Kun oma lapsi ei kiinnosta?

Kyllä tuossa on jo aihetta lastensuojelun puuttumiseen. Sääliksi käy noita lapsia.

Vierailija kirjoitti:

Lasu ei muuten auta yhtään mitään tuossa tilanteessa, jos ei satu juuri äiti olemaan baarissa. Paljon vakavampiinkaan tapauksiin ei puututa mitenkään, niin että jos pelkkä koneella nyhjääminen riittäisi siihen, että sossut tekisi jotain, niin tässä maassa olisi joka neljäs poika otettu huostaan.

Tuskin huostaanottoa tuossa harkittaisiin, enemmänkin ajattelisin etfä lasu herättelisi vähän vanhempia. Ja ehkä lapsi saisi sieltä vaikka jonkun tukiperheen tai tukihenkilön? 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Anna lapsen vanhemmalle jotain kättä pidempää. Lainaa hänelle kirja siitä, kuinka älypuhelimet ja pelaaminen tuhoavat lapsuuden. Sano, että kirja herätti sinussa paljon ajatuksia ja haluaisit keskustella niistä ystäväsi kanssa. Ilmeisesti ystäväsi on vain tietämätön.

Olen lähetellyt hänelle linkkejä erilaisiin lasten harrastusmahdollisuuksiin, terveelliseen ruokavalioon, oppimiseen, pelaamisen suositusmääriin jne. Ehkä liikaakin olen koittanut jo ravistella, mutta ei häntä kiinnosta. Ei vastaa niihin viesteihin eikä halua puhua asiasta. Tai suuttuu, että miksi lähetät minulle tämmöisiä. En usko että kirjasta on mitään apua.

Tiedätkö einekset voi olla terveellisempiä kuin kotiruoka, ihan vain siksi että osa käyttää liikaa suolaa. Eineksiä on monenlaisia on pihvejä, pullia, laatikoita, keittoja ja puuroja, itse laiskana ostan välillä eineksiä ja salaattia lisäksi niin on varmasti terveellinen, salaattejakin saa valmiina. Joten ruoka ei ole ongelma. Toki pojan kaverit voi olla siellä pelissä, mutta kyllä sitä vähän pitäisi rajoittaa. 

Vierailija kirjoitti:

Njaa, meillä on 2 tuollaista nuorta. Aina ne tietokoneella tai puhelimella on. Mutta: niin olin minä ja isänsäkin heidän iässään, koodailtiin jo 7-vuotiaasta asti molemmat. Mikään muu ei kiinnostanut kuin pelaaminen ja koodaus. Ja oikein hyvin tämä elämä on mennyt, koodauksesta on tullut molemmille myös ammatti. Ei me siis ainakaan olla yhtään huolissamme omista nörttilapsistamme. 

Miksi siirrytte huonot elintavat lapsillenne? Jos teillä käynyt niin hyvö tsägä, että tienaatte hyvin ettekö ole syrjäytyneet ja olette fyysisesti hyvässä kunnossa, niin kaikille ei käy siinä ruletissa yhtä hyvin. Huolehtimaan lapsista u enemmän ja ohjaisin myös muihin harrastuksiin.

Vierailija kirjoitti:

Anna lapsen vanhemmalle jotain kättä pidempää. Lainaa hänelle kirja siitä, kuinka älypuhelimet ja pelaaminen tuhoavat lapsuuden. Sano, että kirja herätti sinussa paljon ajatuksia ja haluaisit keskustella niistä ystäväsi kanssa. Ilmeisesti ystäväsi on vain tietämätön.

No ei ole, vaan ei yksinkertaisesti välitä. Ei kukaan aikuinen kuvittele että hyvä lapsuus on tuollainen.

Tän takia olisi tärkeää, että vain ne hommaa lapsia, jotka oikeasti pitää lapsista ja kokevat huolehtimisen tarvetta. Statussymboliksi lasta ei pidä hankkia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Anna lapsen vanhemmalle jotain kättä pidempää. Lainaa hänelle kirja siitä, kuinka älypuhelimet ja pelaaminen tuhoavat lapsuuden. Sano, että kirja herätti sinussa paljon ajatuksia ja haluaisit keskustella niistä ystäväsi kanssa. Ilmeisesti ystäväsi on vain tietämätön.

