Aamut nepsyteinin kanssa ovat rankkoja: Herätä,vahdi että ottaa lääkkeet, harjaa hiukset, pukee puhtaat vaatteet ja ehtii bussiin

Vierailija kirjoitti:

"tunnin etuajassa bussipysäkille,ilman aamupalaa ja edellispäivän ketsupit paidassa." 

Olisipahan ajoissa perillä, aamupalaa ei tuossa iässä enää välttämättä tarvitse ja ketsuppi paidassa ei suinkaan ole hengenvaarallista. Ehkä nepsy jo muutaman kerran jälkeen muistaa. 

Enää? Kyllä ihan aikuinen ihminenkin normaalisti tarvitsee aamupalan. Toki ei ole katastrofi, jos se jää joskus välistä. Jos lapselle on haastavaa hahmottaa aikaa, hänelle voi tehdä aikataulun, jossa on joko numeroin tai kellotaulun avulla kerrottu, mitä tehdään mihinkin aikaan ja missä järjestyksessä. Näin äidin ei tarvitse papattaa joka aamu samoja asioita, vaan lapsi voi katsoa aikataulusta, mikä asia on seuraavaksi vuorossa ja paljonko kello on, kun pitää lähteä pysäkille. Ensi alkuun opetellaan aikataulun käyttöä niin, että äiti muistuttaa siitä ja vähitelleen tapa automatisoituu. 

Normaali 15-vuotias osaa huolehtia omasta hygieniastaan, mahdollisista lääkityksistään ja syömisistään sekä kouluun hankkiutumisestaan, joten sitä ei tarvitse holhota kuin pikkulasta. Nepsyteiniltä ei näköjään onnistu alkeellisetkaan toimenpiteet taaperon tasolla.

Hei, ap, minä olen nepsy ja minun ystäväni on nepsy. Ei ole kumpikaan saaneet lääkitystä.  Ystävä on jo eläkkeellä , ja pitkän uran ehti tekemään, ja minä en vielä ole. Ihan piti yksin minunkin ja ystävän selvitä aamulla kouluun, ei ollut kukaan herättämässä, olisi jäänyt kouluun menemättä. Lopeta paapominen, ja opeta lapsi ottamaan vastuu itse.

Terveisin nepsy- aikuinen 56 wee

Jos ajaa 100 km takaisin töistä palvelemaan lasta niin ei ole kasvattajalla järkeä päässä. Alaovi oli siis lukossa eli ymmärrän, että on kerrostalo. Silloin ohjataan lapsi soittamaan kiinteistöhuoltoon ja hoitamaan asia eikä syöksytä avuksi. Kasvatetaan ja ohjataan toimimaan. Ei soittamaan äidille. 

Tuollaisen paapomisen vuoksi lapsi ei edes opi selviytymään ja tavarat unohtuu kyllä jatkossakin. Kyllä äiti hoitaa.

Siihenkään ei kukaan kuole, jos niitä wilmaviestejä tulee ja niitähän tulee. 

Tyhmyydestä ei ole kukaan puhunut, todennäköisesti näillä nepsyillä on älykkyysosamäärät avustajiaan ja vanhempiaan korkeammat, mutta ongelmat ovat muualla.

Jutuistasi päätellen lapsesi on tosiaankin sinua älykkämpi. Onhan se nyt täysin älyvapaata puhetta, että nepsy, joka ei osaa edes kelloa katsoa olisi älykkäämpi kuin ihminen, joka osaa käydä töissä normaalisti. 

Usein sanotaan, että lapselle ei ole laitettu kuria ja opetettu käytöstapoja, on päästetty liian helpolla ja siksi ei saa mitään aikaiseksi itse. Omankin lapsen (7v) kanssa on hankalaa toiminnanohjauksessa, ei saa aikaiseksi ellei ole koko ajan vieressä seuraamassa. Mutta nyt olen alkanut epäillä, että olenkin ollut liian tiukka ja vaativa, kannustanut liian vähän. Ja sen takia on hankalaa. 

Vierailija kirjoitti:

Mitäköhän näistä kaikista nepsyistä tulee isona? Jos eivät mihinkään pysty teininäkään.

Jäävät yhteiskunnan eläteiksi varhaiseläkkeelle 22-vuotiaina.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

"tunnin etuajassa bussipysäkille,ilman aamupalaa ja edellispäivän ketsupit paidassa." 

Olisipahan ajoissa perillä, aamupalaa ei tuossa iässä enää välttämättä tarvitse ja ketsuppi paidassa ei suinkaan ole hengenvaarallista. Ehkä nepsy jo muutaman kerran jälkeen muistaa. 

