Kun oma lapsi ei kiinnosta?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Aloitus iski syvälle koska olen ollut itse tuollaisten evvk-vanhempien lapsi. Roikuin kotona koneella, pleikkarin ääressä tai telkkaria katsomssa kaiket päivät. Söin eineksiä ja vanhemmat eivät välittäneet yhtään missä menin. Minulle ei opetettu mitään ns. normaalin elämän asioita vaan opin hygienian, raha-asiat ja muut sitten kantapään kautta.

Tuo on oikeasti ihan hirveää elämää lapselle vaikka silloin se vaikuttaa hauskalta.

Jatkan.

Kesälomamuistot on harmaata mössöä koska en tehnyt mitään, ja muistot lähinnä niitä hetkiä kun nolasin itseni tai tein jotain hölmöä. Tuntuu että moni aikuinen ympärillä aisti että jotain on pielessä mutta siihen ei puututtu. Kotiin en viitsinyt viedä mahdollisia kavereita koska siellä oli kaaos ja meillä oli pari käytösongelmaista, vaihtelevan sisäsiistiä koiraa. Nyt aikuisena en suostu enää ottamaan koir

Ap: tää on niin surullista. Olen pahoillani sun puolesta ja olisit kyllä ansainnut muiden lapsien tapaan onnellisen lapsuuden. Olen vain ymmärtänyt, että sitä lapsena puolustaisi sitä vanhempaa ihan kaikessa, ja vaikka valehtelisi viranomaisille, että kaikki on tosi hyvin jne. Vai oliko sulla näin, ja miten nyt aikuisena kokisit, että asiaan olisi ollut paras tapa puuttua tai tehdä toisin?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Aloitus iski syvälle koska olen ollut itse tuollaisten evvk-vanhempien lapsi. Roikuin kotona koneella, pleikkarin ääressä tai telkkaria katsomssa kaiket päivät. Söin eineksiä ja vanhemmat eivät välittäneet yhtään missä menin. Minulle ei opetettu mitään ns. normaalin elämän asioita vaan opin hygienian, raha-asiat ja muut sitten kantapään kautta.

Tuo on oikeasti ihan hirveää elämää lapselle vaikka silloin se vaikuttaa hauskalta.

Jatkan.

Kesälomamuistot on harmaata mössöä koska en tehnyt mitään, ja muistot lähinnä niitä hetkiä kun nolasin itseni tai tein jotain hölmöä. Tuntuu että moni aikuinen ympärillä aisti että jotain on pielessä mutta siihen ei puututtu. Kotiin en viitsinyt viedä mahdollisia kavereita koska siellä oli kaaos ja meillä oli pari käytösongelmaista, vaihtelevan sisäsiistiä koiraa. Nyt aikuisena en suostu enää ottamaan koir

Ei helvetti. Lapsista eikä koirista jakseta huolehtia tai kasvattaa/kouluttaa. Todella surullista ja niin kutsutut vanhemmat ois kuulunut vankilaan.

Miten sillä lapsella menee koulussa? Luulisi siellä huomaavan, jos jotain ongelmia on. Luultavasti osaa siis puhua, sitä ei vaan huvita puhua sinulle tai äidilleen. Ei minunkaan lapset kovin puheliaita ole vieraiden kanssa. 

Vierailija kirjoitti:

Miten sillä lapsella menee koulussa? Luulisi siellä huomaavan, jos jotain ongelmia on. Luultavasti osaa siis puhua, sitä ei vaan huvita puhua sinulle tai äidilleen. Ei minunkaan lapset kovin puheliaita ole vieraiden kanssa. 

Ap: kuulemani mukaan ongelmia on paljonkin koulussa. Häiriköintiä ja oppimisvaikeuksia ainakin. On tainnut jäädä kertaalleen luokalleen jos oikein muistan.

Vierailija kirjoitti:

Aloitus iski syvälle koska olen ollut itse tuollaisten evvk-vanhempien lapsi. Roikuin kotona koneella, pleikkarin ääressä tai telkkaria katsomssa kaiket päivät. Söin eineksiä ja vanhemmat eivät välittäneet yhtään missä menin. Minulle ei opetettu mitään ns. normaalin elämän asioita vaan opin hygienian, raha-asiat ja muut sitten kantapään kautta.

