Lue keskustelun säännöt.
Nainen, mikset ystävysty syrjäytyneiden miesten kanssa,jotta nekin voisivat oppia sosiaalista kanssakäymistä vastakkaisen sukupuolen kanssa?
Kommentit (421)
"Todellakin toivon, että löydät sosiaalisuuden jostain muualta, vaikka harrastusten parista, koska tämä palsta on aika sakeana katkerista miehistä jotka vihaavat naisia.
En tarkoita siis sinua, mutta mitä täällä yleensä lukee. Siis vihoviimeinen paikka olla sosiaalinen...
Tuo kommentti on varmaan tarkoitettu heille eikä sinulle. - Ohis"
Täällä on myös valtavasti naisia, jotka käyttävät kaikki mahdolliset tilaisuudet haukkua ja syyllistää miestä kaikesta, mikä heidän omassa elämässään on mennyt pieleen. Se, että liittyykö kukaan mies tilanteen syntymiseen mitenkään on sivuseikka. Mutta nainen ei ikinä kyseenalaista toisen naisen sanomisia tällaisessa paikassa, vaan kannustaa avoimesti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ihmiset ovat itse vastuussa sosiaalisesta elämästään.
Vierailija kirjoitti:
Koska miehet vihaavat naisia, joilta eivät saa seksiä.
Erikoinen väite. Työkavereissa tai treenikavereissa useampi kenen kanssa en harrasta seksi eikä puolin tai toisin ole ikinä ollut aiheesta puhettakaan. Ei minulla ole mitään syytä vihata heitä. Voimma olla normaalissa kanssakäymisessä miten ihmiset yleisestikin keskenään ovat. He vain sattuvat olemaan naisia ja minä mies. Jutut ja tekemiset ovat samanlaisia osapuolten sukupuolista riippumatta.
Mies, mikset ystävysty ruman naisen kanssa, joka on oppinut varomaan miehiä, kun näiden suusta ei kuule koskaan mitään positiivista? Näin hänkin oppisi luottamaan miehiin ja keskustelemaan heidän kanssaan luontevasti. Itse rumana naisena en rupeaisi hieromaan ystävyyttä syrjäytyneiden miesten kanssa, sillä sellaisten suusta esim. baareissa kuulee varmimmin loukkauksia. Kai he kokevat, että syrjäytyneenkin miehen alapuolella on yksi ryhmä, rumat naiset.
En ylipäätäänkään ystävysty kenenkään kanssa kun ei nykyisillekään ystäville ole aikaa. Työkavereista ja harrastuskavereista voi tulla ajan kanssa ystäviä mutta aika tiukassa on että satunnaisen vastaantulijan kanssa alkaisin ystäväksi. Olen kyllä ystävällinen ihan kaikille, puhun paljon ja kuulemma hymyilen aina. Helposti töissä, lenkillä, harrastuksissa ja vaikka kaupassa tulee juteltua ihan tuntemattomienkin kanssa. Mutta ei siitä mitään ystävyyttä tarvi kenenkään kuvitella.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miksi aina ensimmäisenä oletetaan että yksinäinen/syrjäytynyt olisi jotenkin takertuva? Minusta nimenomaan se edesauttaa syrjäytymistä/yksinäisyyttä, että ei lähtökohtaisesti tarvitse eikä halua jatkuvasti itselleen seuraa vaan viihtyy hyvin myös omissa oloissaan.
Tuntuu siltä, että nämä yksinäisiä/syrjäytyneitä kammoksuvat on itse näitä sosiaalisuuteen itsensä ripustaneita tyyppejä, jotka ei osaa eikä halua tehdä ikinä mitään yksin ja siksi kuvittelee kaikkien muidenkin olevan samanlaisia.
Toisaalta sekin on näppärää keksiä yksinäiselle/syrjäytyneelle kaikki mahdolliset epämiellyttävät piirteet ja ominaisuudet niin sitten voikin hyvällä omallatunnolla torjua tällaiset epäkelvot ja vastenmieliset ihmiset. Voisinhan mä kaveri olla, mutta kun ne on niin sellaisia ja tällaisia ja yök..
Eihän he mitään yksilöitä enää ole vaan yksinäisiä/syrjäytyneitä eli samasta muotista jokainen.
