Uuden kumppanin erilainen elämäntilanne

"esikoinen asuu kanssani 100%, hän pärjäilee aika kivasti itsekseen, joten vietän lähes kaiken vapaa-aikaani kumppanini luona"

Eipä taida esikoinen elää kanssasi 100%:sti, jos hän on kotonaan yksin ja sinä käy tsekkailemassa siellä parin päivän välein. 

Ilmeisesti mies ei halua sinun eteen tehdä yhtään mitään. Ei ole itsekästä pysähtyä ja miettiä, mitä minä haluan elämältäni ja miksi mies ei halua joustaa asioissa, tulla viettämään aikaa sinun luonasi.

Pitäisikö siis kumppanisi olla yhtä kuormittunut kuin sinä, jotta susta tuntuisi paremmalta? 

Arki on raskasta esikoisen takia ja sitten esikoisen.pärjääkin itsekseen? Koitahan nyt päättää ennen kuin joku tekee teistä lasun, kun lapsi on yksin kotona.

Hmm niin. Mä itse haluan helpottaa mun kumppanin elämää. Hänellä on tosi stressaava elämänvaihe menossa ja jos mä pystyn mitenkään häntä siinä auttamaan niin mulle on täysin päivänselvää että teen sen. Siinä mielessä mä ymmärrän sun pohdinnat. Sanot että rakastatte toisianne mutta missä se rakkaus sitten näkyy? 

Siis mikä tuossa muka on epätasavertaista? Sinulla on lapsi, jolla on erityistarpeita. Se ei liity kumppaniisi mitenkään.

Miksei lasten isät auta?

Mitäpä jos sanot miehelle että nyt viikko sun tykönä tai sitten erillään, mutta et nyt jaksa hänen luo tulla.

Vierailija kirjoitti:

Käytkö miestä hyysäämässä, siivoilet ja kokkaat siellä ja palvelet makkarissa? Otahan enempi aikaa itsellesi ja kasvata selkäranka. Ovimattona ei ole hyvä olla. 

Hyvä että nostit tämän esiin! Tilanne on päinvastoin. Hän kokkaa meille kaikki ateriat, saunottaa ja pitää muutenkin hyvänä. Vietämme aika normaalia kahden aikuisen hyvää arkea. Hänen luonaan oleminen on minulle myös hermolepoa ja tärkeää palautumista kuormittavista kotioloista. 

Reppureissaaminen kuitenkin väsyttää ja kun töissäkin pitää käydä, aikaa omille jutuille ei jää, vaikka niiden aika olisi juuri silloin kun nuoremmat lapset ovat isällään ja on vähemmän äitihommia. 

Vierailija kirjoitti:

Mitäpä jos sanot miehelle että nyt viikko sun tykönä tai sitten erillään, mutta et nyt jaksa hänen luo tulla.

Tämäpä juuri.Mulla oli monipaikkainen suhde ja paikasta toiseen poukkoilu väsytti mut.Aloin sitten kuunnella itseäni ja sanoin suoraan,että nyt tää arki väsyttää mua niin paljon,että oon tän viikon/viikonlopun/illan kotonani.

Tilanteessa jossa toisella on alaikäiset lapset ja toisella ei joko ole lapsia tai lapset ovat jo aikuisia ja omillaan, ei tule koskaan olemaan tilannetta jossa arki olisi yhtä kuormittavaa molemmille. Sen alaikäisten vanhemman on vaan hyväksyttävä ettei uusi puoliso ole millään tavalla vastuussa uuden kumppaninsa lapsista eikä häntä voi vaatia tekemään mitään lasten kasvatuksen eteen. Jos ei pysty hyväksymään tätä, ei voi seurustella ennen kuin omat lapset ovat aikuisia ja omillaan. 

Vierailija kirjoitti:

Ilmeisesti mies ei halua sinun eteen tehdä yhtään mitään. Ei ole itsekästä pysähtyä ja miettiä, mitä minä haluan elämältäni ja miksi mies ei halua joustaa asioissa, tulla viettämään aikaa sinun luonasi.

 

Esikoiseni on aika haastava kämppäkaveri omine erikoisine tapoineen. Omassa kodissa asuminen ei ole meille kenellekään kovin helppoa hänen kanssaan, ei aina edes minulle itselleni. 

Vierailija kirjoitti:

Pitäisikö siis kumppanisi olla yhtä kuormittunut kuin sinä, jotta susta tuntuisi paremmalta? 

