Vanhemmat ovat ulkoistaneet kasvatuksen

Hyvinvointivaltio. Sen tarkoitus on ollut pohjoismaissa katkaista ihmisiltä siteet perheeseen. Ennen perhe oli se paikka josta haettiin taloudellista ja muuta apua ongelmiin, mutta nykyään ihmiset on opetettu hakemaan se apu valtiolta.

Pohjoismainen sosiaalidemokratia/kapitalismi on tehnyt ihmisestä kylmän ja ihmiset ovat laitostuneet, valtio kapaloi, opettaa, hommaa duunipaikan, maksaa eläkkeen ja hautaa.

Entä mistä ihminen hakee apua, kun valtiokaan ei enää pysty auttamaan?

En haluaisi kasvattaa lasta tällä vuosikymmenellä. 

Vierailija kirjoitti:

Hyvä ap, tuo on vain mielipidekirjoitus. Jonkun mutu.

Samaan aikaan kun liberaalit keskittyvät kiistelemään siitä, kuinka paha suomalaismies nyt lopulta olikaan ja tuomitsiko henkilö A sen ja sen asian nyt tarpeeksi voimallisesti ja että mitäs nyt pitikään tänään eniten halveksia, on maahamme syntynyt kuin huomaamatta toinen todellisuus. Se ei juurikaan näy somessa, keskustelufoorumeilla, lööpeissä. Siitä ei välttämättä edes puhuta.

Kuinka kauan tällaiset rinnakkaistodellisuudet voivat elää yhdessä? Mitä sitten tapahtuu? Nämä ovat mielestäni kiinnostavimmat ja oleellisimmat kysymykset. Julkitason kiljukauloilla ei ole niihin mitään vastattavaa.

Vierailija kirjoitti:

Voiko sellainen ihminen kasvattaa ketään,  joka itse on jäänyt vaille kasvatusta. On rajaton.

1980- ja 1990-luku pilasivat suomalaiset lapset, kun heistä tuli kaiken keskipisteitä. Lapsina nämä pysyvät vielä nelikymppisinäkin. 

Vierailija kirjoitti:

Vanhemmat eivät välitä jälkikasvunsa kasvattamisesta tuon taivaallista. Opettajalle he toki lähettävät vihapostia, kun omaa kullannuppua on toruttu pahanteosta ja lukemattomista läksyistä. Kuitenkin elämme aikaa, jolloin vanhemmilla on ennätysmäärä vapaa-aikaa, jonka he voisivat käyttää jälkikasvunsa kouluttamiseen ja ohjaamiseen. Mutta ei. Kaikki tämä on ulkoistettu ilmaiselle koululaitoksella, tai jos se ei riitä, poliisille.  Vapaa-ajan voi käyttää hyödyllisemmin golf-kentillä tai lähipubissa.

En tunnista ilmiötä, että lapsi olisi yksin. Sehän on laissa jo kielletty ja siitä tulee tuomio. Taidat puhua vastoin tietoa. Nykyvanhemmuus on tutkimusten mukaan paremmin hallinnassa kuin 80-luvulla. Lapset syntyvät toivottuina pitkän harkinnan jälkeen ja heihin satsataan paljon. Työelämä on nykyään vaativampaa kuin ennen ja se tietenkin väsyttää vanhempia. Kotona ei enää voi olla vuosia tai menettää työpaikan kokonaan. Työelämä on nykyään karua.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Voiko sellainen ihminen kasvattaa ketään,  joka itse on jäänyt vaille kasvatusta. On rajaton.

1980- ja 1990-luku pilasivat suomalaiset lapset, kun heistä tuli kaiken keskipisteitä. Lapsina nämä pysyvät vielä nelikymppisinäkin. 

Ei, kyllä ne on eläkeläiset, joilta ei voi leikata mitään ikinä, kun kauhea huuto. Joka vuosi leikataan nuoremmilta sukupolvilta jotain pois. 

Lastani kiusattiin koulussa, ja lapsi oireili sitä koulussa.

