Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Kaamea totuus paljastui - mies ei osaa hoitaa lasta
02.05.2024 |
Ollaan oltu vuosia yhdessä ja tiesin, että miehellä on hieman vaikeuksia asettua toisten asemaan, ymmärtää toisten tunteita ja pitää mielessään useita näkökulmia samanaikaisesti. Kuitenkin hyvin koulutettu ja aikuisten kesken ns. sosiaalisesti ok taitoinen mies kyseessä. Nyt vauvan synnyttyä minulle kuitenkin valkeni, että jotain on pahasti pielessä. Ei mitään pikkujuttuja vaan mies ei oikeasti osaa. Ei tunnista vauvan tarpeita, ei kykene asettumaan vauvan asemaan henkisesti eikä aina edes konkreettisesti (tyyliä ei huomaa auringon paistavan vauvan silmiin, vaikka itsellä aurinkolasit), hermostuu herkästi ja saattaa jopa nauraa, kun vauva itkee (ei siis selvästikään tiedä mitä tehdä). Hyvä esimerkki, että sokea uunokin ymmärtää vauvan olevan väsynyt valvottuaan 2h tms., mies ei vie vauvaa nukkumaan, ei hyssyttele alkuun, pitelee itkevää vauvaa luonnottoman kauan sylissä samassa asennossa ja ikään kuin jähmettyy, lopulta laittaa vauvan vaunuihin muttei hyssyttele vaan perääntyy tilanteesta. Puhuu luonnottoman kovaa vauvalle, laulaa kovaan ääneen lastenlauluja vastasyntyneelle siten, että ulkopuolinenkin kiinnittänyt huomiota ettei toiminta ole ns. sensitiivistä. Mitä tehdä?! Tuntuu, että hänellä niin isoja puutteita ettei edes opettamalla tule ns.normaalin veroiseksi.
Kommentit (92)
Selvä, onpa outo vauva joka ei osaa sylissä nukkua, vauvat nukkuu missä vaan kun väsyttää. No en minä tietenkään mitään tiedä neljän vauvan kokemuksella
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Yleensä nuoripari hankkii ensiksi koiran, jotta morsmaikku näkee miten mies käyttäytyy heikompiaan kohtaan ja löytyykö hoivaviettiä vai ei.
Tämä on ihan validi neuvo, jos koirista tykkää ja sellaisen hankkisi muutenkin.
Meille kun tuli aikoinaan koira, se vahvisti lopullisesti mielikuvani siitä, että lapsia hankin vain, jos haluan olla niistä 100 prosenttisesti yksin vastuussa. En halua, joten lapsia ei ole.
Exä arvosteli koiran ulkoilutusta ja oli hänen tärkeä valvontavastuu. Mitään muuta ei sitten hoidosta ymmärtänytkään tai uskonut. Säikäytti pahasti monta kertaa raivostumalla yhtäkkiä ihan mitättömästä. Koira ihan paniikissa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aspergermiehet kuvittelee haluavansa perheen, mutta ei niistä ole siihen. Oota vaan kun rupeaa saamaan raivokohtauksia lapselle.
Tää on muuten jännä. Onko tällä aspergerilla ja perheen haluamisella jokin korrelaatio vai onko sattumaa?
Mutta siis kaverini, mies, jonka olen tuntenut kouluajoista lähtien, on asperger ja todella pakkomielteinen perheen saamiseen. Ollut yläasteelta asti elämän päätarkoitus. Ei ole sitä kuitenkaan saanut, kun ei parisuhteet oikein toimi. Tällä hetkellä on seksittömässä sopimusavioliitossa, jossa ei edes asuta saman katon alla. Lähinnä avunantosopimuksesta kyse sekä siitä että on naimisissa olevan siviilisääty.
