Kun oma lapsi ei kiinnosta?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos ap on oikeasti lapsesta huolestunut niin hän voisi auttaa lasta siivoamaan, harrastaa lapsen kanssa jne. Ei niitä kukaan muu tee, eikä mikään  lasun teko tuo lapselle kuin harmia. Jos lapsi otetaan huostaan, hänelle voi käydä kuten Koskelan surmassa kuolleelle lapselle. Jos kotona häntä ei pahoinpidellä, hän on paremmassa turvassa kotona kuin tulevana narkkarina lastenkodissa. Lastenkodeissa on väkivaltaa ja päihteitä. Se on pahin paikka lapselle.

 

Sanothan ap lapselle ja vanhemmalleen, että autat heitä siivoamisessa ja ruoan laitossa? Vai oletko "ystävä", joka ei auta, mutta viisastelee? Puukotatko vielä selän takana selkään, mutta edessäpäin et sano mitään vanhemman juomisesta, ruoanlaitosta tai siivoamisesta?

Lapselta voisi kysellä, että mitä hänelle kuuluu ja miten kotona ja kavereiden kanssa menee. Olisiko jotain kivaa yhteistä tekemist

Ap: vanhemmalle olen lähettänyt kymmeniä eri linkkejä erilaisista harrastuksista painottuen ilmaisiin harrastuksiin ja lähellä oleviin, mutta vanhempi ei ole kiinnostunut ja kuulemma koulussa on jo lapselle tarpeeksi tekemistä. Eikä jaksa kuskata harrastuksiin ja vielä jos maksaa niin se on huono homma. Lapsiltakin kerran kahvipöydässä kysyin, että mitä tykkäisit harrastaa, ja vastaus oli taas muminaa ja ettei nyt tiedä mutta haluaa jo mennä huoneeseensa pelaamaan.

Joo ei tämä ap:n vastuulla voi olla. 

En usko että tuollainen tilanne on täysin harvinainen. Omalla pojallani on pari kaveria joilla vähän samanlainen tilanne. Ei noin paha kuitenkaan. Luulen että osittain kyse on siitä, että lapsi ei tunnu omaehtoisesti haluavan mitään muuta. Sitten vanhempi luovuttaa. 

 

Ehkä lasua voi koettaa, mutta vaikea kyllä nähdä että lasu tarttuisi jokaisen liian paljon pelaavan pojan asiaan. Vanhempien tunnekylmyys on asia jota vaikea todentaa. Mutta et kai voi muuta kuin yrittää itse puhua, tai saada jonkun ulkopuolisen puhumaan vanhemmille. 

 

Toivotaan että pojalla on kavereita siellä pelimaailmassa. 

Vierailija kirjoitti:

Joo ei tämä ap:n vastuulla voi olla. 

En usko että tuollainen tilanne on täysin harvinainen. Omalla pojallani on pari kaveria joilla vähän samanlainen tilanne. Ei noin paha kuitenkaan. Luulen että osittain kyse on siitä, että lapsi ei tunnu omaehtoisesti haluavan mitään muuta. Sitten vanhempi luovuttaa. 

 

Ehkä lasua voi koettaa, mutta vaikea kyllä nähdä että lasu tarttuisi jokaisen liian paljon pelaavan pojan asiaan. Vanhempien tunnekylmyys on asia jota vaikea todentaa. Mutta et kai voi muuta kuin yrittää itse puhua, tai saada jonkun ulkopuolisen puhumaan vanhemmille. 

 

Toivotaan että pojalla on kavereita siellä pelimaailmassa. 

Ap: Kiitos fiksusta kirjoituksesta. Sen verran haluaisin korjata, että luulen ettei vanhempi ole edes yrittänyt, niin pahalta kuin sen sanominen tuntuukin. Kerran meinaan kuulin lapselta, että hän ensimmäistä kertaa oli innoissaan jostain. Oli ollut joku kouluretki ja hän fiilisteli sitä, että oli niin hauskaa olla ulkona ja tehdä jotain. Sanoi sen toistamiseen. Ja sitten meni huoneeseensa pelaamaan. Varmasti nauttisi yhteisestä ajasta vanhempansa kanssa, vaikka ihan kävelyllä. Olen tätä koittanut jankata vanhemmalle mutta on kuulemma niin iso lapsi että pärjää ihan yksinään. 

Vierailija kirjoitti:

Tuo on lapsen tasapainoisen kasvun ja kehityksen laiminlyömistä. Lasu ilmoitus HETI!