Olen lähetellyt hänelle linkkejä erilaisiin lasten harrastusmahdollisuuksiin, terveelliseen ruokavalioon, oppimiseen, pelaamisen suositusmääriin jne. Ehkä liikaakin olen koittanut jo ravistella, mutta ei häntä kiinnosta. Ei vastaa niihin viesteihin eikä halua puhua asiasta. Tai suuttuu, että miksi lähetät minulle tämmöisiä. En usko että kirjasta on mitään apua.

Tiedätkö einekset voi olla terveellisempiä kuin kotiruoka, ihan vain siksi että osa käyttää liikaa suolaa. Eineksiä on monenlaisia on pihvejä, pullia, laatikoita, keit

Ap tarkentaa: perheessä ei syödä mitään kasviksia tai vihanneksia. Hedelmiä olen sinne itse vienyt, jos lapsi vaikka tarttuisi edes niihin. Ruokana paahtoleipää ja pitsoja. Mm. puuro on inhokki kasvisten lisäksi. Ruokajuomana aina mehu tai kokis. Ja kyllä, olen nähnyt heidän jääkaappinsa sisällön aika monta kertaa ja sinne itsetehtyä ruokaa kiikuttanut jopa tekosyillä, että tein vahingossa meille moninkertaisesti liikaa.

Vierailija kirjoitti:

Njaa, meillä on 2 tuollaista nuorta. Aina ne tietokoneella tai puhelimella on. Mutta: niin olin minä ja isänsäkin heidän iässään, koodailtiin jo 7-vuotiaasta asti molemmat. Mikään muu ei kiinnostanut kuin pelaaminen ja koodaus. Ja oikein hyvin tämä elämä on mennyt, koodauksesta on tullut molemmille myös ammatti. Ei me siis ainakaan olla yhtään huolissamme omista nörttilapsistamme. 

Koodauskin taitaa pikkuhiljaa olla katoava ammattiala. Joten itse kyllä pyrin siihen, että lapseni oppisivat myös sosiaalista kanssakäymistä elävässä elämässä, sekä monenlaisia harrastuksien kautta saatavia ryhmätyötaitoja.

-ohis.

Aloitus iski syvälle koska olen ollut itse tuollaisten evvk-vanhempien lapsi. Roikuin kotona koneella, pleikkarin ääressä tai telkkaria katsomssa kaiket päivät. Söin eineksiä ja vanhemmat eivät välittäneet yhtään missä menin. Minulle ei opetettu mitään ns. normaalin elämän asioita vaan opin hygienian, raha-asiat ja muut sitten kantapään kautta.

Tuo on oikeasti ihan hirveää elämää lapselle vaikka silloin se vaikuttaa hauskalta.

Järkyttävää on musta se, että jotkut täällä ilmeisesti tosissaan ajattelee, että tollanen meininki on ihan okei. Mitä aktuaalista sitä itseään, ihmiset? Ei koneet ja pelaaminen ole mitään kasvatusta, eihän 10-vuotiasta voi jättää kasvamaan itsekseen kunhan antaa ruokaa! Haloo! Eihän se lapsi siihen mitään virka kun ei raukka muusta tiedä mutta aikuisen tehtävä on patistaa, rohkaista, ehdottaa, lähteä yhdessä sinne ja tänne kokemaan lajeja, metsään, pyöräilemään, tuputtaa kavereiden liveseuraan, olla edes itse vaikka leffaseurana ja kokata yhdessä jotain kivaa mutta ei vain antaa olla. Sehän on järkyttävää hylkäämistä! Miten jotkut ihmiset voi olla näin sekaisin digiajasta, että ne tosissaan kuvittelee että elämässä ei muuta tarvitse tehdä kuin datailla, syödä ja pask*a? 

Mulle tulee valitettavasti tästä mieleen eräs entinen tuttu, jolla on aivan samankuuloinen tilanne, pari vuotta vanhempi poika vaan. Tavallaan toivon että tää juttu olisi muokattu versio heistä. Ja kyllä, ollessani jollain lailla tekemisissä, vaikutin asiaan tuomalla näitä normaaleja elämän asioita mukaan kuvioon. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos lasta kiinnostaisi niin hän ottaisi kontaktia. 

Se taitaa olla se ongelma? Tervettä lasta kiinnostaa ottaa kontaktia. Autismi?

