Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Uuden kumppanin erilainen elämäntilanne
11.05.2024 |
Kaipaisin kokemuksia ja vertaistukea tilanteeseen, jossa olen eron jälkeen uudessa parisuhteessa jossa elämäntilanteemme on kovin erilainen.
Minulla on kolme lasta edellisestä avioliitosta, he ovat teini-ikäisiä. Esikoinen on kuitenkin kirjolla niin, että arki kotona on raskasta ja pyörii täysin hänen tarpeidensa ympärillä. Kumppanini on minua vanhempi ja hänen lapsensa ovat jo aikuisia. Asumme omissa kodeissamme, välimatkaa noin 30 min. Nuoremmat lapset ovat puolet ajasta isällään, esikoinen asuu kanssani 100%, hän pärjäilee aika kivasti itsekseen, joten vietän lähes kaiken vapaa-aikaani kumppanini luona, käyn kotona parin päivän välein katsomassa että kotona on kaikki hyvin, esim. siivoilen ja laitan ruokaa.
Olemme eläneet näin nelisen vuotta. Kumppanini hieman välttelee minun kotiani esikoisen takia, mistä syystä vietämme yhteistä aikaa pääasiassa hänen kotonaan. On kuitenkin kuormittavaa elämää 2vkoa kuukaudessa repusta tai kassista, minulta jää silloin myös kuntosali kotini lähellä käymättä, sekä paljon kotiasioita hoitamatta. Nämä kasaantuvat ja aiheuttavat ahdistusta. Kaikki koti- ja metatyöt kasaantuvat kahdelle viikolle, jolloin on normaalit arkirutiinit pyöritettävänä 3 lapselle ja yhdelle koiralle. Kumppanini puolestaan saa runsaasti omaa aikaa olla ja harrastaa itselleen tärkeitä asioita.
Rakastamme toisiamme, mutta tuntuu että arki kuormittaa minua paljon enemmän kuin kumppaniani ja huomaan katkeroituvani, kun kumppanini elämä on niin paljon helpompaa ja kevyempää kuin omani. Olen väsynyt ja kaipaan omaa aikaa, aikaa hoitaa kotini ja lasteni asioita, mutta se on kaikki pois parisuhteelta, mikä ei auta, kun yhteistä aikaa on muutenkin niin vähän.
Miten tällaisissa olosuhteissa saisi aikaiseksi tasavertaisen ja tasapainoinen parisuhteen?
Kommentit (75)
No vietä sitten enemmän aikaa kotona. Ihan yksinkertaista
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ehkä kannattaa miettiä, josko otat enemmän aikaa itsellesi.
"Asumme omissa kodeissamme, välimatkaa noin 30 min. "
Häh mitä ihmettä nyt, eihän tuo ole matka eikä mikään mennä yöksi kotiin jos on vielä autokin käytössä. Asu omassa kotonasi ja anna kumppanisi tehdä mitä tykkää, jos ei halua tulla teille niin pysyköön kotonaan. Miksi sinun pitäisi tuossa tilanteessa kuormittaa itseäsi ramppaamalla siellä?
No vietät enemmän aikaa kotona, ja eiköhän se kumppani tule sun luo, jos haluaa tavata.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olisikin miehen kanssa välimatkaa vain tuo 30 min...
On monia tunteja. 🥺
Ratkaisu on mitä helpoin, asut enemmän kotonasi kuin kumppanisi luona. Pääset helpommalla itsekin. Esikoinen lie aikuinen? Kun ei isäänsä tapaa muiden lasten tavoin
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kun kerran koet tilanteen hankalaksi itsellesi puhu asiasta kumppanillesi. Jos on yhtään viisas sovitte kuvioista uudelleen. Neljä vuotta on pitkä aika suostua sellaiseen, mistä et tykkääkään. Kumppanisi ei taatusti ole selvännäkijä, joka tietäisi mitä tahdot ja haluat.
Siis ymmärränkö oikein, että jätät teini-ikäisen, jolla on erityistarpeita, YKSIN KOTIIN kahdeksi viikoksi kerrallaan, ja käyt vain parin päivän välein katsomassa miten hän pärjää?! Siis mitä nyt hevon helvettiä!? Tuo olisi jotenkin ok jos teini olisi ns normaali ja 17v, mutta ei todellakaan tilanteessa jossa hän tarvitsee erikoisapua. Olet huono äiti, jätät lapsesi oman onnensa nojaan jonkun helkutin äijän kuvatuksen takia. Hitto että olen ihan vihainen sulle miten voitkin tehdä noin, ja silti näet ainoana haittapuolena kun SUN pitää matkustaa, voi kyynel.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ap, mene ulkokuntosalille, kai siellä uuden äijän lähellä sellainen on jossain pururadan laidalla. Sehän on nyt tpalstallakin muotia ja akateemisten yamk-naisten suosiossa.
