Lue keskustelun säännöt.
Hain amk:hon lähestulkoon toiselle puolelle Suomea poikaystäväni vuoksi ja nyt hän ei haluakaan enää seurustella.
03.05.2024 |
Hain samaan kaupunkiin missä poikaystäväni opiskelee, koska meidän oli tarkoitus muuttaa syksyllä yhteen. Sinne on omalta paikkakunnaltani satoja kilometrejä ja tulen pääsemään kouluun melko varmasti todistusvalinnalla. Olisin päässyt oman kaupunkini amkkiin, tänne olisi ollut jopa vaikeampi päästä ja koulu olisi ollut varmasti parempi? En hakenut kuin tuonne yhteen, koska suunnitelmamme oli muuttaa yhteen ja nyt hän sitten lähestulkoon heti kun hakupaperit oli laitettu päättikin ettei haluakaan enää seurustella. Jos en ota paikkaa vastaan, minulta menee vuosi hukkaan, mutta koska olen ujo ja kärsin ahdistuksesta, niin muuttaminen satojen kilometrien päähän paikkakunnalle jolta en tunne ketään tuntuu todella vaikealta. Lisäksi minun on vaikea tutustua uusiin ihmisiinkin. Miten toimisitte vastaavassa tilanteessa? Iältäni olen siis 18-v ja varsinkin äitini on asiasta tosi vihainen, eniten tälle ex-poikaystävälleni. Ei ole tosin hänelle asiasta puhunut vaikka kuulemma mieli tekisikin.
Kommentit (257)
Vierailija kirjoitti:
Minä en ole suostunut muuttamaan mieheni perässä toiselle paikkakunnalle. En halunnut luopua omasta työpaikastani enkä seudusta, jolla viihdyn. No lopulta mieskään ei sitten halunnut muuttaa koska minä en suostunut muuttamaan toiselle puolelle Suomea hänen perässään. Arvatkaa mitä teki läheiset ihmisemme? Arvostelivat minua, kritisoivat minua ankeaksi ja tylsäksi kun en suostu ottamaan riskejä miehen vuoksi jne. Sain useilta ihmisiltä ihmettelyä ja valitusta siitä että en suostunut muuttamaan toiselle puolelle Suomea vain siksi että mies sinne halusi muuttaa. Ja huom minä olen se meistä isompipalkkainen. Silti ympäristön paine minua kohtaan oli iso.
Näinhän se aina menee. Ihmiset jotka täällä yrittävät jotain muuta selittää valehtelevat. "No kyllä molemmat sukupuolet mömmömmöö voisi näin käydä toisinkinpäin mämmämmää", KUINKA usein näitä näkee toisinpäin? Ei lähes koskaan jos silloinkaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itse pitäisin välivuoden ja säästäisin ensikertalaisuusmahdollisuuden ensi kevääseen oman paikkakunnan oppilaitosta varten. Välivuonna tekisin töitä (vaikka mäkkärin kassa) ja asuisin vanhempien luona ja säästäisin tilille palkkoja sillä tavalla rahaa opiskeluaikoja varten. Lisäksi opiskelisin avoimessa opintoja joita voisin sisällyttää tutkintoon kun menen opiskelemaan. Näin en joutuisi aloittamaan opintoja ihan nollasta silloin vuoden päästä ja toisaalta olisin pitänyt yllä koko ajan opiskelurutiinia (joka muuten katoaa vuodessa aika helposti ja voi olla vaikea saada takaisin). Lisäksi yrittäisin vähän matkustella, halpoja lentoja ja hotelleja on, näin näkisin vähän maailmaa kun on kuitenkin vapaus mennä, opinnot ei rajoita matkustelua.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Käske ainakin äitiäsi hakemaan apua. Ei ole normaalia olla vihainen tyttären ex-poikaystävälle.
Kyllä tässä tapauksessa varmastikin on aika normaalia.
Ei, vaan äitinä olisin vihainen tytölle joka heti täysikäistyttyään laski elämänsä poikaystävän varaan.
Oletkohan mahdollisesti minun äitini? Minulle kävi kymmeniä vuosia sitten täysin samoin. Silloinen poikaystävä lupaili ihan samoja ja kun olin päässyt kouluun, ei hän enää halunnut seurustella. Tein sen virheen että muutin uudelle paikkakunnalle ja aloitin opiskelun. Se ei sitten alkua pidemmälle onnistunut ja palasin kotiin, minäkin kärsin valtavasta ahdistuneisuudesta joka vaikeutti opiskelua. Vanhempani ilkeilivät minulle sekä suhteen loppumisesta että koulun lopettamisesta. Sain kuulla tätä ilkeilyä todella pitkään. Vaikea olisi kuvitella että kohtelisin omia lapsiani samoin. Heidän kanssaan olen tehnyt kaiken päinvastoin kuin omat vanhempani.
