Petyin tapaan, jolla miesystäväni kosi minua

Vierailija kirjoitti:

Minua kosittiin laiturilla auringon laskiessa. Mieheni ei ollut hankkinut edes sormusta, kun oli ajatellut, että mukavampi valita yhdessä. Niin minustakin oli. Miehelle yllätys oli, että selvisi noin parilla sadalla kummankin sormuksesta. Valitsimme hänelle leveän, minulle kapean ja nyt minulla on rinnalla toinen sormus.

Manööverimaiseen kosintaan olisi vastaus ollut kielteinen.

On pikkuisen eri asia kosia laiturilla auringon laskiessa kuin tvtä katsellessa. Ap todennäköisesti hakee juuri tätä, ei mitään suurieleistä tai julkista, vaan pieni panostus ja tavallisesta jokapäiväisestä arki-illasta poiketen. Ei kymppiuutisten pauhatessa.

Vierailija kirjoitti:

Minusta on niin vanhanaikaista että miehen pitäisi olla se joka järjestää ja palvoo ja kosii. Voihan sitä tasa-arvoa tähänkin soveltaa. Ap olis ihan itse voinut järjestää romanttisen tilanteen ja kosaista mieleisellään tavalla. Sitten voisi se mies täällä vinkua että hän ei lainkaan olis noi suurista eleistä välittänyt. 

En yhtään tykkää siitä, että mimmin pitäis olla jotenkin prinsessana ja äijä vaan peesaa. Onhan se ukko toisena osapuolena niissä häissä ja avioliitossakin.

Mitä vanhemmaksi tulen, niin sitä vahvemmin ole sitä mieltä että suhdedynamiikka on parhaimmillaan suhteissa, joissa mies palvoo ja nainen on onnellinen ja tyytyväinen. Siis uskon, että kun keskiverto aikuinen mies on suhteessa unelmiensa naisen kanssa, niin hän palvoo ja saa ihan aitoa tyydytydtä siitä kun saa järjestää ja tehdä naisensa onnelliseksi. Aina sanotaan, että "naiset ovat luonnostaan hoivaajia", samalla logiikalla voidaan sanoa että miehet ovat luonnostaan kosiskelijoita ja antajia. Paras kiitos miehelle siis on olla vaikuttunut kosiskelusta ja iloinen kaikesta mitä hänellä on antaa. Jos miestä ei kiinnosta kosiskelu, niin sittän häntä ei vain kiinnosta. Piste.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minua kosittiin laiturilla auringon laskiessa. Mieheni ei ollut hankkinut edes sormusta, kun oli ajatellut, että mukavampi valita yhdessä. Niin minustakin oli. Miehelle yllätys oli, että selvisi noin parilla sadalla kummankin sormuksesta. Valitsimme hänelle leveän, minulle kapean ja nyt minulla on rinnalla toinen sormus.

Manööverimaiseen kosintaan olisi vastaus ollut kielteinen.

On pikkuisen eri asia kosia laiturilla auringon laskiessa kuin tvtä katsellessa. Ap todennäköisesti hakee juuri tätä, ei mitään suurieleistä tai julkista, vaan pieni panostus ja tavallisesta jokapäiväisestä arki-illasta poiketen. Ei kymppiuutisten pauhatessa.

Tämä. Ja kuinka moni kommentti täällä sanoo, että "Olisit onnellinen että sait edes jokinlaisen kosinnan. Itse oleisin tyytyväinen vaikka kosintaan tekstarilla". VMP. Se että sinulla ei ole itsekunnioitusta ei tarkoita että itsekunnioitus on pahasta. Ja pointti ei ole hinta, vaan ajatus. Ja onhan "laiturilla auringon laskiessa" hieman "manööverimainen" kosinta, kun asiaa miettii. Edellinen voisi miettiä jos mies olisi kosinut vaikka ohimennen autossa matkalla Prismaan, kun ajatteli että voitte samalla reissulla hakea Kultajousesta AuMore-kihlasormuksen kun se näytti olevan tarjouksessa (jos sen nyt on pakko olla kultainen).

Minusta se on erittäin loukkaavaa teidän Majesteetillenne. Hänen olisi pitänyt lähestyä sinua, pukeutunut kiiltävään ritarihaarniskaan, valkoisella hevosella.

Tärkeintä on nyt se, mitä odotatte avioliitolta. Keskustelkaa odotuksistanne. Kihlaus merkitsi ennen vanhaan koetusaikaa.

Jos rakastatte toisianne ja arvonne ovat riittävän samanlaiset, olette valmiita avioliittoon. Pettymys kosinnasta laantuu ajan myötä ja saatte monia onnellisia muistoja. Tai sitten toteatte, että on parempi erota.

