Te joiden isät ei tehneet kotitöitä

Isä kävi kaupassa ja teki ruuan, mutta eipä juuri muuta. Äiti oli raivosiivooja, siitä tuli siivouspäivinä ihan hirviö ja se ajoi kaikki ulos kämpästä.😂

Vierailija kirjoitti:

Olen nainen ja äiti, oma lapsuuteni osui 60-70 luvuille. Molemmat vanhempani kävivät töissä ja äiti teki lisäksi kotityöt. Aivan yksin ja pontevasti. Ei hän valittanut, piti kunnia-asiana. Isä loikoili sohvalla, kuunteli musiikkia tai katseli tv:tä, saattoi ottaa torkut. Hoiti sitten n.s. miesten työt.

Omassa liitossani kylläkin vaadin miestä osallistumaan, mutta silti tuntui että minun pitäisi hoitaa tietyt työt. Ruuanlaitto ja tiskaaminen, pyykit ja silittäminen olivat sellaisia. Mieheni osallistui lastenhoitoon ja siivoamisiin. Lisäksi ne miesten työt.

Mieheni kuoli parikymmentä vuotta sitten. Nyt kun jouduin hoitamaan kaiken, olen ärtynyt miltei raivostukseen asti, kun joudun hoitamaan itse miestenkin työt. En halua vaihtaa autonrenkaita! En halua kytätä onko likasäiliö täynnä ja tilata tyhjentäjää! En halua tehdä raskaita lumitöitä! Laskujen ja raha-asioitten hoito oli varsinkin alussa tuskallista.

Että näinkin

Muuta kerrostaloon, niin ongelmasi ratkeavat.

Lastenhoito ei ole kotityö vaan asia, joka kuuluu kummallekin vanhemmalle. Kyseessä on lasten oikeus eikä toinen vanhemmista voi siirtää omaa osuuttaan toiselle. Jos tekee niin, niin ei tarvitse myöhemmin ihmetellä, kun yhteys lapsiin on huono.

Vierailija kirjoitti:

Olen nainen ja äiti, oma lapsuuteni osui 60-70 luvuille. Molemmat vanhempani kävivät töissä ja äiti teki lisäksi kotityöt. Aivan yksin ja pontevasti. Ei hän valittanut, piti kunnia-asiana. Isä loikoili sohvalla, kuunteli musiikkia tai katseli tv:tä, saattoi ottaa torkut. Hoiti sitten n.s. miesten työt.

Omassa liitossani kylläkin vaadin miestä osallistumaan, mutta silti tuntui että minun pitäisi hoitaa tietyt työt. Ruuanlaitto ja tiskaaminen, pyykit ja silittäminen olivat sellaisia. Mieheni osallistui lastenhoitoon ja siivoamisiin. Lisäksi ne miesten työt.

Mieheni kuoli parikymmentä vuotta sitten. Nyt kun jouduin hoitamaan kaiken, olen ärtynyt miltei raivostukseen asti, kun joudun hoitamaan itse miestenkin työt. En halua vaihtaa autonrenkaita! En halua kytätä onko likasäiliö täynnä ja tilata tyhjentäjää! En halua tehdä raskaita lumitöitä! Laskujen ja raha-asioitten hoito oli varsinkin alussa tuskallista.

Että näinkin

Miksi sun pitäisi vaihtaa autonrenkaat? Minä olen pari kertaa itse vaihtanut nuorena, mies ei yhtä ainutta kertaa. Vaihdattaminen maksaa n. 25 euroa. Ei tosiaan viitsi enää tehdä itse. Ja miksi likasäiliötä pitäisi kytätä? Sopii että tyhjentäjä käy esim. aina toukokuussa. Samaa tahtia se täyttyy jos ei perhekoossa tapahdu jotain yllättävää.

Raha-asioista taas en ole ikinä ymmärtänyt miksi vain toinen niitä hoitaisi... 

Vierailija kirjoitti:

Olen nainen ja äiti, oma lapsuuteni osui 60-70 luvuille. Molemmat vanhempani kävivät töissä ja äiti teki lisäksi kotityöt. Aivan yksin ja pontevasti. Ei hän valittanut, piti kunnia-asiana. Isä loikoili sohvalla, kuunteli musiikkia tai katseli tv:tä, saattoi ottaa torkut. Hoiti sitten n.s. miesten työt.

Omassa liitossani kylläkin vaadin miestä osallistumaan, mutta silti tuntui että minun pitäisi hoitaa tietyt työt. Ruuanlaitto ja tiskaaminen, pyykit ja silittäminen olivat sellaisia. Mieheni osallistui lastenhoitoon ja siivoamisiin. Lisäksi ne miesten työt.

