Nainen, mikset ystävysty syrjäytyneiden miesten kanssa,jotta nekin voisivat oppia sosiaalista kanssakäymistä vastakkaisen sukupuolen kanssa?
Kommentit (421)
Meillä on tapana, että puliukot ja narkit on omissa porukoissaan.
Mitähän vittua nyt taas, ap. Onko vastuun käsite sulle vieras, tai aikuisuuden, tai persoonasi täysin rajaton ja epämääräinen kuten narsisteille tyypillistä on. Imet muista verta kuin juotikas.
Muilla ei ole mitään velvollisuutta parantaa sun surkeaa elämääsi. Itse se on jokaisen tehtävä.
Vierailija kirjoitti:
Syrjäytyneet naiset inhottavat minua. He ovat epäonnistuneet elämässä, ovat tyhmiä tai muuten kelvottomia. Ei mitään mielenkiintoa. Vietän aikaani mieluiten hyvinvoivien, tasapainoisten ja älykkäiden ihmisten - vertaisteni - parissa.
Katotaas miten toimii näin päin :D
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Syrjäytyneet naiset inhottavat minua. He ovat epäonnistuneet elämässä, ovat tyhmiä tai muuten kelvottomia. Ei mitään mielenkiintoa. Vietän aikaani mieluiten hyvinvoivien, tasapainoisten ja älykkäiden ihmisten - vertaisteni - parissa.
Katotaas miten toimii näin päin :D
Syrjäytyneenä naisena en odota lainaamasi tai kenenkään muunkaan ottavan vastuuta minun elämästäni tai edes pitävän minusta. Haen itse tilanteeseeni apua asianmukaisilta tahoilta ja muodostan itse omat ystävyyssuhteeni ihmisten kanssa, joista minä pidän ja jotka pitävät minusta.
Vierailija kirjoitti:
Ilmeisesti ei ole naisen velvollisuus:
- omata käytöstapoja
- olla inhimillinen
- kohdella ketään asiallisesti
- harkita sanojaan
Naisella on ilmeisesti oikeus:
- tehdä mitä huvittaa, kenelle huvittaa, milloin huvittaa
- valittaa kaikesta
- kaltoinkohdella kaikkia (varsinkin heikompia)
- olla kaikin puolin vastenmielinen
Miksi kukaan haluaisi olla missään tekemisissä yhdenkään naisen kanssa?
Perinteisesti valkoisella heteromiehellä on olleet nuo kaikki oikeudet ja velvollisuudet jo aikojen alusta asti. Uliuli.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Syrjäytyneet lahoaa peräkamareissaan joten mission impossible.
Ei ole kenenkään muun kuin näiden omalla vastuulla tulla sieltä ulos ja hankkia ystäviä ja käytöstavat.
Ensin pitää toki peseytyä ja ruokota itsensä.
Koskeeko tämä myös syrjäytyneitä naisia, lapsia ja mummojakin vaiko vain mielikuvasi miehiä?
Aloituksessa puhuttiin SYRJÄYTYNEISTÄ MIEHISTÄ mutta koskee toki kaikkia aikuisia.
Onlo sulla isokin lommo päässä? Pysytään nyt aiheessa, joka oli ruikuttelevat, saamattomat ulit.
Kirjoitat tosi rumasti syrjäytyneitä miehistä. Ihan kertauksen vuoksi, syrjäytynyt mies ei tarkoita palstalla ulisevaa inceliä, vaikka joku sellainen olisikin. Syrjäytynyt mies voi olla vaikka kuinka symppis ihminen,
Elämä kohtelee kaikkia välillä "rumasti", symppis tai ei. Elämä on kaikille ongelma. Voit uhriutua tai sitten tehdä asialle se mitä on tehtävissä. Kukaan ei voi taata, ettetkö jatkossakin kohtaa ilkeitä ja julmia ihmisiä, työttömyyttä, rikkinäisyyttä, läheisen menetystä ym.
Voit vain vaikuttaa omaan toimintaasi. Vältellä ilkeitä ihmisiä, kuntoilla, pitää itsestäsi huolta, kehittää itseäsi parempaan suuntaan, opiskella ym.
Uhriutumisella ja epätoivoisuudella et saa naiselta tai mieheltä rakkautta vaan sääliä. vai onko kukaan ikinä saanut rakkautta anelemalla toista rakastamaan itseään?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ilmeisesti ei ole naisen velvollisuus:
- omata käytöstapoja
- olla inhimillinen
- kohdella ketään asiallisesti
- harkita sanojaan
Naisella on ilmeisesti oikeus:
- tehdä mitä huvittaa, kenelle huvittaa, milloin huvittaa
- valittaa kaikesta
- kaltoinkohdella kaikkia (varsinkin heikompia)
- olla kaikin puolin vastenmielinen
Miksi kukaan haluaisi olla missään tekemisissä yhdenkään naisen kanssa?
