Löytyykö täältä ainuttakaan miestä jolle nainen tehnyt jonkun aloitteen? Meneekö koko homma sitten päin puita?

Naisten aloitteista on kehkeytynyt monia mukavia hetkiä,joita ilolla muistelen.Vaimon kanssa mennyt jo 16 vuotta,ja hänkin teki aloitteen.

Minusta miehet eikä naiset ehkä itsekään ei ymmärrä, että nainen tekee sen aloitteen hyvin usein, mutta miehet ei vaan tulkitse sitä niin. Ehkä jopa useammin kuin miehet.

Vierailija kirjoitti:

Minusta miehet eikä naiset ehkä itsekään ei ymmärrä, että nainen tekee sen aloitteen hyvin usein, mutta miehet ei vaan tulkitse sitä niin. Ehkä jopa useammin kuin miehet.

Tämä juuri. Naiset vihjailevat niin peitellysti ettei miesten putkiaivot sitä tajua. Sitten valitetaan kun ei tule vastakaikua. Suorempaa toimintaa hyvät naiset.

Kuka tahansa nainen saisi helposti yli puolet sinkuista miehistä.

Ongelma on siinä, että suurin osa naisista pitää itteään 10/10 ja havittelee vetävää miestä. Ongelma on siinä, että siitä kilpailee myös 30 muuta naista.

Vierailija kirjoitti:

Minusta miehet eikä naiset ehkä itsekään ei ymmärrä, että nainen tekee sen aloitteen hyvin usein, mutta miehet ei vaan tulkitse sitä niin. Ehkä jopa useammin kuin miehet.

Mikä se aloite sitten on? Ei kai pelkkä katsekontakti vielä takaa mitään? En vain ole oppinut tätä. Naiset kyllä lähestyvät, mutta eikö se sanallinen puoli ole vasta aloitteen tekemistä, eli esim suoraan yhteisen ajanvieton ehdottamista? En viitsisi alkaa härösti itse ehdottelemaan mitään, jos toinen osapuoli kokee sen tungettelevana.

Vierailija kirjoitti:

Kuka tahansa nainen saisi helposti yli puolet sinkuista miehistä.

Ongelma on siinä, että suurin osa naisista pitää itteään 10/10 ja havittelee vetävää miestä. Ongelma on siinä, että siitä kilpailee myös 30 muuta naista.

Jos on hyvännäköinen ja mukava luonteeltaan niin saa helposti miehiä. Sama pätee miehiin.

Molempiin pitkiin parisuhteisiini nainen on tehnyt ratkaisevia aloitteita. Tietysti itse olen myös vastannut, eihän muuten mitään varmaan omisi tullutkaan. Irtosuhteisaakin joskus nainen on ollut aloitteellinen ja yleensä silloin on kumpikin saanut seksiä.

Kaffebulla kirjoitti:

Miehelle pariutuminen on yksinkertaista. Jos nainen on hyvännäköinen = kemiaa on. Jos nainen ei ole hyvännäköinen = ei kemiaa. 

 

Toimii useimmiten myös toisinpäin. Siinä palstainkkeleille mietittävää miksi ovat yksin.

Kerran baarissa ryhmä naisia hihitteli ja sitten kommentoivat että "katsottiin tässä sun takapuolta kun on niin herkku".

Kerran baarissa nainen osti mulle drinkin jonka baarimikko toi pöytään ja sanoi että tuo nainen tuolla ostin sulle tämän.

Kerran oli työpaikalla nainen joka oli jostakin kaivanut puhelinnumeron ja aloitti "salaisten ihailija viestien" lähettämisen.

Kerran yksi nainen käytti minua hyväkseen kun olin vähän humalassa ja itsekuri petti.

Muutaman kerran on nainen lähestynyt baarissa joko flirtillä tai tulemalla juttelemaan.

Noh nyt on ikää 46 ja ei ole enää pelkoa mistään näistä ...

