Lue keskustelun säännöt.
Minkälainen susta tuli, vaikka lapsena vanhemmat ei ollut läsnä?
05.05.2024 |
Haluaisin tietää, minkälaisia lapsista ja nuorista tulee aikuisina, jos vanhemmat eivät ole ollenkaan kiinnostuneita kasvattamaan lastaan. Eli ei tarvitse siivota huonettaan tai harrastaa muuta kun tietokoneella pelaamista. Lapsen kanssa ei liiemmin jutella tai tehdä yhdessä mitään. Alakouluikäinen saattaa joutua mennä iltaisin yksin nukkumaan kun vanhemmat baarissa. Koulussa ei luonnollisesti mene hyvin ja kehitys on oman ikäisistään jäljellä. On keskittymisvaikeuksia ja vaikea oppia mitään.
Voiko tällainen lapsuus/nuoruus vaikuttaa aikuisena jotenkin elämään?
Kommentit (106)
Vierailija kirjoitti:
80-luvulla kaikki lapset olivat yksin, ei menty vanhempien kanssa minnekään ulkoilemaan, vaan yksin oltiin omassa pihassa tms.
Ihan hyviä lapsia näistä kuitenkin tuli. Yleensä aika omatoimisia ja ahkeria. Uusavuttomia syntyi perheissä, jossa äiti oli kotona paapomassa.
Itse 90-luvun lapsena niin joo, omatoiminen ja rohkea olen. Leikin silloin aina pihalla mutta viikonloput touhuttiin ja ulkoiltiin ihan kyllä perheenä ja vanhempien kanssa. Harrastettiin myös paljon kotimatkailua. Nykynuorison ongelma on se, etteivät he poistu kotoaan kun on puhelimet ja tietokoneet. Ovat vain tietokoneella, joten esimerkiksi puheen tuottaminen voi olla hankalaa kun et päivän aikana kenenkään kanssa puhu. Istut yksin koneella kun kukaan ei ole kehoittamassa sinua menemään ulos leikkimään. Tilanne on aika eri.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mites ne huonontuneet Pisan tulokset kouluissa. Väitän ihan syyksi, että nykypäivänä suomalaiset lapset vain pelaavat koneella. Ja aikuiset antavat pelata, koska muka kaikki muutkin. Ja onhan se kivempi itsekin räplätä sitä puhelinta kun mennä lapsen kanssa vaikka hiihtämään.
Vierailija kirjoitti:
Itsenäinen ja ihminen joka ei edes kaipaa niitä muiden mielipiteitä elämäänsä.
Sama täällä. Näistä viesteistä ei Ap. päässyt nauttimaan toisten ikävistä kertomuksista. Vain sairas ihminen näitä pyytää kertomaan. Hyi 🤮
Vierailija kirjoitti:
Vakituinen työ, vakaa parisuhde ja reippaat lapset. Ei hullummin käynyt.
Niin mullakin. Elän normaalia elämää niinkuin muutkin. Mitä nämä liiotellut uikutukset on.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itsenäinen ja ihminen joka ei edes kaipaa niitä muiden mielipiteitä elämäänsä.
Sama täällä. Näistä viesteistä ei Ap. päässyt nauttimaan toisten ikävistä kertomuksista. Vain sairas ihminen näitä pyytää kertomaan. Hyi 🤮
Ap: Mikä näissä kommenteissa on pahaa? Kyllä jokaisella on oikeus tulla kuulluksi. En täysin ymmärrä tätä logiikkaa, oletko siis lähtökohtaisesti sitä mieltä, että kaikista lapsista ja nuorista tulee sairaita jos eivät saa tarpeeksi vanhemmiltaan huomiota, vai mitä yrität sanoa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tietty työteliäisyys sitten tuli kun vanhemmat oli hyvin paljon sitten työssään kiinni ja työnteon mallia.
Noh, minun lapsuuteni ei ollut lainkaan aloituksen kaltainen, vaikkaa vanhemmat eivät olleet läsnä. Yhtään. He tekivät paljon töitä. Siis PALJON. Olen koko koulutieni tullut tyhjään kotiin, tehnyt itselleni ruuan ja usein mennyt nukkumaankin muutoin tyhjässä talossa. Jos tulivatkin kotiin järkevään aikaan, joko jatkoivat töitä kotona tai olivat aivan poikki ja jämähtivät television eteen. Viikonloput meni myös samalla kaavalla.
Aloituksen kuvauksesta päinvastoin, harrastin todella paljon, koska minulle poissaloa kompensoitiin rahalla ja sain harrastaa ihan mitä halusin, kunhan sain järjestettyä itse itseni sinne harrastuksiin. Kai se opetti tunnollisuutta ja itsestään huolehtimista jo nuorella iällä.
