Äidin/anopin muistilappu

Vierailija kirjoitti:

Minunkin anoppini puhuu olevansa hirveän kipeä, ei ole nukkunut moneen yöhön. Pyörryttää ja kuvailee kipujaan sietämättömiksi, lääkkeetkään eivät auta. Huolestun totta kai joka kerta, olen varaamassa aikaa lääkäriin. Anoppi tuntuu oikein hykertelevän ja kylpevän huomiossa? Sanoo, ettei saa varata lääkäriä ja jatkaa arkeaan ihan normaalisti näistä polvilleen lyövistä kivuista huolimatta. Tätä ei käsitä millään. Jos on niin kipeä ja uneton kuin väittää, niin miten kuitenkin toimii normaalisti, matkusteleekin, eikä halua apua. Mikä sen valittamisen pointti oikein on?

Ei oikein vanhoilla ihmisillä ole enää elämässään muuta, kuin ne omat vaivat.  Ne täyttää koko elämän, kun ne on niin kokonaisvaltaisesti läsnä kaiken aikaa.

Lääkäriin ei silti tahdota, koska lääkäri voi pian alkaa suositella hoitokotiin muuttamista, kukaties jonkun lausunnon tai lähetteen tekee, johon sitten joku virkamies puuttuu tai vähintään omainen ja sitten se on menoa se.  Kukaan ei halua omasta kodistaan mihinkään.

Valittamisen pointti on valittaminen.  Jos sitä kysytään.  Itse asiassa nuoremmatkin ihmiset valittaa kyllä vaivoistaan, mutta sitä ei vaan jotenkin lasketa.  Töissä työkaverit osaa kyllä valitella vaivojaan ihan siinä missä jotkut vanhuksetkin.  Ja valitetaan sitä kaikesta muustakin, mutta nuoret saa valittaa, vanhat ei.  Ainahan ihmisillä valittamisen aihetta löytyy.

Mistä näitten vanhusten pitäisi nuorempien kanssa keskustella?  Nuorten maailma on jo ihan erilainen kuin vanhusten.  Mistä he niin kovasti keskustelisivatkaan.  Ja miksi vanhan ihmisen pitäisi niin kovasti ymmärtää nykymenoa, kun ei sitä enää viisikymppinenkään tahdo käsittää.    

Lue.  Onhan ne tässäkin keskustelussa ( ja monissa muissa)  vinkuneet kun äiti/ anoppi ei muista vatsavaivojamme, allergioita, mieltymyksiä.   Mikä juttu se nyt olis kelikiaankaan perehtyä mutta kun ei viitsi.

Niinpä. Jos lääketiede ja/tai terveysasiat kiinnostaa, niin hyvin voi puhua siitä keliakiastakin. Tiesitkö muuten, että Suomessa on toiseksi eniten keliakiaa heti Ruotsin jälkeen? Ruotsissa on kyllä todella mahtavat valikoimat gluteenittomia tuotteita ja ruotsalaisten hotellien aamiaisella on ihanasti huomioitu keliaakikot. Oikein hyvää kahvipöytäkeskustelua.

Tai sitten voi tosiaan puhua siitä oman suoliston toiminnasta.

90 v anoppini seuraa Cannesia, rock-tähdet, kaikki jonninjoutavat telkkarista,  ihailee trummppia ja putinia yhtä aikaa ja Tiihosta ( Ettekö tunne tuota tärkeää heppua?)  täyttää sujuvasti sudokut,  tuntee eri urheilulajien tulokset,  lisäksi kaikkien tieteiden alojen tuntija,  hesarin opettelee päivittäin ulkoa.  Lisäksi tyylikäs ja rikas,  ei kiinnosta siivous, pyykki, ruuuan laitto,  pienten sielujen hommia.  

siinä olisi kunnon anoppi vastivaan makuun.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Omat vanhemmat ei ikinä suostuneet puhumaan aiheesta Miten pärjään vanhana. Heillä ei ollut mitään suunnitelmaa mitä sitten tapahtuu, kun omakotitalossa ei pärjää. Vaikea siinä on keskustella, kun toinen häipyy vihoissaan pois ja toinen jää syyttelemään, että miksi sinä isäs noin suututit. Ei nuo silti ole mitään kahvipöytäkeskusteluja, kun lasten puolisot ja omat lapset ovat paikalla.

 

 

Meillä olen huomannut, aihe on lapsille raskaampi kuin minulle.   Muistan itsekin, olin 45 kun äiti kuoli,  tajusin silloin että elämä muuttuu,  se ei aina pysy ennallaan.