Lastensuojelu tuskin aktivoituu toimimaan, jos ainoat syyt ovat että lapsi pelaa liikaa eikä hänelle järjästetä synttäreitä. Valitettavasti.

Vierailija kirjoitti:

Joo ei tämä ap:n vastuulla voi olla. 

En usko että tuollainen tilanne on täysin harvinainen. Omalla pojallani on pari kaveria joilla vähän samanlainen tilanne. Ei noin paha kuitenkaan. Luulen että osittain kyse on siitä, että lapsi ei tunnu omaehtoisesti haluavan mitään muuta. Sitten vanhempi luovuttaa. 

 

Ehkä lasua voi koettaa, mutta vaikea kyllä nähdä että lasu tarttuisi jokaisen liian paljon pelaavan pojan asiaan. Vanhempien tunnekylmyys on asia jota vaikea todentaa. Mutta et kai voi muuta kuin yrittää itse puhua, tai saada jonkun ulkopuolisen puhumaan vanhemmille. 

 

Toivotaan että pojalla on kavereita siellä pelimaailmassa. 

Ap jatkaa kysyen: mistä saisin jonkun toisen aikuisen puhumaan asiasta vanhemmalle? Siis jos skippaan lasun. Vanhempi on riitautunut jo valmiiksi omien vanhempiensa kanssa eli lapsella ei ole isovanhempia perheessään tai muita läheisiä aikuisia. Toivon todella, että lapsen toisella vanhemmalla on asiat paremmin ja lapsi saa kokea edes jotain mummo tai pappasuhteita elämänsä aikana. Vaikka ei olisi harrastuksia tai oppisi uimaan tai pyöräilemään.

Kuulostaa aivan lapsenlapseni luokkatoverilta tämä poika, Hupun piti mennä synttäreille muttei kutsuttukaan, näitä on paljon muttei vanhemmat välitä, se on heitteillejättö aivan suoraan, siksi pidän lapsenlapsistani huolta vaikka heillä on hyvät vanhemmat, viemme kalaan ja retkelle luontoon, ostamme vain harvoin lahjoja mutta ruoka on hyvää aina. Sinä huoltaja, ota nyt järki käteen ja auta lasta, vie hänet luontoon eväsretkelle muutamaksi tunniksi, sitten saa pelata kun aina ulkoilee ja tekee muutakin.

Vierailija kirjoitti:

Ap: täällä on ehdotettu, että minä alkaisin siivoamaan ystäväni lapsen huonetta ja tekemään heille ruokaa ja viemään lasta ulos. Hei, ihan oikeesti? Voin ystävänä kuunnella ja koittaa miettiä ratkaisutapoja, mutta on mulla myös omat työt, siivoukset, harrastukset ja perhe.

Jos välität lapsesta ja haluat auttaa, tämä on ainoa konkreettinen keino koska lastensuojelu ei tule hätiin, los lapsi pelaa liikaa koneella eikä hänelle järjästetä synttäreitä. Et voi muuttaa kaverisi, siis lapsen vanhemman, asennetta millään tavalla. eli ainoaksi vaihtoehdoksi jää auttaa itse. Jos siis oikeasti välität ja haluat parantas lapsen elämänlaatua. Ota hänet vaikka viikonloppuisin teille yökylään ja mukaan teidän perheen elämään. Yhteiskuntaa on tuollaisessa tilanteessa ihan turha huutaa apuun.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ap: täällä on ehdotettu, että minä alkaisin siivoamaan ystäväni lapsen huonetta ja tekemään heille ruokaa ja viemään lasta ulos. Hei, ihan oikeesti? Voin ystävänä kuunnella ja koittaa miettiä ratkaisutapoja, mutta on mulla myös omat työt, siivoukset, harrastukset ja perhe.

Jos välität lapsesta ja haluat auttaa, tämä on ainoa konkreettinen keino koska lastensuojelu ei tule hätiin, los lapsi pelaa liikaa koneella eikä hänelle järjästetä synttäreitä. Et voi muuttaa kaverisi, siis lapsen vanhemman, asennetta millään tavalla. eli ainoaksi vaihtoehdoksi jää auttaa itse. Jos siis oikeasti välität ja haluat parantas lapsen elämänlaatua. Ota hänet vaikka viikonloppuisin teille yökylään ja mukaan teidän perheen elämään. Yhteiskuntaa on tuollaisessa tilanteessa ihan turha huutaa apuun.