Vaikuttaa samalta kuin aloittajan mies. Ei kykene ollenkaan asettumaan toisten asemaan, vaikka ymmärtääkseni periaatteellisella tasolla haluaisi muille hyvää. Ei vaan näe toisen asemaa eikä tule ajatelleeksi asioita muista kuin omasta näkökulmastaan, oli sitten kyse kehitysmaan nääntyvästä lapsesta tai syrjitystä vähemmistöstä.
Tämä kaverini on ollut pariinkin otteeseen prosessissa, jossa tarkoituksena on ollut päästä tukivanhemmaksi. Molemmilla kerroilla homma on tyssännyt johonkin, mistä hän ei ole minulle tarkemmin suostunut kertomaan. Ainut kommentti on ollut, että ilmeisesti hänen persoonallisuudestaan ei pidetä ja häntä syrjitään. Liekö ollut sitten vastassa jokin soveltuvuustesti tms. ja asiat ovat paljastuneet hyvissä ajoin. On myös puhunut kumppanuusvanhemmuudesta naispuolisille ystävilleen. Eli käytännössä on kaikin keinoin tavoitellut sitä, että saisi olla vanhempi ja ulospäin näyttäisi siltä, että on perheellinen, vaikka todellisuus olisi vaan jokin keinotekoinen viritelmä. Saisi edes sen tukilapsen mukaansa näytille jonnekin. Äitinsä myös edellyttää pojaltaan yhteiskunnallisesti arvostettua asemaa, menestystä, paljon alaisia työssä, valkoihoista korkeasti koulutettua vaimoa ja liutaa lapsenlapsia. Tätä kaikkea kaverini on pyrkinyt koko ikänsä toteuttamaan kynsin hampain, vaikka ei ole eväitä näistä mihinkään.
Voin kuvitella kuinka hänen hermonsa menisivät kitisevään lapseen alta aikayksikön. On äkkipikainen, haastavasti käyttäytyvä ja ylimielinen samanaikaisesti. Ääni nousee huudoksi ihan pienestäkin erimielisyydestä, ympärillä olevista ihmisistä välittämättä.
Sama meno jatkuu edelleen vaikka ikää on kohta 60.
Joillakin onneksi se elämä päättää näin. Ennen näistä pahimmista hulluista ei edes erottu.
Vierailija kirjoitti:
Epäsensitiivisyys ja kyvyttömyys/haluttomuus asettua toisen ihmisen asemaan on eri asia kuin käytännön osaamattomuus tai kokemattomuus vauvan kanssa. Ne voivat esiintyä samalla ihmisellä, mutta kokematon ihminen normaalilla mentalisaatiokyvyllä kysyy neuvoa ja pyrkii mukauttamaan toimintaansa. Eli vaikka ei osaisi heti luonnostaan käsitellä vauvaa ja arastelee, hänellä on joku ymmärrys siitä että se vauva on erillinen olento jonka kokemuksista aikuisen täytyy päästä jyvälle. Joillain ihmisillä on tämä mentalisointihaaste, jossa oma kokemus on ikään kuin fakta ja muilla ei voi olla siitä poikkeavaa kokemusta eikä näillä ihmisillä ole kiinnostusta selvittää toisen kokemusta koska he eivät vaan ymmärrä/pidä mahdollisena muunlaista kokemusta. Juurikin esim se että jos itsellä ei ole kuuma tai nälkä tai väsymys niin ei ole muillakaan. Toisten tunnereaktiot eivät myöskään herätä heissä myötätuntoa, esim lapsen itku saati sitten pienemmän epämukavuuden merkit ja vihjeet.
Hieno kirjoitus!
Täällä kuten aplla. Mies on yllättänyt empaattisuuden puutteella. Ei osaa lohduttaa lasta. Priorisoi omat hermot jne
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Suomi on täynnä nepsyjä ja monilla on perhe. Omassa suvussani etenkin naisilla on ollut oikein pakkomielle synnyttää ja pariutua, vaikka eväät -toistenkin- on syöty parissa vuodessa.
Sen jälkeen ihmetellään tumput suorina mitä keksittäisiin, kun ei oikein huvita enää eikä kukaan käske esim. hakea töitä.
