Lue keskustelun säännöt.
Uuden kumppanin erilainen elämäntilanne
11.05.2024 |
Kaipaisin kokemuksia ja vertaistukea tilanteeseen, jossa olen eron jälkeen uudessa parisuhteessa jossa elämäntilanteemme on kovin erilainen.
Minulla on kolme lasta edellisestä avioliitosta, he ovat teini-ikäisiä. Esikoinen on kuitenkin kirjolla niin, että arki kotona on raskasta ja pyörii täysin hänen tarpeidensa ympärillä. Kumppanini on minua vanhempi ja hänen lapsensa ovat jo aikuisia. Asumme omissa kodeissamme, välimatkaa noin 30 min. Nuoremmat lapset ovat puolet ajasta isällään, esikoinen asuu kanssani 100%, hän pärjäilee aika kivasti itsekseen, joten vietän lähes kaiken vapaa-aikaani kumppanini luona, käyn kotona parin päivän välein katsomassa että kotona on kaikki hyvin, esim. siivoilen ja laitan ruokaa.
Olemme eläneet näin nelisen vuotta. Kumppanini hieman välttelee minun kotiani esikoisen takia, mistä syystä vietämme yhteistä aikaa pääasiassa hänen kotonaan. On kuitenkin kuormittavaa elämää 2vkoa kuukaudessa repusta tai kassista, minulta jää silloin myös kuntosali kotini lähellä käymättä, sekä paljon kotiasioita hoitamatta. Nämä kasaantuvat ja aiheuttavat ahdistusta. Kaikki koti- ja metatyöt kasaantuvat kahdelle viikolle, jolloin on normaalit arkirutiinit pyöritettävänä 3 lapselle ja yhdelle koiralle. Kumppanini puolestaan saa runsaasti omaa aikaa olla ja harrastaa itselleen tärkeitä asioita.
Rakastamme toisiamme, mutta tuntuu että arki kuormittaa minua paljon enemmän kuin kumppaniani ja huomaan katkeroituvani, kun kumppanini elämä on niin paljon helpompaa ja kevyempää kuin omani. Olen väsynyt ja kaipaan omaa aikaa, aikaa hoitaa kotini ja lasteni asioita, mutta se on kaikki pois parisuhteelta, mikä ei auta, kun yhteistä aikaa on muutenkin niin vähän.
Miten tällaisissa olosuhteissa saisi aikaiseksi tasavertaisen ja tasapainoinen parisuhteen?
Kommentit (75)
Koko AP:n kertomus on pelkkää keksittyä paskaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olipa taas tarina Porvoosta päin.
Yks mepsykin ympätty mukaan.
Heh, ja taas tämä tarinatäti AP, myös itse vastailee itselleen. Ja keksii kommentteja aloitukselleen.
Hyi hitto tuota naista.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi jätät erityislapsen yksin noin pitkäksi aikaa? En todellakaan uskaltaisi.
Olisiko joku itsenäinen autismin kirjoilla olija, joka pärjää kyllä ja elelee omilla säännöillään,mutta ne säännöt syö muita.
Vaikka näennäisesti pärjäisikin, niin kyllä se lapsesta tuntuu pahalle että äiti jättää yksin ja on mieluummin miesystävänsä luona. Äitihän ei ikinä vietä ko lapsen kanssa aikaa, vain ne kaksi nuorempaa ovat sen "arvoisia" että mamma viitsii olla kotona. Kyllä se lapsi ymmärtää että äitikään ei häntä jaksa.
Teini-ikäinen alkaa jo arvostaa omaa aikaa ja sitä, ettei mamma roiku lapsessaan.
Oletteko puhuneet suhteestanne? Sen lienee tarkoitus pysyäkin kivana aikuisten yökyläilynä? Ymmärrän myös kumppania, jos kotona asuu täysin passattava nuori, jonka navan ympärille elämä pyörii, ettei halua tulla luoksesi. Ajattele sama tilanne toisinpäin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Heh, ja taas tämä tarinatäti AP, myös itse vastailee itselleen. Ja keksii kommentteja aloitukselleen.
Hyi hitto tuota naista.
Se on feminiininen mies tuo ap. Trollaa jatkuvasti tarinoillaan täällä.
Ei kukaan jaksa pitkään noin monimutkaista suhdetta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Heh, ja taas tämä tarinatäti AP, myös itse vastailee itselleen. Ja keksii kommentteja aloitukselleen.
Hyi hitto tuota naista.
