Lue keskustelun säännöt.
Kokemuksia vuorotöistä päivätöihin vaihtamisesta
01.06.2026 |
Olen toki lapseton (vielä), mutta 15 vuotta tehnyt kaksivuorotyötä, jossa kuukaudessa yleensä yksi viikonloppuvapaa. Juhlapyhät vähän vuorotellen töissä tai vapaalla.
Itse olen tykännyt arkivapaista paljon, asioita saa hoidettua ja jos ei ole mitään hoidettavaa, kaikkialla yleensä on rauhallista. Tottakai vapaa viikonloppu on tietenkin aina myös mitä odottaa.
Mites te, ketkä ootte vaihtanut vuorotöistä arkityöhön, jossa viikonloput vapaat, niin mitä ootte tykännyt? Onko elämä muuttunut jotenkin ihan päälaelleen? Onko vapaa viikonloppu aina yhtä ihana? Saatko asioita hoidetuksi kuitenkin hyvin? Vai onko jollain jopa niin, että huomasit, että vuorotyökin oli enemmän sun juttusi ja halusit takaisin siihen? Onko onnistunut perheellisellä?
Kommentit (14)
Kokeilin 15 vuorotyövuoden jälkeen 8 kuukauden ajan ja olin pitkästyä hengiltä 5x 8-16 -rytmissä. Lapsi oli tuolloin teini, ei vaikuttanut perhe-elämään. Se viikko tuntui ihan loputtoman pitkältä. Palasin sekalaiseen kaksivuoroon (sote), mutten enää täysille viikoille. Iän myötä ykkösvapaat ovat vähän turhan diippiä shittiä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kokeilin 15 vuorotyövuoden jälkeen 8 kuukauden ajan ja olin pitkästyä hengiltä 5x 8-16 -rytmissä. Lapsi oli tuolloin teini, ei vaikuttanut perhe-elämään. Se viikko tuntui ihan loputtoman pitkältä. Palasin sekalaiseen kaksivuoroon (sote), mutten enää täysille viikoille. Iän myötä ykkösvapaat ovat vähän turhan diippiä shittiä.
Kiitos tällaisesta näkökulmasta! Tosiaan voihan perus 8-16 työ tuntua tosi kyllöittävältä, vaikka monet varmaan tykkää siitä, että on säännöllinen työaika.
Tein aikoinaan puolet vuodesta keskeytymätöntä 3-vuorotyötä. Vaihdoin sitten toisiin töihin samassa firmassa. Peruspalkka nousi niin paljon, ettei vuosipalkka juuri pudonnut. Silti kaipasin vuorotyötä vielä monta vuotta. Viikonloppuisin, iltaisin ja öisin töissä oli erilainen, rauhallisempi tunnelma.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kokeilin 15 vuorotyövuoden jälkeen 8 kuukauden ajan ja olin pitkästyä hengiltä 5x 8-16 -rytmissä. Lapsi oli tuolloin teini, ei vaikuttanut perhe-elämään. Se viikko tuntui ihan loputtoman pitkältä. Palasin sekalaiseen kaksivuoroon (sote), mutten enää täysille viikoille. Iän myötä ykkösvapaat ovat vähän turhan diippiä shittiä.
Kiitos tällaisesta näkökulmasta! Tosiaan voihan perus 8-16 työ tuntua tosi kyllöittävältä, vaikka monet varmaan tykkää siitä, että on säännöllinen työaika.
Totta, monet tykkäävät. Mä en tykkää, se on tullut selväksi. Nyt sitä vuorotyötä on takana jo 24 vuotta ja musta on tullut iltavuoroihminen: parikymppisenä ajattelin aamuvuorot parhaiksi, koska päivää oli vielä jäljellä ja ilta aikaa omille menoille. No nyt seestyneessä keski-iässä puuhailen mieluusti aamun virkeät tunnit omia juttujani (etenkin talvella, lyhyt valoisa aika on omaa) ja menen sitten vasta töihin ja töiden jälkeen suihkuun ja nukkumaan, muuta ei tarvitse. Jaksaminen on ihan eri mallilla kun ei tarvitse herätä kellon kanssa. Perhe-elämä on jo takana ja puolison kanssa riittämiin yhteistä aikaa. Voin hyvin, se kai se pääasia.
En ikinä enää halua olla yhtäkään iltaa tai viikonloppua töissä
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kokeilin 15 vuorotyövuoden jälkeen 8 kuukauden ajan ja olin pitkästyä hengiltä 5x 8-16 -rytmissä. Lapsi oli tuolloin teini, ei vaikuttanut perhe-elämään. Se viikko tuntui ihan loputtoman pitkältä. Palasin sekalaiseen kaksivuoroon (sote), mutten enää täysille viikoille. Iän myötä ykkösvapaat ovat vähän turhan diippiä shittiä.
