Miksi yhä edelleen liikunnanopettajat pilaaavat liikuntakiinnostuksen

ainakin meidän lasten liikunnanopettaja on juuri kuvatun kaltainen. On epäreilu, pakottaa, toimii täysin mielivaltaisesti ja tuntuu että lapset jotka harrastavat liikuntaa kilpatasolla ovat erityisesti hänen hampaissaan.

et kun ope ite on kiinnostunut liikunnasta ja hyvä siinä niin ei voi ymmärtää, miten jotkut taas ei oo yhtään liikunnallisia ja haarahypytkin tekee tiukkaa. Mulla oli itellä onneksi tosi kivat liikunnan opettajat ala-asteella 90-luvun alussa lukuunottamatta toka luokkaa, jolloin meillä oli sellanen täti, joka oli vetänyt samalla tavalla tunnit 50-luvusta saakka. :/

jotka ovat siellä koulussakin hiihtäneet täyttä vauhtia totisella naamalla ja aina halunneet olla parempia kuin muut luokkatoverit. Eivät hekään ole liikunnasta nauttineet, se on ollut pelkkää suorittamista.

ollaan miehen kanssa molemmat mietitty (ollaan nyt 30 v.) miten molemmat inhottiin koulussa aina liikuntaa. Pitkän ihmisen kömpelyys on peruskouluiässä tosi haastavaa liikunnan suhteen ja oli kamalaa olla aina se viimeinen tai tokaviimeinen joukkueeseen valittu.



Ihme kyllä, molemmat ollaan aikuisena ruvettu tosi urheilulliseksi eli ei se koulu kauhean pitkäksi aikaa pystynyt liikunnasta viemään iloa.

ala-asteella olin hyvä liikunnassa: piirinmestari maastojuoksussa ja hiihdossa. Mutta yläasteelle tuli liikunanopeksi ämmä joka SUOSI törkeästi VAIN naisvoimistelua harrastavia. Muut eivät oleet mitään jne



Terkkuja vain Rahnastolle

Mutta kaikkein pahin oli ala-asteen liikunnanopettaja. (Tästä jutusta mut kyllä kaikki kaverit tunnistaa, mutta menköön.) Liikunnanopeni siis sanoi että " sä et saa koskaan lapsia, kun sulla on noin heikot vatsalihakset, ettet sä pysty niitä ponnistamaan ulos!" Ja minä olin siis tuolloin 9-vuotias, vastikään vatsa auki leikattu syöpäpotilas. Näin jälkikäteen ajateltuna vanhempieni olisi varmaan pitänyt anoa liikunnasta vapautusta vähäksi aikaa, kun opettajalla ei riittänyt ymmärrystä, vaikka tiesi sairaudestani. Mä vaan olen ihmetellyt tuota koko ikäni, että miten voi kenellekään noin sanoa ja tuossa iässä.

Liikunnanopettajat on usein sadisteja.

motorisesti taitava, ei vain satu olemaan innostunut jalkapallosta, sählystä ja yleisurheilusta, jotka ovat ne lajit mitä on eskarissa ollut tarjolla. Lapsi on hyvinkin innostunut uinnista, hiihdosta, luistelusta, tanssista, ulkoleikeistä (kirkonrotta, polttopallo ym. liikuntaleikit) ja taistelulajeista

Jo yläasteella pojat saivat aina pelata, mitä halusivat ja heillä oli aina kivaa ja menivät lähes juosten tunnille. En tosin tiedä, miten ei-urheilulliset pojat mahtoivat mieltää nämä iän ikuiset lätkät sun muut.

Mutta tytöillä on AINA AINA AINA näitä taitokisoja. Pitää osata tehdä kaiken maailman kieppejä ja kuperkeikkoja, luistellessa emme juuri koskaan pelanneet, vaan aina tehtiin niitä iän ikuisia alasteen tasoisia temppuja, kuten vaakoja. Todella innostavaa...

ja omassa nuoruudessa inhosin liikuntatunteja. En nykyäänkään harrasta muuta liikuntaa kuin lasten kanssa leikkipuistossa käyntiä, niin hirveät traumat se jätti!



Meillä oli sellanen vanha kärttynen eukko liikunnan opena, joka suosi vain niitä, jotka harrastivat jossain seurassa urheilua. Muut olivat hylkiöitä, mm. minä. Olen luonnostaan huono liikunnassa ja itsetuntoani ja halua edes yrittää ei kyllä yhtään auttanut se, että opettaja mollasi (vaikka yritin täysillä) että " yrittäisit nyt edes, et sä voi olla noin huono" . En kuollaksenikaan muista sen eukon nimeä, on varmaan jo eläkkeellä, mutta terkkuja vaan tälle järkytykselle, joka toimi Kotkassa Katariinan yläasteen liikunnan maikkana....