Jos vaikka haluaisikin tällaiseen ryhtyä, niin mistä näitä syrjäytyneitä löytää? Käsittääkseni syrjäytymiseen vaaditaan lähtökohtaisesti jonkin asteinen vetäytyminen yhteiskunnasta. En minä näitä miehiä lähde kodeistaan tai jostain räkälästä etsimään. Toisekseen, en halua miehestä riippakiveä itselleni. En halua, että muodostun hänen ainoaksi sosiaaliseksi sillaksi muihin ihmisiin ja että hän kehittää minuun jonkun epäterveen suhteen, jolla ei ole mitään tekemistä ystävyyden kanssa. En tiedä voisinko olla tällaisen ihmisen kanssa tasa-arvoisessa ystävyyssuhteessa, koska lähtökohdat on niin eri ja minä joutuisin tarjoamaan hänelle "palvelua", jolla hän saa mahdollisuuden oppia sosiaalista kanssakäymistä. Oppimiseen kuuluu myös epäonnistuminen, joten senkin joutuisin hyväksymään. Kolmanneksi, en halua että mies tulkitsee ystävyyden romanttiseksi kiinnostukseksi tai joksikin oikeudeksi tehdä aloite. Se pilaisi kaiken, jopa sen mahdollisen ystävyyden.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ne olisi varmaan jotain tytöllisyysvelvoitetyttöjä, ei kiitos, jatkan mieluummin tytöttömänä oleskelua :P
Vierailija kirjoitti:
Miksi aina ensimmäisenä oletetaan että yksinäinen/syrjäytynyt olisi jotenkin takertuva? Minusta nimenomaan se edesauttaa syrjäytymistä/yksinäisyyttä, että ei lähtökohtaisesti tarvitse eikä halua jatkuvasti itselleen seuraa vaan viihtyy hyvin myös omissa oloissaan.
Tuntuu siltä, että nämä yksinäisiä/syrjäytyneitä kammoksuvat on itse näitä sosiaalisuuteen itsensä ripustaneita tyyppejä, jotka ei osaa eikä halua tehdä ikinä mitään yksin ja siksi kuvittelee kaikkien muidenkin olevan samanlaisia.
Toisaalta sekin on näppärää keksiä yksinäiselle/syrjäytyneelle kaikki mahdolliset epämiellyttävät piirteet ja ominaisuudet niin sitten voikin hyvällä omallatunnolla torjua tällaiset epäkelvot ja vastenmieliset ihmiset. Voisinhan mä kaveri olla, mutta kun ne on niin sellaisia ja tällaisia ja yök..
Eihän he mitään yksilöitä enää ole vaan yksinäisiä/syrjäytyneitä eli samasta muotista jokainen.
Ihmisellä on yleensä tarve sosiaaliseen kanssakäymiseen ja johonkin kuulumiseen, myös (ja usein varsinkin) näillä yksinäisillä ja syrjäytyneillä. Mulla on kokemusta siitä, että kun osoittaa ystävällisyyttä näille niin he ripustautuvat, koska minusta tulee sellainen sosiaalinen kontakti jolta he ovat saaneet positiivisen vastaanoton. Olen tehnyt tätä ihan ammattini puolesta ja on raskasta, kun osa ei ymmärrä että teen tätä työkseni, en ole heidän ystävänsä ja luotettunsa työajan ulkopuolella. Olen myös saanut tällaista ripustautuvaa käytöstä osakseni ihan siviilissä, entisen asuntoni naapuri sai sellaisen käsityksen että olemme ylimmät ystävät, koska minulla oli käytöstapoja moikata kohdatessa. Hänestä ei sitten meinannut päästä eroon, yritti kutsua kahville tai pyrkiä luokseni ja keksiä syitä viettää aikaa kanssani, vaikka meillä ei ollut muuta kanssakäymistä kuin se, että olin moikannut postilaatikolla käydessä. Taustalla hänellä oli käsittääkseni mielenterveysongelmia ja työkyvyttömyys ja sen myötä syrjäytyminen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Outoja kokemuksia täällä naisilla. Syrjäytyneet miehet rakastuneet heihin päättömästi. Muhun ei ole kukaan mies koskaan rakastunut vaikka seurustelut olen. Toivoisin löytäväni tuollaisen miehen, joka osaa rakastaa. Pieni ripustautuminenkaan ei haittaisi vaan olisi osoitus omistautumisesta. Mistä näitä syrjäytyneitä miehiä voi bongata? Itsekin olen ujo ja introvertti joten ei haittaisi eristäytyä yhdessä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Miksi aina ensimmäisenä oletetaan että yksinäinen/syrjäytynyt olisi jotenkin takertuva? Minusta nimenomaan se edesauttaa syrjäytymistä/yksinäisyyttä, että ei lähtökohtaisesti tarvitse eikä halua jatkuvasti itselleen seuraa vaan viihtyy hyvin myös omissa oloissaan.