Tuo on oikeasti ihan hirveää elämää lapselle vaikka silloin se vaikuttaa hauskalta.

Minäkin olen, tosin lapsuus oli ysäriä, että ei oikein voinut datailla, mutta telkkaria töllötin kyllä senkin edestä. Pidän vanhempiani ihan hyvinä ihmisinä, mutta kasvatustyyli oli sitä, että "tee mitä lystäät, jääkaapissa on voileipiä". Olen vähän miettinyt, että sen takia olin nuorena aikuisena todella lapanen ihan käytännön asioissa. Olin valehtelematta yli 20, kun paistoin ekaa kertaa pihvin itse.

En tiedä, voiko Ap pienten lasten äitinä tehdä juuri enempää. Toki Lintsille voisi kysyä mukaan, voisi poika vaikka lähteäkin mielellään. Myös jollekin mökkireissulle voisi lähteä tai Tallinnan laivamatkalle, jos ei ole koskaan elämässään ennen sellaisiin päässytkään. Toki kun vaikuttaa aika sulkeutuneelta tapaukselta on vähän enemmän työtä poikaa perässävetää kuin jos olisi kyseessä sosiaalisempi tapaus. Mutta jos poika olisi sosiaalisempi, pyörisi muutenkin kavereiden kanssa jossakin pois ruutujen ääreltä eikä Ap: lla huolia olisikaan.

Sydän särkyy lapsen ja täällä omasta vaikeasta lapsuudesta kertoneen puolesta. Ei tuo ole elämään! Minusta tämä palsta on oikein hyvä paikka AP:lle pohtia asiaa anonyymina, tilanne on vaikea ja minusta AP vaikuttaa hyvältä ja empaattiselta ihmiseltä.

Luulen, AP, että et pääse tässä nyt helpolla, mutta taidat jo tietää, mikä on oikein. Ei joku Lintsi-reissu tätä ongelmaa ratkaise. Pohdin vielä, voisiko lapsen kouluun olla yhteydessä? Pyytää, etteivät paljasta sinun nimeäsi. Muutoin lasu on ainoa oikea tapa toimia, ja tekisit oikein, jos puhuisit siitä vielä ystävällesi. 

Vierailija kirjoitti:

En tiedä, voiko Ap pienten lasten äitinä tehdä juuri enempää. Toki Lintsille voisi kysyä mukaan, voisi poika vaikka lähteäkin mielellään. Myös jollekin mökkireissulle voisi lähteä tai Tallinnan laivamatkalle, jos ei ole koskaan elämässään ennen sellaisiin päässytkään. Toki kun vaikuttaa aika sulkeutuneelta tapaukselta on vähän enemmän työtä poikaa perässävetää kuin jos olisi kyseessä sosiaalisempi tapaus. Mutta jos poika olisi sosiaalisempi, pyörisi muutenkin kavereiden kanssa jossakin pois ruutujen ääreltä eikä Ap: lla huolia olisikaan.

Ap: Totta! Voisin järjestää jonkun Tallinnan päiväretken, kun omatkaan pikkuiset ei ole sellaisella vielä olleet, itse kävin joskus ennen korona-aikaa. Mutta rehellisesti en tiedä, miten ystäväni tähän suhtautuu ja haluaako lähteä koko konkkaronkan kanssa reissuun. Itsekseen tykkää kyllä käydä, ja tänä vuonna käynyt ainakin 2 kertaa jo Tallinnassa. En mielellään ottaisi myöskään käytännössä tuntematonta lasta oman pikkulapsikoplan päälle, kun en tiedä miten siellä Tallinnassa tai kaupoilla tai laivalla käyttäytyy eikä minulla ole kuin kaksi kättä ja silmää, että jos joku lapsista lähtee jonnekin juoksemaan niin en voi vahtia samaan aikaan vauvaa ja kaikkia lapsia. Omat lapseni osaavat käyttäytyä enkä sitä pelkää, mutta miten vieras lapsi tottelee minua ulkomailla? Sitä en osaa sanoa. Näinä vuosina ei ole ainakaan katsekontaktiakaan ottanut, vaikka olen yrittänyt jutella ja vaihtaa kuulumisia hänen kodissaan.

