Kun vanha hyvä ystävä onkin nykyään kaikesta eri mieltä
Niin pitääkö ystävyyttä mielestänne koittaa jatkaa vai unohtaa 40 vuotta.
Kaikesta täysin eri mieltä oleminen haittaa jo kanssakäymistä, ja tuntuu olevan täysin periaatteellista eli ainakin osin mielipide on muuttunut koska minä esim olen alkanutkin tykätä jostain tmv.
Kuulostaa todella lapselliselta ja sitä se onkin. Hankaloittaa kuitenkin elämääni ja aiheuttaa mielipahaa paljon, siksi mietin että pitäisikö välien antaa viilentyä.
Kommentit (51)
Mulla OLI tällainen ystävä myös. Jotenkin silmiä avaavaa kun kiemurteli tuskissaan eikä voinut luottaa minun tietämykseeni edes silloin kun oltiin vieraalla sienimetsällä ja piti suunnistaa takaisin autolle... mulla kuitenkin suunnistustausta ja kartanlukutaito 100% maastokarttasovelluksesta ja tämän kaverin arpomisten perusteella olisi pitänyt lähteä etsiskelemään. Kyllä oli vaikeaa.
Aamiaisleikkeleenikin on jopa vääränlaista.
Kun sinun aamiaisleikketkin alkavat olla vääränlaisia kyse on siitä, että sinua halveksitaan syvästi. Hänellä vaan ei ole selkärankaa, sanoa sitä ääneen sinulle. Ei ole mitään enää tehtävissä, koska et voi muuttaa kaikkea sitä mikä häntä ärsyttää, koska se on jo kaikessa.
Kyse on siis pitkäaikaisesta, vuosikymmeniä jatkuneesta ystävyydestä. Olette aina tulleet hyvin juttuun ja viihtyneet toistenne seurassa satunnaisista erimielisyyksistä huolimatta. Nyt lyhyen(?) ajan sisällä ystäväsi käytös sinua kohtaan on muuttunut. Hän on jatkuvasti eri mieltä asioista, töksäyttelee, on ylipäätään hankalan oloinen.
Olethan tietoinen, että monet muistisairaudet oireilevat alussa juuri noin; sairastuneen persoonallisuus alkaa muuttua, hän alkaa kiukutella läheisilleen ja asiat, jotka ennen kiinnostivat, ovatkin yhtäkkiä yhdentekeviä tai ikäviä. Sairastunut voi myös saada masennusoireita. Varsinaiset muistiin tai kognitiivisiin kykyihin liittyvät ongelmat alkavat usein myöhemmin.
Tällainenkin mahdollisuus kannattaa ottaa huomioon.
Mikälaisissa asioissa se erimielisyys haittaa?
Vierailija kirjoitti:
Aamiaisleikkeleenikin on jopa vääränlaista.
Kun sinun aamiaisleikketkin alkavat olla vääränlaisia kyse on siitä, että sinua halveksitaan syvästi. Hänellä vaan ei ole selkärankaa, sanoa sitä ääneen sinulle. Ei ole mitään enää tehtävissä, koska et voi muuttaa kaikkea sitä mikä häntä ärsyttää, koska se on jo kaikessa.
Kommentoiko ystävä jotenkin niitä leikkeleitä jos ne ovat hänen mieleen. Kuulostaa kontrollonnilta jos tuon kaltaisista asioista edes täytyy puha tai vaihtaa mielipidettä.
Vierailija kirjoitti:
Aamiaisleikkeleenikin on jopa vääränlaista.
Kun sinun aamiaisleikketkin alkavat olla vääränlaisia kyse on siitä, että sinua halveksitaan syvästi. Hänellä vaan ei ole selkärankaa, sanoa sitä ääneen sinulle. Ei ole mitään enää tehtävissä, koska et voi muuttaa kaikkea sitä mikä häntä ärsyttää, koska se on jo kaikessa.
Tuohan on kuin jonkinlainen käänteinen rakastuminen tai ihastuminen. Rakastuessaan tai kovasti ihastuneena ihminen näkee ihastuksensa jonainen täydellisenä olentona ja kuvittelee tälle kaikenlaisia ihania ominaisuuksia. Rakastumisen kohde on aina rakastujan fantasiaa, ei kukaan rakastu ihmiseen sellaisenaan, vain luomaansa mielikuvaan. Kaikki pienet viat ohitetaan ja selitellään muka söpöiksi jutuiksi, kunnes myöhemmin niitä aletaan vihata.
