Kun oma lapsi ei kiinnosta?

Kyllä se syrjäytyvä lapsi maksaa yhteiskunnalle enemmän kuin aiheellinen lasu

Vierailija kirjoitti:

Jos lapsi ei käy koulussa, tee läksyjä tai puhu siellä kenellekään, niin koulussa pitäisi olla huomattu hänen tilanne ja puututtu, varsinkin jos puheessa ja ilmaisussa on viivästystä.Jos käy koulussa, tekee läksyt ja on kavereita ja pystyy puhumaan opettajille, niin lapsen kehitys ei varmaan ole vaarantunut niin paljon kuin AP luulee.

On ihan jos ei nyt normaalia niin tavallista 10-v:ltä että häntä ei kiinnosta mikään muu kuin pelaaminen, ja että jos vanhempien kaveri on kylässä niin murahtaa vaan jotain. Jotenkin hassua että ap on tässä kovasti lapsista tietävä mutta hänellä on kumminkin jostain syystä läheinen ystävä, jota ei kiinnosta lapset vaan baarit. Eli mitä yhteistä aplla ja ystävällä on mikä tekee heistä läheiset? Mikähän aloituksessa on nyt totta ja mikä suurenneltua/oletettua ja mitähän olennaista jätetään mainitsematta?

Lapsi oli jäänyt jo luokalleen ja saanut koulun puolesta erityisavustusta ja opetusta. Eivät vaan tiedä, että mikä on meininki kotona. Luulevat varmaan vaan että tyhmä lapsi ja huonot geenit, mutta eivät tajua ettei vanhemmat pyydä lasta edes siivoamaan tai harrastamaan mitään jne. Ei ole lapsen vika, ettei ole ikäisellään tasolla.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Njaa, meillä on 2 tuollaista nuorta. Aina ne tietokoneella tai puhelimella on. Mutta: niin olin minä ja isänsäkin heidän iässään, koodailtiin jo 7-vuotiaasta asti molemmat. Mikään muu ei kiinnostanut kuin pelaaminen ja koodaus. Ja oikein hyvin tämä elämä on mennyt, koodauksesta on tullut molemmille myös ammatti. Ei me siis ainakaan olla yhtään huolissamme omista nörttilapsistamme. 

Miksi siirrytte huonot elintavat lapsillenne? Jos teillä käynyt niin hyvö tsägä, että tienaatte hyvin ettekö ole syrjäytyneet ja olette fyysisesti hyvässä kunnossa, niin kaikille ei käy siinä ruletissa yhtä hyvin. Huolehtimaan lapsista u enemmän ja ohjaisin myös muihin harrastuksiin.

Mulla oli pitkään niin että lapsi ei vaan suostunut harrastamaan mitään. Koulusta järjestettiin kaikkia ilmaisia kerhoja mutta ei mennyt niihin, eikä suostunut aloittamaan mitään sen jälkeen kun koronan takia harrastusryhmä oli loppunut.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos lapsi ei käy koulussa, tee läksyjä tai puhu siellä kenellekään, niin koulussa pitäisi olla huomattu hänen tilanne ja puututtu, varsinkin jos puheessa ja ilmaisussa on viivästystä.Jos käy koulussa, tekee läksyt ja on kavereita ja pystyy puhumaan opettajille, niin lapsen kehitys ei varmaan ole vaarantunut niin paljon kuin AP luulee.

On ihan jos ei nyt normaalia niin tavallista 10-v:ltä että häntä ei kiinnosta mikään muu kuin pelaaminen, ja että jos vanhempien kaveri on kylässä niin murahtaa vaan jotain. Jotenkin hassua että ap on tässä kovasti lapsista tietävä mutta hänellä on kumminkin jostain syystä läheinen ystävä, jota ei kiinnosta lapset vaan baarit. Eli mitä yhteistä aplla ja ystävällä on mikä tekee heistä läheiset? Mikähän aloituksessa on nyt totta ja mikä suurenneltua/oletettua ja mitähän olennaista jätetään mainitsematta?