Ap kommentoi: minä en todellakaan ota meille yökylään lasta, jonka kanssa ei voi edes kommunikoida, ja sohvalleko hänet laittaisin nukkumaan? Ei varmasti saisi nukuttua yötä putkeen koska kyllä, meidän vauva heräilee yöllä ja itkee, ja taaperot nousee klo 06 ylös, kun tämä esiteini tottunut varmaan nukkumaan ysiin? Ei tämä näin mene.

Ap kommentoi: tajusin, etten voi auttaa yhtä peliriippuvaista lasta, jonka vanhemmat ei välitä tai halua harrastaa tai tehdä hänelle ruokaa. Mutta tajusin, että voin ottaa yhteyttä paikkakuntani päättäjiin, ja vaatia heiltä ilmaista esim. sählyä koulun liikuntatiloihin kerran viikossa, että lapsi saisi edes jonkun harrastuksen ikäistensä kanssa. Minne pystyy vaikka itse kävelemään jos vanhempi on kännissä tai pelaamassa. Anteeksi vaan, kun torppaan ideat ystäväni 10-vuotiaan lapsen adoptoinnista tai jatkuvasta yökyläilystä vauvaperheeseen, mutta mulle loppupeleissä merkkaa omat lapset enemmän kun täysin vieraaksi jäänyt puhumaton pelilapsi. Mutta näin toimimalla voin auttaa kaikkia niitä muitakin syrjäytyneitä lapsia, joilla ei ole edes harrastuksia. Tai ketään ihmiskontaktia. Nyt vaan jään suunnittelemaan toteutusta, ja mitä sählyvuoron maksaminen koulun liikuntatuloksia tulisi maksamaan veronmaksajille.

Vierailija kirjoitti:

Ap lisää: tilanne olisi täysin eri, jos ystävälläni olisi vaikka jalka paketissa, niin tietenkin kävisin vaikka joka päivä töiden jälkeen siellä siivoamassa ja tekemässä ruokaa, mutta olen täysin hölmistynyt, että täällä ehdotetaan että minun pitäisi käydä siivoamassa terveen aikuisen lapsen huonetta ja mennä lapsen kanssa kahdestaan ulkomaille. Olen toki ystäväni puolesta ostanut lapselle ilmapalloja ja lahjoja hänen syntymäpäivänään, mutta on minulla omatkin lapset.

Miten pitkään tilanne on ollut kuvailemasi kaltainen? Eikö ystävälläsi ole muita ystäviä, sukulaisia tai ketään, joka olisi tehnyt samoja havaintoja ja pyrkinyt puuttumaan? Onko ystäväsi itse syrjäytynyt tms. Miten pärjännyt elämässä? Vaikea kuvitella, että olisi esim. korkeakoulutettu tai ns. hyvästä perheestä.

Vierailija kirjoitti:

Kuulostaa aivan lapsenlapseni luokkatoverilta tämä poika, Hupun piti mennä synttäreille muttei kutsuttukaan, näitä on paljon muttei vanhemmat välitä, se on heitteillejättö aivan suoraan, siksi pidän lapsenlapsistani huolta vaikka heillä on hyvät vanhemmat, viemme kalaan ja retkelle luontoon, ostamme vain harvoin lahjoja mutta ruoka on hyvää aina. Sinä huoltaja, ota nyt järki käteen ja auta lasta, vie hänet luontoon eväsretkelle muutamaksi tunniksi, sitten saa pelata kun aina ulkoilee ja tekee muutakin.

Ap: kiitos hyvästä kommentista, mutta minun tehtäväni ei ole jaksaa oman vauva-arjen lisäksi jaksaa viedä terveen ja hyvin toimeentulevan ystäväni 10-vuotiasta lasta eväsretkelle työpäivieni ja kotihommieni jatkeeksi. Mulla menee energia kuule ihan ruoanlaittoon ja siivoukseen ja muihin kotihommiin lasten leikittämisen ja aktivoinnin lisäksi. Myös itselläni on harrastuksia ja muita ystäviä. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ap lisää: tilanne olisi täysin eri, jos ystävälläni olisi vaikka jalka paketissa, niin tietenkin kävisin vaikka joka päivä töiden jälkeen siellä siivoamassa ja tekemässä ruokaa, mutta olen täysin hölmistynyt, että täällä ehdotetaan että minun pitäisi käydä siivoamassa terveen aikuisen lapsen huonetta ja mennä lapsen kanssa kahdestaan ulkomaille. Olen toki ystäväni puolesta ostanut lapselle ilmapalloja ja lahjoja hänen syntymäpäivänään, mutta on minulla omatkin lapset.