Vierailija kirjoitti:

Sydän särkyy lapsen ja täällä omasta vaikeasta lapsuudesta kertoneen puolesta. Ei tuo ole elämään! Minusta tämä palsta on oikein hyvä paikka AP:lle pohtia asiaa anonyymina, tilanne on vaikea ja minusta AP vaikuttaa hyvältä ja empaattiselta ihmiseltä.

Luulen, AP, että et pääse tässä nyt helpolla, mutta taidat jo tietää, mikä on oikein. Ei joku Lintsi-reissu tätä ongelmaa ratkaise. Pohdin vielä, voisiko lapsen kouluun olla yhteydessä? Pyytää, etteivät paljasta sinun nimeäsi. Muutoin lasu on ainoa oikea tapa toimia, ja tekisit oikein, jos puhuisit siitä vielä ystävällesi. 

Ap: Kiitos kauniista sanoista <3 Tilanne on kyllä hieman hankala. Koulussa tietävät mitä tietävät ja lapselle on jotain erityisoppimisapua ainakin hommattu. En kuitenkaan mielelläsi lavertelisi toisten kotioloista opettajille, vaikka vanhemmat toki voisi kannustaa lastaan myös muuhun kuin vaan pelaamaan. Saattaa kyse olla, ettei oppimisvaikeudet johdukaan tavallisesta pienemmästä älynmäärästä, vaan nimenomaan niistä kotioloista. Se varmasti auttaisi myös koulunkäyntiin jos elämää laajentaisi myös tietokoneen ulkopuolelle. Vaikka pelaamaan jalkapalloa pihalle. Mutta sekin on liian vaikeaa. Harmillinen tilanne kaikinpuolin kun ei saa vanhempia uskomaan, että kannattaa käyttää sitä omaakin aikaa lapsen hyvinvointiin. Kuulemma ihan hyvin tuon ikäinen jo pärjää yksikseen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Aloitus iski syvälle koska olen ollut itse tuollaisten evvk-vanhempien lapsi. Roikuin kotona koneella, pleikkarin ääressä tai telkkaria katsomssa kaiket päivät. Söin eineksiä ja vanhemmat eivät välittäneet yhtään missä menin. Minulle ei opetettu mitään ns. normaalin elämän asioita vaan opin hygienian, raha-asiat ja muut sitten kantapään kautta.

Tuo on oikeasti ihan hirveää elämää lapselle vaikka silloin se vaikuttaa hauskalta.

Minäkin olen, tosin lapsuus oli ysäriä, että ei oikein voinut datailla, mutta telkkaria töllötin kyllä senkin edestä. Pidän vanhempiani ihan hyvinä ihmisinä, mutta kasvatustyyli oli sitä, että "tee mitä lystäät, jääkaapissa on voileipiä". Olen vähän miettinyt, että sen takia olin nuorena aikuisena todella lapanen ihan käytännön asioissa. Olin valehtelematta yli 20, kun paistoin ekaa kertaa pihvin itse.

No ei pihvin paisto! Mut mä en ollut omilleen muuttaessa kertaakaan laittanut tiskikonetta tai pyykinkonetta päälle :D Tai tehnyt puuroa tai laittanut kahvia tulemaan:D Mun kaverin lapsi 5-vuotias tosin ostaa noi nykyisin :D ite opin joskus 26-vuotiaana :D Juu, kyl kasvatuksella on väliä :D

Minä en pystyisi olemaan ystävä ihmisen kanssa joka tuolla lailla laiminlyö lastaan. Sanoisin tämän hänelle, ja tekisin lasun lapsesta. Jos olet noilla kaikilla asioilla yrittänyt tilannetta muuttaa, ehkä vihdoin aikuisen silmät aukeaisivat kun ystävyys loppuisi hänen laiminlyöntiensä takia. Ja jos eivät aukeaisi, olisi ainakin lastensuojeluun ilmoitettu. En voisi arvostaa ystävänä ketään, joka ei lastaan asianmukaisesti kohtele ja huolehdi. 