Lapsianikaan ei onneksi jotkut filmitähdet tai muut idolit kiinnosta,  keskustelu pyörii kuitenkin arkisemmissa jutuissa.     Emme puhu heidän työasioistaan  koska ne kuuluvat työpaikoille  enkä tohtoritason hommista pystyisikää

Siis mistä ihmeen lastesi allekirjoituksista olet riippuvainen?

Vierailija kirjoitti:

Kammottavaa olisi olla kanssasi kahvipöydässä.   Politiikkaa ei  kuulu työpaikoille eikä kutsuille.   Uutiset katsotaan lehdestä ja telkkarista,  miniän ei tarvitse tulla niitä kertomaan.

Miten parsa ( hienompaa?)  on parempi keskustelunaihe kuin  mustikkasato (rahvaan puheita ) ?

Lapset syövät jäätelöä.  Ei aikuiset.38

 

Juuri tämän hetken parhaista ruoka-aineista on oikein sopivaa puhua. Toukokuussa syödään parsaa ja pensasmustikoita ja nektariineja, ja samaten kevyt kenttäkeskustelu kesän juhlien kakkuvalinnoista on oikein sopivaa juuri tähän hetkeen.

Jäätelön kioskihinnasta puhuminen on oikein kiva kevyt keskustelunaihe ja heijastelee jotain nykyisestä taloustilanteestamme. Voit ottaa sen ihan mikrotaloustieteellisenä puheenaiheena eikä tarvitse yhtään kertoa syökö itse jäätelöä vai ei saati sanoa että kenelle se on sopivaa. 😆 

Huomaa miten etäiset välit sinulla on vanhempiisi ja appivanhempiisi.  

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Omat vanhemmat ei ikinä suostuneet puhumaan aiheesta Miten pärjään vanhana. Heillä ei ollut mitään suunnitelmaa mitä sitten tapahtuu, kun omakotitalossa ei pärjää. Vaikea siinä on keskustella, kun toinen häipyy vihoissaan pois ja toinen jää syyttelemään, että miksi sinä isäs noin suututit. Ei nuo silti ole mitään kahvipöytäkeskusteluja, kun lasten puolisot ja omat lapset ovat paikalla.

 

 

Meillä olen huomannut, aihe on lapsille raskaampi kuin minulle.   Muistan itsekin, olin 45 kun äiti kuoli,  tajusin silloin että elämä muuttuu,  se ei aina pysy ennallaan.

Lapsianikaan ei onneksi jotkut filmitähdet tai muut idolit kiinnosta,  keskustelu pyörii kuitenkin arkisemmissa jutuissa.     Emme puhu heidän työasioistaan  koska ne kuuluvat työpaiko

Kuinkas te nyt viisaat nuoret ette ymmärrä  ettei omistamaanne asuntoa voi äiti myydä eikä kesämökkiä.   

Nuorempien itsekkyys tulee hyvin esille.  Vanhusten on taivuttava vaikka mille mutkalle miellyttääkseen,  kuunneltava vaikka miniän mielipiteet kaikista majdollisista yleisistä asioista ja vielä hänen ammattialansa erikoiskysymyksistä.

Vierailija kirjoitti:

Nuorempien itsekkyys tulee hyvin esille.  Vanhusten on taivuttava vaikka mille mutkalle miellyttääkseen,  kuunneltava vaikka miniän mielipiteet kaikista majdollisista yleisistä asioista ja vielä hänen ammattialansa erikoiskysymyksistä.

Ihan minimitason peruskäytöstavoista on kyse.😂😂😂😂😂😂😂😂😂😂😂😂😂😂😂

Näihin aikoihin määräytyy tuleva mustikkasato, ihan ajankohtainen aihe.

Mitä mieltä olette, mikä on paras paalauskonemerkki?  993

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Nuorempien itsekkyys tulee hyvin esille.  Vanhusten on taivuttava vaikka mille mutkalle miellyttääkseen,  kuunneltava vaikka miniän mielipiteet kaikista majdollisista yleisistä asioista ja vielä hänen ammattialansa erikoiskysymyksistä.

Ihan minimitason peruskäytöstavoista on kyse.😂😂😂😂😂😂😂😂😂😂😂😂😂😂😂

Ne on nuo käytöstavat  nuoremmalla polvella hallussa, hyvä yleissivistys, hyvä ammatillinen tieto,  lisäksi viihdeteollisuus, korkeakulttuuri,  maailman kriisit, sisäpolitiikka jne.   Kohta ovat itse vanhoja,  aika kulkee nopeasti.

