Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Äitini ei ole ollenkaan kiinnostunut lapsenlapsistaan
08.05.2024 |
Eli minun lapsistani. Ovat nyt 2v. ja 4v. Ei ollut kiinnostunut edes vauvoina. Työssäkäyvä ihminen kyseessä, monta vuotta vielä eläkeikään. Ei tapaa lapsia, ellen minä mene sinne lasten kanssa. Ei käy meillä kuin pari kertaa vuodessa lasten synttäreillä. Olen jotenkin pettynyt ja katkera häneen. Tuntuu, että hän on kuitenkin jotenkin mustasukkainen anopille, joka on lasten elämässä ihan omasta halustaan viikottain ja tekee asioita sen eteen, että on hyvä suhde heihin.
Äitini kyllä hoidatti minut ja veljeni aikoinaan omalla äidillään... Ja mummu olikin rakas ja tärkeä, edesmennyt jo.
En tiedä miten tällaista ottaa puheeksi? Jotenkin nyt tämä tuntuu hiton pahalta, kun on kesällä tulossa kahdet lapsettomat häät, joihin toisiin osallistuu anoppikin, joten hän ei ole silloin lapsenvahtina. En voisi omalta äidiltäni pyytää, kun jotenkin tiedän jo vastauksen ja kyllä sen huomaa, ettei hän halua. Anoppi on ihan korvaamaton, upea ja ihana ja häneltä uskaltaa kysyä ja hän tarjoaa itse apua.
Kommentit (187)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sitten sinunkaan ei tarvitse vanhuksia autella aikanaan.
Ihmettelen tätä asennetta. Jos mummo ei auta meitä, niin mekään ei sitten auteta mummoa.
Ihmettelen tätä myös. Jos vanhemmat eivät vanhana enää jaksa tai eivät halua hoitaa lastensa jälkeläisiä, heti ollaan nokka pystyssä. Nykyajan vanhemmat luulevat että heidän vanhemmillaan on velvollisuus huolehtia heistä ja heidän lapsistaan kuolemaansa saakka.
Jos lapset ovat 2v ja 4v ja päiväkodissa ja normaali kiintymyssuhde vanhempiin ja jos sen päälle vielä isovanhemmilla hoidossa, eikö jo lapsetkin ikävöi vanhempiaan ja tule eroahdistusta? Näin ainakin suurimmalla osalla lapsia. Ei lapset ole mitään heittopusseja, joita voi heitellä hoidosta toiseen hoitoon, vaikka se olisi lapselle tuttu ympäristö, jos sieltä puuttuu lapselle tärkeät ja turvalliset vanhemmat.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En minä odottanut että mummot kulkisi meillä kun lapset oli pieniä, töissä kumpikin ja käytiin välillä mummolassa ja kyllä lähdettiin koko perhe sieltä poiskin. Itse hoidettiin omat lapset, ei se mummojen tehtävä ole, varsinkaan kun ovat työssäkäyviä
Äitisi ei halunnut hoitaa edes omia lapsiaan niin miksi luulet, että häntä kiinnostaisi lapsensa lapset? Olet luultavasti ollut veljesi kanssa ne pakolliset tilastolliset kaksi lasta jotka kunnon nainen hankkii elämässään. Iski vielä lottovoitto kun tuli kumpaakin sorttia joten ei ollut enempää pakko hankkia. Sitten ne oli hyvä tunkea omalle äidille hoitoon koska hän ne painosti hankkimaankin.
Aikuinen ihminen, joka kaipaa äitiä. Aikuistu jo, ap.
Ihminen päättää ihan itse suhteensa muihin ihmisiin; se on sinun äitisi oikeus noihin lapsiin, joita kohtaan hänellä ei ole mitään moraalista tai juridista huolehtimisvelvollisuutta.
Eikö teidän lapset sitten lainkaan ikävöi vanhempiaan ja kaipaa yhdessäoloa, ihan vain oman perheen kesken?
Olen mummo ja joskus annan hoitoapua, kun vanhemmilla työesteitä, käyvät hammaslääkärissä tai on jokin pakollinen meno. Niin kyllä, alkuhuuman jälkeen alkaa vanhempien ikävöinti, milloin tulevat kotiin ja ikävöivät heitä. Lapsella kun oma lauma tärkeä.
Meillä lastenlapset viihtyvät hyvin, mutta kyllä vanhemmat silti lapselle tärkeimmät ja odottavat heidän olevan näköetäisyydessä, vaikka me isovanhemmat touhutaan lasten kanssa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sitten sinunkaan ei tarvitse vanhuksia autella aikanaan.