Älä ota paikkaa vastaan.
AMKeihin jää aina vähiten toivotulle aloille ja paikkakunnille aloituspaikkoja täyttämättä. Haet sitten kesän täydennyshaussa niitä tai sitten pidät välivuoden.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No sinuna ottaisin opiskelupaikan vastaan,jos se kuitenkin on alalta,jota haluat opiskella.Ja sitten hakisin myöhemmin siirtoa sinne,missä haluan elää.
Muutto kauas ekaa kertaa on jännittävä asia,mutta kolmessa maassa ja kymmenessä kaupungeissa/kylässä asuneen täti-ihmisen kokemuksella voin sanoa,että yksi vuosi sinne tai tänne ei myöhemmin paljon paina.Ota vuosi tilaisuutena itsenäistyä.
Ei maksa vaivaa roudata kamoja toiselle puolelle Suomea. Hukkaan heitettyä energiaa. Ota ap joku työ välivuodeksi. Panet säästöön niin paljon kuin pystyt.
Yhtenä vuotena ei paljon tavaroita tarvita .Ihmetyttää nää aikuiset ihmiset, joille muutto on iso juttu. Nuorelta sen vielä ymmärtää.Mutta noin ajattelevat jämöhtääkin sinne kotikaupunkiinsa.
Olen muuttanut yhden matkalaukun kanssa toiselle puolelle Suomea ja toiseen maahankin. En silti ihan huvin vuoksi muuttele jonnekin hevonkuuseen ja sitoudu siellä asuntoon jos tuntuu jo valmiiksi siltä etten edes halua jäädä sinne.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En lukenut ihan koko ketjua, mutta jos ap on ensikertalainen ja saa opiskelupaikan tästä kyseisestä amkista, voisi olla ihan hyvä ottaa paikka vastaan. Nykyäänhän korkeakouluhauissa on käytössä vahva ensikertalaisuusetu, joissain paikoissa jopa 80% tai ylikin on varattu ensikertalaisille. Se tarkoittaa, että uusintahaut ovatkin sitten jo paljon haastavampia ei-ensikertalaisille. Jos siirto kotipaikkakunnan amkiin on lisäksi mitenkään mahdollinen, niin kannattaa harkita tätä vaihtoehtoa ehdottomasti.
Oi että tästä ketjusta tulee muuten elävästi mieleen oma kokemukseni hieman vastaavasta tilanteesta. Vuosia sitten olin ihan äärettömän rakastunut erääseen miekkoseen, joka väläytteli muuttoa eri paikkakunnalle, jonne minun pitäisi muuttaa myös ja siten myös siirtää opintoni läheisen kaupungin yliopistoon. En ollut hirveän innostunut tästä ideasta ja lopulta mies alkoi syyllistää mua empimisestäni. Long story short, lopulta mies paljastui ihan käsittämättömäksi valehtelijaksi ja tunne-elämältään vähintäänkin narsistimaiseksi. Hän ei myöskään koskaan muuttanut kyseiselle paikkakunnalle. Olen ihan varma, että tämä paikkakunnan ja opiskelujen vaihtoehdotusten takana oli vain saada minut hyppimään hänen pillinsä mukana ja niin sanotusti pulaan. Hän olisi lopulta vaan vetäytynyt suunnitelmastaan ja varmaan hykerrellyt saadessaan asiani sekaisin. Olen vieläkin helpottunut, että tajusin sentään siinä kohtaa vähän kyseenalaistaa eri asioita. Ap:n tapaus toki hieman eri, mutta tulipahan mieleen.
Jättäydy yhteiskunnan elätiksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olet ilmeisesti lukiossa? Voisitko soittaa maanantaina oman lukion opolle ja pyytää tapaamisaikaa lähipäiville? Eikös opoa voi käyttää vielä tämän toukokuun ajan. Voisit hyötyä siitä että pari kertaa kävisit eri vaihtoehtoja läpi ulkopuolisen ammattilaisen kanssa, sellaisen joka ymmärtää myös ensikertalaisuuskiintiöt ja siirtohaut ym ja toisaalta ymmärtää myös henkisiä paineita opintoihin liittyen.
Jos ainoa syy muuttaa sinne paikkaan oli poikkis eikä se paikkakunta kiinnosta yhtään ja koulukin on epäkiinnostava, niin muutossa ei ole mitään järkeä. Uudelle paikkakunnalle muutto voi olla ihmiselle ihan hyvä juttu, mutta silloin siinä paikkakunnassa pitää olla kyllä joku asia mikä sinne houkuttelee. Ei kukaan täyspäinen muuta paikkaan, jossa ei ole mitään mitä haluaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
En tietenkään muiden puolesta osaa sanoa, mutta luulisin olevan suhteellisen normaalia yhteisen tulevaisuuden suunnittelun jos on suhteessa jonkun kanssa. Samoin luulisin olevan myös normaalia, että suhteet päättyy. Turhaa tästäkään on mitään sukupuolikysymystä vääntää, vaikka mammojen seurassa pienellä miesvihalla plussaa pukkaakin.
