Te joiden isät ei tehneet kotitöitä

Oma lapsuus -70/-80 -luvuilla. Isä ei tehnyt mitään kotitöitä, eikä ole koskaan valmistanut ruokaa.

Itsekään en tee kotitöitä, jollei ole pakko, mutta ruokaa valmistan hyvinkin mielelläni koko perheelle.

Vierailija kirjoitti:

Minun isäni, joka oli syntynyt 1939, korkeintaan siivosi keittiöitä. Ei osannut edes perunoita keittää. 

 

Se on vaikuttanut minuun niin, että pidän av:n valituksia outoina, kun valitetaan, ettei mies tee tismalleen samaa.

 

Minun  aviomieheni tekee kotitöitä, mutta kaikki jää jotenkin puolitiehen. Kun hän imuroi, niin sata neliötä imuroidaan vartissa. Kun hän siivoaa keittiön, niin ne kattilat jää tiskaamatta. Tms.

kerran valitin tästä äidilleni ja hän sanoi, että ole kiitollinen, että hän edes yrittää. Näin minäkin ajattelen. Ja otan itselleni saman vapauden jossain toisessa asiassa: esim. yritän vähän raahata jotain kamoja tai ruokakasseja, mutta jätän päävastuun siitä miehelle.

ymmärrän logiikkasi ja kiva jos teillä toimii. En minäkään tarkoita että pitää tehdä täsmälleen samaa mutta jos pikkulapsiperheessä arjen pyöritys. siivous ja ruokahuolto on lähes kokonaan toisen vastuulla, niin täytyy olla tosiaan teidän suvun naisia ettei katkeroita ollenkaan. Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minun isäni, joka oli syntynyt 1939, korkeintaan siivosi keittiöitä. Ei osannut edes perunoita keittää. 

 

Se on vaikuttanut minuun niin, että pidän av:n valituksia outoina, kun valitetaan, ettei mies tee tismalleen samaa.

 

Minun  aviomieheni tekee kotitöitä, mutta kaikki jää jotenkin puolitiehen. Kun hän imuroi, niin sata neliötä imuroidaan vartissa. Kun hän siivoaa keittiön, niin ne kattilat jää tiskaamatta. Tms.

kerran valitin tästä äidilleni ja hän sanoi, että ole kiitollinen, että hän edes yrittää. Näin minäkin ajattelen. Ja otan itselleni saman vapauden jossain toisessa asiassa: esim. yritän vähän raahata jotain kamoja tai ruokakasseja, mutta jätän päävastuun siitä miehelle.

 

Mun mielestä lasten kohdalla voi olla tyytyväinen että edes yrittää. Terve aikuinen taas pystyy kyllä tekemään kotitöitä ihan kunnollakin, eikä vain jotain sinnepäin. 

Mun isäni, s -52, oli hyvin teoreettinen ja kädetön tumpula eikä siksi juuri tehnyt kotitöitä. Pahinta olivat kaikki hänen remontointi- ja korjausyrityksensä, jotka yleensä toteutuivat minun ja äitini poissaollessa. Kerran tultiin lomareissulta (isä ei halunnut matkustaa) ja keittiön pöytä ja tuolit oli hiottu kulmikkaiksi ja maalattu karvaisiksi pensselillä, jonka karvat jäivät maaliin. Tästä kädettömyydestään huolimatta isä ei koskaan arvostanut oikeastaan mitään toisten tekemää työtä.

Mut on vihitty kahdesti, nuoruudessa kätevän sovinistin kanssa; liitto kesti ihme kyllä 6 v ja loppui minun aloitteestani, ja kolmekymppisenä kätevän tasa-arvoisen miehen kanssa. Meillä on yhteistä matkaa nyt 19 vuotta, ja jatkuu. En siedä yhtään vapaamatkustelua tai itsestäänselvänä pitämistä, mutten osaa sanoa, johtuuko se isästäni.