Tuntuu siltä, että nämä yksinäisiä/syrjäytyneitä kammoksuvat on itse näitä sosiaalisuuteen itsensä ripustaneita tyyppejä, jotka ei osaa eikä halua tehdä ikinä mitään yksin ja siksi kuvittelee kaikkien muidenkin olevan samanlaisia.
Toisaalta sekin on näppärää keksiä yksinäiselle/syrjäytyneelle kaikki mahdolliset epämiellyttävät piirteet ja ominaisuudet niin sitten voikin hyvällä omallatunnolla torjua tällaiset epäkelvot ja vastenmieliset ihmiset. Voisinhan mä kaveri olla, mutta kun ne on niin sellaisia ja tällaisia ja yök..
Eihän he mitään yksilöitä enää ole vaan yksinäisiä/syrjäytyneitä eli samasta muotista jokainen.
Tässähän tämä. Demonisoidaan yksinäiset/syrjäytyneet sen takia, että ovat yksinäisiä/syrjäytyneitä - jotta heitä voidaan syrjiä (ja syyllistää) vielä lisää. Hyvällä omallatunnolla. Työnnetään tarvittaessa vaikka siltä jyrkänteeltä alas. Koska ovat kuitenkin syrjäytyneitä. Eihän syrjäytyneellä mitään ihmisarvoa ole.
Ja onhan se kiusattukin kiusattu omasta syystään. Ja sairas sairas omaa syytään. Ja idiootti on idiootti, koska on sen itse valinnut. Eikö?
Joskus oon miettinyt että voisi olla ihan kivaa kokeilla seurustella jonkun mukavan naisen kanssa. Mutta todellisuudessa mulla ei varmaan olisi paljoa annettavaa suhteessa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
kynsien ihailija kirjoitti:
Joskus oon miettinyt että voisi olla ihan kivaa kokeilla seurustella jonkun mukavan naisen kanssa. Mutta todellisuudessa mulla ei varmaan olisi paljoa annettavaa suhteessa.
No ei varmaan, kun kyttäät päivät pitkät naisten kynsiä joka puolella. Creeeeepyyyyyy...
Moni ei-syrjäytynyt vaikuttaa todella ennakkoluuloiselta ja olettaa automaattisesti, että jokaisessa syrjäytyneessä on jotakin perustavanlaatuista vikaa jonka vuoksi on ihan vaan oikein, että syrjäytynyt on jatkossakin syrjässä ei-syrjäytyneiden elämästä.
Te syrjäytyneet miehet voitte opetella käytöstapoja muiden miesten seurassa. Ihmisten kanssa olo on nimittäin ihan samanlaista näiden sukupuolesta riippumatta.
Ei ole mun vastuulla (ottaa riski ja) kuntouttaa esim. tällaista äijää:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Koska miehet vihaavat naisia, joilta eivät saa seksiä.
Erikoinen väite. Työkavereissa tai treenikavereissa useampi kenen kanssa en harrasta seksi eikä puolin tai toisin ole ikinä ollut aiheesta puhettakaan. Ei minulla ole mitään syytä vihata heitä. Voimma olla normaalissa kanssakäymisessä miten ihmiset yleisestikin keskenään ovat. He vain sattuvat olemaan naisia ja minä mies. Jutut ja tekemiset ovat samanlaisia osapuolten sukupuolista riippumatta.
No nyt on kyllä vikaa lukutaidossasi. Oli puhe SYRJÄYTYNEISTÄ MIEHISTÄ.
Te syrjäytyneet miehet olette ainoastaan pllua vailla. Ja sitä ette tule saamaan.
Ei ole aikaa eikä mielenkiintoa alkaa opettajaksi yhtään kenellekään.
Toinen lemmikeistäni kuoli hänen takiaan,on tällainen kokemus taustalla.