Ystävien häviäminen elämästä

Parikymppisenä kaverit oli tärkeitä. Nyt 50+ arvostaa sitä, kun saa muutaman tunnin olla yksin. Viikonloppu ilman yhtään ihmiskontaktia on jo luksusta.

Vierailija kirjoitti:

Paras ja rakkain tyttökaverini on naimaton ja lapseton, Itselläni on mies, kaksi lasta ja neljä lastenlasta. Elämäntilanteemme aikuisiällä ovat siis erilaiset mutta henkilökemiat ovat pitäneet meidät ystävinä yli 60 vuotta.

Entäpä, miten kuvittelisit yli 60 vuoden ystävyytenne muuttuvan, jos ja kun tämä ystäväsi olisi mennyt naimisiin ja kaiken lisäksi sellaisen tyrannisoivan miehen kanssa, joka määräisi ystäväsi elämänmenoa ja ohjaisi ystävääsi kuin sätkynukkea, ja määräisi, mitä ystäväsi saa tehdä ja mihin mennä. 

Tiesitkö, että sellaisia miehiä olemassa, joilla on jo yksi tai kaksi romuttunutta avioliittoa takanaan arvattavista syistä, ja sitten löytävät sellaisen itsetunnottoman naisen, jota voi hallita pelolla ja uhkailemalla?

Vierailija kirjoitti:

Entinen ystävä kertoi toisen ystävänsä asioita minulle. Vähensin yhteydenpitoa hänen kanssaan, kun en halunnut minun asioiden levittämistä eteenpäin. 

Vastaavaa juoruilua en itsekkään hyväksy lainkaan. Esim. yksi mun ystävistäni on kertonut monestakin yhteisestä tutustamme minulle toiselta tutultaan kuulemiaan salassapidettäviä asioita.  Ja jotenkin on tullut ikävät kiksit tästä juoruilijaystävästäni, että hekumoisi jotenkin ylentäen itseään paremmaksi ihmiseksi, vaikka ei ystävällä itselläänkään kaikki asiat ole niinkään normissa kuosissaan.    Olen alkanut harkitsemaan tarkoin, mitä kerron ylipäätänsä enää ystävälleni.