Enää? Kyllä ihan aikuinen ihminenkin normaalisti tarvitsee aamupalan. Toki ei ole katastrofi, jos se jää joskus välistä. Jos lapselle on haastavaa hahmottaa aikaa, hänelle voi tehdä aikataulun, jossa on joko numeroin tai kellotaulun avulla kerrottu, mitä tehdään mihinkin aikaan ja missä järjestyksessä. Näin äidin ei tarvitse papattaa joka aamu samoja asioita, vaan lapsi voi katsoa aikataulusta, mikä asia on seuraavaksi vuorossa ja paljonko kello on, kun pitää lähteä pysäkille. Ensi alkuun opetellaan aikataulun käyttöä niin, että äiti muistuttaa siitä ja vähitelleen tapa automati

Osaako pienokainen kellonajat?

Vierailija kirjoitti:

Jos ajaa 100 km takaisin töistä palvelemaan lasta niin ei ole kasvattajalla järkeä päässä. Alaovi oli siis lukossa eli ymmärrän, että on kerrostalo. Silloin ohjataan lapsi soittamaan kiinteistöhuoltoon ja hoitamaan asia eikä syöksytä avuksi. Kasvatetaan ja ohjataan toimimaan. Ei soittamaan äidille. 

Tuollaisen paapomisen vuoksi lapsi ei edes opi selviytymään ja tavarat unohtuu kyllä jatkossakin. Kyllä äiti hoitaa.

Siihenkään ei kukaan kuole, jos niitä wilmaviestejä tulee ja niitähän tulee. 

Mun isä on hyvä esimerkki siitä, millainen tulee ihmisestä, joka on aina tottunut, että joku huolehtii asiat puolesta. Hän on 10 lapsisen perheen nuorin ja suurin osa sisaruksista on siskoja. Kouluun piti kerätä marjoja  -> tytöt keräsivät isäni puolesta, piti siivota oma nukkumistila -> tytöt tekivät isän puolesta, piti ruokkia kanat -> tytöt tekivät isän puolesta. Isä muutti kotoa pois siskonsa kanssa kimppakämppään -> sisko hoiti kaiken. Isä tapasi äitini ja sai uuden palvelijan. Menivät naimisiin kuukauden tuntemisen jälkeen ja nyt 50v myöhemmin äiti edelleen huolehtii kodin, ruuat, vaateostokset jne. isän puolesta. Töihin sentään isä osasi mennä itsekseen. Työpaikan sai aikanaan veljensä avustuksella. 

Vierailija kirjoitti:

Usein sanotaan, että lapselle ei ole laitettu kuria ja opetettu käytöstapoja, on päästetty liian helpolla ja siksi ei saa mitään aikaiseksi itse. Omankin lapsen (7v) kanssa on hankalaa toiminnanohjauksessa, ei saa aikaiseksi ellei ole koko ajan vieressä seuraamassa. Mutta nyt olen alkanut epäillä, että olenkin ollut liian tiukka ja vaativa, kannustanut liian vähän. Ja sen takia on hankalaa. 

Jotkut ihmiset on niin sairaalloisen hukassa vanhemmuuden kanssa että hirvittää😩

Osaako pienokainen kellonajat?

Yläkoululainen. Kyllä pitäisi osata. Jos ei osaa piirretään aikatauluun toimintojen kohdalle perinteinen viisarikello ja hommataan sellainen kotiinkin. Näin lapsi voi katsoa viisareiden asennosta, koska on aika tehdä mitäkin. Myös rannekelloksi lapselle viisarikello, jos numeroiden kanssa on haasteita. 

Vierailija kirjoitti:

Usein sanotaan, että lapselle ei ole laitettu kuria ja opetettu käytöstapoja, on päästetty liian helpolla ja siksi ei saa mitään aikaiseksi itse. Omankin lapsen (7v) kanssa on hankalaa toiminnanohjauksessa, ei saa aikaiseksi ellei ole koko ajan vieressä seuraamassa. Mutta nyt olen alkanut epäillä, että olenkin ollut liian tiukka ja vaativa, kannustanut liian vähän. Ja sen takia on hankalaa. 

Ei, vaan olet ollut helikopteri, joka pörrää jatkuvasti lapsen ympärillä. Anna hänelle tilaa hengittää ja opetella asiota ihan itsenäisesti. Ei sitä koulussakaan kukaan ehdi jatkuvasti vieressä vahtimaan. Pitää osata toimia ilman mammaakin. 

Vierailija kirjoitti:

Usein sanotaan, että lapselle ei ole laitettu kuria ja opetettu käytöstapoja, on päästetty liian helpolla ja siksi ei saa mitään aikaiseksi itse. Omankin lapsen (7v) kanssa on hankalaa toiminnanohjauksessa, ei saa aikaiseksi ellei ole koko ajan vieressä seuraamassa. Mutta nyt olen alkanut epäillä, että olenkin ollut liian tiukka ja vaativa, kannustanut liian vähän. Ja sen takia on hankalaa. 

Meinaatko mennä kouluunkin viereen seisomaan, että lapsi "saa aikaiseksi" esim. matikan tehtävät tunnilla? 