Sinulle kaikki tänne kirjoittavat naiset on aina se tarinatäti.
Onko ap:n face profiilissa parisuhdestatus: Vaikeasti selitettävässä suhteessa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tee pakastin täyteen kirjolohilaatikkoa.
Muuta neuvoa ei tule.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos esikoinen on vielä nuori niin toimintasi on heitteillejättö. Tärkeintä olisi keskittyä jälkikasvuusi eikä juosta äijän perässä.
Vierailija kirjoitti:
Oletteko puhuneet suhteestanne? Sen lienee tarkoitus pysyäkin kivana aikuisten yökyläilynä? Ymmärrän myös kumppania, jos kotona asuu täysin passattava nuori, jonka navan ympärille elämä pyörii, ettei halua tulla luoksesi. Ajattele sama tilanne toisinpäin.
Toisinpäin täällä mammajoukko hurraisi mamman päätökselle tavata ilman nepsylasta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oletteko puhuneet suhteestanne? Sen lienee tarkoitus pysyäkin kivana aikuisten yökyläilynä? Ymmärrän myös kumppania, jos kotona asuu täysin passattava nuori, jonka navan ympärille elämä pyörii, ettei halua tulla luoksesi. Ajattele sama tilanne toisinpäin.
Toisinpäin täällä mammajoukko hurraisi mamman päätökselle tavata ilman nepsylasta.
Todellakin, se olisi av-mamman oikeus.
No ensimmäiseksi lopetat sen huushollauksen sen kumppanin luona. Miksi ihmeessä esim siivoat siellä???
Vietätte rennosti aikaa yhdessä, käyt treeneissä, käyt omassa kotonasi ja hoidat meta-asioita.Nyt olet kahden talouden loukossa, ei ihme, jos potuttaa. Eikö esikoisesi voi myös viettää aikaa isällään, jos kerran pärjää kotona yksin ongelmitta?
Vierailija kirjoitti:
Siis ymmärränkö oikein, että jätät teini-ikäisen, jolla on erityistarpeita, YKSIN KOTIIN kahdeksi viikoksi kerrallaan, ja käyt vain parin päivän välein katsomassa miten hän pärjää?! Siis mitä nyt hevon helvettiä!? Tuo olisi jotenkin ok jos teini olisi ns normaali ja 17v, mutta ei todellakaan tilanteessa jossa hän tarvitsee erikoisapua. Olet huono äiti, jätät lapsesi oman onnensa nojaan jonkun helkutin äijän kuvatuksen takia. Hitto että olen ihan vihainen sulle miten voitkin tehdä noin, ja silti näet ainoana haittapuolena kun SUN pitää matkustaa, voi kyynel.
Samaa ihmettelin. Kai se lapsi osaa herätä ja hoitaa koulunsa, mutta kyllä se aikuisen läsnäolo olisi aika kiva juttu. Ei aina tarvitse mennä vain hormonien määräämään suuntaan. Huom sinä olet se aikuisoletettu.
Luin huonosti: käyt siis omassa kodissasi siivoamassa ja ruokaa laittamassa. Laita esikoinen isälleen, hänen on hyvä itsenäistyä, ethän ole häntä loputtomasti paapomassa. Hänhän on syy väsymiseesi, kun et saa koskaan levätä. Mies on lapsensa kasvattanut eikä varmaan halua enää osallistua sinun lastesi arkeen, se on täysin ymmärrettävää. Miestä et voi muuttaa, voit muuttaa vain itseäsi ja omaa elämääsi.
Käy sääliksi lasta. Itse olen myös erityislapsen äiti, ja vaikka heitä on moneen junaan, lienee kuitenkin vanhemman tuki tärkeää siitäkin huolimatta, että tekee mieli irtautua vanhemmasta. Musta olis ihan kamalaa esikoisena joutua olemaan kotona noin pitkiä aikoja yksin, kun äiti on mieluummin jonkun ukon luona. Kyllä lapsikin huomaa, että mies on äidille tärkeämpi kuin omat lapset. Kaikenlaisille sitä lapsia suodaan.
Pistä se iso lapsi (aikuinen) asumaan omilleen, niin elämä helpottuu. Onko hän nyt jo 22 vähintään? Et kai tosissasi ole jättänyt kotiin yli yön yksin alaikäistä lasta?
Jännä kun se on niin väsyttävää ja kuormittavaa, kun aikuinen joutuu sen tekemään.
Eroperheiden lapsilta sen sijaan ei paljon kysellä kuormittaako ja onko raskasta.