Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Petyin tapaan, jolla miesystäväni kosi minua
09.05.2024 |
En tiedä mitä ajatella. Miesystävä vain kysyi viime lauantaina telkkaria katsellessa, että mennäänkö naimisiin ja haki sitten kuohuviinipullon.
Kaverini vietiin yllätysmatkalle Pariisiin ja hänen miehensä kosi häntä siellä. Toinen kaverini sai kosinnan valjakkoajelulla Lapissa, revontulien välkkyessä taivaaalla.
Olen pettynyt.
Kommentit (171)
Vierailija kirjoitti:
Tästä tulee mieleen tapaus, josta pari vuotta sitten edesmennyt mummoni usein tarinoi. Hänen lapsuudenkotinsa lähistöllä eleli uusperhe, jossa oli pariskunta, miehen lapsia, naisen lapsia jä yksi yhteinenkin tenava. Tämän perheen äiti (äitipuoli) keitteli usein suuressa kattilassa keittoa.
Mummo kertoi, että keittoa syömään saivat tulla he naapurin mukulatkin perheen lasten lisäksi. Keitto oli ihan kelvollista, varsinkin silloiset sodanjälkeiset olosuhteet huomioon ottaen.
Siinä talon liepeillä liikkui paljon kulkukissoja ja kerran se nainen lipsautti, että niitä hän loukuilla pyydysti ja niistä hän ne keittonsa keitti. Mummo sanoi, että ei se keitto sinänsä siitä huonommaksi muuttunut, mutta kyllä hän alkoi vähän vältellä sitä paikkaa, kun tiesi, mistä liha niihin keittoohin tulee.
Ei mummo tiennyt, oliko siinä perheessä mitään kosintoja nähty, vai elelivätkö ihan susiparina, kuten siihen aikaan sanottii
Minä muistan tuon pikkuisen vanhan mummon takavuosilta. Hän jakoi täällä viisaita neuvojaan monille, joiden elämässä oli ristiriitoja. Usein niistä oli paljon apua. On surullista, ettei mummosi ole enää keskuudessamme. Ehkä sinä voisit jatkaa hänen työtään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mieheni kosinnasta tulee kesäkuun alussa kuluneeksi 48 vuotta, mökissä nro 47, kihlasormus ostettiin yhdessä syyskuussa ja avioiduttiin joulukuussa. Kuohuviiniäkään ei olkut, koska mieheni on absolutisti.Kosinnan jälkeisenä aamuna kävelin neuvottelemaan asuntolainasta ja siitä alkoi yhteisen asunnon etsintä. Arki alkoi siis heti.
Revontulia olemme ihailleet Lapissa ja mökkirannassa, Pariisissa kävimme 30-vuotishäämatkalla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No kai vastasit kieltävästi kosintaan?
No kyllä mä suostuin. Koska kuitenkin rakastan häntä, MUTTA kosintaan olisi voinut panostaa myös jotenkin?!
Ihan hyvä kosinta suomalaiselta. Olen kuullut kosittavan "olis varmaan halvempaa jos mentäis naimisiin".
Jos kaipaat hetken romantiikkaa niin älä suostu kosintaan. Jos kaipaat jotain muuta eiköhän se ole jo tullut selväksi suhteesi aikana. Avioliitto on kuitenkin jatkuvaa rakastamista, tahtoen sitä. Joskus ne tunteetkin ovat mukana.
Siis mies ei lukenut ajatuksiasi? Huolestuttavaa. Ehkä sun pitää kertoa hänelle mitä haluat? Kaikilla muilla naisilla on ajatuksenlukijamiehet. Voi voi sun kohtaloa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Siis mikä ihmisiä vaivaa. Teistä, ketkä hokevat tuota että ihan sama miten kositaan, eikö teistäkin ole mukavampi 30v, 40v tai 50v syntymäpäivänä saada vaikka itse kirjoitettu kortti, kukka tai aamiainen sänkyyn tarjottimella, kuin että puoliso huutaa vessanpöntöltä ainiin hyvää syntymäpäivää. Ihan sama asia, osoittaa edes pientä vaivannäköä spesiaalia tapahtumaa ja rakastamaansa ihmistä kohtaan.
Mielestäni tämä on aivan eri asia! Synttärit on miehen mielipiteestä riippumatta. Avioliitosta taas sovitaan yhdessä keskustellen, ei minkään "teatteriesityksen" seurauksena! Kuten joku sanoi, liian mahtava kosinta on jo painostamista.
No kyllähän tuo on ihan naurettava tapa kosia. En suostuisi. Jos ei tuon vertaa jaksa panostaaa, niin mitä se tulee myöhemmin olemaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kuulostaa ihan hirveältä :D Miten se sanonta kuuluu "toisen roska on toisen aarre"? Tosi noloa, että jotkut tyytyy niin vähään ja pitää toksisia suhteitaan jotenkin ylpeyden aiheena.
Minäkin kuuntelisin tässä herkällä korvalla noita Pikku mummon neuvoja. Hän on korjannut monta parisuhdetta eheiksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Siis mies ei lukenut ajatuksiasi? Huolestuttavaa. Ehkä sun pitää kertoa hänelle mitä haluat? Kaikilla muilla naisilla on ajatuksenlukijamiehet. Voi voi sun kohtaloa.
Usko tai älä, mutta moni meistä on suhteessa, jossa kumppani ja sen mieltymykset tunnetaan perinpohjaisesti JA vieläpä molemmilla on vahva halu ilahduttaa toista tälle tärkeillä asioilla.
Minäkään en osaa lukea ajatuksia, mutta kykenen silti järjestämään kumppanilleni mieluisia, juuri hänen tyylisiään yllätyksiä ja erityisiä hetkiä. Näistä hetkistä tulee ihania muistoja, joille hymyillään vielä vuosikymmenten jälkeen.
Tämä ketju kuulostaa siltä, että jotkut eivät ole koskaan kokeneet sitä tunnetta, kun kumppani on nähnyt vaivaa, laittanut itsensä likoon järjestääkseen jotain ikimuistoista ihan vaan sua varten. Selvittänyt etukäteen just sulle sopivia yksityiskohtia, astunut ehkä jopa omalle epämukavuusalueelleen vain tarjotakseen sulle jotain mikä saa sut tuntemaan itsesi erityiseksi.
On meinaan huumaava tunne.
Alue: Aihe vapaa
No olisin itsekin pettynyt. Vähän panostusta peliin, isoista asioista on kuitenkin kyse. Olisin varmaan kieltäytynyt.
Toki jos naimisiinmenosta olisi kumppanin kanssa puhetta, niin olisin kyllä heti myös ilmoittanut, että haluan sitten kunnollisen kosinnan ja muu ei käy.