Lapsi oli jääny

 

Niin, mutta lapsi ei välttämättä oikeastikaan halua tai jaksa harrastaa mitään, varsinkin jos koulussa on vaikeaa. Luokalle tuskin jää pelkkien kotiolojen takia, vaan on oikeasti erityisopetuksen tarpeessa muutenkin. Et voi luotettavasti sanoa, ettei lapsi ole ikäisensä tasolla vanhempiensa takia. Nimittäin jos vanhemmat olisi ainoa vaikeus, niin koulussa (ja myös terkkarilla, lääkärissä jne.) olisi osattu se huomata.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos lapsi ei käy koulussa, tee läksyjä tai puhu siellä kenellekään, niin koulussa pitäisi olla huomattu hänen tilanne ja puututtu, varsinkin jos puheessa ja ilmaisussa on viivästystä.Jos käy koulussa, tekee läksyt ja on kavereita ja pystyy puhumaan opettajille, niin lapsen kehitys ei varmaan ole vaarantunut niin paljon kuin AP luulee.

On ihan jos ei nyt normaalia niin tavallista 10-v:ltä että häntä ei kiinnosta mikään muu kuin pelaaminen, ja että jos vanhempien kaveri on kylässä niin murahtaa vaan jotain. Jotenkin hassua että ap on tässä kovasti lapsista tietävä mutta hänellä on kumminkin jostain syystä läheinen ystävä, jota ei kiinnosta lapset vaan baarit. Eli mitä yhteistä aplla ja ystävällä on mikä tekee heistä läheiset? Mikähän aloituksessa on nyt totta ja mikä suurenneltua/oletettua ja mitähän olennaista jätetään maini

Ap kertonut jo aiemmin, että lapsi on jäänyt luokalle ja vanhempi on kertonut, ettei lapsensa ole ikäistensä kehitystasolla. Mutta vanhempi ei ole halunnut tehdä asian eteen mitään tai pystynyt. Pelaaminen kuulemma kehittää ja on ihan hyvä.

Tämä tarina on ihan täysi trolli.

Ap kertoo: tapasin tämän 10-vuotiaan lapsen vanhemman kun olin koulukavereiden kanssa baarissa useampi vuosi sitten. Huomattiin, että asutaan lähekkäin ja mentiin samalla taksilla kotiin. Ollaan sitten käyty lenkeillä ja välillä myös istuttu iltaa. No, ei ole sen kummempia sidoksia.

Onhan aika satutäti tämä ap! Repesin eniten tuossa kohdassa, miten hänellä on itsellään kyllä luottoa siihen miten oma vauva ja nämä 2- ja 4-vuotiaat taaperot osaavat käyttäytyä laivalla, mutta tämä kymmenvuotias peliaddikti taas on täysin arvaamaton! 

Vierailija kirjoitti:

Onhan aika satutäti tämä ap! Repesin eniten tuossa kohdassa, miten hänellä on itsellään kyllä luottoa siihen miten oma vauva ja nämä 2- ja 4-vuotiaat taaperot osaavat käyttäytyä laivalla, mutta tämä kymmenvuotias peliaddikti taas on täysin arvaamaton! 

Omat lapset varmaan tuntee paremmin, kuin jonkun satunnaisesti nähdyn lähes mykän kaverin lapsen?

Vierailija kirjoitti:

Tosi surullista. Tuolla menolla lapsesta kasvaa yksinäinen, elämästä syrjäytynyt aikuinen, joka ei osaa edes perussosiaalisuutta. Pelkkä kuluerä, toisin sanoen. 

Tekisin lasun. 

Vai että ihan kuluerä. Hyvät naiset ja herrat: meillä on täällä palstalla ihan oikea aivo-vammainen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onhan aika satutäti tämä ap! Repesin eniten tuossa kohdassa, miten hänellä on itsellään kyllä luottoa siihen miten oma vauva ja nämä 2- ja 4-vuotiaat taaperot osaavat käyttäytyä laivalla, mutta tämä kymmenvuotias peliaddikti taas on täysin arvaamaton! 

