Kun oma lapsi ei kiinnosta?

Vierailija kirjoitti:

Tee lasu, tai anna asian olla. Ei oo sun tehtävä mennä kasvattamaan muiden lapsia, vaikka täällä niin vaaditaankin. Lasu-ilmoitus voi olla myös vanhemmille se tarvittava ravistelu/herätys tilanteeseen.

Vaikka lapsi varmasti omasta mielestään elää sitä unelmaansa nyt, niin tuo ei palvele lasta mitenkään tulevaa varten. Kun ikää tulee ja pitäisi alkaa itse hoitamaan asioitaan, ei hän ole siihen millään tasoa valmis ja viimeistään siinä vaiheessa eristäytyy lopullisesti kaikesta muusta maailmasta.

Ap: Kiitos järkevästä viestistä. Olen samaa mieltä kanssasi.

Lasu ei muuten auta yhtään mitään tuossa tilanteessa, jos ei satu juuri äiti olemaan baarissa. Paljon vakavampiinkaan tapauksiin ei puututa mitenkään, niin että jos pelkkä koneella nyhjääminen riittäisi siihen, että sossut tekisi jotain, niin tässä maassa olisi joka neljäs poika otettu huostaan.

Anna lapsen vanhemmalle jotain kättä pidempää. Lainaa hänelle kirja siitä, kuinka älypuhelimet ja pelaaminen tuhoavat lapsuuden. Sano, että kirja herätti sinussa paljon ajatuksia ja haluaisit keskustella niistä ystäväsi kanssa. Ilmeisesti ystäväsi on vain tietämätön.

Minäkin tekisin lastensuojeluilmoituksen.

Paljon tapahtuu tuota, ettei kukaan halua "puuttua toisten asioihin", ja lapsi sitten elää koko lapsuutensa huonoissa oloissa. Aikuisena sitten miettii, miksei kukaan tehnyt mitään.

Ihme kommentteja Ap:ltakin: ei täällä kukaan varmasti ole tarkoittanut, että sinun tulisi tehdä lapsen hyväksi kaikki nuo, mistä täällä paasaat, vaan esimerkiksi hakea lapsi kerran viikossa teille harrastamaan jotain muuta kuin ruutujen tuijottelua.

Mutta joo, mitään ei ole pakko tehdä, jos ei halua. Taivastelukaan täällä ei tosin auta yhtään. Lasun teko olisi järkevää.

Voi surku. Ei ole häävit eväät elämään.

Vierailija kirjoitti:

Anna lapsen vanhemmalle jotain kättä pidempää. Lainaa hänelle kirja siitä, kuinka älypuhelimet ja pelaaminen tuhoavat lapsuuden. Sano, että kirja herätti sinussa paljon ajatuksia ja haluaisit keskustella niistä ystäväsi kanssa. Ilmeisesti ystäväsi on vain tietämätön.

Olen lähetellyt hänelle linkkejä erilaisiin lasten harrastusmahdollisuuksiin, terveelliseen ruokavalioon, oppimiseen, pelaamisen suositusmääriin jne. Ehkä liikaakin olen koittanut jo ravistella, mutta ei häntä kiinnosta. Ei vastaa niihin viesteihin eikä halua puhua asiasta. Tai suuttuu, että miksi lähetät minulle tämmöisiä. En usko että kirjasta on mitään apua.

Vierailija kirjoitti:

Ihme kommentteja Ap:ltakin: ei täällä kukaan varmasti ole tarkoittanut, että sinun tulisi tehdä lapsen hyväksi kaikki nuo, mistä täällä paasaat, vaan esimerkiksi hakea lapsi kerran viikossa teille harrastamaan jotain muuta kuin ruutujen tuijottelua.

Mutta joo, mitään ei ole pakko tehdä, jos ei halua. Taivastelukaan täällä ei tosin auta yhtään. Lasun teko olisi järkevää.

Ap: en näe järkeväksi, että hakisin jonkun lapsen meille leikkimään huusholliin, jossa valmiiksi jo pyörii vauva ja taaperoita.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tarjoudu lähtemään vaikkapa viikon ulkomaanmatkalle kahdestaan lapsen kanssa. Kuulostaa siltä, että hänelle tekisi hyvä vähän avartaa näköalojaan.

Ap: Että minä käyttäisin lomani siihen, että lähtisin ystäväni syrjäytyneen lapsen kanssa kahdestaan ulkomaille ja jättäisin omat lapseni ja mieheni Suomeen? Maksaisin varmaan myös sen lapsen matkat ja ruoat ja vesipuistomaksut? Toki tämä lapsi ei osaa uida eli pitäisi varmaan samalla käyttää lomani siihen, että opettaisin 10-vuotiaan uimaan.

