Nainen, mikset ystävysty syrjäytyneiden miesten kanssa,jotta nekin voisivat oppia sosiaalista kanssakäymistä vastakkaisen sukupuolen kanssa?

Minulla on ollut muutamia syrjäytyneitä miespuolisia kavereita. Ystävyys vaan hiipui jossain vaiheessa, kun ei meillä ollut tarpeeksi yhteistä. 

Vierailija kirjoitti:

Nää syrjäytyneet eivät tajua, että muilla on usein täysipäiväinen työ, puoliso, lapset ja omat vanhemmat, joihin uppoaa lähes kaikki aika. Ei me muut istuta kotona joutilaina rajattomalla määrällä vapaa-aikaa suu auki palveluksia muilta vaatien.

Näin juuri, ja kaikilla on omat ongelmansa. Ihminen voi kokea itsensä yksinäiseksi, vaikka olisikin muita ympärillä. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Koska ne tulkitsee sen luvaksi r*skata.

M a m u j e n kanssa on sama ongelma mutta siinä tapauksessa voi kuitenkin ystävystyä.

Ei voi.

Koska mulla on parempaakin tekemistä ja käyn töissä, siihen menee mun kaikki päivät. Vapaalla haluan olla omissa oloissani. En halua ketään lähelleni. Sen kai saan vielä itse päättää, kai?

Miks syrjäytyneet ei ystävysty keskenään?

En halua olla sosiaalisessa kanssakäymisessä. 

t. syrjäytynyt mies. 

Mä mikään hemmetin päiväkotitäti oo.

Vierailija kirjoitti:

Ihan rehellisesti sanottuna minulla ei ole voimavaroja eikä mielenkiintoa ryhtyä sellaisen ystäväksi, joka ei tee muuta kuin rutisee surkeaa elämäänsä. Ihmisellä on rajansa.

Jännä kuvitelma syrjäytyneestä. Kyllä ainakin mulla on elämässä ihan kivaa ja mielestäni järkevääkin sisältöä (tämä palstailu ei varsinaisesti niihin kuulu vaikka onkin keino olla edes jotenkin sosiaalinen) vaikka olenkin yksinäinen ja nykyään myös syrjäytynyt. Ei tässä varmaan juurikaan muu "normaalista" eroa kuin se, että kaikki tekeminen pitää tehdä aina yksin ja siksi tietenkin on myös pitänyt valikoida vain sellaisia juttuja joihin ei sitten seuraa välttämättä tarvitse.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ihan rehellisesti sanottuna minulla ei ole voimavaroja eikä mielenkiintoa ryhtyä sellaisen ystäväksi, joka ei tee muuta kuin rutisee surkeaa elämäänsä. Ihmisellä on rajansa.

 

 

 

 

Jännä kuvitelma syrjäytyneestä. Kyllä ainakin mulla on elämässä ihan kivaa ja mielestäni järkevääkin sisältöä (tämä palstailu ei varsinaisesti niihin kuulu vaikka onkin keino olla edes jotenkin sosiaalinen) vaikka olenkin yksinäinen ja nykyään myös syrjäytynyt. Ei tässä varmaan juurikaan muu "normaalista" eroa kuin se, että kaikki tekeminen pitää tehdä aina yksin ja siksi tietenkin on myös pitänyt valikoida vain sellaisia juttuja joihin ei sitten seuraa välttämättä tarvitse.

Ehkä vähän yleistys joo. Mutta näiden juttujen perusteella syrjäytyneet miehet vaikuttavat olevan erittäin tyytymättömiä elämäänsä ja tekevät sen äänekkäästi selväksi. Sellaiset ystävyyssuhteet on tuhoontuomittuja, jotka eivät ole vastavuoroisia, vaan jossa toinen hyödyntää toista esim ilmaisena terapeuttina.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ihan rehellisesti sanottuna minulla ei ole voimavaroja eikä mielenkiintoa ryhtyä sellaisen ystäväksi, joka ei tee muuta kuin rutisee surkeaa elämäänsä. Ihmisellä on rajansa.

 

 

 

 

Jännä kuvitelma syrjäytyneestä. Kyllä ainakin mulla on elämässä ihan kivaa ja mielestäni järkevääkin sisältöä (tämä palstailu ei varsinaisesti niihin kuulu vaikka onkin keino olla edes jotenkin sosiaalinen) vaikka olenkin yksinäinen ja nykyään myös syrjäytynyt. Ei tässä varmaan juurikaan muu "normaalista" eroa kuin se, että kaikki tekeminen pitää tehdä aina yksin ja siksi tietenkin on myös pitänyt valikoida vain sellaisia juttuja joihin ei sitten seuraa välttämättä tarvitse.



Todellakin toivon, että löydät sosiaalisuuden jostain muualta, vaikka harrastusten parista, koska tämä palsta on aika sakeana katkerista miehistä jotka vihaavat naisia. 

En tarkoita siis sinua, mutta mitä täällä yleensä lukee. Siis vihoviimeinen paikka olla sosiaalinen... 

Tuo kommentti on varmaan tarkoitettu heille eikä sinulle. - Ohis

Vierailija kirjoitti:

Nää syrjäytyneet eivät tajua, että muilla on usein täysipäiväinen työ, puoliso, lapset ja omat vanhemmat, joihin uppoaa lähes kaikki aika. Ei me muut istuta kotona joutilaina rajattomalla määrällä vapaa-aikaa suu auki palveluksia muilta vaatien.

Syrjäytynyt ei välttämättä tarkoita etteikö kävisi töissä tai tapaisi vanhempiaan. 

Vierailija kirjoitti:

Koska mulla on parempaakin tekemistä ja käyn töissä, siihen menee mun kaikki päivät. Vapaalla haluan olla omissa oloissani. En halua ketään lähelleni. Sen kai saan vielä itse päättää, kai?

