Lue keskustelun säännöt.
Juhlapyhien yksinäisyys
31.03.2024 |
En ole varsinaisesti yksin, joten jos se ärsyttää niin skippaa.
Olen parisuhteessa mutta yksinäinen siinä. Varsinkin näin juhlapyhinä haluaisin niin kovasti että olisi jotain yhteistä ohjelmaa. Ohjelmaksi olisi kelvannut vaikka yhteinen aamupala/brunssi. Tai kävelylenkki. Mitä tahansa. Mutta mies ei kykene minkäänlaiseen suunnitteluun. Ehkä osallistuisi jos minä vain järjestäisin ja toteuttaisin kaiken, mutta ei voi etukäteen luvata edes osallistumistaan.
Olen puhunut jo aiemmin ja taas muutama viikko sitten otin puheeksi kuinka kaipaan perinteitä ja haluaisin luoda sellaisia myös muiden juhlien kuin joulun ympärille. Perinteeksi riittäisi se aamupala (ja lapsuudessani sukuni perinne pääsiäisenä oli brunssi joka ei kovin ihmeellinen ollut).
En halua olla tässäkin se ainut järjestelijä. Teen sitä työkseni, olen toteuttanut sukujoulun monena vuonna siten että järjestän 75% itse, äitini 20% ja mies käskystä osallistuu vähän siivoiluun. Kaiken yhteisen tekemisen järjestän minä ja nyt on menossa jakso että olen yrittänyt järjestää mutta kun herra ei edes osallistu niin en ole edes päässyt toteutusvaiheeseen.
Koen niin suurta yksinäisyyttä tällä hetkellä että en osaa toimia. En saa enää edes itkettyä, niin paljon olen jo itkenyt saman asian takia. Tuntuu että tietokonepelit menee edelleni arjessa ja juhlassa ja aina.
Kommentit (15)
voi kyynel. et siis saanut miestäsi pomotettua tekemään omia juttujasi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
melkoisen loukkaava otsikko oikeita yksinäisiä kohtaan. juhlapyhinä moni kärsii ihan oikeasta yksinäisyydestä, mutta ap on parisuhteessa ja ulisee täällä, kun ei saanut miestään komentelemalla tekemään sirkustemppuja
Vierailija kirjoitti:
melkoisen loukkaava otsikko oikeita yksinäisiä kohtaan. juhlapyhinä moni kärsii ihan oikeasta yksinäisyydestä, mutta ap on parisuhteessa ja ulisee täällä, kun ei saanut miestään komentelemalla tekemään sirkustemppuja
Sirkustemppuja? Ap halusi että mies söisi aamupalaa yhteisesti tai tulisi mukaan kävelylle? Mies valitsi ilmeisesti tietokonepelit koko päiväksi. Ei ole liikaa pyydetty että parisuhteessa käytettäisiin juhlapäivästä tuntia yhteisesti.
Parisuhteen yksinäisyys ja yksin olevan yksinäisyys ovat aivan eri tasoa. Olen sen huomannut nyt yksin ollessani monta vuotta eron jälkeen. Juhlapyhät ovat yksinolevalle erityisen pitkiä ja usein kukaan ei kutsu kylään. Myös usein muilla on muuta ohjelmaa etteivät itse tule kyläilemään. Pariskuntia usein kutsutaan toisten pariskuntien luokse.
En todellakaan tajunnut silloin kun tunsin olevani yksin suhteessa ollessani miten paljon se kuitenkin auttoi kun kotona oli toinen henkilö. Myös juuri seuraelämän kannalta pariskuntana on aivan eri status.
Aloittajalle sanoisin, että itse olin se joka parisuhteessa järjesti ja toimi jos halusi jotain arjesta poikkeavaa. Monesti, varsinkin vanhemmille miehille, se ei vaan luonnu. Mutta osallistuvat kuitenkin sitten. Onneksi sinulla on kumppani kenen kanssa jotain järjestää. On ainakin siihen mahdollisuus.