Mieheni kuoli parikymmentä vuotta sitten. Nyt kun jouduin hoitamaan kaiken, olen ärtynyt miltei raivostukseen asti, kun joudun hoitamaan itse miestenkin työt. En halua vaihtaa autonrenkaita! En halua kytätä onko likasäiliö täynnä ja tilata tyhjentäjää! En halua tehdä raskaita lumitöitä! Laskujen ja raha-asioitten hoito oli varsinkin alussa tuskallista.

Että näinkin

Tuo on eri asia kun on jotain likasankoja ja autonrenkaita. Aika monet ihmiset asuvat nykyisin kerrostaloissa ja ilman autoa. Olen myös miettinyt että auton renkaiden vaihto (johon olen osallistunut joskus miesystävän kanssa) on kaksi kertaa vuodessa ja kestää ehkä tunnin. On se vähän raskasta ja likaista. Mutta vähemmän siinä on tekemistä kuin kämpän ikkunoiden pesuassa mielestäni. Miksi sitä edelleen pidetään jonain miehen osallistumisena. Autot korjataan enimmäkseen korjaaamoissa nykyisin.

Mun äiti oli sitä mieltä, että parempi tehdä itse, että saa sen oman vaatimustason mukaisen tuloksen. 

Veljestä tuli lapsuuttaan pitkittävä vastuunpakoilija, jolle löytyi osa-aikatyötä tekevä kodinhengetär.

Siskosta tuli ankara suorittaja, joka ei halua miestä vaivoikseen.

Molempien lapsiluku pyöreä nolla: toinen pelkää vastuita ja toinen tietää jaksamisensa rajat inhorealistisen hyvin.

Minun vaarini teki kotitöitä ja samoin lapsensakin. Isoisäni ei kauheasti tehnyt (pankinjohtaja ja pitkät työpäivät), mutta kotiin oli palkattu apua. Isäni veljet eivät osaa tehdä kotitöitä kun eivät ole joutuneet, mutta isäni kyllä teki ja tekee. Muutti nuorena pois kotoa yksin niin oli opeteltava. Kai se tosiaankin on niin, että nuo jutut periytyvät, paitsi poikkeustapauksissa. Isäni siis paikkaa vaatteet, tekee ruokaa ja siivoaa. Ompelukonettakin osaa käyttää. Jännä kun veljensä eivät ole viitsineet opetella.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En ole koskaan halunnut olla parisuhteessa kun katselin miten oma isä ei tee mitään ja äiti purkasi taas pahaa oloansa minuun. 

Kyllä se isän tekemättömyys aiheuttaa ongelmia lapsiin. 

Vähän tuo sama mullakin. Lasteni isä oli pikkupaikkakunnalta ja hänen äitinsä oli ollut iloinen alistuja ja exä ei tehnyt paljon kotitöitä, vaikka oltiin siis jo 2010-luvulla. Poikani kysyi multa kyselyikäisenä kun tiskasin, että onko siis niin että naiset vain tiskaa. Vakuutin että ei ole niin, mutta kyllä se synkisti mieltä. Nyt kun olen ollut yh jo kauan, tajuan että näihin kotityöasioihin voi liittyä todella paljon ihan sellaisia tunnesolmuja ihmisillä. Ap

Ihmisen ydin syntyy siellä lapsuudessa. Kumppania valitessa olisi hyvä kiinnittää huomiota siihen lapsuuden perheen dynamiikkaan. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Enemmän vaikutti että kotitöiden sijaan isä teki töitä yksityisyrittäjänä ja siten toi leivän pöytään niin että ei ole koskaan tarvinnut nähdä nälkää.

Eikö äitisi käynyt töissä? 

Hoiti yrityksen toimistotyöt ja kirjanpidon.

Vierailija kirjoitti:

Minun vaarini teki kotitöitä ja samoin lapsensakin. Isoisäni ei kauheasti tehnyt (pankinjohtaja ja pitkät työpäivät), mutta kotiin oli palkattu apua. Isäni veljet eivät osaa tehdä kotitöitä kun eivät ole joutuneet, mutta isäni kyllä teki ja tekee. Muutti nuorena pois kotoa yksin niin oli opeteltava. Kai se tosiaankin on niin, että nuo jutut periytyvät, paitsi poikkeustapauksissa. Isäni siis paikkaa vaatteet, tekee ruokaa ja siivoaa. Ompelukonettakin osaa käyttää. Jännä kun veljensä eivät ole viitsineet opetella.

On se jännä miten on erilaisia ihmisiä. Mun veljen ei ole tarvinnut opetella, ensin passasi äiti ja nyt sitten vaimo. 

Vanhemmillani oli kotitöissä stereotyyppinen sukupuolijako, isä maalasi katon ja hoiti autoon liittyvät asiat, äiti laittoi ruuan ja hoiti lapset ja siivosi (ja toki laittoi meidät siivoamaan). Ns. naisten töitä oli totta kai enemmän, joten aika paljon äidin stressiraivoa saatiin niskaan. Oli siinä tietty muutakin mielenterveyden ongelmaa hänellä taustalla kuin pelkkä siivousvitutus.