Vierailija kirjoitti:

Minäkin olen 70-luvulla syntynyt mies ja muistan isän tehneen silloin tällöin kotitöitäkin. Sen sijaan en muista äidin tehneen koskaan esim. remonttia autoon tai korjanneen mitään muutakaan. Asuttiin omakotitalossa. 80- luvulta alkaen.

Näitkö isäsi korjaamassa vaatteitakin? Äitisi ei parsinut, ommellut? 

ap:n äiti ooli kuullut feminismistä ja kiukutteli isälle ja ap sai käsityksen, että kaikki miehet ovat sikoja ja ap:sta tuli yh.

näin juuri feminismi toimii.

meillä isä teki kaikki kotityöt. remontit, korjaukset, laajennukset, maalaukset, nurmikonleikkuut ym. ainoastaan siivoukset ja ruuanlaitto jäi äidille.

Vierailija kirjoitti:

meillä isä teki kaikki kotityöt. remontit, korjaukset, laajennukset, maalaukset, nurmikonleikkuut ym. ainoastaan siivoukset ja ruuanlaitto jäi äidille.

Mikäs siinä jos tuo työnjako sopi sun vanhemmille. Minä taas tykkään ihan harrastuksena maalata ja rempata, sekä tehdä puutarhatöitä, siivousta ja ruuanlaittoa inhoan!

Vierailija kirjoitti:

ap:n äiti ooli kuullut feminismistä ja kiukutteli isälle ja ap sai käsityksen, että kaikki miehet ovat sikoja ja ap:sta tuli yh.

näin juuri feminismi toimii.

niin toimiikin ja sehän on ihan hyvä. Kyllähän miehet ON sikoja, jos ne alistaa naiset kotiorjiksi kuten isäni käytännössä teki. Vai oletko eri mieltä? Olisiko sinusta siis parempi ettei naiset kuulisi tai ajattelisi, että heillä on samoja oikeuksia kuin miehillä, esim levätä töiden jälkeen?

Omilla vanhemmilla oli tarkka työnjako. Isä hoiti talon ulkopuoliset työt ja äiti kaiken sisällä. Kumpikin kävi palkkatöissä. Vuosikymmenten myötä tuo johti siihen, että isä ei osannut tehdä yhtään mitään kotitöitä. Äidin piti valmistaa hänelle viisi ateriaa joka ikinen päivä eli aamukahvi, lounas, iltapäiväkahvi, päivällinen ja iltapala. Isä istui pyödän äärellä ja äiti antoi hänelle ruuan nenän eteen. Isällä oli aikaa käydä ahkerasti kävelyllä, katsoa telkkaria ja ottaa päiväunia. Äidin päivät kului seuraavaa kokkaus- ja tiskauskertaa odottaessa. Äiti ei pystynyt edes sairastamaan rauhassa vaan kuumeessakin hänen piti hoitaa velvollisuutensa. Minusta tuollaiset eläkevuodet kuulostaa painajaiselta.

Vierailija kirjoitti:

meillä isä teki kaikki kotityöt. remontit, korjaukset, laajennukset, maalaukset, nurmikonleikkuut ym. ainoastaan siivoukset ja ruuanlaitto jäi äidille.

Isäsi ilmeisesti pesi pyykit ja hoiti myös muun vaatehuollon. Järjestikö hän perheen juhlat kuten lasten synttärit ja yo-juhlat?

Vierailija kirjoitti:

Omilla vanhemmilla oli tarkka työnjako. Isä hoiti talon ulkopuoliset työt ja äiti kaiken sisällä. Kumpikin kävi palkkatöissä. Vuosikymmenten myötä tuo johti siihen, että isä ei osannut tehdä yhtään mitään kotitöitä. Äidin piti valmistaa hänelle viisi ateriaa joka ikinen päivä eli aamukahvi, lounas, iltapäiväkahvi, päivällinen ja iltapala. Isä istui pyödän äärellä ja äiti antoi hänelle ruuan nenän eteen. Isällä oli aikaa käydä ahkerasti kävelyllä, katsoa telkkaria ja ottaa päiväunia. Äidin päivät kului seuraavaa kokkaus- ja tiskauskertaa odottaessa. Äiti ei pystynyt edes sairastamaan rauhassa vaan kuumeessakin hänen piti hoitaa velvollisuutensa. Minusta tuollaiset eläkevuodet kuulostaa painajaiselta.

