Jos sinun pitäisi valita lähihoitajan koulutuksella työ: vanhainkoti, päiväkoti, hammashoidon ajanvaraus, sairaala, vammaispalvelut, mikä?
Mihin menisit töihin jos sinun olisi pakko valita työ lähihoitajana?
Olisitko yksityisessä vanhainkodissa hoitajana tai hammashoidossa implanttiklinikalla? Sairaalan osastolla tai toimistossa? Terveyskeskuksessa? Kehitysvammaisten kanssa? Tavallisessa kunnan päiväkodissa? Tai vaikka montessoripäiväkodossa?
Osassa näistä päivätyö, osassa vuorotyö. Palkassa vaihtelua. Älä keskity valittamiseen tai siihen että et ole lähihoitaja. Kerro minkä valitsisit jos johonkin olisi suunnattava!
Kommentit (127)
Joku koppi sairaalassa, vastaanottoapulainen, ehkä näytteen ottaja
Kehitysvammaisten hoitaja absolutely. Ja sitä työtä teenkin, sosionomina kehitysvammaisten ohjaajana. Oma juttuni ehdottomasti
Minä jäin pitkältä uralta työttömäksi, 50- vuotiaana. Äitini kuoli samaan aikaan. Te keskus suositteli kouluttautumista lähihoitajaksi. En osannut vastustaa tilanteessa, kun olin aivan rikki. Ķävin koulun, teoriaopinnot olivat mukavia, sain uusia tuttavuuksia. Mutta ne käytännön harjoittelut olivat kamalia. En kestänyt sitä ulosteiden hajuja, kiirettä, hosumista, jalattomia, kuolevia, syötettäviä ihmisraunioita. Valmistuin, mutta en pysty toimimaan alalla. Näihin kouluihin otetaan ihmisiä, jotka eivät kykene toimimaan alalla. Minulla omat traumat käsittelemättä, kuinka voisin olla apuna muille?
Terveyskeskuksissa vähennetään lähihoitajia koska he eivät voi tehdä hoidon tarpeen arviointia esim. puhelimessa tai asiointipisteessä. Itse valitsisin kotihoidon vaikka sekin on kovin kuormittunut paikka nykyisin.
Suosittelisin jatkamaan sairaanhoitajan opintotutkintoon. Silloin on enemmän valinnanvaraa.
Sairaalaan tai terveyskeskukseen. Sikäli puolueellinen valinta, et oon sairaanhoitaja nyt joten se maailma on tuttu. Päiväkotikin kävisi
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kotihoito on paras mukavia vanhuksia kotona niiden kanssa rupatella ja juoda kahvia
Kai tää on sarkasmia?
joo. oikeasti juon teetä.
No, yhä edelleen...Lähärikoulu kaikilla sama ja syventävät riippuvat asuinpaikastasi!
Valitsisin julkisen puolen ja vanhuspalvelut, koska sieltä hyviä kokemuksia. Yksityiselle vain pakon edessä. Ennemmin kotihoito kuin hoitokoti, koska kotihoidossa voi keskittyä yhteen ihmiseen kerrallaan. Mutta molemmat käy.
Näin sairaanhoitajana on valitettavasti sanottavana, että yksityinen sektori iäkkäiden hoidossa on varsin raadollinen paikka hoitajalle. Tässä julkinen on parempi. Toki poikkeuksiakin saattaa jossain löytyä.
Vierailija kirjoitti:
Pitääkö lähihoitajakoulutuksen aikana kuitenkin tehdä ällöttäviä asioita, ottaa näytteitä tms. jos haluaa pelkäksi vastaanottovirkailijaksi?
Useimmat lähihoitajat ei koskaan ota muita näytteitä kuin verensokerin mittausta varten tipan sormenpäästä. Jotkut suorittavat erikoiskoulutuksen suoninäytteenottoon. Jos ei yhtään kestä verta, edes sitä tippaa verensokerin mittausta varten, niin kannattaa hakea mieluummin kauppaopistoon.