Luulisi koulussa opettajan kiinnittävän huomiota jos lapsi on 10 v. ollut ei-toivottu. Jospa tuo lapsi itse osaisi ottaa yhteyttä ja pyytää huostaanottoa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos lasta kiinnostaisi niin hän ottaisi kontaktia. 

Se taitaa olla se ongelma? Tervettä lasta kiinnostaa ottaa kontaktia. Autismi?

Luulisi koulussa opettajan kiinnittävän huomiota jos lapsi on 10 v. ollut ei-toivottu. Jospa tuo lapsi itse osaisi ottaa yhteyttä ja pyytää huostaanottoa.

Lapsi, joka on kasvanut tuollaisessa ympäristössä, pitää sitä normaalina. Joka puolella toitotetaan että huonoa vanhemmuutta on se kun vanhemmat hakkaa, juo, haukkuu tai tekee muuta selvästi väkivaltaista. Lapsi miettii että no ei meillä tuollaista oo = kaikki ok. Mutta miten lapsi tunnistaa välittämättömyyden epänormaaliksi, jos siihen on kasvanut?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tuo olisi oman 11-vuotiaani unelmaelämää! Hän kaikkein mieluiten vain pelaisi huoneessaan verhot kiinni kavereiden kanssa online. Mieluiten minijääkaappi vieressä, jossa kokista. Välillä voi hakea keittiöstä nuudelit, mutta syödä ne siinä pelikoneella. Karkkia myös. Tyhmiä läksyjä ei tarvitsisi tehdä, ei siivota huonetta eikä mennä nukkumaan. 

Hän ei saa elää näin, mutta haluaisi. Just saying.

Ap: Tämä ystäväni lapsi taitaa elää sit unelmaelämää:) Lapsen huone ollut aivan yhtä kaaos jo 2 vuotta, eli sitä ei ole taidettu kertaakaan siivota tässä ajassa, kun tunnistin viimeksi kylässä käydessäni vielä saman pölyisen sukan sängyn vieressä kuin 2 vuotta sitten :D Eli lapselta ei vaadita edes kotitöitä, ruokailun jälkeen jättää astiansa vaan pöydälle ja menee takaisin pelaamaan. Pieniä asioit

Ap: Oi voi, kun näkisit sen asunnon. Tuo kaksi vuotta paikallaan ollut pölyinen sukka on sieltä pienimmistä pahoista :) Keittiön olen useaan kertaan ohimennen siivonnut kun olen kylässä ollut. Mutta en voi mennä lapsen huoneeseen sitä sentään siivoamaan kun toinen istuu siinä tietokoneensa edessä pelaamassa. Enkä koe, että mun tehtävä olisi toimia ystävälle tai hänen lapselleen siivoojana. Saan ihan tarpeeksi siivota kyllä kotonakin :)

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onko vanhempi ns. normaali? 

Ap: Vanhemmat ovat normaaleja. Toki kyseessä erolapsi. En mielelläni puuttuisi toisen perheen asioihin, ja siksi lasun tekeminen aristaa. Jos lapsen pelaaminen on vanhempien mielestä ok, niin ehkä he tietävät sit, että mikä lapselle on parasta?

Ootko vähän tyhymä? Tee lasu vaikka nimettömänä, kunhan teet.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Njaa, meillä on 2 tuollaista nuorta. Aina ne tietokoneella tai puhelimella on. Mutta: niin olin minä ja isänsäkin heidän iässään, koodailtiin jo 7-vuotiaasta asti molemmat. Mikään muu ei kiinnostanut kuin pelaaminen ja koodaus. Ja oikein hyvin tämä elämä on mennyt, koodauksesta on tullut molemmille myös ammatti. Ei me siis ainakaan olla yhtään huolissamme omista nörttilapsistamme. 

Koodauskin taitaa pikkuhiljaa olla katoava ammattiala. Joten itse kyllä pyrin siihen, että lapseni oppisivat myös sosiaalista kanssakäymistä elävässä elämässä, sekä monenlaisia harrastuksien kautta saatavia ryhmätyötaitoja.

-ohis.

Jep! Koodauksen aika meni jo. Nykyisin hommat hoitaa tekoäly. Kannattaa panostaa lapsuudessa erityisesti sosiaalisiin kanssakäymistaitoihin ja mahdollisimman laajaan osaamiseen. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Pidä huoli vaan omista asioistasi, KYYLÄ!