Ihmettelen tätä asennetta. Jos mummo ei auta meitä, niin mekään ei sitten auteta mummoa.
Ihmettelen tätä myös. Jos vanhemmat eivät vanhana enää jaksa tai eivät halua hoitaa lastensa jälkeläisiä, heti ollaan nokka pystyssä. Nykyajan vanhemmat luulevat että heidän vanhemmillaan on velvollisuus huolehtia heistä ja heidän lapsistaan kuolemaansa saakka.
Jos lapset ovat 2v ja 4v ja päiväkodissa ja normaali kiintymyssuhde vanhempiin ja jos sen päälle vielä isovanhemmilla hoidossa, eikö jo lapsetkin ikävöi vanhempiaan ja tule eroahdistusta? Näin ainakin suurimmalla osalla lapsia. Ei lapset ole mitään heittopusseja, joita voi heitellä hoidosta toise
Mitä sinä oikein selität? Sekö haittaa kiintymyssuhdetta, jos anoppi käy kerran viikossa tervehtimässä meitä ja pari kertaa vuodessa katsoo muutaman tunnin? 😂 Ap
Vierailija kirjoitti:
Eikö teidän lapset sitten lainkaan ikävöi vanhempiaan ja kaipaa yhdessäoloa, ihan vain oman perheen kesken?
Olen mummo ja joskus annan hoitoapua, kun vanhemmilla työesteitä, käyvät hammaslääkärissä tai on jokin pakollinen meno. Niin kyllä, alkuhuuman jälkeen alkaa vanhempien ikävöinti, milloin tulevat kotiin ja ikävöivät heitä. Lapsella kun oma lauma tärkeä.
Meillä lastenlapset viihtyvät hyvin, mutta kyllä vanhemmat silti lapselle tärkeimmät ja odottavat heidän olevan näköetäisyydessä, vaikka me isovanhemmat touhutaan lasten kanssa.
En ymmärrä. Mistä te vauhkot revitte näitä oletuksia!? Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ap, äitisi oli ensin alkoholistin puoliso, mikä oli kuormittavaa. Sitten erosi, mikä oli oma kuormittava prosessi sekin. Sen jälkeen töissä käyvä yksinhuoltaja, mikä sekin raskasta ja tiukkaa taloudellisesti ja henkisesti. Onneksi äidilläsi oli edes sinun mummosi tukena. Miten olisi käynyt ilman mummoasi?
Tilanne äidilläsi oli todellakin silloin aivan erilainen kuin sinulla nyt. Äitisi on nyt elämän väsyttämään ja kuluttama. Hän kaipaa rauhaa, hiljaisuutta ja yksinoloa työpäivän jälkeen. Hyvä on, jos hän vielä jaksaa nykyajan hektisessä työelämässä. Sekin on jo paljon.
Olet varmasti hänelle rakas kuten lapsesikin, mutta hänellä ei ole voimavaroja enempään. Hyväksyisin tilanteen, että hän osallistuu voimiensa mukaan. Hyvä että haluaa muistaa edes lasten synttärit ja joulut. Johan niissäkin on tekemistä, jos voimat vähissä.
Ehkä kirjoitukseni oli epäselvä. Kirjoitin sen tunnekuohussa, kyllä. Anoppi on vahtinut lapsiamme muutaman kerran vuodessa, mutta on viikottain yhteydessä, kyläilee, kyselee kuulumisia, haluaa leikittää lapsia jne. Eikä tarvita hoitoapua enempää, mutta anoppi on AINA tarvittaessa apuna! Ei meidän lapset ole koko ajan missään hoidossa :D äitini taas käy meillä pari kertaa vuodessa synttäreillä eikä muuten ole millään tavalla kiinnostunut lastemme asioista. Ei soittele, kysele kuulumisia, on etäinen. Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Luin vaan aloituksen, mutta ole AP onnellinen että sulla on edes yksi läsnäoleva isovanhempi lapsillesi! Mulla oli vain isän puolelta mummi ja hän oli mulle todella tärkeä ja läheinen. Omilla lapsillani ei ole yhtään isovanhempaa läsnä (puolet kuolleet) eikä muitakaan sukulaisia. Harmittaa, mutta minkäs teet.
