Yksin asuvat. Miksi teille ei riitä yksiö?

Miten ihmeessä se voisi sinulle kuulua, vaikka asuisi yksin isossa kartanossa? Ei taida olla kysyjällä ihan kaikki inkkarit kanootissa. Eikä myöskään muumit laaksossa!

Hölmö kysymys, vilkaise peiliin jos mitään siellä näet..

Vierailija kirjoitti:

Miten ihmeessä se voisi sinulle kuulua, vaikka asuisi yksin isossa kartanossa? Ei taida olla kysyjällä ihan kaikki inkkarit kanootissa. Eikä myöskään muumit laaksossa!

Hölmö kysymys, vilkaise peiliin jos mitään siellä näet..

Aika harvalla viestiketjun aloittajalla on kaikki kuulat kupissa, sen verran tyhmiä aloituksia tulee.

Miksi niin, kyllä itse ainakin viihdyn yksiössä.  Entinen asunto oli iso mutta hiukan kolkko.

Yksiöt on suhteessa sen verran kalliita, että aika usein vain muutamalla kympillä lisää asuu jo kaksiossa. 

Itse asun 26-neliöisessä, mutta ei liikuta minua minkä verran neliöitä jollain muulla on. 

Haluan kunnon kokoisen keittiön, olohuoneen ja pesutilat sekä pihan. Miksi ihmeessä tunkisin itseni johonkin yksiöön? 

Tykkään tilasta. Lisäksi olen yksityisyrittäjä ja tarvitsen erillisen toimiston ja tarvitsen myös tilaa vieraita varten ja tilaa harrastaa liikuntaa kotona. 

Vierailija kirjoitti:

Itse tarvitsen pelkästään töilleni yli sata neliötä. 

Ja mitähän järkeä tämänkin alapeukuttamisessa on? Puhelinmyyjäksikö pitäisi ryhtyä?

Minulla on varaa kaksionkin vuokraan, pidän avarammista tiloista ja haluan asua läpitalon huoneistossa ilman vaihdonkin takia.

Hyvä että sovin kaksioonkaan, lisähuone menisi hyvin. (Kaksioni on tosin pieni, noin 50m2.) Työskentelen kotona ja tarvitsen tilaa työjutuille. Lisäksi olen käsityöihminen ja tarvitsen tilaa myös ompelutarvikkeille, koneille ja materiaaleille. Olen järjestänyt tilan niin, että toimii sujuvasti, mutta haaveilen silti pienestä omakotitalosta tai vaikka paritalon puolikkaasta, niin että olisi vielä erikseen työhuone ja makuuhuone "vierastilojen" eli keittiön ja olohuoneen lisäksi. Pihakin kelpaisi, tai iso terassi, johon voisi istuttaa kukkia.

Ja jos aloittajan mieltä kiusasi se, että asuvatko ihmiset väljästi yhteiskunnan tuella, niin lohdutan, että ihan itse olen omalla työlläni maksenut elämiseni ilman mitään tukia sen jälkeen, kun olin opiskelija 1990-luvulla. Onneksi tuli silloin ostettua asunto, koska nykyhinnoilla ei enää onnistuisi. Mutta jos elää muiden rahoilla, niin ei silloin voi valittaakaan siitä, että ei ole ylenpalttiset olosuhteet.

Mutta ymmärrän kyllä erittäin hyvin omasta kokemuksesta, että ei aikuinen ihminen voi asua missään yhden huoneen kopissa, varsinkaan jos on kotona enimmän osan vuorokaudesta! Tarvitsee tilaa tavaroilleen, ilmaa ympärilleen ja vähän vaihtelua, että voi siirtyä halutessaan huoneesta toiseen. Eri asia sitten, jos ollaan joskus vaikka sota-olosuhteissa tai muuten poikkeustilassa, mutta nyt puhutaan vielä normaalista arjesta.