Mielestäni olen ihan "normaali". Minäkin tosin teen paljon töitä ja joskus kun lapset olivat pienempiä havahduin siihen, että tässä toistetaan samaa kaavaa. Tästä tietoisena viikonloput on aina sittemmin ollut pyhitetty perheelle. Mielestäni elämäni on ihan tasapainoista nykyään, joskin kieltämättä välit vanhempiin ovat edelleen kohteliaan etäiset ilman muuta syytä kuin se, ettei heitä paljoa 7 vuotta täytettyäni minun elämäni kiinnostanut, vaikka pitivätkin huolta, ettei minulta puutunut koskaan mitään materiaa, jääkaapissa oli aina helppoja eineksiä itse valmistettavaksi jnejne.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
"Oletteko naimisissa ettekö ole tehnyt avioehtoa? Varoitan vaan siksi, että miehesi voi muuten koska vaan lähteä kävelemään 1.5 miljoonansa kanssa ja jättää sut puille paljaille. Jos ette siis ole naimisissa ja sulle luvattu puolet omaisuudesta."
Ymmärrän huolenaiheen, mutta kyllä me ollaan naimisissa ja ei ole avioehtoa. Että sen puolesta ei ole hätää. Ollaan menty yhteen melko tyhjätaskuina ja miehelle on työuran vuoksi kertynyt varallisuutta reippaasti. Alusta asti meillä on ollut yhteiset rahat, vaikka toki miehen nimissä sitä varallisuutta on reippaasti enemmän kuin itselläni.
Miehen tulot ovat onneksi mahdollistaneet senkin, että olen voinut terapiassa työstää näitä ongelmiani.
"Kuulostaa huolestuttavalta jos vielä aikuisenakin olet epävarma ja miehen elatuksen armoilla. Mitä jos tulee ero? Saatko tosiaan puolet tosta miehen 1.5 miljoonan sijoitussalkusta? Vai jäätkö yhteiskunnan tukien varaan. Onhan sulla ammatti ja töitä? Nyt kannattaisi satsata myös itseensä ja tarvittaessa käydä ammattilaisen juttusilla, että saa omat asiat hoidettua, eikä ole riippuvainen sen miehen elatuksesta. Kokemuksesta tiedän, että rikas mies voi yllättäenkin lähteä jonkun nuoremman ja kauniimman matkaan. Varsinkaan jos ei ole yhteistä talolainaa tms. tasavertaista parisuhdetta."
On minulla yksi AMK-tutkinto, jolla en työllistynyt ja nyt opiskelen yliopistossa. Yritän siis päästä työelämään, mutta kyllähän huono itsetunto tuota vaikeuttaa. Toka vuosi Kelan kuntoutusta on menossa. Sain sitä jo nuorenakin parin vuoden ajan, mutta silloin ei ollut vielä selvillä mikä minua vaivaa.
Olen minä ajoittain ollut töissäkin. Viimeisessä työpaikassa olin peräti 3,5v. Jäin pois, kun alkoi tuntua siltä, että haluan jotain ihmisarvoista työtä ja haluan antaa itselleni mahdollisuuden. Se oli ensimmäinen merkki toipumisesta, että alkoi nähdä itsessään edes sen verran arvoa, että haluaa taistella paremman elämän puolesta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itsenäinen ja ihminen joka ei edes kaipaa niitä muiden mielipiteitä elämäänsä.
Sama täällä. Näistä viesteistä ei Ap. päässyt nauttimaan toisten ikävistä kertomuksista. Vain sairas ihminen näitä pyytää kertomaan. Hyi 🤮
Ap: Mikä näissä kommenteissa on pahaa? Kyllä jokaisella on oikeus tulla kuulluksi. En täysin ymmärrä tätä logiikkaa, oletko siis lähtökohtaisesti sitä mieltä, että kaikista lapsista ja nuorista tulee sairaita jos eivät saa tarpeeksi vanhemmiltaan huomiota, vai mitä yrität sanoa. Nauti lisää ja jatka itsellesi välillä uikuttamista
Haluan lapsettomana olla täällä muka pätemässä ja tietämäss.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Helvetin hyvin on mennyt. Ainoana sain olla merkki vaatteissa, sain harrastaa ja ilman velkaa kouluttautua. En tunne että olisin mitenkään erilainen.
Tuli normaali työssä ja harrastuksissa käyvä kansalainen. Ei pipo kiristä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tässähän elelen maksamassani ok talossa perheeni kanssa. Ei valittamista. Ainoana saan joskus mahtavan perinnön.
Järkevä ja vastuuntuntoinen. Muistan, kun hirvitti mennä kylään, kun en tiennyt kauanko on sopiva viipyä siellä.
Olin tyyliin ekaluokkalainen ja äiti vastasi" tule, kun haluat tai kyllä ne käskee sitten kotia jne. Tuntui ahdistavalta tehdä ja miettiä oikeita ratkaisuja. Oli paljon muutakin, mutta noin yleisesti ottaen. Äiti oli kyllä ihan hyvä äiti, rento vain aika lailla.
Vierailija kirjoitti:
Järkevä ja vastuuntuntoinen. Muistan, kun hirvitti mennä kylään, kun en tiennyt kauanko on sopiva viipyä siellä.