Paljon parempi on mennä naimisiin ihmisen kanssa, jota rakastaa ja jonka tahtoo tehdä onnelliseksi, vaikka puitteissa olisikin toivomisen varaa kuin suurieleiset spektaakkelit väärän ihmisen kanssa. Mieti tätä. Onko keskinäisessä arjessanne riittävästi hyviä asioita, luonteiden sopusointua, vaikka joskus riitaakin, mutta pääasiassa hyvä tahtotila tehdä toiselle hyvää molemminpuolisesti?

Siis mikä ihmisiä vaivaa. Teistä, ketkä hokevat tuota että ihan sama miten kositaan, eikö teistäkin ole mukavampi 30v, 40v tai 50v syntymäpäivänä saada vaikka itse kirjoitettu kortti, kukka tai aamiainen sänkyyn tarjottimella, kuin että puoliso huutaa vessanpöntöltä ainiin hyvää syntymäpäivää. Ihan sama asia, osoittaa edes pientä vaivannäköä spesiaalia tapahtumaa ja rakastamaansa ihmistä kohtaan.

Jos tämä mies on se, jonka kanssa tahdot avioliittoon, tehkää kihlausajasta romanttisempi. Ehdota pieniä retkiä kauniiseen luontoon ja ottakaa niitä kuvia. Voitte myös tehdä  pidemmän matkan, jos haluatte, mutta toisaalta se on helposti pois hääbudjetista. Voit hankkia leikekirjan, jonne kokoat muistoja.

Voit nauttia morsiamena olosta ja haaveilla, kerätä kukkia niityltä maljakkoon, letittää tai muuten laittaa hiuksia, tehdä jalkakylpyjä ja kynsihoitoja, ommella kapioita. Anna sulhasesi ymmärtää, että olet romanttinen luonne. En kuitenkaan ilmaisisi pettymystä kosinnasta juuri nyt ja kovin voimakkaasti.

Mun mies kosi saunan lauteilla. Takana oli hektinen päivä ja viikko, kello oli lähemmäs puolen yön perjantai-iltana.  Päätettiin ex tempore lämmittää sauna ja ottaa lasilliset viiniä. Ja siinä täydellisessä rentoutuneessa tilassa hämärässä saunassa tuli se kuuluisa kysymys. Ja mun mielestä se hetki oli aivan täydellinen. 

Vie sulhasesi ulos syömään: valkoiset liinat, kynttilät, iltapuku. Nauttikaa toisistanne.

Jos tämä olisi kovin vaivaannuttavaa hänelle, tehkää vaikka picnic luontoon: oikeat posliinit, kristallit ja pöytähopeat, katkarapucocktailia, mansikkamoussekakkua ja kuohuvaa, kahvia ja korvapuusteja, kesämekko ja lierihattu. 

3/5

Jos menette naimisiin, ennustan eroa.

Kyllähän se olisi tosiaan ollut paljon romanttisempaa Äkäslompolon juhannusyönä pilviseltä taivaalta vesisateessa revontulia odotellessa ja mäkäröiden pureskellessa pakaroitasi ja hänen rippihousujensa kastuessa polvistaan kokea tuo ylevä kosintahetki Juhannussimaa maistellen.

Osta kukkia, lue runoja. Kohta on kesä. Lupaus.

Tästä tulee mieleen tapaus, josta pari vuotta sitten edesmennyt mummoni usein tarinoi. Hänen lapsuudenkotinsa lähistöllä eleli uusperhe, jossa oli pariskunta, miehen lapsia, naisen lapsia jä yksi yhteinenkin tenava. Tämän perheen äiti (äitipuoli) keitteli usein suuressa kattilassa keittoa.

Mummo kertoi, että keittoa syömään saivat tulla he naapurin mukulatkin perheen lasten lisäksi. Keitto oli ihan kelvollista, varsinkin silloiset sodanjälkeiset olosuhteet huomioon ottaen.

Siinä talon liepeillä liikkui paljon kulkukissoja ja kerran se nainen lipsautti, että niitä hän loukuilla pyydysti ja niistä hän ne keittonsa keitti. Mummo sanoi, että ei se keitto sinänsä siitä huonommaksi muuttunut, mutta kyllä hän alkoi vähän vältellä sitä paikkaa, kun tiesi, mistä liha niihin keittoohin tulee.