Aivan kuin mun appivanhemmat. Muistan tilanteen kun anoppi oli jo tunteja valmistellut päivällistä ja appi tuli valittamaan että miksei vieläkään ole valmista, pitääkö hänen lähteä ulos syömään. Appi oli koko sen ajan istunut vain televisiota tuijottamassa, pätkääkään ei auttanut. Kun anoppi oli menossa lonkkaleikkaukseen, hän valmisti yötä myötä aterioita valmiiksi jääkaappiin ja pakastimeen.

Appi ei tehnyt kotitöistä yhtään mitään muuta kuin kävi kerran päivässä hakemassa postit rivitalon päädystä! 

Meillä sama kuin ap:llä. Molemmat kävi töissä, äiti teki kotityöt. Välillä oli kotiapulainen. Kyllä isä erikseen pyydettynä saattoi hieman imuroida mutta ruoanlaittotaidot oli luokkaa nihkeä makarooni ja keitetyt nakit, maksimissaan. Isä ei myöskään osannut mitään "miesten töitä" vaan oli enemmän kirjaviisas. Siitä nyt tietysti tarttui vähän lapsiinkin, olemme tiedonjanoisia ja arvostamme sivistystä.  En kuitenkaan edes nuorena poikana arvostanut sitä että toinen siivoaa ja toinen makaa sohvalla. 

Minä kyllä opin kotona siivoamaan ja kotoa muutettuani siivosin ja pyykkäsin säännöllisesti. Asuntoni oli siisti, mutta . kaksista kokkia ei minusta tullut. 

Kun menin vaimon kanssa naimisiin, niin hän oli minuun verrattuna ylivertainen kokki ja minä puolestani taannuin entisestään kun hän laittoi ruokaa. Jos joskus kokkaan niin se on sitten se viikon einespäivä :) 

Muihin töihin osallistun. Olin ajatellut että jos vaimo on kotona ja minä töissä, niin vaimo saa hoitaa koko huushollin. Tajusin nopeasti että tämä ei koske äitiysvapaata - yhdessä lapsessa on töitä 24/7. Siksi hoidin kyllä lasta mielelläni, ja teen kotitöitäkin osuuteni verran. Siivoan koko kämpän, korjaan mikä on rikki, käyn kaupassa, tiskaan... Pakko myöntää että metatyöt  on meilläkin vaimolla.

Hämmentävää.

Vielä hämmentävämmäksi touhu meni isovanhempieni luona. Toiset isovanhempani tekivät paljon yhdessä. Toisessa taloudessa taas kumpikin istui sohvalla jalat ylhäällä, kun toisen heillä asuva sisarus hoiti hommat. Ei varmaan tarvitse kertoa kummat olivat isäni vanhemmat. Ei myöskään varmaan tarvitse mainita, miten irti todellisuudesta tämä porukka oli. Unohtivat aina kätevästi, että heillä oli koko ajan kodin- ja lastenhoitaja paikalla, ja jotenkin isänikin oli täysin sokea sille, mitä kaikkea isovanhempani sisarus mahdollisti hänen vanhemmilleen. 

70 -luvulla syntynyt minäkin. Isä ei koskaan tehnyt mitään kotitöitä, makoili sohvalla enimmäkseen. Oma mies on amerikkalainen. Kokkaa, pesee pyykit, hoitaa lapsia, käy kaupassa, siivoaa jne. 

