Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Ystävien häviäminen elämästä
12.05.2024 |
Tajusin juuri, että elämässäni on 10 vuoden aikana mennyt piirit todella uusiksi. Kaipaan kolmea vanhaa ystävää hirveästi. Kaksi ghostasi minut jo aikaa sitten. Erään kanssa meillä oli aina mukavaa, meillä oli yhteisiä juttuja ja pidimme yhteyttä. Kunnes erään kesän jälkeen emme nähneet enää. Olen ottanut yhteyttä, mutta ei vastaa viesteihin.
Kommentit (83)
Minä en töiden jälkeen hirveästi jaksa olla sosiaalinen. On muuttunut kaveripiiri pieneksi. Hyvin läheiselle ystävälle joskus avauduin tästä - sama tilanne hänelle. Näemme vain 1-2kk välein. Välillä toivoisin enemmän, mutta hän ei jaksa. Työt imee mehut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mikä muuttui?
Ajoiko elämäntilanne tai maantiede erilleen?
Kun minä sain lapsen , tämä ystävä oli vielä elämässäni. Sitten meni muutama vuosi kunnes ei enää vastannut viesteihin ja yhteyden pito hänen puoleltaan loppui. Meillä oli välimatkaa muutaman tunnin verran, mutta yhteydenpito välimatkan kanssa onnistui kuitenkin hyvin 7 vuotta. En tiedä miksi hän ghostasi.
Jotkut lapsen saaneet vain menevät sekaisin, tavalla tai toisella. Lapsi kyllä muuttaa elämää, mutta jotkut se vammauttaa täysin. Mikään ei enää onnistu ja kaikki on vaikeaa. Eikä sitä apuakaan silti huolita. Enkä tarkoita sitä, että baariseuraa ei enää saisi. Toiset taas ei osaa mistään muusta puhuakaan kuin vauvasta ja sen paskavaipoista.
No mulle riitti kun eräästä ystävästä ei kuulunut enää mitään jos en itse kysellyt. Pian tämä venyi jo kahteen vuoteen. Kaksi vuotta sitten kyselin onko kaikki ok? Kuulemma oli. Ystävä vastasi, että hänen yhteydenpito ystäviin vain huononee ja että hän vain on itsekseen. Tämä oli minulle sellainen signaali, että hän ei vain viitsi pitää yhteyttä. Mitä minä yksin kastelen kuivaa kasvia?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mikä muuttui?
Ajoiko elämäntilanne tai maantiede erilleen?
Kun minä sain lapsen , tämä ystävä oli vielä elämässäni. Sitten meni muutama vuosi kunnes ei enää vastannut viesteihin ja yhteyden pito hänen puoleltaan loppui. Meillä oli välimatkaa muutaman tunnin verran, mutta yhteydenpito välimatkan kanssa onnistui kuitenkin hyvin 7 vuotta. En tiedä miksi hän ghostasi.
Jotkut lapsen saaneet vain menevät sekaisin, tavalla tai toisella. Lapsi kyllä muuttaa elämää, mutta jotkut se vammauttaa täysin. Mikään ei enää onnistu ja kaikki on vaikeaa. Eikä sitä apuakaan silti huolita. Enkä tarkoita sitä, että baariseuraa ei enää saisi. Toiset taas ei osaa mistään muusta puhuakaan kuin vauvasta ja sen paskavaipoista.
Minä otin aikaa hänen kanssaan kyllä ilman lasta. Meillä oli ihan omat jutut
Vierailija kirjoitti:
No mulle riitti kun eräästä ystävästä ei kuulunut enää mitään jos en itse kysellyt. Pian tämä venyi jo kahteen vuoteen. Kaksi vuotta sitten kyselin onko kaikki ok? Kuulemma oli. Ystävä vastasi, että hänen yhteydenpito ystäviin vain huononee ja että hän vain on itsekseen. Tämä oli minulle sellainen signaali, että hän ei vain viitsi pitää yhteyttä. Mitä minä yksin kastelen kuivaa kasvia?
Voin omasta kokemuksesta sanoa, että tuo on ihan oikea syy eikä johdu mitenkään sinusta. Iän myötä halutun sosiaalisuuden määrä vaihtelee ja välttämättä ei enää kaipaa muiden seuraa. Itse olin nuorempana aika ekstrovertti, nykyään enemmän introvertti enkä voisi kuvitellakaan jaksavani yhtä aktiivista sosiaalista elämää kuin nuorempana.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä kyllästyin perässä vedettäviin ystäviin, jotka eivät itse tee mitään konkreettista, sen eteen että näkisimme. Lopetin suunnittelun, vastaan kyllä puheluun, mutta kun minä en organisoi, mitään muuta ei tapahdu. No, sitten ei tapahdu näiden melkein ex-ystävien kesken.