Mä kyllä pidän huolen siitä, että mun lapsia ei pakoteta liikunnassa mihinkään. Jos sattuu joku tyranni liikunnan maikaksi niin tämä mamma soittaa luuri kuumana opelle ja antaa kuulla selvät sävelet :D

Vierailija:

ala-asteella olin hyvä liikunnassa: piirinmestari maastojuoksussa ja hiihdossa. Mutta yläasteelle tuli liikunanopeksi ämmä joka SUOSI törkeästi VAIN naisvoimistelua harrastavia. Muut eivät oleet mitään jne

Terkkuja vain Rahnastolle

Ikinä ei mitään muuta tehty liikuntatunnilla kuin iänikuista naisvoimistelua. Ja liikunan numero perustui PELKÄSTÄÄN liikuntakokeeseen jossa kaikki joutuivat vuorollaan esittämään jonkun liikuntasarjan tamburiinin tahdissa (niiden open suosikkien jotka harrastivat ko. lajia katsoessa vierestä nauraen). Pahempaa kuin yksinlaulu.

Kuinkahan yleistä tällainen on vielä tänä aikana ?

Tuon jälkeen meni kaikki innostus liikuntaan. Myös kaikilla muilla ko. kaupungin 60-luvulla syntyneillä tytöillä. Kiitti vaan

mutta ehkä sitten olin se, joka meni pipo vinossa muiden ohi hiihtolenkeillä. Se, että suurin osa inhoaa esim. hiihtoa, johtuu mun mielestä paitsi siitä kamalasta opesta niin myös suurelta osin siitä, että monen välineet olivat ala-arvoiset. Todella vanhat sukset, jotka toimisivat, jos niitä vaikka voitelisi ja luistimet, joiden terät tökkivät jäätä, koska ei ole tullut mieleenkään terottaa niitä.



Meillä kanssa oli liikunnan ope, jonka suosikki oli telinevoimistelu, jossa olin surkea. Ei kuitenkaan hirveästi haitannut minua, sillä välillä tehtiin muutakin. Ja jos luistelussa olinkin onneton tekemään vaakoja, niin kiekkoa pelatessa pärjäsin - ja me onneksi tehtiin näitä molempia tunneilla.



Myönnän, muakin ärsytti se jatkuva mittailu ja suorittaminen, esim. lukiossa uinnissa pelkkää maisterin uimista, eikä esim. koskaan opetettu miten oikeasti uidaan tms.



Kaikesta en tykännyt, mutta suurimmaksi osaksi jäi ihan positiivinen kuva liikunnasta.

Opella oli niin selvät suosikit, että heitäkin jo hävetti. Ja joka ikinen vuosi samalla kaavalla, samoilla lajeilla, samoilla suunnitelmilla... Ja joka tunnin päätteeksi kirjattiin tulokset ylös, niin yleisurheilussa, uinnissa, kuntotesteissä jne.

missä ihmeessä näitä liikunnanopeja koulutetaan ???

koulutuksesta.

että puhtaasti vika vain opessa! eihän ne tietty opettajatkaan aina ole mitään unelmia, mutta voi sitä vikaa löytyä muualtakin..

Voisko ap:n lapsi inhota opettajaa vaikka siksi että open pitää valitettavasti vähän tasapäistää näitä liikuntaryhmässä olevia.. siellä paremmat ei saa/ pysty näyttämään kykyjään ehkä niin hyvin kuin haluasi ja se saattaa kismittää lasta???

järkytyin kun omilla lapsilla on samanlaisia kokemuksia koululiikunnasta alusta saakka. Mikään ei ole muuttanut 20 -30 vuodessa

olen kuitenkin aina tykännyt liikkua ja liikun edelleenkin aktiivisesti. Siinä taas ovat auttaneet kannustavat vanhemmat, jotka hankkivat aina asianmukaiset varusteet. Noilla varusteilla tosiaan on merkitystä ja sillä onko esim. sukset voideltu oikein vai ei. Muistelen vieläkin lämmöllä isääni, joka aamulla ennen töihinlähtöä voiteli meille lapsille sukset valmiiksi liikuntatunteja varten. :)



9

Vierailija:

että puhtaasti vika vain opessa! eihän ne tietty opettajatkaan aina ole mitään unelmia, mutta voi sitä vikaa löytyä muualtakin..

Voisko ap:n lapsi inhota opettajaa vaikka siksi että open pitää valitettavasti vähän tasapäistää näitä liikuntaryhmässä olevia.. siellä paremmat ei saa/ pysty näyttämään kykyjään ehkä niin hyvin kuin haluasi ja se saattaa kismittää lasta???

sen verran olen haastatellut lapseni kavereita. Opettaja vain on ilkeä kaikille tasapuolisesti ja pakottaa esim luistelemaan 2 tuntia 15 asteen pakkasessa. Ei keskeytä ringettepeliä vaikka joku saa naamaansa mailasta ja vuotaa verta - pakko luistella loppuun saakka vaikka naama veressä jne jne

Viime vuonna oli eri opettaja (mies) ja lapset olivat ihan innoissaan liikunnasta

Koululiikunta tappoi ilon liikunnasta..