 

Miten pitkään tilanne on ollut kuvailemasi kaltainen? Eikö ystävälläsi ole muita ystäviä, sukulaisia tai ketään, joka olisi tehnyt samoja havaintoja ja pyrkinyt puuttumaan? Onko ystäväsi itse syrjäytynyt tms. Miten pärjännyt elämässä? Vaikea kuvitella, että olisi esim. korkeakoulutettu tai ns. hyvästä perheestä.

Ap: ystäväni ei ole koulutettu eikä väleissä sukulaisiinsa. Ehkä pari ystävää töistä? mutta siinäpä se. Riitaantuu helposti ihmisten kanssa (esim. Baarissa) ja lapsen toisen vanhemman kanssa ei myöskään missään välissä. Olen tuntenut ystäväni ja ohimennen näkeväni lapsen 3 vuotta ja tilanne ollut koko ajan samanlainen.

Tee nyt se lasu ja selitä siihen kaikki, mikä muuten helposti jää huomaamatta. Ei ne kunnan päättäjät sitä lasta auta. 

Vierailija kirjoitti:

Tee nyt se lasu ja selitä siihen kaikki, mikä muuten helposti jää huomaamatta. Ei ne kunnan päättäjät sitä lasta auta. 

Ap: En halua tehdä lasua näiden kommenttien perusteella ja vaivata turhaan yhteiskuntaa, joilla varmasti tärkeämpiä asioita kuin pelaava lapsi. En edelleenkään halua mulkku ystävälleni, mutta en suostu myöskään ottamaan hänen esiteiniä meidän kotiin viikonloppuisin vauva-arkeen. Varsinkin kun tällä 10-vuotiaalla on jo valmiiksi kaksi eri kotia, eikä yhtään sisarusta tai muuta häiriötekijää kummassakaan kodissa. Saa keskittyä rauhassa pelaamiseen. Lapsessa ei ole mitään vikaa, mutta vanhemmissa on.

Aika pitkä ketju tyhmästä provosta

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ap: täällä on ehdotettu, että minä alkaisin siivoamaan ystäväni lapsen huonetta ja tekemään heille ruokaa ja viemään lasta ulos. Hei, ihan oikeesti? Voin ystävänä kuunnella ja koittaa miettiä ratkaisutapoja, mutta on mulla myös omat työt, siivoukset, harrastukset ja perhe.

Jos välität lapsesta ja haluat auttaa, tämä on ainoa konkreettinen keino koska lastensuojelu ei tule hätiin, los lapsi pelaa liikaa koneella eikä hänelle järjästetä synttäreitä. Et voi muuttaa kaverisi, siis lapsen vanhemman, asennetta millään tavalla. eli ainoaksi vaihtoehdoksi jää auttaa itse. Jos siis oikeasti välität ja haluat parantas lapsen elämänlaatua. Ota hänet vaikka viikonloppuisin teille yökylään ja mukaan teidän perheen elämään. Yhteiskuntaa on tuollaisessa tilanteessa ihan turha huutaa apuun.

Ap kommentoi

Miksi tätä on alapeukutettu? Oon aivan ymmälläni

Jos lapsi ei käy koulussa, tee läksyjä tai puhu siellä kenellekään, niin koulussa pitäisi olla huomattu hänen tilanne ja puututtu, varsinkin jos puheessa ja ilmaisussa on viivästystä.Jos käy koulussa, tekee läksyt ja on kavereita ja pystyy puhumaan opettajille, niin lapsen kehitys ei varmaan ole vaarantunut niin paljon kuin AP luulee.

On ihan jos ei nyt normaalia niin tavallista 10-v:ltä että häntä ei kiinnosta mikään muu kuin pelaaminen, ja että jos vanhempien kaveri on kylässä niin murahtaa vaan jotain. Jotenkin hassua että ap on tässä kovasti lapsista tietävä mutta hänellä on kumminkin jostain syystä läheinen ystävä, jota ei kiinnosta lapset vaan baarit. Eli mitä yhteistä aplla ja ystävällä on mikä tekee heistä läheiset? Mikähän aloituksessa on nyt totta ja mikä suurenneltua/oletettua ja mitähän olennaista jätetään mainitsematta?