Mietin vaan että mitenkäs sitten kun nepsy kasvaa aikuiseksi.Oletko vielä silloinkin huolehtimassa?Vai kasvaako nepsyt koskaan täysin aikuisiksi?

Itseäsi saat syyttää, kun et ole viitsinyt viettää aikaa lapsesi kanssa jatkuvan somettamisen sijaan. 

Pakko tämän keskustelun lukemisen jälkeen todeta, että luojan kiitos kukaan ei huomannut autismiani kun olin lapsi. Kyllä minäkin olisin kiukutellut, jos äiti olisi vierestä vahtinut ja hoputtanut tekemisiä ja pukemisia. Kiukuttelisin vieläkin. Eihän tuollaisesta tule ikinä aikuista, jos ei opi tavallisia syy-seuraus-suhteita, kun äiti passaa kaiken eteen. 

Vierailija kirjoitti:

Kyllä se vähän hämmentävältä vaikutti, kun nepsy-sarjassa lapsi, joka kykeni kuulemma käymään ihan sujuvasti koulua, passuutti äitiä tekemään voileivätkin valmiiksi. Kyseessä oli yläkouluikäinen. 

No ei tää mun 18v tee vieläkään voileipää itselleen. Ollaan mietitty sen laittamista omaan asuntoon ja siellä sit käydään katsomassa miten pysyy hengissä vai pysyykö. Todennäköisesti käy kuten meidän edelliselle nepsylle, että asuu likaisena roskaruokaroskien keskellä ja lihoo kymmeniä kiloja kun ei ikinä poistu kotoaan. Loppuu opiskelut siihen ja kaikki kun kukaan ei vahdi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllä se vähän hämmentävältä vaikutti, kun nepsy-sarjassa lapsi, joka kykeni kuulemma käymään ihan sujuvasti koulua, passuutti äitiä tekemään voileivätkin valmiiksi. Kyseessä oli yläkouluikäinen. 

No ei tää mun 18v tee vieläkään voileipää itselleen. Ollaan mietitty sen laittamista omaan asuntoon ja siellä sit käydään katsomassa miten pysyy hengissä vai pysyykö. Todennäköisesti käy kuten meidän edelliselle nepsylle, että asuu likaisena roskaruokaroskien keskellä ja lihoo kymmeniä kiloja kun ei ikinä poistu kotoaan. Loppuu opiskelut siihen ja kaikki kun kukaan ei vahdi.

Laita tekemään. Sanot, että tämä ei ole palvelutalo, vaan täällä aikuiset ihmiset tekevät itse omat leipänsä. Jos ei tee, olkoon nälässä. 

Vierailija kirjoitti:

Pakko tämän keskustelun lukemisen jälkeen todeta, että luojan kiitos kukaan ei huomannut autismiani kun olin lapsi. Kyllä minäkin olisin kiukutellut, jos äiti olisi vierestä vahtinut ja hoputtanut tekemisiä ja pukemisia. Kiukuttelisin vieläkin. Eihän tuollaisesta tule ikinä aikuista, jos ei opi tavallisia syy-seuraus-suhteita, kun äiti passaa kaiken eteen. 

Ei minunkaan autismia huomattu ennen kuin lapseni sai yksitellen diagnoosin. Minä sain tukkapöllyn tai selkääni jos jokin ei sujunut. Jos koulu ei kiinnostanut julisteet revittiin seinältä ja huone pistettiin roskiin. Jätettiin pöytä, sänky ja valo. Käskettiin istua siellä pois ihmisten silmistä. Toisaaltaan sitä oppi sen elämässä että pärjättävä on yksin ilman apua koska avun pyytämistä saa turpaansa. En vain ole omiin lapsiini halunnut samaa toteuttaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Pakko tämän keskustelun lukemisen jälkeen todeta, että luojan kiitos kukaan ei huomannut autismiani kun olin lapsi. Kyllä minäkin olisin kiukutellut, jos äiti olisi vierestä vahtinut ja hoputtanut tekemisiä ja pukemisia. Kiukuttelisin vieläkin. Eihän tuollaisesta tule ikinä aikuista, jos ei opi tavallisia syy-seuraus-suhteita, kun äiti passaa kaiken eteen. 

Ei minunkaan autismia huomattu ennen kuin lapseni sai yksitellen diagnoosin. Minä sain tukkapöllyn tai selkääni jos jokin ei sujunut. Jos koulu ei kiinnostanut julisteet revittiin seinältä ja huone pistettiin roskiin. Jätettiin pöytä, sänky ja valo. Käskettiin istua siellä pois ihmisten silmistä. Toisaaltaan sitä oppi sen elämässä että pärjättävä on yksin ilman apua koska avun pyytämistä saa turpaansa. En vain ole omiin lapsiini halunnut samaa toteuttaa.

Etkö hahmota, että on olemassa myös välimuoto sekoilun ja passaamisen välissä? Sellainen ihan normaali lasten kasvatus, jonka avulla lapsi oppii itsenäiseksi ilman ylilyöntejä kurin suhteen.