Kukaan ei ole puhunut uimisesta. Minä olen ollut kummityttöni kanssa kahdestaan Tanskassa, oltiin Köpiksessä ja Legolandissa. En ymmärrä mikä siinä on niin ihmeellistä? Kummitytön vanhemmilla on elämänhallinnan ongelmia, ja tein matkan yksinomaan tytön parasta ajatellen. Olisin itsekin mieluummin lomaillut muualla, mutta meillä oli lopulta oikein hauskaa, ja tyttö tosiaan sai paljon inspiraatiota matkalta tehdä muutakin kuin olla puhelimella. Et kuulosta kovin hyvältä ystävältä.

Luusereiden seuraa kannattaa vältellä, vetävät vain sinutkin lopulta samaan suohon. Tämän halusit varmaankin kuulla, ap?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ihme kommentteja Ap:ltakin: ei täällä kukaan varmasti ole tarkoittanut, että sinun tulisi tehdä lapsen hyväksi kaikki nuo, mistä täällä paasaat, vaan esimerkiksi hakea lapsi kerran viikossa teille harrastamaan jotain muuta kuin ruutujen tuijottelua.

Mutta joo, mitään ei ole pakko tehdä, jos ei halua. Taivastelukaan täällä ei tosin auta yhtään. Lasun teko olisi järkevää.

Ap: en näe järkeväksi, että hakisin jonkun lapsen meille leikkimään huusholliin, jossa valmiiksi jo pyörii vauva ja taaperoita.

Ap lisää: 10-vuotiaalla ehkä vähän eri harrastukset kuin vauvalla, 2-vuotiaalla ja 4-vuotiaalla. Viihtyykö 10-vuotias tietokonepelaaja lattialla leikkimässä nukeilla? Kyllä on mielestäni lapsen vanhemman tehtävä ohjata lapsi ikäistensä seuraan erilaisiin harrastuksiin ja ulkoilemaan.

Vaikuttaa siltä, että ap:täkin kiinnostaa enemmän päivitellä ystävänsä lapsenkasvatuksen kamaluuttaa, kuin omien lastensa kasvattaminen. Miksi kysyt täällä neuvoa, jos et ole valmis kuitenkaan tekemään mitään?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tarjoudu lähtemään vaikkapa viikon ulkomaanmatkalle kahdestaan lapsen kanssa. Kuulostaa siltä, että hänelle tekisi hyvä vähän avartaa näköalojaan.

Ap: Että minä käyttäisin lomani siihen, että lähtisin ystäväni syrjäytyneen lapsen kanssa kahdestaan ulkomaille ja jättäisin omat lapseni ja mieheni Suomeen? Maksaisin varmaan myös sen lapsen matkat ja ruoat ja vesipuistomaksut? Toki tämä lapsi ei osaa uida eli pitäisi varmaan samalla käyttää lomani siihen, että opettaisin 10-vuotiaan uimaan.

Kukaan ei ole puhunut uimisesta. Minä olen ollut kummityttöni kanssa kahdestaan Tanskassa, oltiin Köpiksessä ja Legolandissa. En ymmärrä mikä siinä on niin ihmeellistä? Kummitytön vanhemmilla on elämänhallinnan ongelmia, ja tein matkan yksinomaan tytön parasta ajatellen. Olisin itsekin mieluummin lomaillut

Tässä ei nyt ollut kyse kummilapsesta. Mitään velvollisuuta AP:lla ei ole toisen lapsesta ottaa minkäänlaista koppia, vaikka sinä persettäsi vastaavilla teoille kiillotatkin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tarjoudu lähtemään vaikkapa viikon ulkomaanmatkalle kahdestaan lapsen kanssa. Kuulostaa siltä, että hänelle tekisi hyvä vähän avartaa näköalojaan.

Ap: Että minä käyttäisin lomani siihen, että lähtisin ystäväni syrjäytyneen lapsen kanssa kahdestaan ulkomaille ja jättäisin omat lapseni ja mieheni Suomeen? Maksaisin varmaan myös sen lapsen matkat ja ruoat ja vesipuistomaksut? Toki tämä lapsi ei osaa uida eli pitäisi varmaan samalla käyttää lomani siihen, että opettaisin 10-vuotiaan uimaan.

Kukaan ei ole puhunut uimisesta. Minä olen ollut kummityttöni kanssa kahdestaan Tanskassa, oltiin Köpiksessä ja Legolandissa. En ymmärrä mikä siinä on niin ihmeellistä? Kummitytön vanhemmilla on elämänhallinnan ongelmia, ja tein matkan yksinomaan tytön parasta ajatellen. Olisin itsekin mieluummin lomaillut

Ap: Minulla on vauva ja kaksi taaperoa. Jättäisin heidät siis kotiin ja lähtisin reissuun terveen (ja minua paremmin tienaavan) ystävän lapsen kanssa? Vai lähden koko perheeni kanssa ja 10-vuotias pääsee kuulemaan vauvan itkua koko reissun ajan ja liikkumaan taaperoiden ehdoilla?