Kiitos tällaisesta näkökulmasta! Tosiaan voihan perus 8-16 työ tuntua tosi kyllöittävältä, vaikka monet varmaan tykkää siitä, että on säännöllinen työaika.
Totta, monet tykkäävät. Mä en tykkää, se on tullut selväksi. Nyt sitä vuorotyötä on takana jo 24 vuotta ja musta on tullut iltavuoroihminen: parikymppisenä ajattelin aamuvuorot parhaiksi, koska päivää oli vielä jäljellä ja ilta aikaa omille menoille. No nyt seestyneessä keski-iässä puuhailen mieluusti aamun virkeät tunnit omia juttujani (etenkin talvella, lyhyt valoisa aika on omaa) ja menen sitten vasta töihin ja töiden jälkeen suihkuun ja nukkumaan, muuta ei tarvitse. Jaksaminen on ihan eri mallilla kun ei tarvitse herätä kellon kanssa. Perhe-elämä on jo takana ja puolison kanssa riittämiin yhteistä aikaa. Voin hyvin, se kai se pääasia.
Erittäin hyvä kommentti tämäkin! Se on pääasia, että itse voi hyvin. Itse olen taas melkein aamuihminen, ja sen takia herään kuuden maissa yleensäkin. Sen takia aamuvuorot ovat mun juttuni, ja suurin osa työpaikaltani tekeekin onneksi mieluiten iltavuoroa tai yövuoroa.
Iltavuoroista pidän kyllä myös, aamulla ehtii kaikenlaista. Iltavuoroissa on erilainen tunnelmansa kuin aamuissa, samoin viikonlopuissa. Viikonloppumenoihin pääsee yleensä työpäivän jälkeen vielä ja ikäviin menoihin tai velvollisuuksiin ei tarvitse sitten mennä, jos on töitä.
Mutta arki ei omasta mielestä tunnu yhtään oravanpyörältä, eikä kyllöittävältä. Ja kun itse voi hyvin, se riittää!
No mulle ei sopinut ma-pe päivätyö. Tein aiemmin keskeytymätöntä ja keskeytyvää 3-vuorotyötä. Vaihdoin päivätyöhön ja voi moro että pitkästyin siihen kahdessa viikossa. Vuorotyössä on hyvät ja huonot puolensa mutta tuo päivätyö vei eniten mehuja. Iltaisin en meinannut jaksaa mitään. Ei sovi mulle pelkät aamuherätykset ja sama arkirytmi viikosta toiseen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vaihdoin kolmivuorosta päivätyöhön 5v sitten. Palkka laski, muuten kaikki parempaa. En millään jaksaisi enää 55- vuotiaana sairaanhoitajana kolmivuoroa akuuttityössä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kokeilin 15 vuorotyövuoden jälkeen 8 kuukauden ajan ja olin pitkästyä hengiltä 5x 8-16 -rytmissä. Lapsi oli tuolloin teini, ei vaikuttanut perhe-elämään. Se viikko tuntui ihan loputtoman pitkältä. Palasin sekalaiseen kaksivuoroon (sote), mutten enää täysille viikoille. Iän myötä ykkösvapaat ovat vähän turhan diippiä shittiä.
Kiitos tällaisesta näkökulmasta! Tosiaan voihan perus 8-16 työ tuntua tosi kyllöittävältä, vaikka monet varmaan tykkää siitä, että on säännöllinen työaika.
Totta, monet tykkäävät. Mä en tykkää, se on tullut selväksi. Nyt sitä vuorotyötä on takana jo 24 vuotta ja musta on tullut iltavuoroihminen: parikymppisenä ajattelin aamuvuorot parhaiksi, koska päivää oli vielä jäljellä ja ilta aikaa omille menoille. No nyt seestyneessä keski-iässä puuhailen mieluusti aamun virkeät tunnit omia juttujani (etenkin talvella, lyhyt valoisa aika on omaa) ja menen sitten vasta töihin ja töiden jälkeen suihkuun ja nukkumaan, muuta ei tarvitse. Jaksaminen on ihan eri mallilla kun ei tarvitse herätä kellon kanssa. Perhe-elämä on jo takana ja puolison kanssa riittämiin yhteistä aikaa. Voin hyvin, se kai se pääasia.