Vierailija kirjoitti:

Olen tehnyt aloitteen miehelle. Vuosi seurusteltiin ennen kuin tajusin, että miehelle olisi kelvannut kuka tahansa.

Tämä! Sitten alkaa se totuuksien laukominen, että olisin oikeastaan halunnut blondin ja isompirintaisen tyttöystävän, enkä tuollaista laihaa brunettia. Mutta kun otti mitä sattui saamaan. Tämän takia en ikinä tekisi enää aloitetta miehille! 

Nykyiselle aviomiehelle tein itse aloitteen, mutta huomaamattomasti. Menin kaveeraamaan ja tutustumaan, mutta mies sai itse tehdä lopulta aloitteen. Samalla selvisi että olen miehen tyyppiä enkä sellainen, johon tyydytään paremman puutteessa. Suhde onkin kestänyt yli 10 vuotta. 

Vierailija kirjoitti:

Kaffebulla kirjoitti:

Miehelle pariutuminen on yksinkertaista. Jos nainen on hyvännäköinen = kemiaa on. Jos nainen ei ole hyvännäköinen = ei kemiaa. 

 

Toimii useimmiten myös toisinpäin. Siinä palstainkkeleille mietittävää miksi ovat yksin.

Olemus ratkaisee.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen tehnyt aloitteen viimeksi (nainen siis olen). Sain kauniin parisuhteen muutamaksi vuodeksi. Totuus taisi kuitenkin olla, että mun ihastus ja rakkaus häneen oli 110%. Hänen minuun 80%. Loppui siis hänen tunteiden kylmenemiseen, koska ne ei koskaan edes olleet minun tunteiden tasoilla.

Näin siinä käy. Miehet helposti suostuvat parisuhteeseen vaikka eivät olisi erityisen kiinnostuneita

"Kaipa sitä vois paremman puutteessa kokeilla, kun tuossa nyt itseään niin tarjoaa"

Naiset on yleensä parisuhdekeskeisempiä luonteeltaan siinä mielessä, että ovat siinä suhteessa ollessaan valmiita hemmottelemaan toista ja tekemään paljon, jotta toisella olis kivaa. Naiselle parisuhde on usein "me", siksi on tärkeää kuka sen suhteen toinen osapuoli on. 

Miehet säilyttävät erillisyytensä vahvemmin ja ovat valmiimpia vastaanottamaan niitä naisen tuomia hyötyjä, jos joku nainen niitä tarjoaa. Mutta ei olla valmiita samalla tavalla ajattelemaan yhteistä tai naisen hyvää, vaan mietitään "mitä minä tästä saan".

Yhä useampi sinkkunainen myös katsoo tilanteita "mitä minä tästä saan, mitä tuo antaa minulle", kun perinteisemmät naiset miettivät "millaista meidän elämämme olisi yhdessä." Me vai minä, siinä on eroa. Me-keskeisyys toimii vain jos molemmat ovat riittävän samoilla linjoilla. 

Me-naisen ja minä-miehen suhde ei pidemmän päälle toimi. Minä-naisen ja minä-miehen suhde toimii mutta sellaisia syttyy harvemmin. Me-mies ja minä-nainen -suhteita on todella harvassa, mutta joskus varmaan niitäkin. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minusta miehet eikä naiset ehkä itsekään ei ymmärrä, että nainen tekee sen aloitteen hyvin usein, mutta miehet ei vaan tulkitse sitä niin. Ehkä jopa useammin kuin miehet.

Mikä se aloite sitten on? Ei kai pelkkä katsekontakti vielä takaa mitään? En vain ole oppinut tätä. Naiset kyllä lähestyvät, mutta eikö se sanallinen puoli ole vasta aloitteen tekemistä, eli esim suoraan yhteisen ajanvieton ehdottamista? En viitsisi alkaa härösti itse ehdottelemaan mitään, jos toinen osapuoli kokee sen tungettelevana.

