Petyin tapaan, jolla miesystäväni kosi minua
En tiedä mitä ajatella. Miesystävä vain kysyi viime lauantaina telkkaria katsellessa, että mennäänkö naimisiin ja haki sitten kuohuviinipullon.
Kaverini vietiin yllätysmatkalle Pariisiin ja hänen miehensä kosi häntä siellä. Toinen kaverini sai kosinnan valjakkoajelulla Lapissa, revontulien välkkyessä taivaaalla.
Olen pettynyt.
Kommentit (171)
Toivottavasti se mies tajuaa lähteä pikaisesti. Vaikuttaa siltä, että muuten saa kuulla asiasta lopun ikänsä marttyyriltä.
En ymmärrä, miksi miehen pitäisi kosia isosti. Avioliitto on yhteinen päätös. En edes muista miten kuvio meillä meni. Olin jättänyt ehkäisyn pois ja se myötä varmaan todettiin, että kai sitä voisi kihloihinkin mennä, kun yhdessä meinataan olla. Päätettiin mennä ostamaan sormukset seuraavan tilipäivän jälkeen. Sopivasti päivää ennen tein positiivisen raskaustestin. Oli joulukuun alku, joten viralliseksi kihlapäiväksi valittiin jouluaatto, jouluihminen kun olen. Aattoaamuna herättyämme vanhempieni luona laitoimme sormukset sormeen. Kaikki meni mielestäni just niin kuin pitikin!
Vierailija kirjoitti:
Mun haave nimenomaan on sellainen kosinta, joka tapahtuis jossain hyvin arkisessa tilanteessa ohimennen. Että tyyliin kaupan parkkipaikalla mies toteaisi, että käydäänkö ostamassa samalla kihlasormukset. Ei mitään helvetin showta.
Jos mua kosittaisiin, niin se olisi yhteinen sopimus naimisiinmenosta, ei mitään sormuksia. En halua edes hääjuhlaa, ei ole yhtään minua.
Olen pettynyt tapaan, jolla vaimo palvellut häiden jälkeen.
Kukkaset, sormus ja kysymys riittää. ;)
Niin kaikki haluavat romanttisessa ympäristössä kosinnan, jotta voisivat sitten saada kuvia Instaan tai Faceen kaikille ystävätärille. Jotenkin kuulostaa turhalle touhulle.
Haki sentään kuoharin kaapista kosinnan kunniaksi.
Vierailija kirjoitti:
Näistä kannattaa vinkata hyvissä ajoin. Toiset pitävät juuri tuollaisista suurellisista kosinnoista ja toiset kokevat ne vain ja ainoastaan vaivaannuttavina ja toivoisi ykstyisempää kosintaa juurikin kotosalla. No sun tapauksessa juna meni jo, mutta muille vinkiksi että jos kaipaa/ei kaipaa kosinnasta spektaakkelia niin se kannattaa kertoa jo ennen kuin kosinta on edes ajankohtainen.
No tuossa tapauksessa ei kyllä kannata mennä naimisiin, koska kumppanit eivät tunne toisiaan edes niin hyvin että tietävät millaiset asiat ovat sille toiselle tärkeitä.
Vierailija kirjoitti:
Näistä kannattaa vinkata hyvissä ajoin. Toiset pitävät juuri tuollaisista suurellisista kosinnoista ja toiset kokevat ne vain ja ainoastaan vaivaannuttavina ja toivoisi ykstyisempää kosintaa juurikin kotosalla. No sun tapauksessa juna meni jo, mutta muille vinkiksi että jos kaipaa/ei kaipaa kosinnasta spektaakkelia niin se kannattaa kertoa jo ennen kuin kosinta on edes ajankohtainen.
Varmaan aloitus on provo, mutta... Kuulostaa aina tyypilliseltä tilanteelta, että parisuhteen toinen osapuoli haluaisi kumppanin olevan tietynlainen, mutta tämä ei ole. Vaikka parisuhteessa voi oppia ja kehittyä ihmisenä, niin ei toisen perusluonnetta voi muuttaa. Ap:n kuvaamassa tilanteessa kannattaisi puolin ja toisin varmaan miettiä, että onko se kuppani pohjimmiltaan sellainen, kenen kanssa haluaa olla loppuelämänsä. Ja kai sitä voi "vaisun" kosinnan jälkeen vaikka lähteä kihlajaismatkalle sinne Lappiin tai Pariisiin, tai sitten tehdä ne kaverit kateellisiksi (kuten ap tullut kateelliseksi omien kavereiden kosinnoille) ja lähteä jonnekin vähän kauemmas ja sieltä postata rakastuneita kuvia kavereiden nähtäväksi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No kai vastasit kieltävästi kosintaan?