Olin tyyliin ekaluokkalainen ja äiti vastasi" tule, kun haluat tai kyllä ne käskee sitten kotia jne. Tuntui ahdistavalta tehdä ja miettiä oikeita ratkaisuja. Oli paljon muutakin, mutta noin yleisesti ottaen. Äiti oli kyllä ihan hyvä äiti, rento vain aika lailla.
Ai kauhea, en lukenut aloitusta kunnolla. Ei meillä tuollaista ollut, enkä ole itsekkään.
Ei mulla asiat ihan noin huonosti ollut kuin aloituksessa. Kotona ei vaan oltu kiinnostuneita, käskettiin olla hiljaa ja mieluummin myös poissa jaloista. Tunteita ei saanut näyttää. Apua ei saanut, piti pärjätä itse. Ei kannustettu, ei kehuttu, mutta mitätöitiin kyllä. Teininä sain jatkuvasti kuulla, että lopeta haihattelu, ei sinusta mitään tule. Muuten sitten ihan normaali perhe. Ei päihteitä, työssäkäyvät vanhemmat, joilla hyvä elämänhallinta.
No mitä tuli? Heikkoitsetuntoinen vähän masentuneisuuteen taipuvainen aikuinen, joka sinnittelee yksin, eikä osaa pyytää apua. Aikuinen, joka tuntee olevansa aina taakaksi ja tiellä. Aikuinen, jonka yli kävellään.
Olen yrittänyt opetella pitämään puoliani sekä vetämään rajoja. Lopputulos on aina se, että se toinen osapuoli suuttuu, loukkaantuu ja saan kuulla olevani hankala. En kai osaa tehdä sitä oikein ja rakentavasti.
Minulla on ok työpaikka, hyvä parisuhde ja kaksi lasta sekä ystäviä ja harrastuksia, kaiken kaikkiaan siis hyvä elämä. Parisuhteessa on ollut hyvin vaikea ymmärtää, että toinen osapuoli välittää minusta. Töissä olen välillä ollut kynnysmatto, enää en ole. Lasten kanssa ollessani välillä ahdistaa se, että en ikinä saanut samalla tavalla aikaa omilta vanhemmiltani. Olen ollut onnekas ja saanut hyvää hoitoa lapsuudesta johtuviin ongelmiini.
Vanhempieni kanssa en ole missään tekemisissä.
Vierailija kirjoitti:
"Kuulostaa huolestuttavalta jos vielä aikuisenakin olet epävarma ja miehen elatuksen armoilla. Mitä jos tulee ero? Saatko tosiaan puolet tosta miehen 1.5 miljoonan sijoitussalkusta? Vai jäätkö yhteiskunnan tukien varaan. Onhan sulla ammatti ja töitä? Nyt kannattaisi satsata myös itseensä ja tarvittaessa käydä ammattilaisen juttusilla, että saa omat asiat hoidettua, eikä ole riippuvainen sen miehen elatuksesta. Kokemuksesta tiedän, että rikas mies voi yllättäenkin lähteä jonkun nuoremman ja kauniimman matkaan. Varsinkaan jos ei ole yhteistä talolainaa tms. tasavertaista parisuhdetta."
On minulla yksi AMK-tutkinto, jolla en työllistynyt ja nyt opiskelen yliopistossa. Yritän siis päästä työelämään, mutta kyllähän huono itsetunto tuota vaikeuttaa. Toka vuosi Kelan kuntoutusta on menossa. Sain sitä jo nuorenakin parin vuoden ajan, mutta silloin ei ollut vielä selvillä mikä minua vaivaa.
Olen minä ajoittain ollut töissäkin. Viimei
No ei ole mahdoton tilanne sinulla ollenkaan! Toki miehen sijoitukset voi romahtaa ja jatkatte tyhjätaskuina tai jos teille tulee ero niin mies vain ns. maksaa sinut ulos, mutta kyllähän 750 000 eurolla pääsee jo alkuun omassa kodissa. Ja voi tulla enemmänkin. Toki rahalla ei voi onnea ostaa mutta ruokaa sentään. Ja Eihän elämässä mikään varmaa ole, se varmasti jo kaikki tiedetään. Tsemppiä sinulle opiskeluihisi.
-eri
Ulkoisesti menee ok, tutkintojakin jo kaksi. Henkisesti on kuitenkin aina piinannut sellainen eristäytyneisyyden tunne ja suhdevirityksistä ei tule mitään kun kiintymyssuhdemallit on ihan pielessä. Meillä aikuiset ei olleet väkivaltaisia eikä ollut alkoholia kuvioissa. Mutta muulla tavoin he eivät vaan olleet koskaan paikalla.
Minulla myös edelleen herää välillä sellainen tietty sama avuttomuuden tunne. Niinkuin olisin edelleen kuusivuotias ja en tietäisi miten toimia mutta ketään aikuista ei näy missään