Uuden kumppanin erilainen elämäntilanne
Kaipaisin kokemuksia ja vertaistukea tilanteeseen, jossa olen eron jälkeen uudessa parisuhteessa jossa elämäntilanteemme on kovin erilainen.
Minulla on kolme lasta edellisestä avioliitosta, he ovat teini-ikäisiä. Esikoinen on kuitenkin kirjolla niin, että arki kotona on raskasta ja pyörii täysin hänen tarpeidensa ympärillä. Kumppanini on minua vanhempi ja hänen lapsensa ovat jo aikuisia. Asumme omissa kodeissamme, välimatkaa noin 30 min. Nuoremmat lapset ovat puolet ajasta isällään, esikoinen asuu kanssani 100%, hän pärjäilee aika kivasti itsekseen, joten vietän lähes kaiken vapaa-aikaani kumppanini luona, käyn kotona parin päivän välein katsomassa että kotona on kaikki hyvin, esim. siivoilen ja laitan ruokaa.
Olemme eläneet näin nelisen vuotta. Kumppanini hieman välttelee minun kotiani esikoisen takia, mistä syystä vietämme yhteistä aikaa pääasiassa hänen kotonaan. On kuitenkin kuormittavaa elämää 2vkoa kuukaudessa repusta tai kassista, minulta jää silloin myös kuntosali kotini lähellä käymättä, sekä paljon kotiasioita hoitamatta. Nämä kasaantuvat ja aiheuttavat ahdistusta. Kaikki koti- ja metatyöt kasaantuvat kahdelle viikolle, jolloin on normaalit arkirutiinit pyöritettävänä 3 lapselle ja yhdelle koiralle. Kumppanini puolestaan saa runsaasti omaa aikaa olla ja harrastaa itselleen tärkeitä asioita.
Rakastamme toisiamme, mutta tuntuu että arki kuormittaa minua paljon enemmän kuin kumppaniani ja huomaan katkeroituvani, kun kumppanini elämä on niin paljon helpompaa ja kevyempää kuin omani. Olen väsynyt ja kaipaan omaa aikaa, aikaa hoitaa kotini ja lasteni asioita, mutta se on kaikki pois parisuhteelta, mikä ei auta, kun yhteistä aikaa on muutenkin niin vähän.
Miten tällaisissa olosuhteissa saisi aikaiseksi tasavertaisen ja tasapainoinen parisuhteen?
Kommentit (75)
Joko esikoinen on saatu pihalle äidin onnen tieltä?
Vierailija kirjoitti:
Joko esikoinen on saatu pihalle äidin onnen tieltä?
Osittain, laitospaikkaa on jo haussa. Syksyllä viimeistään aukeaa.
ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Joko esikoinen on saatu pihalle äidin onnen tieltä?
Osittain, laitospaikkaa on jo haussa. Syksyllä viimeistään aukeaa.
ap
Mukava kuulla, siitä se elämä sitten alkaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Joko esikoinen on saatu pihalle äidin onnen tieltä?
Osittain, laitospaikkaa on jo haussa. Syksyllä viimeistään aukeaa.
ap
Mukava kuulla, siitä se elämä sitten alkaa.
Näin on näppylät.
ap
Tänään tuli postissa päätös ja esikoinen saa laitospaikan syyskuun alusta alkaen. Sen jälkeen ukkokulta tulee myös minun kotiin. Näin sovimme.
ap
Vierailija kirjoitti:
Tänään tuli postissa päätös ja esikoinen saa laitospaikan syyskuun alusta alkaen. Sen jälkeen ukkokulta tulee myös minun kotiin. Näin sovimme.
ap
Miten uusi yhteinen elämä on lähtenyt käyntiin?
Minäkin olisin enemmän kotona tuossa tilanteessa, kävisin salilla ym. Omassa vastaavassa suhteessani välimatkaa oli n. 1,5 tuntia ja näimme pääosin vuoronperään molempien luona joka toinen viikonloppu. Oli mukavaa, kun pääosin se muu osa lapsettomasta viikosta oli omaa aikaa.
Vierailija kirjoitti:
Tänään tuli postissa päätös ja esikoinen saa laitospaikan syyskuun alusta alkaen. Sen jälkeen ukkokulta tulee myös minun kotiin. Näin sovimme.
ap
Hienosti järkätty! Lapsi suljetaan hullujenhuoneelle että uusi panomies pääsee muuttamaan yhteen mamman kanssa.
Miltä nyt tuntuu kun kohta vuoden verran on saanut elää omaa elämää?
30min välimatkaa, 4 vuotta asuttu noin ja se aika on eletty laukusta/repusta eikä salilla voi käydä. Kyllä on ongelmat..
Oletpa itsekäs! Sun lapset joutuu myös viettämään kassielämää, mutta uliset vain omasta tilanteesta. Olet sopimaton äidiksi!
No ainakaan AP:n miesystävän ei ole kannattavaa sotkeentua AP:n perhe-elämään. Hoitakoon AP itse omat lapsensa .
Vierailija kirjoitti:
Siis ymmärränkö oikein, että jätät teini-ikäisen, jolla on erityistarpeita, YKSIN KOTIIN kahdeksi viikoksi kerrallaan, ja käyt vain parin päivän välein katsomassa miten hän pärjää?! Siis mitä nyt hevon helvettiä!? Tuo olisi jotenkin ok jos teini olisi ns normaali ja 17v, mutta ei todellakaan tilanteessa jossa hän tarvitsee erikoisapua. Olet huono äiti, jätät lapsesi oman onnensa nojaan jonkun helkutin äijän kuvatuksen takia. Hitto että olen ihan vihainen sulle miten voitkin tehdä noin, ja silti näet ainoana haittapuolena kun SUN pitää matkustaa, voi kyynel.
Kiinnitin huomiota samaan.
Onko oikeasti näin itsekkäitä ihmisiä olemassa? Miksi helvetissä priorisoit parisuhteen, jos sinua - omien valintojesi johdosta - tarvitaan kotona?
Keskity mieluummin siihen lapseesi kun äijän luona ravaamiseen. Ihan itse itsellesi aiheutat tuon stressin ja katkeruuden. Käske äijänretaleen tulla sun luom niin loppuu stressi. Jos ei tule kylään luoksesi, anna sen olla. Ei ole sun arvoinen.