Koulu teki lapseni puheista lastensuojeluilmoituksen. Ei siinä mitään, mutta sen jälkeen koulu irrottautui kaikesta vastuusta. Vaikka kaikki tapahtui kouluaikana, lapsen hyvinvointi ulkoistettiin meille kotiin ja meitä syyllistettiin siitä, että lapsi ei luota koulun aikuisiin. Missään kohtaa ei kukaan sanonut, että me puutumme tähän, tämä ei saisi olla näin, me autetaan. 

Sanottiin, että lapsi saa tulla vertaissovitteluun (eli yksin keskustelemaan kolmen kiusaajan kanssa). 

Puhuttiin kaveritaidoista. 

Palaveri sosiaalitoimen kanssa meni hyvin, ja he neuvoivat meitä mitä voimme tehdä: lasu kiusaavista lapsista, rikosilmoitus kiusaavista lapsista, puolueeton kouluun tuleva selvittelytiimi, psykiatrinen apu lapselle. Kun lapsi sitten onnenkantamoisena pääsi avun piiriin, koulun kuraattori irtisanoi "asiakassuhteen" lapseeni, koska lapsi oli hoidossa muualla. 

Minä näen, että koulu nosti kädet pystyyn ja vetosi vaitiolovelvollisuuteen. Minä sitten yksin yritin selvittää asiaa kiusaajien vanhempien kanssa hyvin laihoin tuloksin. 

*

Ymmärrän, että on helppo nähdä että vanhemmat eivät kasvata. Mutta todellisuudessa kukaan ei tee mitään yhdessä. Kaikki on eritelty, ripoteltu sinne tänne. Mikään instassi ei voi lain pueitteissa keskustella keskenään. Kirsikkana kakun päällä vielä kaikkialle arkeen ja vapaa-aikaan levittäytynyt yhteiskunta, joka toitottaa samaa kaavaa somen kautta: sinä et kelpaa, sinä teet kaiken väärin, nykynuorista ei ole mihinkään, vanhemmista ei ole mihinkään.

Yritä tässä kasvattaa sitten. Olo on kuin tuulimyllyjä vastaan taistelisi. 

Vierailija kirjoitti:

Juuri siksihän päivähoito korvattiin varhaiskasvatuksella, että haluttiin siirtää kasvatusvastuu vanhemmilta yhteiskunnalle. Säädelty, suunnitelmallinen ja kasvatussuosituksiin pohjautuva varhaiskasvatus tuottaa paremmat tulokset kuin amatöörien toteuttama kotikasvatus.

Täysin asiantuntematonta puhetta. Lukekaa Liisa Keltikangas-Järvisen psykologiset teokset lapsen kehityksestä, jos yhtään lapsistanne välitätte. Suomessa työnnetään lapset laitoshoitoon liian pieninä, kun symbioosivaihe äitiin on vielä kesken. Tällä on tuhoisat seuraukset, joita nähdään koko ajan lasten levottomuutena ja kasvavana väkivaltaisuutena. Laitos ei ole koskaan kodin veroinen kasvattaja. Vasemmiston idea lasten haltuunotosta laitosten kasvatettaviksi on oikeasti karmiva.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vanhemmat eivät välitä jälkikasvunsa kasvattamisesta tuon taivaallista. Opettajalle he toki lähettävät vihapostia, kun omaa kullannuppua on toruttu pahanteosta ja lukemattomista läksyistä. Kuitenkin elämme aikaa, jolloin vanhemmilla on ennätysmäärä vapaa-aikaa, jonka he voisivat käyttää jälkikasvunsa kouluttamiseen ja ohjaamiseen. Mutta ei. Kaikki tämä on ulkoistettu ilmaiselle koululaitoksella, tai jos se ei riitä, poliisille.  Vapaa-ajan voi käyttää hyödyllisemmin golf-kentillä tai lähipubissa.

