Ystävien häviäminen elämästä
Tajusin juuri, että elämässäni on 10 vuoden aikana mennyt piirit todella uusiksi. Kaipaan kolmea vanhaa ystävää hirveästi. Kaksi ghostasi minut jo aikaa sitten. Erään kanssa meillä oli aina mukavaa, meillä oli yhteisiä juttuja ja pidimme yhteyttä. Kunnes erään kesän jälkeen emme nähneet enää. Olen ottanut yhteyttä, mutta ei vastaa viesteihin.
Kommentit (83)
Vähän sama juttu mutta olen jo mummoikänen. On löytynyt uusia ystäviä, ihan viime vuonnakin kiva nainen josta on tullut läheinen. Sitten on niitä jotka eivät enää pidä yhteyttä vaikka oltiin paljonkin tekemisissä. Yksi pariskunta lopetti yhteydet heti kun heille tuli lapsenlapsi. Ja meillä on samanikäiset lapsenlapset, olisi kuvitellut että voimme vaikka mummoilla yhdessä. Pari kertaa ehdotinkin mutta ei sopinut.
No ei se haittaa, uusia tuttuja on tullut entisten tilalle ja aika paljon itsekin vietän nykyisin jälkikasvuni kanssa. Nautin myös yksinolosta tavallista enemmän kun ikää on tullut.
Vierailija kirjoitti:
Itse olen huomannut että olin pitkään monelle se "huonojen aikojen kaveri". Eli silloin kun heillä oli vaikeaa ja tarvitsivat kuuntelijaa ja juttukaveria niin kelpasin. Sitten kun vaikea vaihe meni ohi niin eipäs enää kuulunutkaan mitään. Tuntuu pahalta. Onneksi kuitenkin vielä yksi ystävä joka pysynyt rinnalla.
Joo, ja mulla oli kaveri, jolle oli tärkeää, että mulla meni vielä huonommin kuin hänellä. Kun mulla alkoi mennä paremmin niin hän ei halunnut kuulla mitään mun asioista enää.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Veikkaan, että syy on tuo sinun sairas naisviha, harva kuuntelee noin misogynistista kielen käyttöä.
Ei ole. Käytän noita termejä siksi, koska en ymmärrä miksi ystävät pitää hylätä parisuhteen takia. Enkä todellakaan ole ainoa jolle näin on käynyt. Itselläni siis on myös vaimo ja lapset olleet jo 20+ vuotta.
Frendisi käyttäytyvät kohteliaammin naisia kohtaan, ovat muuttuneet nuoruusvuosista. Eivät halua hengailla tyypin kanssa, josta ei tiedä mitä suustaan suoltaa naisia kohtaan.
En minä ole koskaan heidän kuullen puhunut yhtään mitään. Ystävyys vain jäi kun löytyi ne vaimot. Ei siinä ole mielestäni mitään järkeä.
Ns. kaverisi ovat silti var
Ei pidä paikkaansa. En ole koskaan halveksinut heitä mitenkään, paitsi sen jälkeen kun valitsivat vain naisensa seuran. Valitsivat väärin. Vaimollanikin on ystävättäriä.
Juu jos itse käytät tietokonetta ja muut käyttelee vain älypuhelinta ja katselee jotain huutokauppakeisareita, niin on aika vaihtaa "älymystö" uuteen.
Minulle on ollut tärkeää pitää yhteyttä ystäviin, vaikka menin naimisiin ja sain lapsia. Elämässä ja parisuhteessa on tärkeää, että kaikki osa-alueet ovat tasapainossa. Perhe, työ ja ystävät.
Yksi entinen hyvä ystäväni ei parisuhteen perustettuaan, pidä juurikaan yhteyttä. Hänen miehensä ilmeisesti haluaa, että tekevät kaiken vapaa-ajalla yhdessä, jotenkin omistuksen haluinen ja outo.
No, elämä on valintoja täynnä. Jos meidän ystävyys jää omistuksen haluisen idiootin vuoksi, en sille mitään voi. Minulla ja miehelläni on omiakin ystäviä ja erillään olo tekee välillä ihan hyvää parisuhteelle.