Lihapullia syövä heteromies
No miten se esikoisen "kirjolla oleminen" ilmenee käytännössä ja miten sitä pitää erityisesti (Sic! "Erityinen"!) hyysätä noin niin kuin "kirjolla" olemattomiin nähden ja oletko nyt ihan varma ettei joku 14-17 -vuotias jätkänkölvi - melkein aikuinen mies - tosiaankin pärjää yksin kotona esim. yhtä viikonloppua kuukaudessa, tai muutamaa tuntia iltapäivisin koulunsa jälkeen?
Ettei siis tuo "kirjolla oleminen" vain ole enimmäkseen Sinun pääsi sisällä, ja onko se "kirjolla olevan" erityishyysääminen joku sellainen juttu, josta Sinä itse saat jonkinlaista tyydytystä, arvokkuuden tunnetta, sisältöä elämääsi tms, eli ihan Sinun itse itsellesi asettama pakkoprojekti?
Vai pelkäätkö, että kotiinne yksin jäädessään nuorimies alkaa havitella ja kokeilla alkoholia ja naisia / tyttöjä?
No niinhän tuon ikäisen terveen sällin pitääkin!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lopetat tuon äijässä roikkumisen ja pysyt kotona. Kaalimato.com.
Käytkö miestä hyysäämässä, siivoilet ja kokkaat siellä ja palvelet makkarissa? Otahan enempi aikaa itsellesi ja kasvata selkäranka. Ovimattona ei ole hyvä olla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kun kerran koet tilanteen hankalaksi itsellesi puhu asiasta kumppanillesi. Jos on yhtään viisas sovitte kuvioista uudelleen. Neljä vuotta on pitkä aika suostua sellaiseen, mistä et tykkääkään. Kumppanisi ei taatusti ole selvännäkijä, joka tietäisi mitä tahdot ja haluat.
Tämä. Lisäksi, niin tylyltä kuin se kuulostaakin: sinun arkesi kuormittavuus ei ole kumppanisi syy ja siitä katkeroituminen ei auta yhtään ketään. Kumppanisi luonteesta riippuen hän saattaa haluta auttaa sinua arjessasi, kun kerrot tarpeistasi, mutta yhtä hyvin voi olla, että hän on omat ruuhkavuotensa ja lastensa nuoruuden jo elänyt ja kaipaa tähän elämänvaiheeseen enemmän vapautta ja vähemmän vastuuta - varsinkin, kun kyseessä ei ole hänen oma perheensä. Joku voi sanoa, että jos rakastaa sinua, haluaa auttaa, mutta ikä tuo myös toisenlaista suhtautumista arjen kiireisiin eikä sekään ole väärin.
Vietä välillä aikaa yksin kotona ja tai harjoittele raivaamaan tilaa omille jutuille myös siellä miehen luona. 30 min on lyhyt matka käydä vaikka siellä salillakin.
Taitaa on bs koko juttu:
"Esikoinen on kuitenkin kirjolla niin, että arki kotona on raskasta ja pyörii täysin hänen tarpeidensa ympärillä"
"esikoinen asuu kanssani 100%, hän pärjäilee aika kivasti itsekseen, joten vietän lähes kaiken vapaa-aikaani kumppanini luona"
Ensinnäkin, miksi olet sen miehen luona niin paljon, jos haluat olla enemmän kotona?
Miksi jätät erityistarpeisen lapsesi oman onnensa nojaan päiviksi?
Miksi joustat miehen takia, jos hän ei jousta sinun takiasi?
En ymmärtänyt aloitusta. Kotona on erityislapsi (teini) joka tekee arjesta erityistarpeineen hyvin kuormittavaa. Mutta ap jättää hänet useiksi päiviksi yksin kotiin. Outo yhtälö.
Kaikki ap:n lapset teinejä, nuorin kirjolla ja vaativa. Eli aloituksen mukaan varhaisteininä mikä ap jättää yksin säännöllisesti pariksi päiväksi
Aloituksen mukaan laskun paikka
Tuo suhde on hehkunsa jo menettänyt.
Ellei melkein heti tapahdu mitään, tiet eroavat.
Olet miehelle tärkeä, ehkä ystävä, kaveri. Kovin arjinen ja tuttu jo.
Hän kun löytää sen oikean, niin ei jahkaile päätösten tai käytännön ratkaisujen suhteen.
Kokemusta on.
Mieti, mitä itse haluat.
Alue: Aihe vapaa
Jos käyt kotona parin päivän välein, niin etkö voi samalla käydä salilla?