En tunnista ilmiötä, että lapsi olisi yksin. Sehän on laissa jo kielletty ja siitä tulee tuomio. Taidat puhua vastoin tietoa. Nykyvanhemmuus on tutkimusten mukaan paremmin hallinnassa kuin 80-luvulla. Lapset syntyvät toivottuina pitkän harkinnan jälkeen ja heihin satsataan paljon. Työelämä on nykyään vaativampaa kuin ennen ja se tietenkin väsyttää vanhempia. Kotona ei

En tunnista ilmiötä, että lapsi olisi yksin. Sehän on laissa jo kielletty ja siitä tulee tuomio?!

Vierailija kirjoitti:

Ei me vanhemmat voida mitään sanoa, kun lapsi menee koulukuraattorille joka tekee lasun. 

Siinä vaiheessa kun lapsi on kouluiässä, on jo liian myöhäistä. Lapsi tarvitsee johdonmukaista kasvatusta ihan pienestä alkaen. Käytöstavat, vanhempien kunnioitus ym. pitää olla hallinnassa jo viisivuotiaana viimeistään. En tiedä miksi se on joillekin niin vaikeaa muka. Meidän suvussa suurin osa lapsista on ollut kotihoidossa, ensin kotona, sitten isovanhempien luona kouluikään saakka. Joku harva on ollut jossain hoitopaikassa. Kaikista on tullut ns. kunnon kansalaisia. Sosiaaliset ongelmat taitavatkin olla isompien kaupunkien ongelmia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Voiko sellainen ihminen kasvattaa ketään,  joka itse on jäänyt vaille kasvatusta. On rajaton.

1980- ja 1990-luku pilasivat suomalaiset lapset, kun heistä tuli kaiken keskipisteitä. Lapsina nämä pysyvät vielä nelikymppisinäkin. 

Niinpä pieni Petra hukutettiin kehuihin: Fantastisesti pyöritelty lihapulla, Petra! Olipa fiksusti sanottu, Petra! Sinä se osaat kirjoittaa, Petra!

Sain kehuja jopa siitä, että ilmestyin paikalle. Minusta kasvoi hemmetin ärsyttävä lapsi.

Vanhemmat ihailivat ja kannustivat, luottivat minuun kuin pieneen aikuiseen. Yhteisiä ruoka- tai nukkumaanmenoaikoja ei juuri ollut, sillä vapaan kasvatuksen mukaan rutiinit tukahduttivat lapsen luovuuden.

Siitä olen eri mieltä. Minusta lapsi tarvitsee rutiineja. Ilman niitä tulee turvaton olo.

Ahdistun vieläkin, jos jalkani ovat nukkumaan mennessä peiton ulkopuolella. Niiden pitää olla peiton sisällä. Jos rakentelee keski-ikäisenä itselleen peitosta pesää, kyllä se jostain turvattomuuden tunteesta kertoo.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Juuri siksihän päivähoito korvattiin varhaiskasvatuksella, että haluttiin siirtää kasvatusvastuu vanhemmilta yhteiskunnalle. Säädelty, suunnitelmallinen ja kasvatussuosituksiin pohjautuva varhaiskasvatus tuottaa paremmat tulokset kuin amatöörien toteuttama kotikasvatus.

Täysin asiantuntematonta puhetta. Lukekaa Liisa Keltikangas-Järvisen psykologiset teokset lapsen kehityksestä, jos yhtään lapsistanne välitätte. Suomessa työnnetään lapset laitoshoitoon liian pieninä, kun symbioosivaihe äitiin on vielä kesken. Tällä on tuhoisat seuraukset, joita nähdään koko ajan lasten levottomuutena ja kasvavana väkivaltaisuutena. Laitos ei ole koskaan kodin veroinen kasvattaja. Vasemmiston idea lasten haltuunotosta laitosten kasvatettaviksi on oikeasti karmiva.

Älä lue akateemikkojen kirjoittamaa teoreettista humpuukia vaan opi tuntemaan oma lapsesi. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Juuri siksihän päivähoito korvattiin varhaiskasvatuksella, että haluttiin siirtää kasvatusvastuu vanhemmilta yhteiskunnalle. Säädelty, suunnitelmallinen ja kasvatussuosituksiin pohjautuva varhaiskasvatus tuottaa paremmat tulokset kuin amatöörien toteuttama kotikasvatus.