AP: Maailmaan mahtuu kyllä paljon välittämistä, vaikka sinä et jaksaisi edes olkapäätä kohauttaa

Luoja näitä maailmanparantajia. Lapsi ei halua muutosta, vanhemmat eivät halua muutosta. Mitä luulet lasun auttavan? Lastensuojelu pakottaa vanhempien viettävän enemmän aikaa lapsensa kanssa?

Kappas, kyseisen lapsen äitee tuli paikalle  :D

Vierailija kirjoitti:

Aloitus iski syvälle koska olen ollut itse tuollaisten evvk-vanhempien lapsi. Roikuin kotona koneella, pleikkarin ääressä tai telkkaria katsomssa kaiket päivät. Söin eineksiä ja vanhemmat eivät välittäneet yhtään missä menin. Minulle ei opetettu mitään ns. normaalin elämän asioita vaan opin hygienian, raha-asiat ja muut sitten kantapään kautta.

Tuo on oikeasti ihan hirveää elämää lapselle vaikka silloin se vaikuttaa hauskalta.

Jatkan.

Kesälomamuistot on harmaata mössöä koska en tehnyt mitään, ja muistot lähinnä niitä hetkiä kun nolasin itseni tai tein jotain hölmöä. Tuntuu että moni aikuinen ympärillä aisti että jotain on pielessä mutta siihen ei puututtu. Kotiin en viitsinyt viedä mahdollisia kavereita koska siellä oli kaaos ja meillä oli pari käytösongelmaista, vaihtelevan sisäsiistiä koiraa. Nyt aikuisena en suostu enää ottamaan koiria noiden takia.

Minulla on vielä aikuisenakin tunne siitä, että on muut normi ihmiset... Ja sitten minä. En "saa" mennä lääkäriin jos jotain on vialla en "saa" mennä kampaajalle koska se on niille hienoille ihmisille, en "saa" mennä johonkin ravintolaan koska se on muille, ei minulle. Kivaa näin melkein 30v:nä opetella asioita jotka muut on oppineet kotona vanhemmiltaan. -69

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onko vanhempi ns. normaali? 

Ap: Vanhemmat ovat normaaleja. Toki kyseessä erolapsi. En mielelläni puuttuisi toisen perheen asioihin, ja siksi lasun tekeminen aristaa. Jos lapsen pelaaminen on vanhempien mielestä ok, niin ehkä he tietävät sit, että mikä lapselle on parasta?

Ootko vähän tyhymä? Tee lasu vaikka nimettömänä, kunhan teet.

Ap vastaa: taidan tosissaan olla vähän tyhmä kun en tiedä mitä pitäisi tehdä. Jos teen lasun ystäväni tietää heti kuka sen teki. On ainoastaan avautunut mulle, ja silloin menettäisin luottamuksen ja samalla ystävyyden. Ja hän jäisi yksin lapsensa kanssa ja tilanne saattaisi vain pahentua. Yritän siksi miettiä ja pyytää teiltä apuja, olisiko vielä jotain keinoja, mitä ruuhkavuosia elävä väsynyt äiti voisi tehdä ystävänsä eteen.

Sano hänelle suoraan, kirjoita vaikka kirje, että nyt ei homma mee niinkuin pitää, pidät häntä rakkaana, mutta jos tilanne ei muutu, aiot hankkia hänelle apua, halusi hän sitä tai ei. Et voi tosissasi antaa asian vain olla, ei hyvä ihminen tee sellaista lapselle.

Pahoin pelkään, ettei ole mitään muita keinoja. Parin vuoden aikana on jo tullut selväksi, ettei lapsen äiti aio tehdä asialle mitään. Et voi pakottaa aikuista ihmistä kiinnostumaan lapsestaan tai muuttamaan toimintaansa, jos hän ei itse ole motivoitunut.

Jos ystäväsi tajuaa joka tapauksessa, kuka lasun tekijä on, niin ehkä voisit kertoa hänelle etukäteen tai heti lasun tekemisen jälkeen, että teet lasun ja että miksi teet sen (mistä asioista olet huolissasi). Vaikka viestillä jos kasvotusten tai puhelimessa ei tunnu hyvältä idealta.

Ystäväsi suuttuu aluksi, myöhemmin hän saattaa leppyä tai sitten olla leppymättä.