Ihanan hilpeä keskustelu ;)

Huomaa miten etäiset välit sinulla on vanhempiisi ja appivanhempiisi.  

Niin. Yleensä ihmiset tutustuvat ja ystävystyvät tällä tapaa. Ensin jutellaan paljon neutraaleja juttuja ja sitä myöten kun löytyy yhteisiä kiinnostuksenkohteita, jatketaan niistä, syvennetään ja sitten aletaan muun joukossa kertoa ensin pieniä ja sitten myös keskikokoisia asioita itsestä. Esimerkiksi näin:

Oletko muuten ostanut mitään tai tehnyt löytöjä Sokoksen hiustenhellimisviikoilta, kun on niin hyvät tarjoukset? Minä ajattelin käydä ostamassa Moroccanoilin jätettävän hoitosuihkeen. Minulla on siitä matkakoko, ja aine on paitsi tosi tehokasta kuivaan pörrööni myös tuoksuu ihanalta.

Nyt sinulla on vastavuoroisesti tässä hyvä hetki kertoa omista hiuksistasi ja niiden hoidosta ja viestiä siitä, onko meillä tässä yhteistä puheenaihetta. Jos on, niin sitten meillä on jatkossa tässä yksi yhteinen kiinnostuksenkohde. Ei toki se ainoa vaan yksi viidestäkymmenestä yhteisestä asiastamme, jotka tekevät meistä ajan myötä ystäviä. Vaihtoehtoisesti voit kertoa tässä kohdin jotain omasta tai jonkun muun suoliston toiminnasta ja varmistaa ettei viihtymään aleta. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minunkin anoppini puhuu olevansa hirveän kipeä, ei ole nukkunut moneen yöhön. Pyörryttää ja kuvailee kipujaan sietämättömiksi, lääkkeetkään eivät auta. Huolestun totta kai joka kerta, olen varaamassa aikaa lääkäriin. Anoppi tuntuu oikein hykertelevän ja kylpevän huomiossa? Sanoo, ettei saa varata lääkäriä ja jatkaa arkeaan ihan normaalisti näistä polvilleen lyövistä kivuista huolimatta. Tätä ei käsitä millään. Jos on niin kipeä ja uneton kuin väittää, niin miten kuitenkin toimii normaalisti, matkusteleekin, eikä halua apua. Mikä sen valittamisen pointti oikein on?

Ei oikein vanhoilla ihmisillä ole enää elämässään muuta, kuin ne omat vaivat.  Ne täyttää koko elämän, kun ne on niin kokonaisvaltaisesti läsnä kaiken aikaa.

Lääkäriin ei silti tahdota, koska lääkäri voi pian alkaa suositella hoitokotiin muuttamista, kukaties jonkun lausunn

Tämä anoppi on kuusikymppinen juuri eläkkeelle jäänyt, eikä mikään oikein vanha. Hän valehtelee. Jos kivut ovat sietämättömät, ei ihminen lähde silloin matkoille, laita puutarhaa ja notku juorukerhoissa. Hän on sairaalassa. Mutta hän tosiaan valehtelee kipunsa ja unettomuutensa eikä siksi halua lääkäriin. Siellähän selviäisi, että vika on päässä.

Vierailija kirjoitti:

Näihin aikoihin määräytyy tuleva mustikkasato, ihan ajankohtainen aihe.

Mitä mieltä olette, mikä on paras paalauskonemerkki?  993

Kyllä minä muutaman sanan vaihtaisin sujuvasti mustikan kukinnastakin ja kysyisin vielä jotain lisääkin, jos se puhujassa resonoisi. Mustikan kukinta on taas vähän eri puheenaihe kuin se kuinka ketjun anoppi täällä kertoo, että minä vielä 65-vuotiaana kakaroilleni marjatkin poimin. 😆

Vierailija kirjoitti:

Kyllä voit arvostella minun, mieheni ja lasten ulkonäöt ihan vapaasti, samoin meidän ruokavaliot ja sisustuksen. On ok kuittailla mun vaatteista ja lasten vaatteista (tai niiden puuttumisesta tai että ne eivät mielestäsi ole soveliaat säähän/vuorokaudenaikaan/vierailuun/vierailijaan/sinun lapsuusteesi nähden). Voi rauhassa arvostella lasten koulumenestyksen ja opiskeluvalinnat, meidän aikuisten työpaikat, lasten kesätyöt (tai niiden puutteet), autot, fillarit ja rullaluistimet. Osta rauhassa just ne lahjat, joita haluat, vaikka sulle on sanottu 94 kertaa, että nuorin ei leiki autoilla ja vanhin ei halua meikata; omat rahasihan siinä tuhlaat. 