Ei mummo tiennyt, oliko siinä perheessä mitään kosintoja nähty, vai elelivätkö ihan susiparina,  kuten siihen aikaan sanottiin. Mutta kun oli noin epäromanttinen kosinta, niin muista ap, että kaikenlaista voi sattua ja katsele huolella, mitä lautaselta suuhusi lusikoit.

Tuleva miehesi vaikuttaa olevan rehellinen tunteissaan ja jalat maassa, siinä on jotain vetoavaa. Kyllä tästä on mahdollista vielä hyvä tulla.

Minunkin mies sanoi työpäivän jälkeen jotta ostetaan ne sormukset nyt ja EI olisi kannattanut, parin viikon päästä alkoi nyrkitys.

Vierailija kirjoitti:

Siis mikä ihmisiä vaivaa. Teistä, ketkä hokevat tuota että ihan sama miten kositaan, eikö teistäkin ole mukavampi 30v, 40v tai 50v syntymäpäivänä saada vaikka itse kirjoitettu kortti, kukka tai aamiainen sänkyyn tarjottimella, kuin että puoliso huutaa vessanpöntöltä ainiin hyvää syntymäpäivää. Ihan sama asia, osoittaa edes pientä vaivannäköä spesiaalia tapahtumaa ja rakastamaansa ihmistä kohtaan.

Tämäpä! Mutta kun ei saa vaatia mitään. Pitäisi vaan olla tyytyväinen, että on saanut edes jonkun vierelleen vaikka se joku olisikin joku ihan itsekäs paska... 

Vierailija kirjoitti:

Tästä tulee mieleen tapaus, josta pari vuotta sitten edesmennyt mummoni usein tarinoi. Hänen lapsuudenkotinsa lähistöllä eleli uusperhe, jossa oli pariskunta, miehen lapsia, naisen lapsia jä yksi yhteinenkin tenava. Tämän perheen äiti (äitipuoli) keitteli usein suuressa kattilassa keittoa.

Mummo kertoi, että keittoa syömään saivat tulla he naapurin mukulatkin perheen lasten lisäksi. Keitto oli ihan kelvollista, varsinkin silloiset sodanjälkeiset olosuhteet huomioon ottaen.

Siinä talon liepeillä liikkui paljon kulkukissoja ja kerran se nainen lipsautti, että niitä hän loukuilla pyydysti ja niistä hän ne keittonsa keitti. Mummo sanoi, että ei se keitto sinänsä siitä huonommaksi muuttunut, mutta kyllä hän alkoi vähän vältellä sitä paikkaa, kun tiesi, mistä liha niihin keittoohin tulee.

Ei mummo tiennyt, oliko siinä perheessä mitään kosintoja nähty, vai elelivätkö ihan susiparina,  kuten siihen aikaan sanottii

Tämä riski on itse asiassa ihan kaikissa parisuhteissa. Makuja on niin monenlaisia

Ymmärrän harmituksen jos olette asiasta jo aiemmin puhuneet ja olet kertonut toivovasi suurieleistä, superromanttista kosintaa mutta silti mies toimii päinvastaisesti. Jos kuitenkaan mitään puhetta asiasta ei ole ollut niin eihän mies voinut tietää ja hoiti asian itselleen luonnollisimmalla tavalla, ehkä jopa olettaen että sinäkin pitäisit siitä. 

Vierailija kirjoitti:

Tästä tulee mieleen tapaus, josta pari vuotta sitten edesmennyt mummoni usein tarinoi. Hänen lapsuudenkotinsa lähistöllä eleli uusperhe, jossa oli pariskunta, miehen lapsia, naisen lapsia jä yksi yhteinenkin tenava. Tämän perheen äiti (äitipuoli) keitteli usein suuressa kattilassa keittoa.

Mummo kertoi, että keittoa syömään saivat tulla he naapurin mukulatkin perheen lasten lisäksi. Keitto oli ihan kelvollista, varsinkin silloiset sodanjälkeiset olosuhteet huomioon ottaen.

Siinä talon liepeillä liikkui paljon kulkukissoja ja kerran se nainen lipsautti, että niitä hän loukuilla pyydysti ja niistä hän ne keittonsa keitti. Mummo sanoi, että ei se keitto sinänsä siitä huonommaksi muuttunut, mutta kyllä hän alkoi vähän vältellä sitä paikkaa, kun tiesi, mistä liha niihin keittoohin tulee.

Ei mummo tiennyt, oliko siinä perheessä mitään kosintoja nähty, vai elelivätkö ihan susiparina,  kuten siihen aikaan sanottii

Mummosi oli aivan oikeassa. Joka kuuseen kurkottaa, se katajaan kapsahtaa, sanoo sananlaskukin.