Isäni on nuorin poika 9 lapsen perheestä ja hän on hieman hemmoteltu luonne. Hän ei tehnyt kotitöitä, laittanut ruokaa tms vaikka molemmat vanhempani kävivät töissä, vieläpä vuorotöissä. Kesämökin ostettuaan sai sitten tehdä oikeita töitä. Äidille tuli kaksi paikkaa siivottavaksi. Lopulta he erosivat ja muistan kun isä selitti yhdeksi eron syyksi ettei kotona ollut lämmin ruoka odottamassa kun hän tulee töistä. Ihmettelin kun äitini työ päättyi isääni myöhemmin. Oikea syy erolle oli toinen nainen.

Muistan lapsuudesta sen, kun muutettiin kauemmas isän työpaikasta isoon omakotitaloon. Isä oli aina väsynyt, kun työmatka oli niin pitkä. Kotona odotti ruoka valmiina ja sen jälkeen sai katsoa telkkaria, kunnes meni taas nukkumaan. Äitini teki kaikki kotityöt ja jopa remontoi taloa. Toki hänen oma isänsä oli siinä apuna eläkepäivillä. Isäni imuroi kerran, kun pikkuveljeni pääsi ripille ja äiti suuttui, kun oli koirasta tullut karvoja olohuoneeseen. Ja kerran muistan isän grillanneen, mutta nekin pihvit paloivat eikä niitä voinut syödä.

Olen itse nainen. En osaa sanoa vaikuttiko tuo suoranaisesti itseeni mitenkään. Mutta meidän perheessä miehen on pakko osallistua myös kotona tehtäviin asioihin, koska teen ihan yhtä paljon töitä kuin hän. Vapaamatkustusta en siedä.

Vierailija kirjoitti:

Olen nainen ja äiti, oma lapsuuteni osui 60-70 luvuille. Molemmat vanhempani kävivät töissä ja äiti teki lisäksi kotityöt. Aivan yksin ja pontevasti. Ei hän valittanut, piti kunnia-asiana. Isä loikoili sohvalla, kuunteli musiikkia tai katseli tv:tä, saattoi ottaa torkut. Hoiti sitten n.s. miesten työt.

Omassa liitossani kylläkin vaadin miestä osallistumaan, mutta silti tuntui että minun pitäisi hoitaa tietyt työt. Ruuanlaitto ja tiskaaminen, pyykit ja silittäminen olivat sellaisia. Mieheni osallistui lastenhoitoon ja siivoamisiin. Lisäksi ne miesten työt.

Mieheni kuoli parikymmentä vuotta sitten. Nyt kun jouduin hoitamaan kaiken, olen ärtynyt miltei raivostukseen asti, kun joudun hoitamaan itse miestenkin työt. En halua vaihtaa autonrenkaita! En halua kytätä onko likasäiliö täynnä ja tilata tyhjentäjää! En halua tehdä raskaita lumitöitä! Laskujen ja raha-asioitten hoito oli varsinkin alussa tuskallista.

Että näinkin

Olisi kauheaa olla kädetön arkisissa asioissa. Perustaitoihin kuuluu, että osaa  hankkia tekijän, verkostoituu ja oppii uutta.

Jossain vaiheessa on ok saada keskittyä omaan osaamiseensa. Siitä on hyvä suunnata monipuoliseen tekemiseen.

Vierailija kirjoitti:

Enemmän vaikutti että kotitöiden sijaan isä teki töitä yksityisyrittäjänä ja siten toi leivän pöytään niin että ei ole koskaan tarvinnut nähdä nälkää.

Kävi siis kaupassa ja laittoi lapsille välipalat. Hyvä.

Äitini alistui ja teki kaiken. Ihmettelin tuota koko lapsuuteni. Aikuisena sain kuulla että äidinäitini sai aina nyrkistä jos ei ruoka ollut valmiina ajoissa tai pannuhuoneen pesässä riittävästi koksia. Äitini mielestä kaikki oli vain hyvin kun sai raataa rauhassa eikä tullut nyrkistä 🙄