Vanhemmat ovat ulkoistaneet kasvatuksen

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Juuri siksihän päivähoito korvattiin varhaiskasvatuksella, että haluttiin siirtää kasvatusvastuu vanhemmilta yhteiskunnalle. Säädelty, suunnitelmallinen ja kasvatussuosituksiin pohjautuva varhaiskasvatus tuottaa paremmat tulokset kuin amatöörien toteuttama kotikasvatus.

Täysin asiantuntematonta puhetta. Lukekaa Liisa Keltikangas-Järvisen psykologiset teokset lapsen kehityksestä, jos yhtään lapsistanne välitätte. Suomessa työnnetään lapset laitoshoitoon liian pieninä, kun symbioosivaihe äitiin on vielä kesken. Tällä on tuhoisat seuraukset, joita nähdään koko ajan lasten levottomuutena ja kasvavana väkivaltaisuutena. Laitos ei ole koskaan kodin veroinen kasvattaja. Vasemmiston idea lasten haltuunotosta laitosten kasvatettaviksi on oikeasti karmiva.

Kenen kannalta lapsen pitäminen kotona on paras ratkaisu

Ei nyky-yhteiskunta välitä äitien väsymyksestä. Itse teit lapset, itse hoidat. Se on se ajatusmalli. 

Vierailija kirjoitti:

Olemalla aikuinen lapsilleen. 

Aikuisuus ei tarkoita sitä, että boomerien tyyliin lähdettäisiin rikkomaan lasten koskemattomuutta. Laki kieltää fyysisen rajoittamisen. Mitään sellaista pykälää ei ole, että lapsella ei olisi oikeutta vapauteen vaikka aikuisilla on.

Sosiaalinen ympäristö on vanhempien kasvatuksen näkökulmasta myös haastavampi kuin pari vuosikymmentä sitten. Sosiaalinen media ja internet yhdistyneenä yhteiskunnassa yleisesti suosittuun sallivaan kasvatuskulttuuriin, ylikorostuneeseen itseohjautuvuuden vaatimukseen ja individualismiin liittyvään auktoriteettien murenemiseen sekä yksilöllisen itseilmaisun korostumiseen johtavat siihen, että myös vanhempien mahdollisuudet (ei vain taidot) rajata ja suojella lapsiaan ovat heikentyneet. Jos esimerkiksi kaikilla lapsilla on älypuhelin jo ensimmäisellä luokalla, on vanhemmalla suuri kynnys olla ostamatta omallekin lapselleen älypuhelinta. Sosiaalisen median ja puhelimen käytön sääntely ei voi tulla yksittäisistä kodeista, koska lapset ovat osa myös yhteiskuntaa ja kouluyhteisöjä ja heidän toimintaansa vaikuttavat paljon niissä vallalla olevat normit. Lisäksi nykyään on paljon eroja ja lapset voivat asua yhä useammin uusperheiden uusperheissä tai yksinhuoltajien suurperheissä, joissa jokaisella lapsella on eri isä. Ei ole ehkä trendikästä miettiä, mitä jatkuvat vaihtuvat parisuhteet aiheuttavat lasten kiintymyssuhteille ja perusturvallisuudentunteelle, ja miten yksin etenkin monet naiset jäävät lapsiensa kanssa. Yhteisöllisyyden mureneminen ja sosiaalisen pääoman heikkeneminen vaikuttaa myös perheisiin ja perheiden voimavaroihin. Viranomaiset yrittävät palveluillaan paikata sosiaalisten verkostojen puutetta, mutta ne eivät tietenkään täysin korvaa luontaisia yhteisöjä, joissa lapset kasvavat.