Täällä mies pukee itselleen vaatteita lisää jos on kylmä. Lapselle ei. Jos on jano, juo itse, muttei muista tarjota lapselle.
Uuvuttaa, ei tuollaisesta aikuisesta ole apua. Kun pyytää jotain, hän tekee kaikessa minimin.
Ihan kuin olis tet-harjoittelija apuna töissä, josta muka pitäis olla apua, mut totuus on ei ole.
Voimat menee siihen et yrittää piilottaa ärsyynnyksen siihen ettei toisen apu on niin pikkuriikkistä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kohtalotovereita?
Miten olette menetelleen tällaisen saamattoman ja epätasa-arvoisen "kumppanin" kanssa?
En uskalla edes lähteä millekään hermolomalle kun en luota et pikkulapsen tarpeer täyttyy.
Vierailija kirjoitti:
Ja siis jos ette ole tavanneet kyseisenlaista ihmistä, en usko välttämättä ymmärtävän. Miehen toiminta siis kiinnittänyt ulkopuolistenkin huomiota, kyse ei ole mistään pienestä kokemattomuudesta eikä siitä, että minä äitinä olisin liian tarkka. AP
Mies tuskin on osannut sitten sinunkaan tarpeitasi huomioida, joten miksi a) olet ollut sen kanssa vuosia ja b) menit vielä lapsenkin tekemään?
Hyvä mies on huomaavainen. Tämä kaikille nuorille naisille tiedoksi kun miestä valkkaatte. Jos mies ei arjessa huomioi muita ihmisiä, ei siitä ole aviomieheksi ja isäksi. Katselkaa miten mies kohtelee muita, siis ei vain teitä, vaan äitiään, isäänsä, sinun vanhempiasi, jotain random tyyppiä kadulla.
Sama tietysti pätee toisinkin päin. Ei kannata ottaa naista joka ei nouse kaatamaan kahvia vanhemmilleen kun niiden kupit on tyhjät.
------
Ap,miehesi on aikuinen ja hänellä on aivan yhtä suuri vastuu lapsestanne kuin sinullakin. Joten ehdotan että jätät miestä ja vauvaa kaksin, jolloin miehen on yksinkertaisesti pakko kasvaa aikuiseksi ja nousta tilanteen tasalle.
On nimittäin myös mahdollista, että mies arastelee sinua, koska tietää sinun arvioivan, ja pärjäisivät keskenään ihan hyvin. Minä ainakin nimittäin teen kaiken hullusti jos joku katselee, vaikka muuten hanskaisin homman täysin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ei miehen tehtävä olekaan hoitaa vauvaa. Pistä mies tekemään enemmän kotitöitä tai palkatkaa hoitaja niin et ole aina vauvassa kiinni. Naurettava ajatuskin kuvitella vaikka joku yritysjohtaja vaihtamassa vaippaa ja hyssyttelemässä. Miehet on miehiä ja naiset naisia.
Yritysjohtajat ihan mielellään vaihtelee vauvansa vaippoja, sekä miehet että naiset.
Tietäisit tämän, jos sattuisit tuntemaan sellaisia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aspergermiehet kuvittelee haluavansa perheen, mutta ei niistä ole siihen. Oota vaan kun rupeaa saamaan raivokohtauksia lapselle.
Tämä! Entinen Asperger-mieheni osaa olla hyvä isä, niin kauan kuin keskittyy vain siihen ja on rauhallinen itse. Muulloin vaatii lapselta liikoja esim koulun suhteen, eikä ymmärrä kun lapsi itkee ettei osaa vaan vaatii lisää. Ei siis ymmärrä tunnepitoisia reaktioita ollenkaan, koska ei osaa asettua toisen asemaan. Ellei itse koe samoin juuri samalla hetkellä. Tästä syystä ei ymmärrä lapsen nälkää, väsymystä, jännitystä tai kiukkua. Selittää järjellä kaiken "ei voi olla nälkä, koska söit hetki sitten". Aikuisena pystyy olemaan pitkään syömättä, joten lapsenkin olisi pystyttävä.