Omat lapset varmaan tuntee paremmin, kuin jonkun satunnaisesti nähdyn lähes mykän kaverin lapsen?

Jos kutsuu 4-vuotiastaan taaperoksi, niin tuskinpa kovin kovasti luottaa tämän käytökseen. 

Luin koko ketjun vaikka olen sinkku ja lapseton. Selkeästi tämä ap on Muumimammamainen hyväntahtoinen äitihahmo, joka haluaisi kaikille lapsille hyvän lapsuuden ja kasvatuksen. Mutta ei se mene nykypäivänä niin. Vanhempia ei voi valita ja valitettavasti jotkut lapset vaan pärjää ja menestyy paremmin kuin toiset, ja kyseessä usein jo lapsuudesta asti opitut tiedot ja taidot. Harmittaa tämän tietokoneella pelaavan lapsen puolesta vaan minkäs teet. Jos ei vanhempia kiinnosta niin sit ei kiinnosta. Ei voi kukaan pelastaa koko maailmaa. Tarvitaan Suomeen kans sossupummeja tai meillä veronmaksajilla ei ole enää mitään virkaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onhan aika satutäti tämä ap! Repesin eniten tuossa kohdassa, miten hänellä on itsellään kyllä luottoa siihen miten oma vauva ja nämä 2- ja 4-vuotiaat taaperot osaavat käyttäytyä laivalla, mutta tämä kymmenvuotias peliaddikti taas on täysin arvaamaton! 

Omat lapset varmaan tuntee paremmin, kuin jonkun satunnaisesti nähdyn lähes mykän kaverin lapsen?

Jos kutsuu 4-vuotiastaan taaperoksi, niin tuskinpa kovin kovasti luottaa tämän käytökseen. 

Ymmärsin että ap puhui vaan lapsistaan. Tai jos mainitsi taaperon niin alle kouluikäisiä taisi kuitenkin kaikki 3 lasta olla. Eli taapero tai vauva tai päiväkoti-ikäinen tai esikouluikäinen? Onko sillä mitään merkitystä jos tekstissään tiivistää lapsensa vaikka taaperoiksi? Taisi mennä sulla kaikki pointti ohi

Tiedän yhden melkein samanlaisen tilanteen. Tässä lapsi on erityislapsi, ja luulen että vanhemmalla myös samaa ongelmaa mutta diagnosoimatta. Siksi kasvatuskin on mitä on. Ei joku lasu varmaan haittaisi, tee nimettömänä.

Ja kyseessä ei mikään adhd vaan ihan älylliset haasteet

Vierailija kirjoitti:

Tiedän yhden melkein samanlaisen tilanteen. Tässä lapsi on erityislapsi, ja luulen että vanhemmalla myös samaa ongelmaa mutta diagnosoimatta. Siksi kasvatuskin on mitä on. Ei joku lasu varmaan haittaisi, tee nimettömänä.

Miksi pitäisi tehdä nimettömänä näitä lasuja joistakin?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onhan aika satutäti tämä ap! Repesin eniten tuossa kohdassa, miten hänellä on itsellään kyllä luottoa siihen miten oma vauva ja nämä 2- ja 4-vuotiaat taaperot osaavat käyttäytyä laivalla, mutta tämä kymmenvuotias peliaddikti taas on täysin arvaamaton! 

Omat lapset varmaan tuntee paremmin, kuin jonkun satunnaisesti nähdyn lähes mykän kaverin lapsen?

Jos kutsuu 4-vuotiastaan taaperoksi, niin tuskinpa kovin kovasti luottaa tämän käytökseen. 

Ymmärsin että ap puhui vaan lapsistaan. Tai jos mainitsi taaperon niin alle kouluikäisiä taisi kuitenkin kaikki 3 lasta olla. Eli taapero tai vauva tai päiväkoti-ikäinen tai esikouluikäinen? Onko sillä mitään merkitystä jos tekstissään tiivistää lapsensa vaikka taaperoiksi?