Miks syrjäytyneet ei ystävysty keskenään?

Minusta tuli syrjäytynyt ja yksinäinen juuri tuolla samalla sapluunalla. Töiden jälkeen ei huvittanut kuunnella radiota/telkkaria koska ihmisten puhe tuli korvistakin ulos eikä todellakaan halunnut lähteä kenenkään kanssa edes kahville tai baariin. Jopa lenkkipolulla ärsytti muut ihmiset.

Sitten meni työ alta ja uudet työsuhteet on enää pelkkää silppua ja pätkää eikä yleensä samassa vuorossa edes ole ketään kaveria joten se olikin sitten siinä se minun sosiaalinen elämäni.

kepu nuoret ovat palkanneet saarikon ja kulmunin  kartoittamaan kylistä tiloja joissa tarjotaan jopa kolmi aukkosta läheisyyttä. sipilä jo luvannut koko talonsakkin käyttöön berner vaatii joka taksin kylkeen mainoksen kepu poistaa paineet. leikkisästi kepukka tyhjenee. näin saadaan kulmunin haihattelemat city naisetkin kepun leipiin ohjaukseen. jäsen kirjalla joka 5 pano ilmainen.

Miksi miesten ongelmat sysätään aina naisten vastuulle??! Miksei välillä miehet voisi tutustua syrjäytyneisiin naisiin?

Vierailija kirjoitti:

Koska mulla on parempaakin tekemistä ja käyn töissä, siihen menee mun kaikki päivät. Vapaalla haluan olla omissa oloissani. En halua ketään lähelleni. Sen kai saan vielä itse päättää, kai?

Miks syrjäytyneet ei ystävysty keskenään?

Itse syrjäytyneenä naisena joskus hain vertaistukea netin kautta, mutta se toivottomuus ja katkeruus veti vain entistä syvemmälle pinnan alle. Parempi hakea apua ammattilaisilta, joiden fokus on tulevaisuudessa ja siinä, miten syrjäytyneisyydestä noustaan ja päästään eteenpäin. Toki sillekin on aikansa ja paikkansa, että saa vain jakaa, miten pahalta tuntuu, mutta jos siihen jää jumiin eikä näe mahdollisuuksia/usko parempaan, ei sellainen ketään auta.

Vinkki: jos ei osaa livenä tavata ihmisiä, niitä kavereita voi hankkia myös netistä, vaikkapa harrastuksien parista. 

Koska syrjäytyneet miehet eivät näe minua ihmisenä, vaan objektina. Ystävällisyyteni ns. kilttimiestä kohtaan on tähän mennessä johtanut a) kähmintään b) rakkaudentunnustuksiin c) vainoamiseen. Normimiesten kanssa ei tarvitse pelätä pelkän ystävällisyyden johtavan moiseen. Normaali erottaa kyllä olenko kiinnostunut vai vain ystävällinen. Nuorempana olin sinisilmäisempi ja halusin aidosti ystävystyä, nykyään tiedän jo seuraukset.

Kaffebulla kirjoitti:

Niin, eihän se kannusta vastuunottoon omasta elämästä, että se apu tulee aina jostain muualta. Sehän vain ylläpitää ongelmaa.

Siinäpä se kun ei sitä apua ikinä tule yhtään mistään vaan aina pitää yrittää pärjätä itse ja omin neuvoin kuten parhaiten taitaa.

Kukaan meistä ei kuitenkaan taida ihan yksin pärjätä, mutta yksinäiseltä / syrjäytyneeltä (syrjäytetyltä) sitä kuitenkin odotetaan. Jostain syystä se yksinäisyys / syrjäytyminen ei saisi näkyä missään vaikka se oikeasti vaatii hirvittävän paljon sopeutumista ja osin sen entisen (normaalin) ajatusmaailman muuttamista, koska eihän se elämä enää ole millään tavalla entisenlaista (normaalia).

Jostain syystä vain hyvät kokemukset saa näkyä ihmisessä ja vaikuttaa tämän ajatuksiin ja koko elämään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ihan rehellisesti sanottuna minulla ei ole voimavaroja eikä mielenkiintoa ryhtyä sellaisen ystäväksi, joka ei tee muuta kuin rutisee surkeaa elämäänsä. Ihmisellä on rajansa.

 

 

 

 

Jännä kuvitelma syrjäytyneestä. Kyllä ainakin mulla on elämässä ihan kivaa ja mielestäni järkevääkin sisältöä (tämä palstailu ei varsinaisesti niihin kuulu vaikka onkin keino olla edes jotenkin sosiaalinen) vaikka olenkin yksinäinen ja nykyään myös syrjäytynyt. Ei tässä varmaan juurikaan muu "normaalista" eroa kuin se, että kaikki tekeminen pitää tehdä aina yksin ja siksi tietenkin on myös pitänyt valikoida vain sellaisia juttuja joihin ei sitten seuraa välttämättä tarvitse.

Lainaamasi todennäköisesti tarkoitti näitä ketjun aloittajan kaltaisia, jotka eivät selvästi ota minkäänlaista vastuuta omasta tilanteestaan, vaan odottavat, että naisten pitäisi heille opettaa puutteelliset sos. taidot.

Syrjäytyneet miehet pahoinpitelevät ja raiskkaavat naisia. Ne on villipetoja joilla ei ole mitään käytöstapoja. Parasta olisi antaa niskalaukaus jotta vaara poistuisi.

Miksi se olisi naisten vastuulla opettaa miehille, miten sosiaalinen kanssakäyminen ja omien tunteiden ilmaisu toimii. Ottakaa miehet itse vastuu omista asioistanne.