Mies on vahdittava. Hänellä käy lastensuojelun kautta perhetyö, johon äitinä (olemme eronneet) voin ottaa yhteyttä, mikäli lapsi kertoo ylilyönneistä. Ja niitähän tapahtuu. Esim jättää lapsen yöllä yksin kotiin. Ei ymmärrä lapsen hätää, jos tämä sattuu heräämään.
Jos olisin ajoissa autismin tajunnut, en olisi tehnyt lapsia tuolle miehelle. Mielestäni autisti on vähän lapsi itsekin, aikuisenakin.
Hae apua teille. Ulkopuolisen kuuluisi selittää miehellesi, ellei mies sinua usko. Ennen kuin käy pahemmin tai lapsi kehittyy turvattomuuteen.
Kuvailit narsistia. Et aspergeria. Toki aspergerkin voi olla narsisti, mutta harvemmin
Alue: Aihe vapaa
Tää on muuten jännä. Onko tällä aspergerilla ja perheen haluamisella jokin korrelaatio vai onko sattumaa?
Mutta siis kaverini, mies, jonka olen tuntenut kouluajoista lähtien, on asperger ja todella pakkomielteinen perheen saamiseen. Ollut yläasteelta asti elämän päätarkoitus. Ei ole sitä kuitenkaan saanut, kun ei parisuhteet oikein toimi. Tällä hetkellä on seksittömässä sopimusavioliitossa, jossa ei edes asuta saman katon alla. Lähinnä avunantosopimuksesta kyse sekä siitä että on naimisissa olevan siviilisääty.
Vaikuttaa samalta kuin aloittajan mies. Ei kykene ollenkaan asettumaan toisten asemaan, vaikka ymmärtääkseni periaatteellisella tasolla haluaisi muille hyvää. Ei vaan näe toisen asemaa eikä tule ajatelleeksi asioita muista kuin omasta näkökulmastaan, oli sitten kyse kehitysmaan nääntyvästä lapsesta tai syrjitystä vähemmistöstä.
Tämä kaverini on ollut pariinkin otteeseen prosessissa, jossa tarkoituksena on ollut päästä tukivanhemmaksi. Molemmilla kerroilla homma on tyssännyt johonkin, mistä hän ei ole minulle tarkemmin suostunut kertomaan. Ainut kommentti on ollut, että ilmeisesti hänen persoonallisuudestaan ei pidetä ja häntä syrjitään. Liekö ollut sitten vastassa jokin soveltuvuustesti tms. ja asiat ovat paljastuneet hyvissä ajoin. On myös puhunut kumppanuusvanhemmuudesta naispuolisille ystävilleen. Eli käytännössä on kaikin keinoin tavoitellut sitä, että saisi olla vanhempi ja ulospäin näyttäisi siltä, että on perheellinen, vaikka todellisuus olisi vaan jokin keinotekoinen viritelmä. Saisi edes sen tukilapsen mukaansa näytille jonnekin. Äitinsä myös edellyttää pojaltaan yhteiskunnallisesti arvostettua asemaa, menestystä, paljon alaisia työssä, valkoihoista korkeasti koulutettua vaimoa ja liutaa lapsenlapsia. Tätä kaikkea kaverini on pyrkinyt koko ikänsä toteuttamaan kynsin hampain, vaikka ei ole eväitä näistä mihinkään.
Voin kuvitella kuinka hänen hermonsa menisivät kitisevään lapseen alta aikayksikön. On äkkipikainen, haastavasti käyttäytyvä ja ylimielinen samanaikaisesti. Ääni nousee huudoksi ihan pienestäkin erimielisyydestä, ympärillä olevista ihmisistä välittämättä.
Sama meno jatkuu edelleen vaikka ikää on kohta 60.