Kaksi taaperoa ja vauva, taaperot 4- ja 2-vuotiaat.Ei kukaan kutsu omaa 4-vuotiastaan taaperoksi. Sen ikäinen on ketterä leikki-ikäinen, jos on saanut riittävästi virikkeitä eikä ole erityisyyttä. 

Samoin tarina ap:n ja kaverin suhteesta horjuu. Välillä ovat ystäviä ja ap tekisi vaikka mitä auttaakseen lasta, välillä tapasivat sattumalta baarissa kolme vuotta sitten ja käyvät vain joskus lenkillä. Muita ystäviä ei kaverilla ole kuin tämä koko ystävyyden ajan vauva- tai raskauselämää elänyt ap. Ja sukkakin on ollut samassa paikassa jo 2 vuotta.

Tiedän itse mitä tapahtuu kun vanhemmat ei kommunikoi lapselleen. Musta tuli sosiaalisesti kömpelö ihminen jota ei kiinnosta toisten tunne-elämä tai ylipäätänsä asiat. Itse puheen tuottaminen mulle oli vaikeaa aika pitkään ja keskusteluiden ylläpitäminen. Vanhemmilleni mulla ei ollut asiaa muuton jälkeen, en koskaan puhunut heille mistään tärkeästä tai he minulle, joten miksi tilanne olisi muuttunut aikuisena?

Työstän koko ajan tätä ongelmaa. Menen jo läpi ihan normaalista ihmisestä mutta aina on se epävarmuus takaraivossa. Tuntuu pahalta, mutta toisaalta ihan pienetkin ihmissuhteet ja se että osaan olla uusien ihmisten kanssa ja tutustua heihin on jotain tosi palkitsevaa. Mun isoin unelma on tulla äidiksi ja tehdä kaikki täysin päinvastoin mitä vanhempani teki.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onhan aika satutäti tämä ap! Repesin eniten tuossa kohdassa, miten hänellä on itsellään kyllä luottoa siihen miten oma vauva ja nämä 2- ja 4-vuotiaat taaperot osaavat käyttäytyä laivalla, mutta tämä kymmenvuotias peliaddikti taas on täysin arvaamaton! 

Omat lapset varmaan tuntee paremmin, kuin jonkun satunnaisesti nähdyn lähes mykän kaverin lapsen?

Jos kutsuu 4-vuotiastaan taaperoksi, niin tuskinpa kovin kovasti luottaa tämän käytökseen. 

Ymmärsin että ap puhui vaan lapsistaan. Tai jos mainitsi taaperon niin alle kouluikäisiä taisi kuitenkin kaikki 3 lasta olla. Eli taapero tai vauva tai päiväkoti-ikäinen tai esikouluikäinen? Onko sillä mitään merkitystä jos te

Mitä outoa tässä on? Tunnen yhden, joka kutsuu lapsiaan rääpäleiksi vaikka fiksuja ja hyväkäytöksiä ovat. Kai lapsensa saa tekstiin tiivistää taaperoiksi tai vaikka pikkupalleroiksi jos haluaa. Eikä muutenkaan ole mitenkään epätavallista, että jollain huonolla kasvattajalla, joka syö itsekin einestä ja pelaa eikä siivoa on vain joku baarista tavattu lähellä asuva ystävä. Minulla ei ole ystäviä ollenkaan eikä ihme, koska en myös harrasta mitään ja viihdyn kotona. Ja en myöskään jaksa siivota eli on likaisia tavaroita siellä täällä ja vaatteita lattialla

Meillä lapsi myös pelaa kaikki lomansa ja koulun jälkeen niin joka päivä nukkumaanmenoon saakka. En jaksa keksiä mitään ohjelmaa ja onhan sillä nyt siellä pelimaailmassa jotain kavereita ja koulussa saa liikuntaa. Ei kaikki vanhemmat jaksa keksiä tekemistä lapselleen ja jutella jotain jonnin joutavaa. Eikä kotona pelaavalla lapsella ole nyt mitään tärkeitä kuulumisia kerrottavana. Koulusta tulee wilmaviestejä jos jotain pitää tietää.