Vierailija kirjoitti:

Minä en pystyisi olemaan ystävä ihmisen kanssa joka tuolla lailla laiminlyö lastaan. Sanoisin tämän hänelle, ja tekisin lasun lapsesta. Jos olet noilla kaikilla asioilla yrittänyt tilannetta muuttaa, ehkä vihdoin aikuisen silmät aukeaisivat kun ystävyys loppuisi hänen laiminlyöntiensä takia. Ja jos eivät aukeaisi, olisi ainakin lastensuojeluun ilmoitettu. En voisi arvostaa ystävänä ketään, joka ei lastaan asianmukaisesti kohtele ja huolehdi. 

Ap: Kiitos viestistä. Tätä olen itsekin jäänyt miettimään ja se nakertaa ystävyyssuhdetta. Olo tuntuu voimattomalta eikä ystävää yksinkertaisesti kiinnosta enkä keksi enää apukeinoja ja omatkin voimat alkaa hyytyä pikkuhiljaa. Mutta en myös keksi selkeää syytä lasulle. Se, että pelaavat, eivätkä harrasta ruoanlaittoa ei varsinaisesti ole syy. Tai se, ettei 10-vuotias osaa uida tai hänellä ei ole pyörää Vanhemmat kuitenkin ihan hyvätuloisia ja töissä, mutta käyttävät rahat omiin juttuihinsa. Tää on hirveän hankala aihe itselle, samalla kun katsoo että omat lapset nauraa ja leikkii, niin ystävän lasta en ole ikinä nähnyt edes hymyilevän.

Vierailija kirjoitti:

Pelaaminen ja eineksien syönti eivät kyllä ole mikään lasun paikka. Muutenhan kaikista nörteistä pitäisi tehdä lasu. Suomalaiset ovat uusavutonta kansaa ja aina huudetaan valtiota apuun.

 

Mitä jos lapsi voittaa tietokonepeleissä rahaa tai saa siitä uran? Huolestuttaako sekin ap:ta?

Joo kuule nettipokeri addiktio tästä puuttuukin!

Vierailija kirjoitti:

Minä en pystyisi olemaan ystävä ihmisen kanssa joka tuolla lailla laiminlyö lastaan. Sanoisin tämän hänelle, ja tekisin lasun lapsesta. Jos olet noilla kaikilla asioilla yrittänyt tilannetta muuttaa, ehkä vihdoin aikuisen silmät aukeaisivat kun ystävyys loppuisi hänen laiminlyöntiensä takia. Ja jos eivät aukeaisi, olisi ainakin lastensuojeluun ilmoitettu. En voisi arvostaa ystävänä ketään, joka ei lastaan asianmukaisesti kohtele ja huolehdi. 

Ap lisää: ystäväni ei myöskään vaikuta haluavan olla ystäväni, kun olen koittanut jeesata ja vaivihkaa neuvoa ja jopa suoraankin sanonut. Olen kuulemma paska ystävä ja täysin turha. Ja heillä on kaikki ihan hyvin, että turha mitään neuvoa. Ymmärrän kyllä, että loukkaa kun näin henkilökohtaisen asian ottaa esille, mutta loppuu itselläkin nyt voimat toisia auttaa. Itselläni kolme lasta ja heidän ruoat ja harrastukset ja oma työ ja meidän koti ja siivoukset jne. Huoh

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä en pystyisi olemaan ystävä ihmisen kanssa joka tuolla lailla laiminlyö lastaan. Sanoisin tämän hänelle, ja tekisin lasun lapsesta. Jos olet noilla kaikilla asioilla yrittänyt tilannetta muuttaa, ehkä vihdoin aikuisen silmät aukeaisivat kun ystävyys loppuisi hänen laiminlyöntiensä takia. Ja jos eivät aukeaisi, olisi ainakin lastensuojeluun ilmoitettu. En voisi arvostaa ystävänä ketään, joka ei lastaan asianmukaisesti kohtele ja huolehdi. 