Vierailija kirjoitti:
Ap, äitisi oli ensin alkoholistin puoliso, mikä oli kuormittavaa. Sitten erosi, mikä oli oma kuormittava prosessi sekin. Sen jälkeen töissä käyvä yksinhuoltaja, mikä sekin raskasta ja tiukkaa taloudellisesti ja henkisesti. Onneksi äidilläsi oli edes sinun mummosi tukena. Miten olisi käynyt ilman mummoasi?
Tilanne äidilläsi oli todellakin silloin aivan erilainen kuin sinulla nyt. Äitisi on nyt elämän väsyttämään ja kuluttama. Hän kaipaa rauhaa, hiljaisuutta ja yksinoloa työpäivän jälkeen. Hyvä on, jos hän vielä jaksaa nykyajan hektisessä työelämässä. Sekin on jo paljon.
Olet varmasti hänelle rakas kuten lapsesikin, mutta hänellä ei ole voimavaroja enempään. Hyväksyisin tilanteen, että hän osallistuu voimiensa mukaan. Hyvä että haluaa muistaa edes lasten synttärit ja joulut. Johan niissäkin on tekemistä, jos voimat vähissä.
Niin... Anopilla vähän samanlainen tarina ja on aivan päinvastainen. Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap, äitisi oli ensin alkoholistin puoliso, mikä oli kuormittavaa. Sitten erosi, mikä oli oma kuormittava prosessi sekin. Sen jälkeen töissä käyvä yksinhuoltaja, mikä sekin raskasta ja tiukkaa taloudellisesti ja henkisesti. Onneksi äidilläsi oli edes sinun mummosi tukena. Miten olisi käynyt ilman mummoasi?
Tilanne äidilläsi oli todellakin silloin aivan erilainen kuin sinulla nyt. Äitisi on nyt elämän väsyttämään ja kuluttama. Hän kaipaa rauhaa, hiljaisuutta ja yksinoloa työpäivän jälkeen. Hyvä on, jos hän vielä jaksaa nykyajan hektisessä työelämässä. Sekin on jo paljon.
Olet varmasti hänelle rakas kuten lapsesikin, mutta hänellä ei ole voimavaroja enempään. Hyväksyisin tilanteen, että hän osallistuu voimiensa mukaan. Hyvä että haluaa muistaa edes lasten synttärit ja joulut. Johan niissäkin on tekemistä, jos voimat vähissä.
Ihmisillä on erilaiset kyvyt sietää vastoinkäymisiä ja erilaiset voimavarat. Jos anoppisi jaksaa, se ei tarkoita että äitisikin pitäisi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap, äitisi oli ensin alkoholistin puoliso, mikä oli kuormittavaa. Sitten erosi, mikä oli oma kuormittava prosessi sekin. Sen jälkeen töissä käyvä yksinhuoltaja, mikä sekin raskasta ja tiukkaa taloudellisesti ja henkisesti. Onneksi äidilläsi oli edes sinun mummosi tukena. Miten olisi käynyt ilman mummoasi?
Tilanne äidilläsi oli todellakin silloin aivan erilainen kuin sinulla nyt. Äitisi on nyt elämän väsyttämään ja kuluttama. Hän kaipaa rauhaa, hiljaisuutta ja yksinoloa työpäivän jälkeen. Hyvä on, jos hän vielä jaksaa nykyajan hektisessä työelämässä. Sekin on jo paljon.
Olet varmasti hänelle rakas kuten lapsesikin, mutta hänellä ei ole voimavaroja enempään. Hyväksyisin tilanteen, että hän osallistuu voimiensa mukaan. Hyvä että haluaa muistaa edes lasten synttärit ja joulut. Johan niissäkin on tekemistä,
Niin. Kumma, että te luulette, että äitini on nyt se väsynyt uhri... Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Aikuinen ihminen, joka kaipaa äitiä. Aikuistu jo, ap.
Ihminen päättää ihan itse suhteensa muihin ihmisiin; se on sinun äitisi oikeus noihin lapsiin, joita kohtaan hänellä ei ole mitään moraalista tai juridista huolehtimisvelvollisuutta.
Isovanhemmilla ei ole oikeuksia eikä velvollisuuksia lastenlapsiinsa, eikä aikuisilla lapsilla ole velvollisuuksia huolehtia vanhemmistaan.
Vierailija kirjoitti:
Aikuinen ihminen, joka kaipaa äitiä. Aikuistu jo, ap.
Ihminen päättää ihan itse suhteensa muihin ihmisiin; se on sinun äitisi oikeus noihin lapsiin, joita kohtaan hänellä ei ole mitään moraalista tai juridista huolehtimisvelvollisuutta.