Täysin asiantuntematonta puhetta. Lukekaa Liisa Keltikangas-Järvisen psykologiset teokset lapsen kehityksestä, jos yhtään lapsistanne välitätte. Suomessa työnnetään lapset laitoshoitoon liian pieninä, kun symbioosivaihe äitiin on vielä kesken. Tällä on tuhoisat seuraukset, joita nähdään koko ajan lasten levottomuutena ja kasvavana väkivaltaisuutena. Laitos ei ole koskaan kodin veroinen kasvattaja. Vasemmiston idea lasten haltuunotosta laitosten kasvatettaviksi on oikeasti karmiva.

Surullisen usein kuulen väitteitä, joiden mukaan oma koti on lapselle paras paikka vähintään kolmivuotiaaksi.

Mitään perusteluja tälle ei koskaan esitetä. Vakaumus kumpuaa syvältä isän tai äidin sisimmästä. Se on uskonkappale, jonka kyseenalaistaminen on lähes henkilökohtainen loukkaus.

Tuntuu, kuin nämä vanhemmat luulisivat omistavansa lapset kuten kotieläin omistetaan. He ovat hurmoksellisen vakuuttuneita, että he ja vain he tietävät, mikä heidän lapselleen on hyväksi.

Usein kyse on silkasta itsekkyydestä. Lapsesta tehdään oman egon jatko, vallankäytön kohde, jonka avulla aikuinen voi päteä.

Suuri osa vanhemmista on tosin vimmassaan aivan vilpittömiä, vaikkakin väärässä. Vuosikymmenten milloin minkin tahon propagandan tuloksena he luulevat ihan oikeasti, että lapsen edun mukaista olisi pysyä kotona ahtaassa ydinperheessä ensimmäiset elinvuotensa.

Ydinperheen muurien sisään vangitseminen on kasvatusmallina historiallinen poikkeus. Suurin osa ihmiskuntaa kasvaa nykyisinkin aikuisuuteen osana kotiseutunsa yhteisöä, ei kotiäidin tai koti-isän tärkeydentunteen välikappaleena.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Juuri siksihän päivähoito korvattiin varhaiskasvatuksella, että haluttiin siirtää kasvatusvastuu vanhemmilta yhteiskunnalle. Säädelty, suunnitelmallinen ja kasvatussuosituksiin pohjautuva varhaiskasvatus tuottaa paremmat tulokset kuin amatöörien toteuttama kotikasvatus.

Täysin asiantuntematonta puhetta. Lukekaa Liisa Keltikangas-Järvisen psykologiset teokset lapsen kehityksestä, jos yhtään lapsistanne välitätte. Suomessa työnnetään lapset laitoshoitoon liian pieninä, kun symbioosivaihe äitiin on vielä kesken. Tällä on tuhoisat seuraukset, joita nähdään koko ajan lasten levottomuutena ja kasvavana väkivaltaisuutena. Laitos ei ole koskaan kodin veroinen kasvattaja. Vasemmiston idea lasten haltuunotosta laitosten kasvatettaviksi on oikeasti karmiva.

Kenen kannalta lapsen pitäminen kotona on paras ratkaisu? Lapsen itsensä? Vai koko perheen? Sen väsyneen äidin, joka valvoo yöt läpeensä koliikkia itkevän pikkusisaren kanssa ja on päivisin yliväsynyt aamutakissa haahuileva haamu?

Mitä et tiedä siitä ja tästä, mitä olet aina tehnyt väärin, kasvattajaguru neuvoo, kuinka voit pelastaa tilanteen ym ym.

Kukahan kertoisi vanhemmille, että he osaavat, ovat hyviä kasvattajia, ruuanlaittajia ja vaikka mitä. Ja riidelläkin saa välillä ihan luvan kanssa ilman terapiatarvetta.

Onhan ongelmaperheitäkin, on aina ollut. Veikkaan että vähemmän, jos annetaan heidän itse yrittää. Kehutaan osaamisesta.