Äiti oli kotirouva eli ei käynyt töissä, hoiti kodin. Isä kävi töissä eli toi rahan.

Nykyisessä perheessä molemmat käy töissä.

Mies tekee ruoan ja hoitaa keittiön, minä siivoilen ja sisustan. Molemmat pyykkää.

Ei mitenkään, miten sen olisi pitänyt vaikuttaa??????

Vierailija kirjoitti:

Minun vaarini teki kotitöitä ja samoin lapsensakin. Isoisäni ei kauheasti tehnyt (pankinjohtaja ja pitkät työpäivät), mutta kotiin oli palkattu apua. Isäni veljet eivät osaa tehdä kotitöitä kun eivät ole joutuneet, mutta isäni kyllä teki ja tekee. Muutti nuorena pois kotoa yksin niin oli opeteltava. Kai se tosiaankin on niin, että nuo jutut periytyvät, paitsi poikkeustapauksissa. Isäni siis paikkaa vaatteet, tekee ruokaa ja siivoaa. Ompelukonettakin osaa käyttää. Jännä kun veljensä eivät ole viitsineet opetella.

Opetella mitä? Elät myös miehesi veljien kanssa päivittäistä arkea ja tiedät mitä he osaa ja mitä ei? 

Isä ei kotitöitä juurikaan tehnyt, ei tainnut kiinnostaa. Oli työnarkomaani, sen olen toisaalta itse "perinyt". Helpointa kotitöiden osalta oli aina silloin, kun isä oli pidemmillä ulkomaankomennuksilla.

Äitini oli katkera ja totta hitossa se on vaikuttanut omankin elämäni järjestelyyn. Toisaalta olen myös tyytyväinen, koska opin jo nuoresta pitäen siihen, ettei kannata ottaa riippaa elämäänsä, parempi yksin kuin paskassa suhteessa ja oma työura ja tarpeet sinällään edelle, jotta ei tarvitse vanhempana olla katkera elämättömän elämän ja kotitöihin hautautumisen vuoksi.

Minun isäni, joka oli syntynyt 1939, korkeintaan siivosi keittiöitä. Ei osannut edes perunoita keittää. 

 

Se on vaikuttanut minuun niin, että pidän av:n valituksia outoina, kun valitetaan, ettei mies tee tismalleen samaa.

 

Minun  aviomieheni tekee kotitöitä, mutta kaikki jää jotenkin puolitiehen. Kun hän imuroi, niin sata neliötä imuroidaan vartissa. Kun hän siivoaa keittiön, niin ne kattilat jää tiskaamatta. Tms.

kerran valitin tästä äidilleni ja hän sanoi, että ole kiitollinen, että hän edes yrittää. Näin minäkin ajattelen. Ja otan itselleni saman vapauden jossain toisessa asiassa: esim. yritän vähän raahata jotain kamoja tai ruokakasseja, mutta jätän päävastuun siitä miehelle. 

Vierailija kirjoitti:

Äiti oli kotirouva eli ei käynyt töissä, hoiti kodin. Isä kävi töissä eli toi rahan.

Nykyisessä perheessä molemmat käy töissä.

Mies tekee ruoan ja hoitaa keittiön, minä siivoilen ja sisustan. Molemmat pyykkää.

Siunaus perheestä muuttui itse keksinämme ideologian myötä pikahuoltamiseksi jaksaminen äärirajoilla ja se näkyy meidän lapsissa. 

Jos ajattelee noita suurten ikäluokkien naisia, niin voi että että niillä on ollut karmea elämä. Oletettu että on moderni nainen, käy töissä kodin ulkopuolella ja näyttää tyylikkäältä, palkka ja uramahdollisuudet kuitenkin huonot, töissä paljon ahdistelua josta ei kehdattu valittaa eikä lakikaan paljon suojellut, kotona sitten toinen työmaa. Piti näyttää modernilta ja menevältä naiselta ja tasa-arvosta puhuttiin, silti monet arvot aivan takapajuisia, ja esim r aiskaus avioliitossa ihan laillista. Ei ole minusta ihme että nykyajan nuoret aikuiset ei halua perhettä, kyllähän se on aika huono diili ollut monelle ihmiselle modernina aikana.

Minäkin olen 70-luvulla syntynyt mies ja muistan isän tehneen silloin tällöin kotitöitäkin. Sen sijaan en muista äidin tehneen koskaan esim. remonttia autoon tai korjanneen mitään muutakaan. Asuttiin omakotitalossa. 80- luvulta alkaen.

Vierailija kirjoitti:

Ei mitenkään, miten sen olisi pitänyt vaikuttaa??????

Ei mitenkään olisi pitänyt vaikuttaa, mutta tässä keskustelussa jotkut kertoo että on vaikuttanut. Minulla se on vaikuttanut käsityksiini vanhemmistani, suhteista ja yhteiskunnasta ja henkilökohtaisiin elämänvalintoihini.