Sinusta on okei ettei lapsillasi ole isoäitiä joka on elossa mutta ei heidän elämässään. Vietätkö äitienpävää?
Vierailija kirjoitti:
Mä täytän tänä vuonna 60 ja taysiaikaisesti töissä. Olen työpäivän jälkeen aivan poikki, enkä jaksa yhtään mitään saati sitten energisiä ja äänekkäitä lapsia. Olen siis sairastunut uupumukseen.
Haluisin olla lastenlasten kanssa, mutta jos kyläillään sen pari tuntia, mulla menee toipumiseen viikko. Toivon palautuvani normaaliksi itsekseni eläkkeellä, jolloin halauan olla mukana leikeissä.
Tää on aivan hirvee olotila!
Tätä eivät nuoret äidit vielä ymmärrä. Kun ikää tulee, päätoiminen työ vie voimat. Lastenlasten lisäksi pitäisi jaksaa hoitaa vielä omat iäkkäät vanhemmat.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä täytän tänä vuonna 60 ja taysiaikaisesti töissä. Olen työpäivän jälkeen aivan poikki, enkä jaksa yhtään mitään saati sitten energisiä ja äänekkäitä lapsia. Olen siis sairastunut uupumukseen.
Haluisin olla lastenlasten kanssa, mutta jos kyläillään sen pari tuntia, mulla menee toipumiseen viikko. Toivon palautuvani normaaliksi itsekseni eläkkeellä, jolloin halauan olla mukana leikeissä.
Tää on aivan hirvee olotila!
Tätä eivät nuoret äidit vielä ymmärrä. Kun ikää tulee, päätoiminen työ vie voimat. Lastenlasten lisäksi pitäisi jaksaa hoitaa vielä omat iäkkäät vanhemmat.
Sekin on luonne- ja persoonakysymys.
T. 62v. työssäkäyvä mummi jolle lapset ja lapsenlapset (3 kpl) on tärkeintä. Ja soitellaan ja nähdään usean kerran kuussa.
Anna välien kylmetä molempiin suuntiin tasaisesti. Työstä omaa pettymystäsi ja surua, mahdollista hylätyksi tulemisen tunnetta. Voimistu henkisesti, äläkä odota äidiltäsi yhtään mitään tai anna hänelle yhtään mitään. Ole irti terveellä tavalla. Jos yrittää syyllistää sinua jossain vaiheessa, älä mene siihen mukaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä täytän tänä vuonna 60 ja taysiaikaisesti töissä. Olen työpäivän jälkeen aivan poikki, enkä jaksa yhtään mitään saati sitten energisiä ja äänekkäitä lapsia. Olen siis sairastunut uupumukseen.
Haluisin olla lastenlasten kanssa, mutta jos kyläillään sen pari tuntia, mulla menee toipumiseen viikko. Toivon palautuvani normaaliksi itsekseni eläkkeellä, jolloin halauan olla mukana leikeissä.
Tää on aivan hirvee olotila!
Tätä eivät nuoret äidit vielä ymmärrä. Kun ikää tulee, päätoiminen työ vie voimat. Lastenlasten lisäksi pitäisi jaksaa hoitaa vielä omat iäkkäät vanhemmat.
Sekin on luonne- ja persoonakysymys.
T. 62v. työssäkäyvä mummi jolle lapset ja lapsenlapset (3 kpl) on tärkeintä. Ja soitellaan ja n
Ei ole pelkästään luonne ja persoonakysymys. Ihmisillä on erilaiset elämät, eri määrä vastoinkäymisiä ja erilaiset voimavarat niihin vastata. Jälkikasvu voi olla tärkeintä, mutta uupumus ja sairaudet estävät osallistumisen, vaikka haluja kuinka olisi.
Viestisi oli kovin itseriittoinen.
Alue: Aihe vapaa
Vaan useimmiten se menee niin, että lastenlasten kanssa aikaa viettänyt isovanhempi on läheinen ja merkityksellinen lastenlasten elämässä eikä jää yksin kun itse tarvitsee apua. Huvittavaa, että täällä syyllistetään ap:tä itsekkyydestä vaikka samaa voisi sanoa näistä minäminä-mummoista, joita ei lapsenhoito kiinnosta. Oma äitini ollut vahvasti lapseni elämässä, ja koin, että hän paitsi halusi suhteen lastenlapsiin, myös auttaa minua, omaa lastaan, vaativana pikkulapsiaikana. Ja hän osaa kyllä sanoa, milloin ei sovi tai ei jaksa.