Suunnittelu onkin normaalia, ei se että suunnitellaan jotain isoa ja sitten seuraavana päivänä jätetään kumppani tyhjän päälle.
Tyypillistä kyllä miehille että ensin mullistetaan kumppanin elämä ja vasta sitten tajutaan että "enpä minä haluakaan tätä, jätänpä sen". Normaali ihminen miettisi etukäteen.
Jostain syystä useampi mies on päättänyt että sopiva hetki jättää on silloin kun on meneillään jotain isoa ja tärkeää. Joko niin että on ensin suunniteltu nimenomaan yhdessä jotain kuten yhteenmuuttoa (huom. ei minun painostuksestani) ja sitten mies päättääkin juuri silloin ettei edes halua olla yhdessä, tai sitten että itselläni on ollut jotain suuria mullistuksia jolloin en todellakaan tarvitsisi vielä ylimääräistä kuormitusta sillä että mieskin sitten jättää. Ei heistä ainakaan ole tukemaan, mitään vastavuoroisuutta on turha odottaa. Eipä tarvitse suunnitella yhdenkään kanssa enää koskaan mitään, en enää luota miesten sanoihin.
Oi että tästä ketjusta tulee muuten elävästi mieleen oma kokemukseni hieman vastaavasta tilanteesta. Vuosia sitten olin ihan äärettömän rakastunut erääseen miekkoseen, joka väläytteli muuttoa eri paikkakunnalle, jonne minun pitäisi muuttaa myös ja siten myös siirtää opintoni läheisen kaupungin yliopistoon. En ollut hirveän innostunut tästä ideasta ja lopulta mies alkoi syyllistää mua empimisestäni. Long story short, lopulta mies paljastui ihan käsittämättömäksi valehtelijaksi ja tunne-elämältään vähintäänkin narsistimaiseksi. Hän ei myöskään koskaan muuttanut kyseiselle paikkakunnalle. Olen ihan varma, että tämä paikkakunnan ja opiskelujen vaihtoehdotusten takana oli vain saada minut hyppimään hänen pillinsä mukana ja niin sanotusti pulaan. Hän olisi lopulta vaan vetäytynyt suunnitelmastaan ja varmaan hykerrellyt saadessaan asiani sekaisin. Olen vieläkin helpottunut, että tajusin sentään siinä kohtaa vähän kyseenalaistaa eri asioita. Ap:n tapaus toki hieman eri, mutta tulipahan mieleen.
Tämä tuntuu olevan yllättävän monen miehen modus operandi. Mikä lieneekään syynä, narsistien suuri määrä vai joku muu, mutta ei todellakaan kannata hyppiä miesten pillin mukaan ainakaan kovin kevein perustein.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
4/5. Ihan hyvin menee mammoihin täydestä ja on pyritty uskottavasti kirjoittamaan. Minä kokeneena trollikirjoittajana silti haiston kollegan tekemän trollin.
Ei kukaan hae vain yhteen paikkaan kouluun varsinkaan toiselle puolelle Suomea, vaikka olisi kova luotto sisäänpääsyyn, varsinkin jos samalla suurin pelko on, että joutuisi pitämään välivuoden, jos ei pääsisikään sisään. Ap olisi tositilanteessa varmasti hakenut taustavarmistuksena myös sinne oman kotipaikkakunnan kouluun, koska olisi joka tapauksessa saanut lopulta kuitenkin valita koulunsa. Ap tuskin olisi myöskään muuttanut sen uuden poikkiksen tykö kauas kotoaan ihan vain välivuotta pitämään.
Eli ihan kiva, mutta vähän jäi piippuun. Vastaa vielä ap mukamas loukkaantuneena, että "Ei todellakaan ole trolli ja tämä tilanne ahdistaa aidosti". Sillä voi yrittää pelastaa tilannetta, jos muut epäilee trolliksi. ;)
A: Menet töihin ja hankit työkokemusta (vaikka työharjoittelun tai työkokeilun kautta) Huomaathan, että voit tehdä esim. amistutkinnon tuon vuoden aikana.
B: Käyt edistämässä opintojasi toisella paikkakunnalla ja vaihdat seuraavaksi vuodeksi kotipaikkakunnalle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
En lukenut ihan koko ketjua, mutta jos ap on ensikertalainen ja saa opiskelupaikan tästä kyseisestä amkista, voisi olla ihan hyvä ottaa paikka vastaan. Nykyäänhän korkeakouluhauissa on käytössä vahva ensikertalaisuusetu, joissain paikoissa jopa 80% tai ylikin on varattu ensikertalaisille. Se tarkoittaa, että uusintahaut ovatkin sitten jo paljon haastavampia ei-ensikertalaisille. Jos siirto kotipaikkakunnan amkiin on lisäksi mitenkään mahdollinen, niin kannattaa harkita tätä vaihtoehtoa ehdottomasti.