Ap lisää: lapsella on kaksi vanhempaa, mutta kumpikaan ei ole vienyt 10-vuotiasta edes Tallinnaan retkelle tai Linnanmäelle. Se on tietenkin surullista, ettei lapsi pääse lomillaan edes mökille, mutta ei pahalla, en minä halua viedä toisten lasta ulkomaille. Varsinkaan kun en ole ikinä kuullut edes ehjää lausetta hänen suustaan kun olen tervehtinyt kylässä. Vaikka ihan että, Moikka! Mites meni koulussa? Vastaus on jotain muminaa ja ettei muista samalla kun kävelee huoneeseensa ja laittaa oven kiinni.

Tutustu siihen lapseen ja yritä ystävystyä. Voithan sinä viettää aikaa lapsen kanssa ja käydä hänen kanssaan yhdessä jossakin viettämässä sitä aikaa jos lapsi on kiinnostunut. Meillä on jokaisella oma elämäntyyli ja on myös mahdollista että et nyt aivan ymmärrä sitä koko perhettä joten älä ajattele pahaa vaan ehdota josko sinusta voisi siis olla apua tai tukea kun omet kerran kiinnostunut tukemaan sen lapsen kehitystä.

Pelaaminen itsessään on ihan hyvä ja kehittävä harrastus, kunhan se, kuten mikä tahansa pysyy kohtuuden rajoissa. Sama koskee myös älypuhelimia ja tabletteja.

Pelaaminen opettaa esim. englanninkieltä, ongelmien ratkaisukykyjä ja strategista ymmärrystä.

Tärkeintä on kuitenkin kohtuullinen käyttö ja tuon lapsen käyttö ei kuulosta enää kohtuulliselta.

Itsekin tuli pelailtua ysärin alussa ehkä vähän liikaakin (toisinaan aina aamuyöhönkin asti), kuten monet ikätoverini, mutta hyvä sukupolvi meistä silti kasvoi. Näin IT-alan valittuani pelaamisesta on ollut hyötyä. Tulipa eräästä koulukaverista pelifirman omistaja ja miljonääri.

T. Liki yli 45v mies

Njaa, meillä on 2 tuollaista nuorta. Aina ne tietokoneella tai puhelimella on. Mutta: niin olin minä ja isänsäkin heidän iässään, koodailtiin jo 7-vuotiaasta asti molemmat. Mikään muu ei kiinnostanut kuin pelaaminen ja koodaus. Ja oikein hyvin tämä elämä on mennyt, koodauksesta on tullut molemmille myös ammatti. Ei me siis ainakaan olla yhtään huolissamme omista nörttilapsistamme. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tuo olisi oman 11-vuotiaani unelmaelämää! Hän kaikkein mieluiten vain pelaisi huoneessaan verhot kiinni kavereiden kanssa online. Mieluiten minijääkaappi vieressä, jossa kokista. Välillä voi hakea keittiöstä nuudelit, mutta syödä ne siinä pelikoneella. Karkkia myös. Tyhmiä läksyjä ei tarvitsisi tehdä, ei siivota huonetta eikä mennä nukkumaan. 

Hän ei saa elää näin, mutta haluaisi. Just saying.

Ap: Tämä ystäväni lapsi taitaa elää sit unelmaelämää:) Lapsen huone ollut aivan yhtä kaaos jo 2 vuotta, eli sitä ei ole taidettu kertaakaan siivota tässä ajassa, kun tunnistin viimeksi kylässä käydessäni vielä saman pölyisen sukan sängyn vieressä kuin 2 vuotta sitten :D Eli lapselta ei vaadita edes kotitöitä, ruokailun jälkeen jättää astiansa vaan pöydälle ja menee takaisin pelaamaan. Pieniä asioita, mutta mutta eniten surettaa että lapsi varmaan k

Tuo kaksi vuotta pölyä kerännyt sukka meni kyllä jo aika pahasti uskottavuuden yli.

Vierailija kirjoitti:

Luusereiden seuraa kannattaa vältellä, vetävät vain sinutkin lopulta samaan suohon. Tämän halusit varmaankin kuulla, ap?

Ap vastaa: Ei, en halua vältellä seuraa vaan päinvastoin. Toivon heille pelkkää parasta mutta elämään muutakin sisältöä kuin einesruoat ja tietokonepelit. En voi olla siellä joka päivä leikittämässä ja laittamassa ruokaa kun minulla on omakin perhe. Alkaa vaan neuvot loppua, kun tuntuu että olen jo tässä vuosia koittanut auttaa mutta en saa aikaan mitään muutosta. Se että vien heille ruokaa, koittanut neuvoa/opastaa elämänhallinta asioissa ja ostanut lapselle synttärinä lahjoja on toki vain pientä. Mutta en keksi mitä muuta voisin tehdä. En ole ammattiauttaja vaan ihan perus duunari ammatiltani. Ja kolmen pienen lapsen äiti.