Riittää, kunhan siellä mahtuu asumaan eikä asunto ole pelkkää kylppäriä. 

Minulla on 60 neliötä ja tämä on jo liikaa. Joku 45 neliötä olisi oikein passeli. 35 vielä menee, jos neliöt on järkevästi käytetty. Siitä pienemmät ei ole inhimillisiä. 

Asun yksin ok-talossa jossa 4 huonetta ja iso keittiö. Naapuri asuu yksin 300m2 ok-talossa. Miksi pitäisi änkeytyä pieneen yksiöön?

Vierailija kirjoitti:

Minulla on 60 neliötä ja tämä on jo liikaa. Joku 45 neliötä olisi oikein passeli. 35 vielä menee, jos neliöt on järkevästi käytetty. Siitä pienemmät ei ole inhimillisiä. 

Asuin nuorena 40 neliön kaksiossa, kapea läpitalon huoneisto. Oli kiva asunto, ja ihan mukavasti siinä eleli. Mutta jos pitäisi valita, niin mieluummin kaksio kuin yksiö niilläkin neliöillä.

Mä asun vielä toistaiseksi aikuisen lapseni kanssa omakotitalossa. Kun lapsi muuttaa pois, niin ei mulla ole kyllä aikomustakaan muuttaa tästä mihinkään. Varsinkaan mihinkään hikiseen yksiöön.

Koska haluan, että keittiössä voi tehdä muutakin kuin lämmittää mikroruokaa tai tilata Woltista. Tarvitsen tilaa kirjahyllyille, kukille, keräilyesineilleni ja digipianolle sekä käsityötarvikkeille. Minulla on kissoja. Niillekin pitää olla tilaa painia ja leikkiä ja kiipeillä tornissaan. 

Yksiö on sellainen moderni hellahuone. Siellä kaatuu seinät päälle ja pää halkee, ilma loppuu ja tulee hulluksi. Vanhan aikaiset hellahuoneet olivat sentään tilavampia kuin 20-25 neliötä. Ennemmin asuisin maaseudulla mummonmökissä kuin kerrostaloyksiössä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minulla on 60 neliötä ja tämä on jo liikaa. Joku 45 neliötä olisi oikein passeli. 35 vielä menee, jos neliöt on järkevästi käytetty. Siitä pienemmät ei ole inhimillisiä. 

Asuin nuorena 40 neliön kaksiossa, kapea läpitalon huoneisto. Oli kiva asunto, ja ihan mukavasti siinä eleli. Mutta jos pitäisi valita, niin mieluummin kaksio kuin yksiö niilläkin neliöillä.

Joo, joku 40-45 neliön kaksio olisi oikein hyvä.

En vastaa omasta puolestani, koska minulla on iso perhe. Mutta, ainakaan meidän keskisuuressa opiskelijakaupungissa ei vaan ole/riitä yksiöitä kaikille. Työkseni niitä etsin, mutta kaksioita on pakko tarjota, koska yksiöitä ei ole ja opiskelija-asuntoihin ei pääse jos ei ole opiskelija.

Pitää olla erillinen keittiö, olohuone, makuuhuone, työhuone, terassi, wc ja sauna suihkuineen, jotta viihtyy. Nykyiset pienet asunnot ovat usein pohjaratkaisultaan karseita avokeittiöitä, joissa on sänky. Haluaisin vielä lämmitettyä hyvin ilmastoitua varastotilaa sivubusineksen takia, mutta se vähän haastavaa löytää ja myös hinnaltaan siinä rajoilla pk-seudulla.

Miksi nelihenkiset perheet haluavat asua yli 50 neliöisissä asunnoissa? Eihän jokainen tarvitse omaa keittiötä ja omaa kylppäriä, vaan voivat käyttää samoja. Jos sinkut pitää ahtaa 20 neliöön, lasketaan sitten muillekin perheille sopivat asunnot kaavalla 10 neliötä plus 10 neliötä per henkilö.