Naisten velvollisuus ei ole kasvattaa aikuisia miehiä.
Toisen kohteleminen inhimillisesti on jokaisen velvollisuus. Vai onko tämä(kin) niitä sääntöjä, jotka eivät mielestäsi koske naisia?
Vierailija kirjoitti:
Mitä se kaveruus käytännössä olisi, mitä syrjäytynyt kaipaa? Miksi siihen tarvitaan nainen, miksi ei toinen mies? Miksei syrjäytynyt itse ystävysty vaikka vanhusten kanssa spr:n ystäväpalvelussa ja sitä kautta opettele sosiaalisia taitoja?
Nimenomaan. Itse pitää ottas vastuuta sosiaalisten taitojen kehittämisestä. Aika outoa, että kaverin pitäisi olla nainen. Todella iso riski, että nainen saa jonkin syrjäytyneen riesakseen. Kaveruus tulkitaan heti muuksi kiinnostukseksi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ilmeisesti ei ole naisen velvollisuus:
- omata käytöstapoja
- olla inhimillinen
- kohdella ketään asiallisesti
- harkita sanojaan
Naisella on ilmeisesti oikeus:
- tehdä mitä huvittaa, kenelle huvittaa, milloin huvittaa
- valittaa kaikesta
- kaltoinkohdella kaikkia (varsinkin heikompia)
- olla kaikin puolin vastenmielinen
Miksi kukaan haluaisi olla missään tekemisissä yhdenkään naisen kanssa?
Naisten velvollisuus ei ole kasvattaa aikuisia miehiä.
Toisen kohteleminen inhimillisesti on jokaisen velvollisuus. Vai onko tämä(kin) niitä sääntöjä, jotka eivät mielestäsi koske naisia?
Inhimillistä ei ole vaatia naisia ottamaan vastuu syrjäytyneiden miesten kasvattamisesta. Näiden miesten on itse korjattava ongelmansa. Voi tuntua julmalta, mutta niin se on ihan jokaisen aikuisen ihmisen tehtävä, mitä ne kenenkin henk.koht. vaikeudet ovatkaan.
Eiköhän sitä varten ole terapeutit, psykologit ja muut kuuntelijat.
"Inhimillistä ei ole vaatia naisia ottamaan vastuu syrjäytyneiden miesten kasvattamisesta. Näiden miesten on itse korjattava ongelmansa. Voi tuntua julmalta, mutta niin se on ihan jokaisen aikuisen ihmisen tehtävä, mitä ne kenenkin henk.koht. vaikeudet ovatkaan."
Mutta muita saa haukkua ja kohdella huonosti, koska "minulla on oikeus".
Ongelmasi on se, että et näe syrjäytynyttä edes ihmisenä. Arvaa mitä - tuo asia tekee sinusta säälittävämmän, kuin yhdestäkään syrjäytyneestä.
Voin vain todeta olevani onnellinen, että en tunne sinua. Tai ketään kaltaistasi, oikeastaan. Niillä syrjäytyneilläkin on suurempi sydän (kuvaannollisesti), kuin teillä.
Vierailija kirjoitti:
Koska syrjäytynyt mies/nainen ei tee mitään oma-aloitteisesti ongelmiensa korjaamiseksi. Hän on tehnyt ongelmistaan itselleen kivenhakatun "uskonnon", selityksen siihen miksi hän on syrjäytynyt. Hän toistaa ikivanhaa tarinaansa, jotain ikävää, mikä tapahtui kauan sitten, kuin uskonkappaletta.
Hän ei haluakkaan muuttua vaan hän haluaa sinun kokevan ja elävän hänen helvettinsä hänen kanssaan. jaettu helvetti ei ole niin paha kuin yksinäinen helvetti.
On paljon naisia, jotka elävät koko elämänsä kannatellen masentunutta syrjäytynyttä reppanaa. Oli ne sitten vaimoja ja äitejä. Hyväsydämisiä ja empaattisia hahmoja, jotka eivät henno jättää miestä vaan yrittävät ratkoa tämän ongelmia tämän puolesta, ikinä siinä onnistumatta ja lopulta kaiken elinvoimansa annettuaan, hukkuvat itsekin. Koska mies ei halua parantua. Hän takertuu ongelmiinsa kuin uskonkappaleisiin.
Neuvoisin näitä naisia tai miehiä: juokse! pe
Mulla on lähipiirissä yksi tällainen ja hänellä syrjäytyminen johtuu juuri tuosta että hän ei halua päästää irti menneisyyden tapahtumista. Hän haluaa velloa niissä ja kantaa niitä mukanaan.
