutenkodissani ei sellainen mahdollista ollut. Nämä liikkatunnit muistan nöyryyttävinä, kun oletettiin, että tottakai jokainen nyt osaa luistella!



No minä en osannut.

Liikunnassa kun on opetussuunnitelmat kuin muissakin aineissa. Pitäisikö opettajan vain tuumata, että ei tarvitse tehdä mitään, kun oppilas ei halua yrittääkään. Minusta kannustaminen ja se, että yrittää saada oppilasta kannustuksella mukaan, on tärkeää.



Pitäähän täällä opettajia hieman puolustaakin, kun heitä niin haukutaan :)

ten oppia, jos ei harjoitella? Luovuttaako pitäisi samantien?

On varmasti ollut eläkkeellä jo ainakin 15 vuotta.



Kuitenkin, oli tosi herttainen naisihminen. Mäkin, cp-vammasta " kärsivä" nuori tyttö tuolloin, olin täysipainoisesti tunneilla mukana. Kannusti ja jaksoi tukea kaikkia.



Oli paljon erilaisia lajeja ja kukaan ei jäänyt viimeiseksi AINA joukkuevalinnoissa.



Se tuki ja kannustus todellakin vaikutti. Mua pelotti korkeat paikat ja vieläkin pelottaa. Noh, kuitenkin tein sen kiepin siinä telineellä kuten muutkin ja opin seisomaan päälläni ja muita uskomattomia juttuja mielestäni.

Tamburiinin tahdissa on ala-asteella juostu sitä laukka-askel-hyppyä. Sit yläasteella oli just kaikkia typeriä voimisteluja jne. Pojat tosiaan sai aina pelata kaikkee kivaa kuten esmes sählyä. Olis mekin haluttu mutta ei saatu. Luistelussa muistan että yhden kerran pelattiin jääpalloa, muuten tehtiin niitä kiemuroita. Lukiossa jo helpotti kun saatiin enemmän tehdä mitä haluttiin. Käytiin mm. keilaamassa ja ampumassa imppareilla ja jousipyssyllä.



Terkkuja kaikille joilla oli Väyrynen alias Väykkä liksanopena (Oulussa)

Meillä on varusteet kunnossa, on luistimet ja sukset jotka osaan voidella (olen nainen) koska on sellaista helppoa ainetta jota puristetaan pullosta, pullon suulla on sieni. Aine levitetään ja kymmenen minuutin kuluttua pohja hangataan rätillä. Kaikki osaa jos haluaa.



Eivät valita liikuntatunneista.



Opettajana vanhemmalla tytöllä on oma luokanopettaja (mies) ja pari kertaa ovat luistelleet nyt kun lunta saatiin. Ovat opetelleet uusia luistelukikkoja ja pelanneet ringetteä. Pojat ovat samalla liikkatunnilla vaikka ovat jo viidennellä. Hyvin on mennyt vaikka alussa olin epäileväinen ja ihmettelin asiaa.



Opettaja on innostava ja motivoiva.



Nuorempi lapsi on astmaatikko ja aluksi hänen opettaja luuli lasta haluttomaksi liikumaan kun väsyi helposti ja ahdisti. Kirjeen jälkeen asia on ok. En ole pyytänyt helpostusta lapselle vaan muistutan häntä ottamaan avaavan ennnen liikuntatuntia.



Liikkunta on osittain asennekysymys.

Ymmärrän lihavan lapsen tuskan liikunnassa sillä siskoni oli pyöreä pienenä ja kuulla asiasta. Opettajan pitäisi tehdä liikunta mielekkääksi kaikille. Tarvittaessa ei liene vaikeaa järjestää joillekin suihku vapautus tai mahdollisuus käydä yksin suihkussa.

Inhosin liikuntatunteja niin kovasti, että toivoin flunssan yms osuvan liikuntapäiville. Opettajalla oli muutama suosikki ja he saivat aina valita joukkueet lajiin kuin lajiin. Samat oppilaat jäivät kerta toisensa jälkeen viimeisiksi. Opettajan mielestä liikuntaa ei muutenkaan voinut harrastaa kilpailematta tai laskematta pisteitä.



Itse tykkäsin kyllä liikkua vapaa-ajalla, mutta liikuntatunnit olivat yhtä kidutusta. Samaa sanovat työkaverit, yhden käden sormilla ovat laskettavissa ne, jotka liikuntatunneista pitivät. Heistä kaksi on nykyään liikunnanopeja.



t. opettaja (en sentään liikunnan)

huvita, enpä opiskele niitä? Mitenkäs sitten arvioidaan, jos kukin tekee liikunnantunnilla ihan mitä huvittaa?



t. ope, ei liikunnan myöskään

Onko mielestänne liikanopella oikeus lytätä pienen lapsen liikunnallinen itsetunto ja liikunnan ilo? Muistan vieläkin 15 vuotta myöhemmin ihanan Inkerin sanat :(

voisko äikkään ja matikkaankin vaikka panna tytöille ja pojille eri tavoitteet ja pakolliset kuviot?

matematiikassa myös opetetaan kuinka pääsee oikeaan tulokseen, eikä vain pistetä ekalla pluslaskutunnilla testiä pystyyn kuinka hyvin kaikki laskee.

Sillä juuri noin meillä oli koulussa: pituushyppyä ei opetettu, vaan annettiin kolme hyppyvuoroa ja tulokset merkittiin ylös. Uintia ei opetettu, vaan mentiin altaaseen ja otettiin krooli ja rinuliuinti-nopeusajat. Ei siis kyse ole vain siitä, että " mä en halua uida tai hypätä pituushyppyä" . Vaan siitä, että koska lajeja ei _opetettu_, niin suora tulosten vertaileminen nöyryyttää.

useimpien likkunnan opettajien yksi opetuksen kantava voima on ollut liikunnassa heikompien oppilaiden väheksyminen/haukkuminen ja suoranainen mollaaminen. Niin teki myös oma liikunnan opettajani aikoinaan.



Miten ihmeessä tuo metodi voi ketään kannustaa? Sehän tappaa viimeisenkin halun yrittää. Ei fyssan opettajakaan suorasanaisesti tokaise heikkolahjaiselle muiden oppilaisen kuullen " oletkos yksinkertainen ääliö vai muuten vaan laiska, kun Schrödingerin yhtälö ei aukene?" .



Tuostahan tulisi tehdä jonkinsortin valitus rehtorille ja jopa ylemmälle taholle.

Se, ettei opeteta vaan vain testataan, on tietysti asiatonta ja ammattitaidotonta.

Täytyy sanoa, että luokanopettajakoulutuksesta ei saa juuri minkäänlaisia eväitä liikunnan opettamiseen alakoulussa. Minulla itselläni oli erittäin huonot muistot omista kouluajoistani kilpailuhenkisine liikuntatunteineen. No, koulutuksessa tuo sama asetelma jatkui edelleen.



Lopputuloksena tuosta olen toiminut jo kymmenen vuotta luokanopettajana opettamatta tuntiakaan liikuntaa. Onneksi olen ollut töissä joustavissa kouluyhteisöissä, joissa on löytynyt liikunnanopetuksesta kiinnostuneita opettajia, joilta taas ei ole onnistunut esim. musiikin opettaminen, joka minulta onnistuu hyvin.



En halua siirtää omia traumojani oppilasparoille, enkä koulutuksessakaan saanut mitään uusia eväitä liikuntatuntien vetämiseen.



Itse olen löytänyt liikunnan riemun vasta aikuisiällä ja käyn erilaisissa jumpissa (aerobic, chiball, pilates, bodypump ) kaksi kertaa viikossa.



t. Luokanope