Organisoin tapaamisia sellaisten kanssa, jotka ymmärtävät kohteliaat käytöstavat, joihin vastavuoroisuus kuuluu.
Masennus on yksi eristävä tekijä. Masentuneelle kun suunnilleen kaikki asiat näkyvät synkässä valossa ja hän tietää sen rasittavan muita, niin sitten valitaan vaikeneminen ja eristäytyminen.
Ystävät muuttuvat ja kehittyvät eri suuntiin. Esim. tehdään olettamuksia toisesta tai kuvitellaan, että tiedetään, mistä toinen pitää, ja arvaukset menevätkin pieleen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihmiset joilla niitä välejä tuntuu menevän, tahtovat olla jollain tavoin vaikeita. Miettikää nyt itsekin vähän.
Toisinaan taas elämäntilanteet vie eri suuntiin. Antakaa toisten mennä ja jatkaa matkaansa, eikä jäädä katkerana huuteleman puskista perään ja haukkumaan vauvapalstalla. Sinulla on oma näkemys asiasta, toisella toinen. Hirvittää välillä lulea täälläkin millainen kaverin tai ystävän pitäisi olla. Asetetaan valtavat odotukset toiselle, mutta ei nähdä sitä omaa osuutta. Sitäkin puolustellaan.
Aikamoinen yleistys. Mua kerran yksi kaveri uhkaili että pistää välit poikki, jos en ota häneen useammin yhteyttä. Minäpä sitten laitoin ne itse poikki myöhemmin.
Niin. Kaverisi oli se vaativa ja hankala, kun oli laittamassa välejä poikki. Liekö laittanut moneenkin välit poikki?
Joskus on itsellä syytä jättää toinen sivuun. Ei se ole ristiriidassa monkääm kanssa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No mulle riitti kun eräästä ystävästä ei kuulunut enää mitään jos en itse kysellyt. Pian tämä venyi jo kahteen vuoteen. Kaksi vuotta sitten kyselin onko kaikki ok? Kuulemma oli. Ystävä vastasi, että hänen yhteydenpito ystäviin vain huononee ja että hän vain on itsekseen. Tämä oli minulle sellainen signaali, että hän ei vain viitsi pitää yhteyttä. Mitä minä yksin kastelen kuivaa kasvia?
Voin omasta kokemuksesta sanoa, että tuo on ihan oikea syy eikä johdu mitenkään sinusta. Iän myötä halutun sosiaalisuuden määrä vaihtelee ja välttämättä ei enää kaipaa muiden seuraa. Itse olin nuorempana aika ekstrovertti, nykyään enemmän introvertti enkä voisi kuvitellakaan jaksavani yhtä aktiivista sosiaalista elämää kuin nuorempana.
Mutta toisin sanoen tässä kävi niin, että ystävä sanoo, että ei jaksa ystäviä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihmiset joilla niitä välejä tuntuu menevän, tahtovat olla jollain tavoin vaikeita. Miettikää nyt itsekin vähän.
Toisinaan taas elämäntilanteet vie eri suuntiin. Antakaa toisten mennä ja jatkaa matkaansa, eikä jäädä katkerana huuteleman puskista perään ja haukkumaan vauvapalstalla. Sinulla on oma näkemys asiasta, toisella toinen. Hirvittää välillä lulea täälläkin millainen kaverin tai ystävän pitäisi olla. Asetetaan valtavat odotukset toiselle, mutta ei nähdä sitä omaa osuutta. Sitäkin puolustellaan.
Aikamoinen yleistys. Mua kerran yksi kaveri uhkaili että pistää välit poikki, jos en ota häneen useammin yhteyttä. Minäpä sitten laitoin ne itse poikki myöhemmin.
Iljettävä yleistys. AP on harmissaan, ja tämäkin saadaan näyttämään siltä, että hän vain on hankala. Kurjaa
Ihan yhtä lailla sattuu kun joutuu työntämään pois ihmisiä, jotka ottavat enemmän kuin antavat. Itsekeskeisiä, etäisiä, epämääräisiä.
Olivatko edes ystäviä?
Oi niitä aikoja kun kaikki viikonloput oltiin jonkun pienessä kämpässä aloittelemassa ja siitä jatkettiin keskustan yöhön. Ei ollut huolia, ei murheita. Tiivis porukka piti yhtä. Kunnes huomaan, että porukkamme on jakautunut kahtia. Niihin, jotka menivät elämässä eteenpäin ja perustivat perheen tai opiskelivat ja muuttivat muualle. Sitten se toinen porukka, heidän elämä näyttää samalta kuin silloin ennen, mutta ilman meitä.