Jokainen elämässä saatu kolhu on kuin tiiliskivi joka painaa hänet vain syvemmälle suohon. Mun äiti kuoli 2v. sitten yllättäen kun olin 24v. ja joo, hän oli mulle rakkain ja läheisin ystävä. Mä selvisin hänen kuolemastaan vuodessa, vaikka alussa tuntui, että en ikinä selviä. Siis toki hän tulee mun uniin ja mieleen toisinaan ja tuntuu kuin hän ja hänen rakkautensa olisi tässä lähellä ym.
Mun ystävän isä kuoli 7 vuotta sitten kun mun ystävä oli lähes 30v. ja hän vieläkin kelaa sitä, käy sitä läpi uudestaan ja uudestaan ihan kuin se olisi tapahtunut juuri hiljattain. Sitten hän kelaa, kuinka hän ei päässyt haluamaansa opiskelupaikkaan joskus 4v. sitten ja kuinka se romutti hänen elämänsä. Unohtaa ei pidä lapsuuden kovia kokemuksia: isoveli sai uuden polkupyörän ja minä sain sen veljen vanhan ja kuinka minä itkin ja tunsin arvottomuutta.
Sitten: "en saa naisia kun olen sairas diabeetikko ja astmaa ja masennusta sairauksieni takia en pysty kuntoilemaan joten olen ylipainoinen".
Eli varmaan on joku kuvio, että nää ihmiset ei osaa päästää irti jostain syystä "vanhoista rakkaista suruistaan". Ne toistaa niitä joka päivä itselleen kuin mantraa ja muille ja ikään kuin haluavat että muutkin masentuisivat ja vajoaisivat samaan synkkyyteen heidän seurakseen.
Mun ystävä sairastui vakavasti vuosi sitten, eli hän sai jonkun aivo-jutun ja jalat ei pelitä. Hän oli aktiiviurheilija ja käy nykyään fyssarilla ja kuntosalilla sisukkaana. Vois luulla että hän on syrjäytynyt mutta useat hänen ystävänsä haluaa pitää hänet messissä mukana ja tukea häntä kaikin tavoin.
"Koska syrjäytynyt mies/nainen ei tee mitään oma-aloitteisesti ongelmiensa korjaamiseksi. Hän on tehnyt ongelmistaan itselleen kivenhakatun "uskonnon", selityksen siihen miksi hän on syrjäytynyt. Hän toistaa ikivanhaa tarinaansa, jotain ikävää, mikä tapahtui kauan sitten, kuin uskonkappaletta."
Väärin. Hän todennäköisesti teki. Paljon. Kunnes huomasi, että sillä ei ollut mitään väliä. Että häntä kohdellaan edelleen kuin spitaalista. Se syrjäytyminen katsos tulee vasta kaiken tuon jälkeen.
Vierailija kirjoitti:
"Koska syrjäytynyt mies/nainen ei tee mitään oma-aloitteisesti ongelmiensa korjaamiseksi. Hän on tehnyt ongelmistaan itselleen kivenhakatun "uskonnon", selityksen siihen miksi hän on syrjäytynyt. Hän toistaa ikivanhaa tarinaansa, jotain ikävää, mikä tapahtui kauan sitten, kuin uskonkappaletta."
Väärin. Hän todennäköisesti teki. Paljon. Kunnes huomasi, että sillä ei ollut mitään väliä. Että häntä kohdellaan edelleen kuin spitaalista. Se syrjäytyminen katsos tulee vasta kaiken tuon jälkeen.
Niinpä.
Teidän kanssakäyminen on nussimista ja sitä ei naiset halua.
Kotoako niitä pitäisi hakea? Missä syrjääntyneet liikkuu? Netistä en kavereita etsi
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ilmeisesti ei ole naisen velvollisuus:
- omata käytöstapoja
- olla inhimillinen
- kohdella ketään asiallisesti
- harkita sanojaan
Naisella on ilmeisesti oikeus:
- tehdä mitä huvittaa, kenelle huvittaa, milloin huvittaa
- valittaa kaikesta
- kaltoinkohdella kaikkia (varsinkin heikompia)
- olla kaikin puolin vastenmielinen
Miksi kukaan haluaisi olla missään tekemisissä yhdenkään naisen kanssa?
Naisten velvollisuus ei ole kasvattaa aikuisia miehiä.
Toisen kohteleminen inhimillisesti on jokaisen velvollisuus. Vai onko tämä(kin) niitä sääntöjä, jotka eivät mielestäsi koske naisia?
Pllua te vingutte. Siinä teidän inhimillisyys.
Vierailija kirjoitti:
Se että joku mies saattaa tulkita väärin, ei ole mikään syy olla tutustumatta miehiin.
T. Ap
Miksei sulle kelpaa miehet ystäviksi? Eikö se olisi luonnollisempaakin?
En ole niin mukava ihminen, kuin tuollaiset miehet saattavat ulkonäöstäni päätellä. Eivät he haluaisi minusta kaveria, koska en olekaan heidän kuvitelmiensa mukainen. Olen todennäköisesti heidän mielestään aivan perseestä.