Erittäin hyvä kommentti tämäkin! Se on pääasia, että itse voi hyvin. Itse olen taas melkein aamuihminen, ja sen takia herään kuuden maissa yleensäkin. Sen takia aamuvuorot ovat mun juttuni, ja suurin osa työpaikaltani tekeekin onneksi mieluiten iltavuoroa tai yövuoroa.
Iltavuoroista pidän kyllä myös, aamulla ehtii kaikenlaista. Iltavuoroissa on erilainen tunnelmansa kuin aamuissa, samoin viikonlopuissa. Viikonloppumenoihin pääsee yleensä työpäivän jälkeen vielä ja ikäviin menoihin tai velvollisuuksiin ei tarvitse sitten mennä, jos on töitä.
Mutta arki ei omasta mielestä tunnu yhtään oravanpyörältä, eikä kyllöittävältä. Ja kun itse voi hyvin, se riittää!
Se riittää, ja enemmänkin kuin riittää, se on välttämätöntä, tasapaino työn ja vapaa-ajan välillä. Työaikamuoto on yksi keino sen etsimiseen. Mahtavaa, että meitä on kaikenlaisia - varmasti työtehossakin näkyy, kun työn rytmi sopii omaan olemiseen. Mä kaipaan paljon vaihtelua, ja sitä eri vuorojen (ja viikonpäivien) eri työt tuovat tullessaan, se pitää homman mielekkäänä vuodesta toiseen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vaihdoin päivätyöstä vuorotyöhön ja nyt en enää pääse uudestaan vuorotyöhön niin yritän palata päivätyöhön. Kyllä se mietityttää. Vaihtuvat vuorot oli hyvä juttu. Etenkin ne aamuheräämiset ja toisaalta just että miten ihmeessä saa muun elämän sovitettua työn kanssa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kokeilin 15 vuorotyövuoden jälkeen 8 kuukauden ajan ja olin pitkästyä hengiltä 5x 8-16 -rytmissä. Lapsi oli tuolloin teini, ei vaikuttanut perhe-elämään. Se viikko tuntui ihan loputtoman pitkältä. Palasin sekalaiseen kaksivuoroon (sote), mutten enää täysille viikoille. Iän myötä ykkösvapaat ovat vähän turhan diippiä shittiä.
Kiitos tällaisesta näkökulmasta! Tosiaan voihan perus 8-16 työ tuntua tosi kyllöittävältä, vaikka monet varmaan tykkää siitä, että on säännöllinen työaika.
Jos pääsee myöhään töistä, ei jää omaa aikaa.
Parilla tunnilla on iso merkitys. Vakituista työtä myös kestää paremmin, jos pääsee eri päivinä vähän eri aikaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kokeilin 15 vuorotyövuoden jälkeen 8 kuukauden ajan ja olin pitkästyä hengiltä 5x 8-16 -rytmissä. Lapsi oli tuolloin teini, ei vaikuttanut perhe-elämään. Se viikko tuntui ihan loputtoman pitkältä. Palasin sekalaiseen kaksivuoroon (sote), mutten enää täysille viikoille. Iän myötä ykkösvapaat ovat vähän turhan diippiä shittiä.
Kiitos tällaisesta näkökulmasta! Tosiaan voihan perus 8-16 työ tuntua tosi kyllöittävältä, vaikka monet varmaan tykkää siitä, että on säännöllinen työaika.
Jos pääsee myöhään töistä, ei jää omaa aikaa.
Parilla tunnilla on iso merkitys. Vakituista työtä myös kestää paremmin, jos pääsee eri päivinä vähän eri aikaan.
Jos pääsee myöhään töistä, se oma aika on ennen työvuoroa. Aikaa on ihan yhtä paljon, vain eri kohdassa päivää...paitsi jos lupautuu tekemään ylimääräistä. Riippuu tietysti tyypistä ja elämäntilanteesta, mikä sopii kellekin.
Kaksvuoroa tehneen ja siitä toimistoaikoihin siirtyneen kommentti: lisien katoaminen ei niin ole haitannut, ne ei parhaimmmmillaan 2-vuorotöissä ollut montaa sataa. Puolisolla toimistotyöajat niin nyt yhteistä aikaa viikonloput eikä jotain mahd viikonloppu menoa tarvi miettiä, suunnitella ja työvuoroa varata vapaaksi viikkoja etukäteen. Summa summarum ne muutamat pennoset mitä menettää lisissä ei ole sen plussa arvoista mitä vapaat viikonloput (ja etenkin kesällä) tuovat
Vuoro/pyhälisien poistumisen vaikutus palkan kokoon saattaa yllättää. Käsitys pelkän päivätyön palkasta on hämärtynyt.