Ei missään tapauksessa! Hoidan itse omat lapseni aikuisiksi. Arjessa on vaan niin paljon kaikkea, että tunnen syvää riittämättömyyden tunnetta siitä, että en jaksa on säädyllinen äiti, enkä säädyllinen kumppani. Tuntuu että olen aina väärässä paikassa, ja siksi on vaikea nauttia kummastakaan kodista. 

Kumppanillani on paljon omaa aikaa, joten ymmärrettävästi hän haluaisi viettää kaiken ajan kanssani, silloin kun lapseni ovat isällään. Haluaisin sitä itsekin, mutta silti on kotiasioita hoidettavana, ja omaa aikaa ei jää.

Vierailija kirjoitti:

Sen alaikäisten vanhemman on vaan hyväksyttävä ettei uusi puoliso ole millään tavalla vastuussa uuden kumppaninsa lapsista eikä häntä voi vaatia tekemään mitään lasten kasvatuksen eteen. 

Tästä olen samaa mieltä. Lapsillani on hyvä isä, eikä kumppanillani ei ole, eikä tarvitsekaan olla mitään vastuuta lapsistani. 

Näen että ongelma on arjen tasolla, ajankäytöllinen. Toisella on vapaa-aikaa, toisella ei juurikaan ja se heijastuu suhteeseen. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mitäpä jos sanot miehelle että nyt viikko sun tykönä tai sitten erillään, mutta et nyt jaksa hänen luo tulla.

Tämäpä juuri.Mulla oli monipaikkainen suhde ja paikasta toiseen poukkoilu väsytti mut.Aloin sitten kuunnella itseäni ja sanoin suoraan,että nyt tää arki väsyttää mua niin paljon,että oon tän viikon/viikonlopun/illan kotonani.

Minulla on tämän tapainen tilanne niin sanotusti päällä nyt. Ja jos en jaksa liikkua puolison luo, hän ottaa siitä itseensä. Toisaalta hän ei jaksa minun luo tulla kuin koska niin pitkä matka ja lyhyt aika olla. Minulla lapset viikko-viikko, hänellä 100%ajasta, tosin vain yksi alakoululainen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mitäpä jos sanot miehelle että nyt viikko sun tykönä tai sitten erillään, mutta et nyt jaksa hänen luo tulla.

Tämäpä juuri.Mulla oli monipaikkainen suhde ja paikasta toiseen poukkoilu väsytti mut.Aloin sitten kuunnella itseäni ja sanoin suoraan,että nyt tää arki väsyttää mua niin paljon,että oon tän viikon/viikonlopun/illan kotonani.

Minulla on tämän tapainen tilanne niin sanotusti päällä nyt. Ja jos en jaksa liikkua puolison luo, hän ottaa siitä itseensä. Toisaalta hän ei jaksa minun luo tulla kuin koska niin pitkä matka ja lyhyt aika olla. Minulla lapset viikko-viikko, hänellä 100%ajasta, tosin vain yksi alakoululainen.

Anna ottaa itsensä.Mikään ei muutu,jos ikäviä fiiliksiä hyssytellään ja varotaan.

Miksi jätät erityislapsen yksin noin pitkäksi aikaa?  En todellakaan uskaltaisi.

Vierailija kirjoitti:

Miksi jätät erityislapsen yksin noin pitkäksi aikaa?  En todellakaan uskaltaisi.

Olisiko joku itsenäinen autismin kirjoilla olija, joka pärjää kyllä ja elelee omilla säännöillään,mutta ne säännöt syö muita.

Siis tämä erityislapsi ei voi mennä omalle isälleen. Etkä sinäkään häntä jaksaisi. Siis hänelle tuettu asuminen kun täyttää 18 v.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi jätät erityislapsen yksin noin pitkäksi aikaa?  En todellakaan uskaltaisi.

Olisiko joku itsenäinen autismin kirjoilla olija, joka pärjää kyllä ja elelee omilla säännöillään,mutta ne säännöt syö muita.

Vaikka näennäisesti pärjäisikin, niin kyllä se lapsesta tuntuu pahalle että äiti jättää yksin ja on mieluummin miesystävänsä luona. Äitihän ei ikinä vietä ko lapsen kanssa aikaa, vain ne kaksi nuorempaa ovat sen "arvoisia" että mamma viitsii olla kotona. Kyllä se lapsi ymmärtää että äitikään ei häntä jaksa.