Tykkäsin olla kehitysvammaisten palvelukodissa, kun olin harjoittelussa sosionomiksi opiskellessa. Oli iloinen meno ja sopivasti vauhdikasta, ihan toisenlaista kuin vanhustyössä. Minusta ne tyypit olivat ihan mahtavia. Työkavereista myös suurin osa mutkattomia ja huumorintajuisia. Jos olisin lähihoitaja, hakisin varmaankin töihin kehitysvammaisten palveluasumiseen, vaikka siinä onkin enemmän ilta- ja yövuoroja kuin päivävuoroja, koska asiakkaat käy päivisin työ-ja päivätoiminnassa.
Vierailija kirjoitti:
Minä jäin pitkältä uralta työttömäksi, 50- vuotiaana. Äitini kuoli samaan aikaan. Te keskus suositteli kouluttautumista lähihoitajaksi. En osannut vastustaa tilanteessa, kun olin aivan rikki. Ķävin koulun, teoriaopinnot olivat mukavia, sain uusia tuttavuuksia. Mutta ne käytännön harjoittelut olivat kamalia. En kestänyt sitä ulosteiden hajuja, kiirettä, hosumista, jalattomia, kuolevia, syötettäviä ihmisraunioita. Valmistuin, mutta en pysty toimimaan alalla. Näihin kouluihin otetaan ihmisiä, jotka eivät kykene toimimaan alalla. Minulla omat traumat käsittelemättä, kuinka voisin olla apuna muille?
Pitäisikö sinun hakeutua vaikka koulunkäynninohjaajaksi? Sinne voi päästä joissain kouluissa myös lähihoitaja. Toki toivovat lasten ja nuorten suuntautumisalaa. Kai tiedät, että voit myös suorittaa myöhemmin suuntaavat opinnot? Siis vaikka sinulla on tutkinto, käyt vaan uuden osaamisalan opinnot.
Minulle sopisi parhaiten lastenhoito, hakisin päiväkotiin. Kunnalliselle.
Vierailija kirjoitti:
Terveyskeskuksissa vähennetään lähihoitajia koska he eivät voi tehdä hoidon tarpeen arviointia esim. puhelimessa tai asiointipisteessä. Itse valitsisin kotihoidon vaikka sekin on kovin kuormittunut paikka nykyisin.
Suosittelisin jatkamaan sairaanhoitajan opintotutkintoon. Silloin on enemmän valinnanvaraa.
Totta. Sairaaloissa on vähennetty lähihoitajan vakansseja ja lisätty sairaanhoitajan. Sama kehitys on menossa terveyskeskuksissa. Kun pitäisi arvioida potilaan vointia, lähihoitajakoulutus antaa pelkät perusvalmiudet. Jos nuo työympäristö kiinnostavat, pitkällä tähtäimellä sh olisi varmempi tie vakkarityöhön.
Keva-puoli - raskasta, mutta antoisaa
Vierailija kirjoitti:
Tykkäsin olla kehitysvammaisten palvelukodissa, kun olin harjoittelussa sosionomiksi opiskellessa. Oli iloinen meno ja sopivasti vauhdikasta, ihan toisenlaista kuin vanhustyössä. Minusta ne tyypit olivat ihan mahtavia. Työkavereista myös suurin osa mutkattomia ja huumorintajuisia. Jos olisin lähihoitaja, hakisin varmaankin töihin kehitysvammaisten palveluasumiseen, vaikka siinä onkin enemmän ilta- ja yövuoroja kuin päivävuoroja, koska asiakkaat käy päivisin työ-ja päivätoiminnassa.
Kuulostaa samalta kuin mun työpaikka, toimin kehitysvammaisten ohjaaja asumisyksikössä. Tykkään työstä, asiakkaista ja työkamuista. Huumorintajuista ja toisia auttavaa porukkaa
Lähihoitajakin, joka kulkee julkisilla töihin tai kävelee töihin on kuulema persukokkareen silmissä työtön maleksija ja kuulema joutaisi mennä vaan töihin.