Nimenomaan ei kannata ottaa sitä paikkaa koska siinä sen ensikertalaisuuden juuri menettää. Jos ei ota mitään paikkaa vastaan, on vielä ensi vuonnakin ensikertalainen.
Vierailija kirjoitti:
Miten voi olla varma, että oman paikkakunnan amk olisi mitenkään tasokkaampi. Molemmissa rämmitään kursseja läpi ryhmätenteillä. Omalla paikkakunnalla ei saa edes omaa opiskeluasuntoa vaan joutuu jäämään äidin nurkkiin. Välivuoden aikana väsyy henkisesti ja tuskin tutustuu uusiin nuoriin. Nyt vaan seikkailemaan uudelle paikkakunnalle! Ehtii hankkia monta uutta poikaystävää ennen valmistumista.
Hyvä neuvo..alussa in paljon tutustumista ja bileitä. Joka ilta raahaa joku uusi tuttavuus yökylään. Niin unohtuu se ex-py
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Käske ainakin äitiäsi hakemaan apua. Ei ole normaalia olla vihainen tyttären ex-poikaystävälle.
Kyllä tässä tapauksessa varmastikin on aika normaalia.
Ei, vaan äitinä olisin vihainen tytölle joka heti täysikäistyttyään laski elämänsä poikaystävän varaan.
Etpä taida olla kovin häävi äiti muutekaan. Mietipä miksi olisit ollut tyttärellesi niin huono esimerkki, että tytär menisi, sinun logiikkaasi noudattaen, vipuun jonkin miehen vuoksi. Etkö olisikin antanut tyttärellesi huonon kiintymyksen mallin? Miksi sitten vihaisit lastasi, että hän käyttäytyy juuri siten kun sinä itse olet hänet kasvattanut.
Vierailija kirjoitti:
Olet ilmeisesti lukiossa? Voisitko soittaa maanantaina oman lukion opolle ja pyytää tapaamisaikaa lähipäiville? Eikös opoa voi käyttää vielä tämän toukokuun ajan. Voisit hyötyä siitä että pari kertaa kävisit eri vaihtoehtoja läpi ulkopuolisen ammattilaisen kanssa, sellaisen joka ymmärtää myös ensikertalaisuuskiintiöt ja siirtohaut ym ja toisaalta ymmärtää myös henkisiä paineita opintoihin liittyen.
Vieläkö välivuosi.net tarjoaa ohjausta?
Vierailija kirjoitti:
Olet ilmeisesti lukiossa? Voisitko soittaa maanantaina oman lukion opolle ja pyytää tapaamisaikaa lähipäiville? Eikös opoa voi käyttää vielä tämän toukokuun ajan. Voisit hyötyä siitä että pari kertaa kävisit eri vaihtoehtoja läpi ulkopuolisen ammattilaisen kanssa, sellaisen joka ymmärtää myös ensikertalaisuuskiintiöt ja siirtohaut ym ja toisaalta ymmärtää myös henkisiä paineita opintoihin liittyen.
Jos noin on, että lukiossa on aloittaja ja jos opo on hyvä (huonoja on suurin osa), niin tosiaan sinne opon luo
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En lukenut ihan koko ketjua, mutta jos ap on ensikertalainen ja saa opiskelupaikan tästä kyseisestä amkista, voisi olla ihan hyvä ottaa paikka vastaan. Nykyäänhän korkeakouluhauissa on käytössä vahva ensikertalaisuusetu, joissain paikoissa jopa 80% tai ylikin on varattu ensikertalaisille. Se tarkoittaa, että uusintahaut ovatkin sitten jo paljon haastavampia ei-ensikertalaisille. Jos siirto kotipaikkakunnan amkiin on lisäksi mitenkään mahdollinen, niin kannattaa harkita tätä vaihtoehtoa ehdottomasti.
Nimenomaan ei kannata ottaa sitä paikkaa koska siinä sen ensikertalaisuuden juuri menettää. Jos ei ota mitään paikkaa vastaan, on vielä ensi vuonnakin ensikertalainen.
Eikös silloin menetä työkkärin rahat?
Kirjoitin tuon kommentin, jota lainasit eli "ei maksa vaivaa....." Olen aikuinen ja minulle muutto ei ollut iso juttu. Muutin 16 - vuotiaana toiselle puolelle Suomea, enkä jämähtänyt sinne kotikaupunkiini. Joten sulla lienee psykoosit tulilla.