Vierailija kirjoitti:
melkoisen loukkaava otsikko oikeita yksinäisiä kohtaan. juhlapyhinä moni kärsii ihan oikeasta yksinäisyydestä, mutta ap on parisuhteessa ja ulisee täällä, kun ei saanut miestään komentelemalla tekemään sirkustemppuja
Juuri tuon katkeran, vihamielisen asenteen takia ovat yksin ja pysyvät. Tuo oikean yksinäisyyden vahtiminen on jo kuin mielisairaus joka leviää. Yksinäiset ovat kehittäneet jopa oman terminologian joka kontrolloi sitä, kuka saa sanoa olevansa yksinäinen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
melkoisen loukkaava otsikko oikeita yksinäisiä kohtaan. juhlapyhinä moni kärsii ihan oikeasta yksinäisyydestä, mutta ap on parisuhteessa ja ulisee täällä, kun ei saanut miestään komentelemalla tekemään sirkustemppuja
yksinäisyys on tunne, ei välttämättä oloa ainoana ihmisenä tietyssä tilassa. Yksinäisyyttä voi kokea myös ryhmässä. Ja ap:n tapauksessa ilmeisesti yksinäisyys on myös aivan konkreettista ja kokonaisvaltaista jos mies ei ole edes siinä samassa tilassa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Pohjimmiltaan tuossa ei ole kyse juhlapyhistä vaan siitä, että puoliso kieltäytyy ilahduttamasta ja olemasta mukava. Ei ihme että hylkääminen tekee yksinäisen olon.
Yksinäisyys parisuhteessa tai porukassa on raastavaa mutta se on lopulta oma valinta. Varsinainen yksinäisyys ei ole. Se kun ei ole ystäviä tai perhettä. Kumpaakin lajia tullut koettua joten tiedän mistä puhun.
Et voi muuttaa miestä mieleiseksesi joten on vain päätettävä haluatko elää noin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Yksinäisyys parisuhteessa tai porukassa on raastavaa mutta se on lopulta oma valinta. Varsinainen yksinäisyys ei ole. Se kun ei ole ystäviä tai perhettä. Kumpaakin lajia tullut koettua joten tiedän mistä puhun.
Et voi muuttaa miestä mieleiseksesi joten on vain päätettävä haluatko elää noin.
Tuo kärsimyksestä kilpailu on oma valintasi. Kun sinua ei kiinnosta olla empaattinen, on vaikeaa saada ystäviä.
En oikein ymmärrä, miten brunssin kattaminen kahdelle on niin suuri urakka, ettei sitä viitsi tehdä, vaikka haluaisi sen brunssin. Ja jos ei huvita valmistaa brunssia, ota ukko mukaan hotelliaamiaiselle. Aamiaisen tunnelma riippuu sitten teistä molemmista ja keskinäisestä suhteestanne.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olisin maksanut vaikka tonnin siitä että olisin saanut olla pääsiäisen omissa oloissani. En kestä minuuttiaikatauluja vapaapäivinä.
Minä erosin koska olin suhteessa yksinäisempi kuin nyt yksin. Tämä ei koskenut vain juhlapyhiä, vaan miehellä ei ollut mitään kiinnostusta suunnitella tai tehdä kanssani yhtään mitään yhdessä.
Ymmärrän kyllä sen millaista on että haluan toisenkin huomaavan, että parisuhteessa olisi hyvä tehdä jotain muutakin kuin sitä perusarkea ja samalla koen siitä huonoa omaatuntoa siitä että yrittän "pakottaa" kumppania osallistumaan. Ja sitten taas pahoitan mieleni, kun miestä ei aidosti kiinnosta tai lähteekin yllättäen kavereiden kanssa baariin tms. vältelläkseen juhlapyhiä.
En osaa neuvoa muuta kuin että joudut vaan hyväksymään sen, että jokainen täällä taaplaa tyylillään. Jos olet miehelle useasti kertonut että sinusta tuntuisi hyvältä jos hän auttaisi tai muuten ottaisi huomioon nuo sinun toiveesi, eikä mikään silti muutu, niin sitten veikkaan että näitä kommunikaatio- ja huomioimisongelmia on muussakin kuin vain juhlapyhien vietossa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
melkoisen loukkaava otsikko oikeita yksinäisiä kohtaan. juhlapyhinä moni kärsii ihan oikeasta yksinäisyydestä, mutta ap on parisuhteessa ja ulisee täällä, kun ei saanut miestään komentelemalla tekemään sirkustemppuja
Turkin tiedät yksinäisyydestä mitään jos ajattelet että se on vain fyysinen tila. Se on tunne.
Aplle suosittelen eroa ja että alat itse tehdä niitä asioita mistä tykkäät. Näin minun yksinäisyys loppui vaikka nykyään vietän enemmän aikaa yksin.
Sano jo miehelle se on moro ja näkemiin.