Vierailija kirjoitti:
Minulle on ollut tärkeää pitää yhteyttä ystäviin, vaikka menin naimisiin ja sain lapsia. Elämässä ja parisuhteessa on tärkeää, että kaikki osa-alueet ovat tasapainossa. Perhe, työ ja ystävät.
Yksi entinen hyvä ystäväni ei parisuhteen perustettuaan, pidä juurikaan yhteyttä. Hänen miehensä ilmeisesti haluaa, että tekevät kaiken vapaa-ajalla yhdessä, jotenkin omistuksen haluinen ja outo.
No, elämä on valintoja täynnä. Jos meidän ystävyys jää omistuksen haluisen idiootin vuoksi, en sille mitään voi. Minulla ja miehelläni on omiakin ystäviä ja erillään olo tekee välillä ihan hyvää parisuhteelle.
Ette kovin hyviä ystäviä ole, jos tätäkään asiaa ei ole voinut suoraan keskustella vaan teet itseksesi tulkintoja ystäväsi miehestä, varsin ilkeitä sellaisia vieläpä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minulle on ollut tärkeää pitää yhteyttä ystäviin, vaikka menin naimisiin ja sain lapsia. Elämässä ja parisuhteessa on tärkeää, että kaikki osa-alueet ovat tasapainossa. Perhe, työ ja ystävät.
Yksi entinen hyvä ystäväni ei parisuhteen perustettuaan, pidä juurikaan yhteyttä. Hänen miehensä ilmeisesti haluaa, että tekevät kaiken vapaa-ajalla yhdessä, jotenkin omistuksen haluinen ja outo.
No, elämä on valintoja täynnä. Jos meidän ystävyys jää omistuksen haluisen idiootin vuoksi, en sille mitään voi. Minulla ja miehelläni on omiakin ystäviä ja erillään olo tekee välillä ihan hyvää parisuhteelle.
Ette kovin hyviä ystäviä ole, jos tätäkään asiaa ei ole voinut suoraan keskustella vaan teet itseksesi tulkintoja ystäväsi miehestä, varsin ilkeitä sellaisia vieläpä.
Yhtään en ihmettele, että ystävät katoavat näiltä ihmisiltä, jotka kuvailevat ystäviensä kumppaneita vakituisiksi vitunreiiksi tai omistushaluisiksi oudoiksi. Ja päälle kerrotaan kuinka paljon parempia ihmisiä itse ollaan.
Mun entinen ystävä oli todella epävarma ja myös hieman kateellinen. Kun tapasin nykyisen mieheni, hän aina keksi omassa päässään, kuinka mieheni ei pitäisi hänestä. Sitten hän veti jopa oman miehensä mukaan ja alkoi puhua monikossa, kuinka "meistä tuntuu, että miehesi ei pidä meistä" ... Hohhoijaa. Mieheni ihmetteli mistä hän tuollaista keksii?
Itse ikävöin osaa ystävistä. Myös syyllisyys painaa, koska ruuhkavuodet ja korona yhdessä vähensi näkemistä entisestään. Nyt ei edes osa vastaa enää viesteihin. :( osa loukkaantui, kun en voinut kutsua kaikkia häihin budjettisyistä...
Itse karsein pois niin sanotut ystävät ja lähisukua: Koska kuormittivat minua..Miksi pitivät minua roskalaatikkona.Kukaan ihminen ei jaksa kuunella ihmisten sairaukset,ei pääse terveyskeskus ymm.Voin paljon paremmin nyt.
Vierailija kirjoitti:
Itse karsein pois niin sanotut ystävät ja lähisukua: Koska kuormittivat minua..Miksi pitivät minua roskalaatikkona.Kukaan ihminen ei jaksa kuunella ihmisten sairaukset,ei pääse terveyskeskus ymm.Voin paljon paremmin nyt.
Muista sitten ettet vahingossakaan marise omista ongelmistasi kenellekään jos niitä ilmenee! Sua ei jaksa kukaan!
