Lue keskustelun säännöt.
Mies halusi taas erota
15.05.2024 |
Olemme olleen miehen kanssa noin 3 vuotta suhteessa, missä hän on lähtenyt luotani jo 3 kertaa. Nyt päätti jälleen viime viikolla erota. Meidän suhteemme on ihan täydellinen molempien mielestä. Hassuttelua, rakkautta, läheisyyttä, yhteisiä suunnitelmia ja tekemistä. Nyt mies on ollut kuukauden verran todella yliväsynyt ja jossain vaiheessa nukkui todella paljon. Epäilin masennusta. Sitten alkoi hiipimään vähän tunnekylmyys minua kohtaan, jopa ihan vähän tiuskiminen. Nämä ei ole hänelle yhtään tyypillistä. Tuntuu, että nyt hän vaan päätti erota tuosta vaan, ja ihan kun sekään ei tuntuisi missään. Hänellä on vaikea lapsuus ja traumoja menneisyydessä ja varmasti juuri alttiutta masennukseen, tai sellaista jopa päällä. Olen tututustunut miehen tyttöön, nyt 7v., myös todella hyvin. Tuntuu ihan kauhealta että tämä meidän perhe näin yhtäkkiä hajotetaan. Luulen että kyse on enemmänkin ulkoisista syistä, mutta olenko tyhmä jos odotan miestä vielä takaisin. Minä olen aiheuttanut enemmänkin ennen erot, omilla peloillani. Mutta olen saanut niitä tosi hyvin haltuun. Nyt kun alkoikin suhteessamme tasainen vaihe ja voin hyvin, hän ei enää tunnekaan mitään ja haluaa erota. Mitä ihmettä? Annanko nyt vaan aikaa ja tilaa, jospa asiat vielä ratkeaa. Tilaa hän tuntuu kovasti tarvitsevan, mitä en aina oikein ole tiennyt, kuinka antaa. Kiitos jos joku osaisi auttaa.
Kommentit (325)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oletko ap väkivaltainen? Onko suhteessa päihteitä?
Ihan tavallisen iltapalan yhteydessä tivasit niin pitkään, mikä miestä vaivaa, kunnes hän sanoi haluavansa erota. Väkivaltaa on myös henkinen väkivalta, kuten painostaminen, huutaminen, kiristäminen ja puolison pakottaminen ottamaan vastuuta toisen asioista, jotka eivät oikeasti kuulu hänelle.
Minusta kuulostaa, että mies on turbulentin suhteen takia masentunut ja haluaa erota suojellakseen tytärtään.
Kommenttisi on aika tyyppiesimerkki kaasuvalotuksesta. Tunnistaa kilometrien päähän.
Väitä mitä väität, mutta etenkin naisten tekemää henkistä väkivaltaa ei tunnisteta tai myönnetä helposti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuo miehen epävakaus sekä ajanjaksoittain olevat masennuskaudet ovat merkki siitä että apn olisi syytä tehdä lasu tuon miehen 7 v tyttären suojelemiseksi. Lapsi tarvitsee vakautta elämäänsä, ei epävakautta.
Minusta tämä on järkyttävä vastaus. Me emme tiedä, mistä aiemmat erot johtuneet. Ehkä apllä on vaikkapa tapana konfliktitilanteissa ryhtyä näytösluonteisesti itsetuhoiseksi ja mies ei ole jaksanut tätä. Ei kaikki parisuhdeasiat vaikuta suoraan vanhemmuuteen ja lapseen, etenkään jos ei ole yhteistä kotia.
Samaan aikaan sanot että emme tiedä mistä aiemmat erot johtuneet mutta seuraavassa lauseessa teet oletuksen apsta. Hyvin sä vedät. Niin tyypillistä kaasuvalottamista.
Alkoiko suhde siitä, että mies jätti tytön äidin ap:n takia? Jos, niin kolmessa vuodessa alkuhuuma juuri katoaa ja siinä sitten tajuaa, mitä onkaan mennyt tekemään. Myös aikaisemmat jättämiset ja takaisinottamiset voi selittyä sillä, että laastarisuhteen hohto on kadonnut, mutta syyllisyydentunnosta eksäänsä ja lastaan kohtaan mies on jatkanut suhdetta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oletko ap väkivaltainen? Onko suhteessa päihteitä?
Ihan tavallisen iltapalan yhteydessä tivasit niin pitkään, mikä miestä vaivaa, kunnes hän sanoi haluavansa erota. Väkivaltaa on myös henkinen väkivalta, kuten painostaminen, huutaminen, kiristäminen ja puolison pakottaminen ottamaan vastuuta toisen asioista, jotka eivät oikeasti kuulu hänelle.