Vierailija kirjoitti:

Mitä et tiedä siitä ja tästä, mitä olet aina tehnyt väärin, kasvattajaguru neuvoo, kuinka voit pelastaa tilanteen ym ym.

Kukahan kertoisi vanhemmille, että he osaavat, ovat hyviä kasvattajia, ruuanlaittajia ja vaikka mitä. Ja riidelläkin saa välillä ihan luvan kanssa ilman terapiatarvetta.

Onhan ongelmaperheitäkin, on aina ollut. Veikkaan että vähemmän, jos annetaan heidän itse yrittää. Kehutaan osaamisesta.

Kuten sanoin 1980- ja 1990-luku pilasivat suomalaiset lapset. 

Allekirjoitan kyseisen kirjoituksen aivan täysin!!

T. Lasten parissa 20v työskennellyt ja viimeinen 5-10v on vienyt hyvin pitkälti uskoni vanhempiin ja heidän kykynsä, jos halunsa, vanhemmuuteen. Tiedän, raakaa settiä, mutta minkäs tekee, kun jokapäiväinen työ läväyttää kaiken niin räikeästi nenäni eteen.

Ja paskanmarjat yhteiskunta ei ole mitenkään ottanut kasvatusvastuuta ei lastensuojelu. Vanhemmat ovat yksinkertaisesti jättänyt velvollisuutensa hoitamatta. Vanhemmilla ei ole enää minkäänlaista sanomista lastensa tekemisiin. Jos lapsille ei mitään opeteta lapset saa määrätä kaikesta. Vanhempia ei tarvitse kunnioittaa voi haistattaa ja tehdä mita lystää. Kun kaksivuotias pyörittää koko huushollia. Mitä syödään koska nukutaan milloin ostetaan uusi auto. Kaksi vuotias onkin varsin kykenevä tekemään itseään koskevia päätöksiä. Ja myos  koko kodin. Täällä me tarha tädit istutaan ja odotetaan koska saa päiväkodin ovet kiinni. Kun vanhemmat hakee uhmaikaiset lapset tarhasta. Siinä sitä keskustellaan joskus tuntikin haluaako 2 vee kotiin vai ei ja kenties koska. Kun tämä neuvottelu ja kiukuttelu on jotenkin lahjottu alkaa tenava kiukutella pukeutumisessa. Tätä ikuista rumbaa tehdään kun lapselle ei saa tuottaa pettymyksiä. Kysyn vaan mitä tämä muksu tekee 15 vuotiaana. Siellä kotona vanhemmat istuu kuuntelemassa uhkauksia jos et anna rahaa tulee turpaan. Vanhemmat itse tekevät tämän. Kasvatus aloitetaan jo pienestä. Lapsi ei voi eikä pysty  päättämään itseään saati aikuisten puolesta asioita. Jos näin olisi lapset muuttaisi jo 2-vuotiaana omilleen. Vanhemmat ovat täysin pihalla eivät käsitä miten pieni lapsi kokee turvattomuutta kun aikuinen ei huolehdi omasta velvollisuudestaan

Olemalla aikuinen lapsilleen. 

Ei se noin päin mene. Kyllä kasvatus on ryöstetty vanhemmilta. On kaikenlaista asiantuntijaa, jotka tunnissa kahdessa muodostavat käsityksensä lapsesta ja pitävät siitä kiinni. Lapset tasapäistetään. Pitää mahtua tiettyihin raameihin. Ja jos et mahdu niin Wilma pyörii vilkkaasti. Opettajien palautteet mm ovat sikäli mielenkiintoisia, että niissä harvoin kommentoidaan mistään positiivisesta mutta jos keksitään jotain kielteistä niin kyllä se ennätetään kirjoittaa. 

Tällaiset syyllistävät jutut ja kommentit, nehän ne edistävät vanhempien jaksamista ja lasten hyvinvointia. Ei se tosin ole tarkoitus, vaan oman ylemmyyden esiintuonti