Vierailija kirjoitti:
Joskus ystävyys kaatuu siihen , että toinen onkin kateellinen toiselle. Mitä en kyllä ymmärrä.
Mä itseasiassa ymmärrän aika hyvinkin. Harmillista toki, mutta jos ystävällä on paljon asioita, joita itselleen toivoo, mutta ei ole syystä tai toisesta saavuttanut ja vaikuttaa ettei ystävällä ole juuri isoja ongelmia ja itsellä on vaikkapa avioeroa, läheisten kuolemia, työttömyyttä jne niin ystävän "täydellinen" elämä voikin olla liian raskasta seurata sivusta ja ei jaksa eikä pysty enää olla onnellinen ystävän uudesta lapsesta tai hienommasta autosta tms. Voi kokea että on vaan helpompi ettei ole enää tekemisissä. Ei siis itsellä ole tällaista, mutta mietin vaan miten voisi olla.
Niinpä. Kasarilla ei ollut muuta yhteydenpitolaitetta kuin lankapuhelin ja periaatteessa kirjeet. Kaverit lähti muualle opiskelemaan ja itse jäin tänne. Ja menin töihin paikkaan, jossa ei ollut edes työkavereita.
Lasten synnyttyä kävin äiti-lapsi-kahvilassa yms. Kavereita joku olikin. Lasten kouluaikaan tutustui muihin vanhempiin. Samoin työkavereihin, muttei niistä mitään syvempää ystävyyttä ole syntynyt.
Mies on tietenkin se läheisin, muttei hänen kanssaan oikein voi jutella naisten juttuja.
Ei kai se aina kateutta ole. Jos paras ystävätär valmistuu ylipistosta, menee naimisiin, saa lapsia ja juhlii lasten valmistujaisia ylpeänä vuosittain ulkomaan matkojen lomassa.
Itse kökötät kotosalla ehkä jopa työttömänä, ikisinkkuna.
Yhteisiä puheenaiheita ei vaan ole.
Vierailija kirjoitti:
Ei kai se aina kateutta ole. Jos paras ystävätär valmistuu ylipistosta, menee naimisiin, saa lapsia ja juhlii lasten valmistujaisia ylpeänä vuosittain ulkomaan matkojen lomassa.
Itse kökötät kotosalla ehkä jopa työttömänä, ikisinkkuna.
Yhteisiä puheenaiheita ei vaan ole.
Tämä. On myös aika kohtuutonta vaatia ja olettaa sekä itseltä että toiselta kiinnostusta asioihin, jotka eivät millään tapaa kosketa omaa elämää. Kuin eri planeetta ja maailma.
Entinen ystävä kertoi toisen ystävänsä asioita minulle. Vähensin yhteydenpitoa hänen kanssaan, kun en halunnut minun asioiden levittämistä eteenpäin.
Vierailija kirjoitti:
Entinen ystävä kertoi toisen ystävänsä asioita minulle. Vähensin yhteydenpitoa hänen kanssaan, kun en halunnut minun asioiden levittämistä eteenpäin.
Jokainen kertoo asioita eteenpäin, jos ollaan rehellisiä ihmisiä, eikä valtionsalaisuuksia takana. Ei toki aina nimillä, jos tiedetään että toinen tuntee toisen.
Sisarusten kesken jätän kertomatta, jos kielletään kertomasta.
Ihana ystäväni vuosikymmeniä sitten livautti, että uusi miehensä sanoi sitä, siitä ja siitä asiasta. Siis hänen puolisonsa otti kantaa asioihini. Suutuin, mutta vain hetkeksi kun tutustuin tähän mieheen. Viisas mies, paljon hyviä ajatuksia ja viisauksia minulle, hupakolle. Nyt jo edesmennyt.
Ei kannata väkisin roikkua vanhassa, jos he eivät halua pitää yhteyttä. Sinun pitää uskaltaa päästää irti menneestä ja etsiä uusia ihmisiä elämään.
Joskus ystävyys kaatuu siihen , että toinen onkin kateellinen toiselle. Mitä en kyllä ymmärrä.