Ap: Kiitos viestistä. Tätä olen itsekin jäänyt miettimään ja se nakertaa ystävyyssuhdetta. Olo tuntuu voimattomalta eikä ystävää yksinkertaisesti kiinnosta enkä keksi enää apukeinoja ja omatkin voimat alkaa hyytyä pikkuhiljaa. Mutta en myös keksi selkeää syytä lasulle. Se, että pelaavat, eivätkä harrasta ruoanlaittoa ei varsinaisesti ole syy. Tai se, ettei 10-vuotias osaa uida tai hänellä ei ole pyörää Vanhemmat kuit

THL ohjeistaa:

"Tee lastensuojeluilmoitus, kun epäilet, että lapsen lastensuojelun tarve pitäisi selvittää.

Ilmoituksen taustalla voi olla hyvin erilaisia seikkoja. Niitä voivat olla esimerkiksi

- lapsen tarpeiden laiminlyönti

- lapsen heitteillejättö

- pahoinpitely tai seksuaalinen hyväksikäyttö, tai niiden uhka (Ilmoitusvelvollisuus lapseen kohdistuvasta väkivallasta)

- puutteet hoidossa tai huolenpidossa

- lapsen huoltajan päihde- tai mielenterveysongelmat, jaksamattomuus, oman hoidon laiminlyöminen

- arjen tukiverkon puute, jos se vaarantaa lapsen hyvinvoinnin

- lapsen oma päihteidenkäyttö, mielenterveysongelmat, rikoksilla oireilu tai itsetuhoisuus

- vanhemman ja lapsen väliset vakavat vuorovaikutusongelmat

- jatkuva koulunkäynnin laiminlyönti

jos yksilöllisen oppilashuollon tarve johtuu vain oppimisvaikeuksista tai esimerkiksi terveydentilaa heikentävistä tekijöistä kouluympäristössä, ei asioita ole yleensä perusteltua "delegoida" lastensuojelulle (Eduskunnan apulaisoikeusasiamies EOAK/6885/2019, oikeusasiamies.fiLinkki toiselle sivustolleAvautuu uudessa välilehdessä)

perusteet lastensuojeluilmoituksen tekemiselle täyttyvät, jos koulu ei pysty omalla tuellaan ja oppilashuollon palveluiden avulla turvaamaan lapsen koulunkäyntiä ja vanhemmat suhtautuvat asiaan välinpitämättömästi (Räty 2023, s. 254)

- lapsen suhteeton vastuu perheen arjesta esimerkiksi vanhemman sairauden vuoksi

- heikko taloudellinen tilanne, joka vaarantaa lapsen huolenpidon tai kehityksen"

https://thl.fi/julkaisut/kasikirjat/lastensuojelun-kasikirja/tyoprosess…

Minusta useampi noista täyttyy (lihavoidut). Eikä edes tarvi olla varmuutta, vaan epäily riittää. Lastensuojelu sitten tutkii, tarviiko jotain tehdä.

Voi myös olla, ettet edes tiedä pahimmista puolista, jos ystävä skarppaa silloin kun olet paikalla.

Adoptoi se mukula ja kasvata siitä mies. 

Vierailija kirjoitti:

Jos ap on oikeasti lapsesta huolestunut niin hän voisi auttaa lasta siivoamaan, harrastaa lapsen kanssa jne. Ei niitä kukaan muu tee, eikä mikään  lasun teko tuo lapselle kuin harmia. Jos lapsi otetaan huostaan, hänelle voi käydä kuten Koskelan surmassa kuolleelle lapselle. Jos kotona häntä ei pahoinpidellä, hän on paremmassa turvassa kotona kuin tulevana narkkarina lastenkodissa. Lastenkodeissa on väkivaltaa ja päihteitä. Se on pahin paikka lapselle.

 

Sanothan ap lapselle ja vanhemmalleen, että autat heitä siivoamisessa ja ruoan laitossa? Vai oletko "ystävä", joka ei auta, mutta viisastelee? Puukotatko vielä selän takana selkään, mutta edessäpäin et sano mitään vanhemman juomisesta, ruoanlaitosta tai siivoamisesta?

Lapselta voisi kysellä, että mitä hänelle kuuluu ja miten kotona ja kavereiden kanssa menee. Olisiko jotain kivaa yhteistä tekemistä, jota voisi keksiä lapselle, äidille ja ystävälle? Vaikka huvipuistossa tai jossain muussa kivassa paikassa käyminen? Luonnossa liikkuminen? Onko lapsi kokeillut mitään liikuntaharrastusta?