Minusta kuulostaa, että mies on turbulentin suhteen takia masentunut ja haluaa erota suojellakseen tytärtään.
Kommenttisi on aika tyyppiesimerkki kaasuvalotuksesta. Tunnistaa kilometrien päähän.
Väitä mitä väität, mutta etenkin naisten tekemää henkistä väkivaltaa ei tunnisteta tai myönnetä helposti.
Miten se ilmentyy apn tapauksessa?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oletko ap väkivaltainen? Onko suhteessa päihteitä?
Ihan tavallisen iltapalan yhteydessä tivasit niin pitkään, mikä miestä vaivaa, kunnes hän sanoi haluavansa erota. Väkivaltaa on myös henkinen väkivalta, kuten painostaminen, huutaminen, kiristäminen ja puolison pakottaminen ottamaan vastuuta toisen asioista, jotka eivät oikeasti kuulu hänelle.
Minusta kuulostaa, että mies on turbulentin suhteen takia masentunut ja haluaa erota suojellakseen tytärtään.
Kommenttisi on aika tyyppiesimerkki kaasuvalotuksesta. Tunnistaa kilometrien päähän.
Väitä mitä väität, mutta etenkin naisten tekemää henkistä väkivaltaa ei tunnisteta tai myönnetä helposti.Miten se ilmentyy apn tapauksess
Ap on antanut ymmärtää, että hänellä ei ole ristiriitatilanteissa terveitä käyttäytymismalleja. Ap on myös tivannut mieheltä syitä poissaolevuudelle. Minusta jo tuo jälkimmäinen lähenee ahdistavaa painostamista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ap, paljonko teillä on ikäeroa? Yli nelikymppiset ei sukupuoleen katsomatta halua enää sellaista parisuhdetta, jossa ollaan kylki kyljessä jatkuvasti. Jos sanot, ettet edes ymmärrä mitä tilan antaminen on, herää epäilys läheisyysriippuvuudesta.
66lle. Eli poissaolevuuden syyn kysyminen on ahdistavaa väkivaltaa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ap, paljonko teillä on ikäeroa? Yli nelikymppiset ei sukupuoleen katsomatta halua enää sellaista parisuhdetta, jossa ollaan kylki kyljessä jatkuvasti. Jos sanot, ettet edes ymmärrä mitä tilan antaminen on, herää epäilys läheisyysriippuvuudesta.
Missä oli sanottu että ap olisi vaatinut jatkuvaa kylki kyljessä olemista?
Vierailija kirjoitti:
Alkoiko suhde siitä, että mies jätti tytön äidin ap:n takia? Jos, niin kolmessa vuodessa alkuhuuma juuri katoaa ja siinä sitten tajuaa, mitä onkaan mennyt tekemään. Myös aikaisemmat jättämiset ja takaisinottamiset voi selittyä sillä, että laastarisuhteen hohto on kadonnut, mutta syyllisyydentunnosta eksäänsä ja lastaan kohtaan mies on jatkanut suhdetta.
Tuossa skenaariossa on siis mies joka on oikeasti henkisesti väkivaltainen. Ehkä jopa sadistinen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
66lle. Eli poissaolevuuden syyn kysyminen on ahdistavaa väkivaltaa?
Se voi olla. En katselisi miestä, joka iltamysliä syödessäni alkaisi tenttaamaan, että mikset sä halua tehdä mun kanssa tota ja tätä ja miksi sä et hymyile enää ja johtuuko tää musta vai sun vaikeasta äitisuhteesta. Jos mies tietäisi, että mulla on vaikeaa ja olisin sanonut että olen väsynyt ja tarviin omaa tilaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Alkoiko suhde siitä, että mies jätti tytön äidin ap:n takia? Jos, niin kolmessa vuodessa alkuhuuma juuri katoaa ja siinä sitten tajuaa, mitä onkaan mennyt tekemään. Myös aikaisemmat jättämiset ja takaisinottamiset voi selittyä sillä, että laastarisuhteen hohto on kadonnut, mutta syyllisyydentunnosta eksäänsä ja lastaan kohtaan mies on jatkanut suhdetta.
Tuossa skenaariossa on siis mies joka on oikeasti henkisesti väkivaltainen. Ehkä jopa sadistinen.