Kymmenen vuotias on pieni lapsi, jonka kehitys normaaliksi hyvin voimavaksi aikuiseksi on vakavassa vaarassa tuon kaltaisissa olosuhteissa. Kuulostaa siltä että et ole saanut hyvistä aikeistasi huolimatta lapseen sellaista yhteyttä joka voisi hänen kokemaan puutteita paikata. Sinulta ei voi odottaa enempää osallistumista hänen arkeensa ja lisäksi ystäväsi kuulostaa siltä että saattaa laittaa (ehkä helpostikin) välit poikki joten vaikka yhteyden saisitkin niin sen jatkumiseen et voi luottaa. Itse ajattelen että aikuisten tulee huolehtia lapsista ympärillään. Lisäksi vaikuttaa siltä että ystävällesi voi olla jotain (esim. jaksamisen tai mielenterveyden) haasteita joita hän ei ehkä itse tunnista tai halua niistä kertoa.

Voi olla että olet ainoa jolla on mahdollisuus ja ymmärrys yrittää auttaa tätä lasta ja ainoa järkevä tapa mielestäni on lastensuojeluilmoitus. Sen jälkeen ammattilaiset arvioivat avun tarvetta. Syy voisi olla lapsen vuorovaikutuksen ongelmat tai että epäilet lapsen voivan henkisesti huonosti, useita erittäin hyviä vaihtoehtoja oli eräässä aiemmassa viestissä jossa oli kopioituna THL:n tekstiä. Ilmoituksen jälkeen asia ei ole enää sinun käsissäsi. Voi sanoa vaikka että koulussakin vaikuttaa olevan ongelmia ja vaikuttaa ettei lapsi saa tarvitsemaansa kasvun tukea kotoa vaikka ei olekaan fyysisesti laiminlyödyn oloinen.

Jos et halua "jäädä kiinni" niin pyydä jotain miespuolista luottohenkilöa soittamaan (vaikka tuntemattomasta numerosta )ja olemaan kertomatta miten tuntee lapsen ja mistä tällainen epäily on tullut, voi sanoa ettei halua kertoa koska joutuisi hankalaan tilanteeseen. Näin ollen asia ei olisi sinuun yhdistettävissä edes vaikka joku vahingossa lipsauttaisikin jotain (mikä on epätodennäköistä).

Tällaisia ajatuksia tuli ja itse todella pistän sormet  ristiin että tämä lapsi saa tarvitsemansa apua ja hän voisi todella hyötyä tukiperheestä tai perhetyöstä ja vanhempikin voisi sen jälkeen olla paljon hyvinvoivempi.

Lastensuojelussa on puutteensa mutta siellä on myös todella paljon taitavia työntekijöitä jotka pystyvät oikeasti auttamaan tällaisia perheitä.

T. Sote-työntekijä 

Se vielä piti sanomani että vaikutat todella hyvä sydämiseltä ja on upeaa että olet jo noin monin tavoin yrittänyt itse auttaa vaikka sinullakin on kädet täynnä omasta takaa ja ystäväsi ei ole ollut valmis ottamaan apua vastaan. T. Sote-työntekijä 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Aloitus iski syvälle koska olen ollut itse tuollaisten evvk-vanhempien lapsi. Roikuin kotona koneella, pleikkarin ääressä tai telkkaria katsomssa kaiket päivät. Söin eineksiä ja vanhemmat eivät välittäneet yhtään missä menin. Minulle ei opetettu mitään ns. normaalin elämän asioita vaan opin hygienian, raha-asiat ja muut sitten kantapään kautta.

Tuo on oikeasti ihan hirveää elämää lapselle vaikka silloin se vaikuttaa hauskalta.

Minäkin olen, tosin lapsuus oli ysäriä, että ei oikein voinut datailla, mutta telkkaria töllötin kyllä senkin edestä. Pidän vanhempiani ihan hyvinä ihmisinä, mutta kasvatustyyli oli sitä, että "tee mitä lystäät, jääkaapissa on voileipiä". Olen vähän miettinyt, että sen takia olin nuorena aikuisena todella lapanen ihan käytännön asioissa. Olin valehtelematta yli 20, kun paistoin ekaa kertaa pihvin itse.

Ehkä se on sun persoonallisuus. Ei minullekaan kädestä pitäen opetettu mitään, mutta opin itse. Kavereiden luona myös tehtiin yhdessä usein esim rahkaa jälkiruoaksi ja leivottiin. Lisäksi koulussa on ysärillä jo lienyt ollut köksää, että vähän outoa jos et sielläkään ole mitään tehnyt.