Vierailija kirjoitti:

Adoptoi se mukula ja kasvata siitä mies. 

Ap: en näe tähän mitään syytä, kun lapsella on kuitenkin kaksi töissä käyvää aikuista. Mulla on jo valmiiksi kolme lasta, eli aika menee ihan omien lastenkin kasvatuksessa. En voi adoptoida ketään sisäänpäin kääntynyttä 10-vuotiasta vaikuttamaan kenties negatiivisesti omien lapsieni kasvuun. Nyt pitäisi auttaa tätä ystävääni ja heidän perheen tilannetta, eikä vain poistaa heiltä taakkaa ja siirtää lastenkasvatusta jollekin toiselle. Lapsella oikeus kuitenkin omaan äitiin ja isään, ellei taustalla ole vakavia syytöksiä. Nyt haluan vain keksiä, että mistä saisin lisäapua perheelle. Adoptointi ei ole ratkaisu ongelmaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos ap on oikeasti lapsesta huolestunut niin hän voisi auttaa lasta siivoamaan, harrastaa lapsen kanssa jne. Ei niitä kukaan muu tee, eikä mikään  lasun teko tuo lapselle kuin harmia. Jos lapsi otetaan huostaan, hänelle voi käydä kuten Koskelan surmassa kuolleelle lapselle. Jos kotona häntä ei pahoinpidellä, hän on paremmassa turvassa kotona kuin tulevana narkkarina lastenkodissa. Lastenkodeissa on väkivaltaa ja päihteitä. Se on pahin paikka lapselle.

 

Sanothan ap lapselle ja vanhemmalleen, että autat heitä siivoamisessa ja ruoan laitossa? Vai oletko "ystävä", joka ei auta, mutta viisastelee? Puukotatko vielä selän takana selkään, mutta edessäpäin et sano mitään vanhemman juomisesta, ruoanlaitosta tai siivoamisesta?

Lapselta voisi kysellä, että mitä hänelle kuuluu ja miten kotona ja kavereiden kanssa menee. Olisiko jotain kivaa yhteistä tekemist

Ap: lapselta olen kysellyt kun kylässä olen käynyt. Vastaukset eivät ole edes lauseita, kun puheen tuotto on selkeästi hankalaa. Olen ehdottanut vanhemmalle, että viettäisi aikaa lapsensa kanssa, mutta vastaus on ollut aina sama, että hän on jo niin iso että pärjää kyllä yksinään. Lapselta kysyin taannoin, että oletko käynyt uimassa? Että voitaisiin kaikki yhdessä käydä? Sanoi ettei ole uinut eikä osaa. Vanhemmalta kun kysyin asiaa niin vastaus on aina, että kyllä ne koulussa sit opettaa. Mutta kävi ilmi, ettei lapsella ole edes sopivaa uima-asua. Vanhemman mukaan metsäretkelle ei kuulemma jaksa mennä ja pelaaminen on kivempaa. Huvipuistoa en ole edes ehdottanut, kun mihinkään muuallekaan en ole heitä saanut mukaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onko vanhempi ns. normaali? 

Ap: Vanhemmat ovat normaaleja. Toki kyseessä erolapsi. En mielelläni puuttuisi toisen perheen asioihin, ja siksi lasun tekeminen aristaa. Jos lapsen pelaaminen on vanhempien mielestä ok, niin ehkä he tietävät sit, että mikä lapselle on parasta?

Eivät tunnu tietävän, tai ainakaan välittävän. Kasvattavat lapsestaan peliriippuvaista. Lapsen aivot muovautuvat vielä niin voimakkaasti, että riippuvuus muodostuu vahvaksi, eikä hän enää aikuisena pääse siitä. Sosiaaliset taidot jäävät kehittymättä, jos ei ole vuorovaikutusta kavereitten kanssa. Toisin sanoen tuolla tavalla kasvanut lapsi ei koskaan kykene normaaliin työelämään tai saa omaa perhettä. Ilman muuta teet oikein, jos teet lasun.