Aika tyypillinen kuvio, ikävä kyllä
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Alkoiko suhde siitä, että mies jätti tytön äidin ap:n takia? Jos, niin kolmessa vuodessa alkuhuuma juuri katoaa ja siinä sitten tajuaa, mitä onkaan mennyt tekemään. Myös aikaisemmat jättämiset ja takaisinottamiset voi selittyä sillä, että laastarisuhteen hohto on kadonnut, mutta syyllisyydentunnosta eksäänsä ja lastaan kohtaan mies on jatkanut suhdetta.
Tuossa skenaariossa on siis mies joka on oikeasti henkisesti väkivaltainen. Ehkä jopa sadistinen.
Aika tyypillinen kuvio, ikävä kyllä
Jep. Jotkut toistavat tätä monta kertaa. He eivät ole ihmisiä enää millään mittarilla. Halveksittavinta pohjasakkaa joiden ei koskaan olisi pitänyt ainakaan lapsia hankkia.
Vierailija kirjoitti:
Tuo miehen epävakaus sekä ajanjaksoittain olevat masennuskaudet ovat merkki siitä että apn olisi syytä tehdä lasu tuon miehen 7 v tyttären suojelemiseksi. Lapsi tarvitsee vakautta elämäänsä, ei epävakautta.
Jos nainen tajuaisi, ettei rakasta enää kumppaniaan ja jättäisi miehen, kehottaisitko miestä tekemään naisesta lasun? Et.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Nimenomaan tuntuu, että itsekään en osaa tai ole osannut hoitaa asioita mallikkaasti. Olen koittanut olla tivaamatta, mutta hankalaa jos näkee että toinen lipuu henkisesti koko ajan etäämmälle. Eli minussa on tässä paljon vikaa. Mies on kyllä muutoin oikein tasapainoinen ja töissäkäyvä, ei käytä päihteitä tai muuta, että ei nyt lähdetä liiaksi värittämään häntä. Mielestäni ongelma on juurikin se, että mies on ollut väsynyt ja stressaantunut, minä koitan parhaani mukaan jotenkin luovia siinä rinnalla, mutta on todella raskasta jos toisella lopulta alkaa tunteetkin häviämään. Mitä en siis meinaa uskoa en sitten millään. Hän kun ei ole ollut täysin oma itsensä. Olen varmasti omalla tivaamisellani saattanut olla jopa henkisen väkivallan käyttäjä, kuten joku kirjoitti. Molemmilla on omat tapansa ja joku tässä menee törmäykseen kun tilanteet menee pahaksi. Olen ollut aiemmin mustasukkainen ym. mutta olen saanut itseni kuntoon terapiassa. Tuntuu vaan, että miehelle on jäänyt päälle se entinen, eikä hän meinaa uskoa että olen aidosti parantunut ja voin paremmin enkä mieti enää sellaisia. Sekava tarina, mutta lopulta kuitenkin ihan normaali ja rakkaudentäyteinen, tyttärestään huolehtii ihan täydellisesti joka toinen viikko, on paras isä mitä lapsi voi saada, joten sellaisia on turha miettiä. Uskon että oma aika ja asioiden järjestykseen saaminen päässä voi auttaa, että saisimme vielä juteltua asioista. Mutta pahaa pelkään, että jos tunteet todella on kadonneet, tällaista keskustelua ei tule. En tiedä vastasinko mihinkään, pitkästi silti pohdin. Olen tehnyt itse varmasti paljon virheitä mutta yrittänyt koko ajan myös opetella ja ollut mahdollisimman opiksi ottavakin. Tilan antaminen on mielestäni vaikeaa jos toinen ei sitä kysyttäessä halua, en tiedä miten sitä sittenväkisin vaan siitä huolimatta lähtisin parinsi päiväksi pois vai mitä ihmettä :( Toivon vaan niin että saisimme vielä mahdollisuuden ja osaisimme paremmin.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
66lle. Eli poissaolevuuden syyn kysyminen on ahdistavaa väkivaltaa?
Se voi olla. En katselisi miestä, joka iltamysliä syödessäni alkaisi tenttaamaan, että mikset sä halua tehdä mun kanssa tota ja tätä ja miksi sä et hymyile enää ja johtuuko tää musta vai sun vaikeasta äitisuhteesta. Jos mies tietäisi, että mulla on vaikeaa ja olisin sanonut että olen väsynyt ja tarviin omaa tilaa.
Niin, olen varmasti toiminut oikein. Mutta mitä ihmettä voi tehdä jos toinen lipuu päivä päivältä vaan kauemmaksi ja tuntuu ettei mikään auta mitä olisin voinut tehdä toisin?