Soidintanssi vaatii katseet, eleet, ilmeet... Sanat on vain yksi osa. 

Harva tätä eläimellistä puolta, jota meidän aivot vaatii kiinnostuakseen, enää osaa, siksi tulee harvemmin pareja. 

Kaffebulla kirjoitti:

Miehelle pariutuminen on yksinkertaista. Jos nainen on hyvännäköinen = kemiaa on. Jos nainen ei ole hyvännäköinen = ei kemiaa. 

 

Niin, naisille se on vaikeampaa kun mies pitää komean lisäksi olla tumma, pitkä, korkea status, varakas (mutta ei sellainen joka viettää paljon aikaa töissä), lihaksikas (mutta salilla ei saisi käydä), hoikka muttei mikään kukkakeppi, sosiaalinen, ei mikään absolutisti muttei kuitenkaan myöskään mikään alkkis, jännittävä, akateeminen muttei mikään nörtti jne jne jne.

Olen yli 50v korkeakoulutettu menestynyt mies. Nuorena jotkut naiset pitivät komeanakin.

Koskaan ei nainen ole tehnyt aloitetta.

Minulle on tehty aloitteita, mutta eivät johtaneet juuri mihinkään. Enkä kyllä oikein tiedäkkään kuinka sitä hommaa olisi edistänyt vaikka olisi hiukan kiinnostanutkin. Niinkuin oikein työstäen, treffaillen ja seurustellen. Minusta ei taida olla sellaiseen.

Sitten paukahti aloite joka johti vuosikymmenten parisuhteeseen kuin omalla painollaan. Olin aika otettu ja onneni kukkuloilla että sekä ensivaikutelma että sielu mätsäsivät.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen tehnyt aloitteen miehelle. Vuosi seurusteltiin ennen kuin tajusin, että miehelle olisi kelvannut kuka tahansa.

Tämä! Sitten alkaa se totuuksien laukominen, että olisin oikeastaan halunnut blondin ja isompirintaisen tyttöystävän, enkä tuollaista laihaa brunettia. Mutta kun otti mitä sattui saamaan. Tämän takia en ikinä tekisi enää aloitetta miehille! 

Nykyiselle aviomiehelle tein itse aloitteen, mutta huomaamattomasti. Menin kaveeraamaan ja tutustumaan, mutta mies sai itse tehdä lopulta aloitteen. Samalla selvisi että olen miehen tyyppiä enkä sellainen, johon tyydytään paremman puutteessa. Suhde onkin kestänyt yli 10 vuotta. 

Entäpä jos aviomiehesi ei olisi tehnyt lopullista aloitetta? Olisitko antanut miehen mennä?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen tehnyt aloitteen miehelle. Vuosi seurusteltiin ennen kuin tajusin, että miehelle olisi kelvannut kuka tahansa.

Tämä! Sitten alkaa se totuuksien laukominen, että olisin oikeastaan halunnut blondin ja isompirintaisen tyttöystävän, enkä tuollaista laihaa brunettia. Mutta kun otti mitä sattui saamaan. Tämän takia en ikinä tekisi enää aloitetta miehille! 

Nykyiselle aviomiehelle tein itse aloitteen, mutta huomaamattomasti. Menin kaveeraamaan ja tutustumaan, mutta mies sai itse tehdä lopulta aloitteen. Samalla selvisi että olen miehen tyyppiä enkä sellainen, johon tyydytään paremman puutteessa. Suhde onkin kestänyt yli 10 vuotta. 

Entäpä jos aviomiehesi ei olisi tehnyt lopullista aloitetta? Olisitko antanut miehen mennä?

Varmaan olisin yrittänyt olla ainakin ystävä. Aloitetta en olisi varmaan tehnyt, koska mies on liian hyvä mulle. Itsetuntoni oli myös melko surkea tuollaisen paremman puutteessa tyytyjän jäljiltä.