No kyllä mä suostuin. Koska kuitenkin rakastan häntä, MUTTA kosintaan olisi voinut panostaa myös jotenkin?!
Semmoinen panostaminen on painostamista. Mieti nyt itsekin, toimen veisi sinut jonnekin New Yorkiin ja ostaisi kalliin helikopterilennon keskuspuiston yllä. Ja sitten pamauttaa kosinnan, on ostanut kalliin sormuksenkin.
Miten sinä siinä tilanteessa voisit oikeasti vastata ei? Ja jos et voi vastata ei, niin eihän se silloin ole pyyntö, vaan määräys.
Spektaakkelikosinnat eivät ole ihan terveen parisuhteen merkki. Enemmänkin soittaa hälytyskelloja semmoinen.
Vierailija kirjoitti:
Varmaan aloitus on provo, mutta... Kuulostaa aina tyypilliseltä tilanteelta, että parisuhteen toinen osapuoli haluaisi kumppanin olevan tietynlainen, mutta tämä ei ole. Vaikka parisuhteessa voi oppia ja kehittyä ihmisenä, niin ei toisen perusluonnetta voi muuttaa. Ap:n kuvaamassa tilanteessa kannattaisi puolin ja toisin varmaan miettiä, että onko se kuppani pohjimmiltaan sellainen, kenen kanssa haluaa olla loppuelämänsä. Ja kai sitä voi "vaisun" kosinnan jälkeen vaikka lähteä kihlajaismatkalle sinne Lappiin tai Pariisiin, tai sitten tehdä ne kaverit kateellisiksi (kuten ap tullut kateelliseksi omien kavereiden kosinnoille) ja lähteä jonnekin vähän kauemmas ja sieltä postata rakastuneita kuvia kavereiden nähtäväksi.
Kumppani on tuossa pohjimmiltaan sellainen, että kunnioittaa naisen mielipidettä eikä yritä spektaakkelin kautta painostaa häntä avioliittoon.
Mieluummin tosiaan tuollainen aito kysymys ja sitten yhdessä kihlajaismatkalle kuin sovinistinen ja narsistinen spektaakkeli.
Lisäksi vielä, avioliitossahan on tarkoitus perustaa yhteistalous. Onko se nyt sitten hirveän hyvä merkki, jos menee omin päin tuhlaamaan tonnikaupalla rahaa kosintaan? Meillä ainakin tuossa kohtaa säästettiin ensiasuntoon ja perhevapaiden varalta, oltiin juuri ostettu ensimmäinen auto, yhteinen sellainen. En minä olisi erityisemmin ilahtunut tai pitänyt hyvänä merkkinä, jos mies olisi laittanut paljon rahaa johonkin, mitä ei sovittu yhdessä. Vaikka se miten olisi miehen rahaa, kyllä meidän molempien säästöjä tarvittiin ihan oikeiden unelmien toteuttamiseen. Spektaakkeli olisi ollut niistä pois.
Häämatkaan panostimme, mutta se olikin yhdessä keskusteltu juttu.
Tokihan kieltäydyit,ihan nyt miestä ajattelen,saisi kosinnan naamalleen joka kerta kun tulisi kinaa.
Voi voi. Prinsessaunelmia.
Itse kosin toissa karkauspäivänä. Mies sanoi joo. Mitään ei tapahtunut neljään vuoteen. Nyt karkauspäivänä mies sanoi, että eti ittelles kihlasormus, on sen aika.
Kun rakastaa tarpeeksi, kestää tämänkin. En ole jaksanut etsiä sormusta, kun meillä on ihan hyvä näinkin ja en tykkää oikein mistään.
Jos tapa kosia on sinulle tärkeä niin olisit sanonut että vastaat sitten kun sua kositaan kunnolla 🤷
Sua sentään kositaan, mua ei.