Mutta muista, että käytössäännöt pätee molempiin suuntiin. Jos arvostelet mun hiustyyliä, avaan minäkin sanaisen arkkuni sun päälaelta harventuneesta kuontalosta. Jos sun mielestä lapsen hame on liian lyhyt / pitkä / pinkki / musta, annan lapselle luvan arvostella sun kulahtanutta paitulia, joka ikä

Hyi! Puiatattaa. Kuulostat erittäin ilkeältä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Näihin aikoihin määräytyy tuleva mustikkasato, ihan ajankohtainen aihe.

Mitä mieltä olette, mikä on paras paalauskonemerkki?  993

Kyllä minä muutaman sanan vaihtaisin sujuvasti mustikan kukinnastakin ja kysyisin vielä jotain lisääkin, jos se puhujassa resonoisi. Mustikan kukinta on taas vähän eri puheenaihe kuin se kuinka ketjun anoppi täällä kertoo, että minä vielä 65-vuotiaana kakaroilleni marjatkin poimin. 😆

Mikäs siinä kiukuttaa jos terve 60- vuotias marjastaa ?   Olette äärimmäisen hankalua, ei ihme että on välit poikki äitiin ja anoppiin.

Olen nyt 79,  nelisen vuotta on nyt pitänyt pysyä pois marjametsistä.   Mikä surettaa kovasti. 

Meidän perheessä kokkailu tehdään yleensä yhdessä, niin äidin ei tarvitse muistaa muiden mieltymykset ulkoa. Ja jos jokin ei maistu niin saa syödä vaikka leipää.

Vierailija kirjoitti:

Huomaa miten etäiset välit sinulla on vanhempiisi ja appivanhempiisi.  

 

Niin. Yleensä ihmiset tutustuvat ja ystävystyvät tällä tapaa. Ensin jutellaan paljon neutraaleja juttuja ja sitä myöten kun löytyy yhteisiä kiinnostuksenkohteita, jatketaan niistä, syvennetään ja sitten aletaan muun joukossa kertoa ensin pieniä ja sitten myös keskikokoisia asioita itsestä. Esimerkiksi näin:

Oletko muuten ostanut mitään tai tehnyt löytöjä Sokoksen hiustenhellimisviikoilta, kun on niin hyvät tarjoukset? Minä ajattelin käydä ostamassa Moroccanoilin jätettävän hoitosuihkeen. Minulla on siitä matkakoko, ja aine on paitsi tosi tehokasta kuivaan pörrööni myös tuoksuu ihanalta.

Nyt sinulla on vastavuoroisesti tässä hyvä hetki kertoa omista hiuksistasi ja niiden hoidosta ja viestiä siitä, onko meillä tässä yhteistä puheenaihetta. Jos on, niin sitten meillä on jatkossa tässä yksi yhteinen kiinnostuksenk

Oispa kaamea anoppi jos alkaisi omista hiuksistaan, ihostaan, vaatteistaan puhymaan , vanha haahka.   Kyllä se on tärkeempää kuulla miniän suitsutusta laatutuotteista, ostopaikoista  ja kun menin sinne firman juhliin kaikki luuli kaksvitoseksi, itse pääjohtajakin tuli kehumaa .

Kaikilla ei ole anoppina mitään , miten sen sanoisin,  helsingin hienostorouvia .   

Vierailija kirjoitti:

Meidän perheessä kokkailu tehdään yleensä yhdessä, niin äidin ei tarvitse muistaa muiden mieltymykset ulkoa. Ja jos jokin ei maistu niin saa syödä vaikka leipää.

Mitkä ihmeen mieltymykset???

"Kuinkas te nyt viisaat nuoret ette ymmärrä  ettei omistamaanne asuntoa voi äiti myydä eikä kesämökkiä."

Tarkoitatko tilannetta, jossa iäkäs leskiäiti sanoo lapsilleen, että hän ei jaksa enää huoltaa omakotitaloa ja mökkiä vaan niistä pitää luopua, niin lapset silkkaa ilkeyttään kieltäytyvät allekirjoittamasta valtakirjaa, että äiti saisi ne myytyä? Onko sinulla tuosta omakohtainen kokemus vai tunnetko tapauksen?

Siksi vanhempien pitää itse miettiä vanhuusvuosien asuminen jaksamisen kannalta. Ei kaikkea tarvitse jättää viime tippaan vaan hoitaa silloin, kun on vielä kykyä jäljellä.