Lue keskustelun säännöt.
Minkälainen susta tuli, vaikka lapsena vanhemmat ei ollut läsnä?
05.05.2024 |
Haluaisin tietää, minkälaisia lapsista ja nuorista tulee aikuisina, jos vanhemmat eivät ole ollenkaan kiinnostuneita kasvattamaan lastaan. Eli ei tarvitse siivota huonettaan tai harrastaa muuta kun tietokoneella pelaamista. Lapsen kanssa ei liiemmin jutella tai tehdä yhdessä mitään. Alakouluikäinen saattaa joutua mennä iltaisin yksin nukkumaan kun vanhemmat baarissa. Koulussa ei luonnollisesti mene hyvin ja kehitys on oman ikäisistään jäljellä. On keskittymisvaikeuksia ja vaikea oppia mitään.
Voiko tällainen lapsuus/nuoruus vaikuttaa aikuisena jotenkin elämään?
Kommentit (106)
Vanhemmat läsnä, no, semmoiseksi puoliorvoksi jäätiin, eikä jäljelle jäänyt vanhempikaan oikein välittänyt.
Kun vielä koulussa maikka haistoi tilaisuuden, niin hip hei.
Toisaalta olen ollut äärimmäinen pinko, koska olen tiennyt että en olisi saanut mistään mitään apua. Seurauksena nimi keikkuu verotilastoissa ja kattoa on pään päällä.
Toisaalta olen yrittänyt i m ja henkisesti aika romuna, en siis pelkästään tuosta vanhemmat-jutusta vaan myös kaikesta siitä mitä on seurannut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vanhemmat läsnä, no, semmoiseksi puoliorvoksi jäätiin, eikä jäljelle jäänyt vanhempikaan oikein välittänyt.
Kun vielä koulussa maikka haistoi tilaisuuden, niin hip hei.
Toisaalta olen ollut äärimmäinen pinko, koska olen tiennyt että en olisi saanut mistään mitään apua. Seurauksena nimi keikkuu verotilastoissa ja kattoa on pään päällä.
Toisaalta olen yrittänyt i m ja henkisesti aika romuna, en siis pelkästään tuosta vanhemmat-jutusta vaan myös kaikesta siitä mitä on seurannut.
Missä kohtaa tuo pinkous tuli esiin? Olen siis eri kuin ap, mutta kiinnostaa läheiseni puolesta. Että jos on ollut yksin kotona ja nyt 13-vuotias ja aina huono koulussa, niin voiko se kouluinto ja pinkous vielä tulla esiin? Tai edes kiinnostus urheiluun?
Itsenäinen ja itsepäinen. Herkkä sisupussi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vanhemmat läsnä, no, semmoiseksi puoliorvoksi jäätiin, eikä jäljelle jäänyt vanhempikaan oikein välittänyt.
Kun vielä koulussa maikka haistoi tilaisuuden, niin hip hei.
Toisaalta olen ollut äärimmäinen pinko, koska olen tiennyt että en olisi saanut mistään mitään apua. Seurauksena nimi keikkuu verotilastoissa ja kattoa on pään päällä.
Toisaalta olen yrittänyt i m ja henkisesti aika romuna, en siis pelkästään tuosta vanhemmat-jutusta vaan myös kaikesta siitä mitä on seurannut.
Missä kohtaa tuo pinkous tuli esiin? Olen siis eri kuin ap, mutta kiinnostaa läheiseni puolesta. Että jos on ollut yksin kotona ja nyt 13-vuotias ja aina huono koulussa, niin voiko se kouluinto ja pinkous vielä tulla esiin? Tai edes kiinnostus urheiluun?
Noin 10-vuotiaana kun tiesin että en tule saamaan mitään tukea mihinkään otin itseäni niskasta kiinni ja rupesin tsemppaamaan koulussa. Tätä ennen seiskan tasoa numerot.
Siihen ajoi pakottava tarve jonka syy oli armoton pelko kadulle joutumisesta, mikä on vaivannut läpi elämän.
Mielenkiintoinen ketju. Olisi kiva tietää miesten kokemuksia, millaista elämä on ollut.
Jälkikäteen ajateltuna, multa puuttui isähahmo kokonaan. Isä oli tietty kotona iltaisin mutta lähinnä katsoi telkkaa ja komensi jostain asiasta, mutta mitään kasvatusta en saanut miten tulla menestyneeksi mieheksi.
Olen nykyään lähes syrjäytynyt luuseri, käyn vaan töissä ja olen yksin illat kotona. Ehkä asiat voisi olla erilailla jos olisi näytetty vähän suuntaa. On tietty muita syitä miksi näin kävi, enkä syytä isää mistään.
Ainakin saan harrastaa rauhassa omia juttuja.