Ap
Itse sentään älysin pysytellä pois parisuhteista, kun on taipumusta tuollaiseen pakenemiseen ja ahdistukseen. Kyllähän tuossa yksi nyt haluaisi parisuhteeseen kanssani ja lasta, mutta ajattelen järjellä, toinen tunteella.
Mulle tuli tästä ketjusta vaan ajatus, että jengi vaatii nykyään ihan käsittämättömän paljon. Eikä todellakaan anna itse yhtä paljon kuin vaatii.
Ei sellaisia parisuhteita ole olemassa, jossa ei olisi konflikteja. Kiivas väittely, toisen tunteinen loukkaaminen ja ajoittainen suhteen mielekkyyden kyseenalaistaminen on täysin normaalia. Kaikki on joskus huonoja versioita itsestään, ja aika moni myös ylittää kumppaninsa rajoja jollain tapaa. Usein tätä tajuamatta, ilman mitään henkisen väkivallan pyrkimystä.
Suhteita rakennetaan, ja se vaatii tahtotilaa, joustavuutta, omien toimintamallien kyseenalaistamista ja armoa toisen vajavuutta kohtaan. Pitkässä suhteessa tulee vastaan aina uusia haasteita ja tilanteita, joissa hämmästyy, kun toisesta nousee esiin uusia puolia. Hyvä parisuhde on peruskallio, kyllä, mutta on lapsenmielistä kuvitella että hyvä parisuhde ei tuntuisi joskus vieraalta tai haastavalta. Jos tavoittelee rikkumatonta harmoniaa, luostari on oikea paikka. Kahden ihmisen välillä on aina ja ikuisesti dynamiikkavaihteluita.
Vierailija kirjoitti:
Nimenomaan tuntuu, että itsekään en osaa tai ole osannut hoitaa asioita mallikkaasti. Olen koittanut olla tivaamatta, mutta hankalaa jos näkee että toinen lipuu henkisesti koko ajan etäämmälle. Eli minussa on tässä paljon vikaa. Mies on kyllä muutoin oikein tasapainoinen ja töissäkäyvä, ei käytä päihteitä tai muuta, että ei nyt lähdetä liiaksi värittämään häntä. Mielestäni ongelma on juurikin se, että mies on ollut väsynyt ja stressaantunut, minä koitan parhaani mukaan jotenkin luovia siinä rinnalla, mutta on todella raskasta jos toisella lopulta alkaa tunteetkin häviämään. Mitä en siis meinaa uskoa en sitten millään. Hän kun ei ole ollut täysin oma itsensä. Olen varmasti omalla tivaamisellani saattanut olla jopa henkisen väkivallan käyttäjä, kuten joku kirjoitti. Molemmilla on omat tapansa ja joku tässä menee törmäykseen kun tilanteet menee pahaksi. Olen ollut aiemmin mustasukkainen ym. mutta olen saanut itseni kuntoon terapiassa.
Mustasukkaisuus on verrattavissa pettämiseen tai päihdeongelmaan: vaikka toinen kävisi terapiat ja muuttaisi käytöstään, epävarmuus jää mustasukkaisuuden uhrille kytemään. Sellaisissa tapauksissa on minusta ihan oikeutettua erota, luottamuksen voi menettää usein vain kerran. Ap sinulla on nyt käsilläsi kivulias, mutta pakollinen hetki ihmisenä kasvun polulla :(
Vierailija kirjoitti:
Alkoiko suhde siitä, että mies jätti tytön äidin ap:n takia? Jos, niin kolmessa vuodessa alkuhuuma juuri katoaa ja siinä sitten tajuaa, mitä onkaan mennyt tekemään. Myös aikaisemmat jättämiset ja takaisinottamiset voi selittyä sillä, että laastarisuhteen hohto on kadonnut, mutta syyllisyydentunnosta eksäänsä ja lastaan kohtaan mies on jatkanut suhdetta.
Ilmeisesti jotain tällaista, kun ap ei vastaa kysymykseen ja on itse ollut mustasukkainen miehestä.
Minusta tämä on järkyttävä vastaus. Me emme tiedä, mistä aiemmat erot johtuneet. Ehkä apllä on vaikkapa tapana konfliktitilanteissa ryhtyä näytösluonteisesti itsetuhoiseksi ja mies ei ole jaksanut tätä. Ei kaikki parisuhdeasiat vaikuta suoraan vanhemmuuteen ja lapseen, etenkään jos ei ole yhteistä kotia.