Ihan vain se, että elämäntilanteen menee eri rataa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No mulle riitti kun eräästä ystävästä ei kuulunut enää mitään jos en itse kysellyt. Pian tämä venyi jo kahteen vuoteen. Kaksi vuotta sitten kyselin onko kaikki ok? Kuulemma oli. Ystävä vastasi, että hänen yhteydenpito ystäviin vain huononee ja että hän vain on itsekseen. Tämä oli minulle sellainen signaali, että hän ei vain viitsi pitää yhteyttä. Mitä minä yksin kastelen kuivaa kasvia?
Voin omasta kokemuksesta sanoa, että tuo on ihan oikea syy eikä johdu mitenkään sinusta. Iän myötä halutun sosiaalisuuden määrä vaihtelee ja välttämättä ei enää kaipaa muiden seuraa. Itse olin nuorempana aika ekstrovertti, nykyään enemmän introvertti enkä voisi kuvitellakaan jaksavani yhtä aktiivista sosiaalista elämää kuin nuorempana.
Mutta toisin sanoen tässä kävi niin, että ystävä sanoo, et
Eli tämä on juuri sinun tulkintasi. Ja loukkaannut toiselle tulkinnastasi. Elämässä ja ystävyydessä on vaihtelua myös sen suhteen, miten tiiviisti pidetään yhteyttä. Toisille tämä on kovin vaikea ymmärtää.
Itse en kaipaa niinkään tiettyjä ystäviä vaan tunnelmaa. Olin itse vielä 10 vuotta sitten veljeni kanssa läheinen. Meillä oli laaja tuttavapiiri ja vietimme aikaa. Kunnes kuvioihin tuli veljeni määräilevä vaimo. Veljeni vaimo rajoittaa yhteydenpitoamme. Jos laitan veljelleni kutsun juhliin, vaimo vastaa hänen puolestaan. Veljeni ei saa tulla kanssani minnekään ilman häntä. Sairasta. Minkäs teet.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No on se nyt vähän outoa, jos joku ei pidä 5 vuoteen yhteyttä ja silti puhutaan, että se on ihan normaalia.
Vierailija kirjoitti:
Minä kyllästyin perässä vedettäviin ystäviin, jotka eivät itse tee mitään konkreettista, sen eteen että näkisimme. Lopetin suunnittelun, vastaan kyllä puheluun, mutta kun minä en organisoi, mitään muuta ei tapahdu. No, sitten ei tapahdu näiden melkein ex-ystävien kesken.
Organisoin tapaamisia sellaisten kanssa, jotka ymmärtävät kohteliaat käytöstavat, joihin vastavuoroisuus kuuluu.
Outoa ystävyyttä, jos sitä pitää kovasti organisoida? Organisoitko liikaa?
Olen huomannut, että samanlainen elämäntilanne yhdistää. Mistä sitä tietää miltä näyttää 10 vuoden päästä taas.. elämä antaa ja ottaa
Vierailija kirjoitti:
No on se nyt vähän outoa, jos joku ei pidä 5 vuoteen yhteyttä ja silti puhutaan, että se on ihan normaalia.
Toisille se on. Mutta jos toisesta ei ole kuulunut viiteen vuoteen, vaikka olisit perään kysellyt, niin antaa sitten toisen olla. Mitä sitä vatvomaan.
Vierailija kirjoitti:
Täällä oli juttua jokin aika sitten, kun vanha tuttu pyysi yöpymispaikkaa. Valtaosa, mm aloittaja, tuomitsivat täysin.
Tulin eilen illalla mun vanhemmilleni, jäin yöksi. Mun veljen, ikä 57, vanha luokkakaveri lähti täältä silloin.
Asuvat nyt samalla paikkakunnalla ja mun äiti joskus soittaa tälle ja kertoo leivoin sämpylöitä, tuu hakemaan. Tämä eilen toi mun äidille, varaäidilleen, kukkia, äidinpäivän kunniaksi.Joskus oon lukenut tein kokeen, ystäväni eivät soita. Onko se aktiivisuus, sänkypaikan antaminen, soittaminen niin suuri juttu ? Kun lopputulos voi olla tässä
Sori mutta en ymmärtänyt tästä ajatuksenjuoksusta yhtään mitään.
Vierailija kirjoitti:
No on se nyt vähän outoa, jos joku ei pidä 5 vuoteen yhteyttä ja silti puhutaan, että se on ihan normaalia.
Jep. Eihän se ole. Tai siis tuo on kaukaista tuttavuutta, mutta ystävyyttä ei.
Alue: Aihe vapaa
Olen huomannut saman. Monella on huonot sosiaaliset taidot, vaikka sosiaalisia haluja ehkä olisi. Niitä omia erikoisia tai ikäviä piirteitä ei nähdä, mutta muiden olisi sopeuduttava niihin.