Käänteisessä ihastumisessa, eli vihastumisessa, vihan kohteesta tehdään kaikilla tavoin hirveä. Kaikki mitä kohteessa on on vihattavaa ja halveksittavaa. Joka ikinen sana mitä suustasi päästät, on vihaajan mielessä väärin. Sinun aamiaisleikkeleesi on väärin. Pikkurillin asentosi on väärin. Olet koko maailman väärin asia.
Et sinä oikeasti ole väärä, halveksittava, huono tai vihan arvoinen. Vihaajan höyrypäässään luoma vihattava-mielikuvia ja fantasia on se mitä hän halveksii. Vihaaja on samalla tavalla harhainen ja sekaisin mitä hormoonohöyryinen rakastunut.
Ei kannata ottaa itseensä jos joku sekopäisesti sinua vihaa. Eikä kannata antaa myöskään nousta hattuun jos joku rakastuu sinuun. Ne on aina höpöhöpö fantasioita, et oikea sinä.
Vierailija kirjoitti:
Kyse on siis pitkäaikaisesta, vuosikymmeniä jatkuneesta ystävyydestä. Olette aina tulleet hyvin juttuun ja viihtyneet toistenne seurassa satunnaisista erimielisyyksistä huolimatta. Nyt lyhyen(?) ajan sisällä ystäväsi käytös sinua kohtaan on muuttunut. Hän on jatkuvasti eri mieltä asioista, töksäyttelee, on ylipäätään hankalan oloinen.
Olethan tietoinen, että monet muistisairaudet oireilevat alussa juuri noin; sairastuneen persoonallisuus alkaa muuttua, hän alkaa kiukutella läheisilleen ja asiat, jotka ennen kiinnostivat, ovatkin yhtäkkiä yhdentekeviä tai ikäviä. Sairastunut voi myös saada masennusoireita. Varsinaiset muistiin tai kognitiivisiin kykyihin liittyvät ongelmat alkavat usein myöhemmin.
Tällainenkin mahdollisuus kannattaa ottaa huomioon.
Ketjussa on tutun kuuloisia asioita. Minunkin kaverini muuttui noin, mutta hän oli vasta 27v eli ei muistisairautta. En tiedä miksi muuttui emmekä ole enää tekemisissä. Yhä mietin miksi tuntui kuin olisi alkanut inhota minua
Osaako kukaan kertoa mistä tällainen halveksunta ystävää kohtaan johtuu? Uskaltaisiko joku anonyymisti myöntää jos on itse alkanut inhota kaveriaan?
Up
Mä huomasin itse, että meistä tuli jotenkin itsestäänselviä toisillemme. Jotenkin kuului olla yhteydessä,mutta oikeasti kumpikaan ei halunnut panostaa mihinkään. Vuorovaikutus muuttui vähän sellaiseksi,että kiinnitettiin molemmat enemmän huomiota eroihin välillämme ( negatiivisessa mielessä). Jokin kuitenkin pitää yhdessä.
Nykyään ollaan aika etäisiä ja lähinnä hyvänpäivän juttuja jutellaan. Eli tuo tylyilykin on jäänyt sen myötä. Ehkä se negatiivisuus on jotsin irrottautumista, erillisyyttä.. vähän kuin teini irrottautuu vanhemmistaan, mutta aikuisena sitä ei voi ihan samalla tavalla "repiä itseään irti". Pitkäaikaisessa ystävyydessä kuitenkin ollaan oikeastikin kasvettu yhteen, oltu ehkä tiiviimminkin kuin omassa perheessä.
Tiedä häntä, mutta pohdintaa..
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En ole käyttänyt likasankona koska hänen vastahankaisuutensa alkoi jo ennen omia vaikeita aikojani ja koin jo silloin että hän on periaatteesta aina "vastapuoleni" puolella eikä koskaan tue minua. Jos siis vaikka joskus paljon ennen eroa sanoin harmittelevani että ex-mieheni hölmöili jotain, niin hän saattoi sanoa ihsn suoraan "sympatiani on kyllä miehesi puolella!",
Ymmärrän, että palstamammaa harmittaa, kun ystävän sympatiat ovat (ex) miehen puolella.
Kas, "ystävä" liittyi keskusteluun.
Hyvä nyrkkisääntö:
Jos se näyttää sinulle pskanaamaa ja äksyilee koko ajan aiheuttaen ikävän olon, mutta muille lässyttää teennäisen mielistelevästi, niin hän E.I. O.L.E. S.I.N.U.N. Y.S.T.Ä.V.Ä.S.I!
Hän on kateellinen/ilkeä/sairas myrkyttäjä joka tekee sinustakin sairaan ja myrttynaaman, ellet heivaa häntä äkkiä hittoon elämästäsi.