Kaamea totuus paljastui - mies ei osaa hoitaa lasta
Ollaan oltu vuosia yhdessä ja tiesin, että miehellä on hieman vaikeuksia asettua toisten asemaan, ymmärtää toisten tunteita ja pitää mielessään useita näkökulmia samanaikaisesti. Kuitenkin hyvin koulutettu ja aikuisten kesken ns. sosiaalisesti ok taitoinen mies kyseessä. Nyt vauvan synnyttyä minulle kuitenkin valkeni, että jotain on pahasti pielessä. Ei mitään pikkujuttuja vaan mies ei oikeasti osaa. Ei tunnista vauvan tarpeita, ei kykene asettumaan vauvan asemaan henkisesti eikä aina edes konkreettisesti (tyyliä ei huomaa auringon paistavan vauvan silmiin, vaikka itsellä aurinkolasit), hermostuu herkästi ja saattaa jopa nauraa, kun vauva itkee (ei siis selvästikään tiedä mitä tehdä). Hyvä esimerkki, että sokea uunokin ymmärtää vauvan olevan väsynyt valvottuaan 2h tms., mies ei vie vauvaa nukkumaan, ei hyssyttele alkuun, pitelee itkevää vauvaa luonnottoman kauan sylissä samassa asennossa ja ikään kuin jähmettyy, lopulta laittaa vauvan vaunuihin muttei hyssyttele vaan perääntyy tilanteesta. Puhuu luonnottoman kovaa vauvalle, laulaa kovaan ääneen lastenlauluja vastasyntyneelle siten, että ulkopuolinenkin kiinnittänyt huomiota ettei toiminta ole ns. sensitiivistä. Mitä tehdä?! Tuntuu, että hänellä niin isoja puutteita ettei edes opettamalla tule ns.normaalin veroiseksi.
Kommentit (92)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aspergermiehet kuvittelee haluavansa perheen, mutta ei niistä ole siihen. Oota vaan kun rupeaa saamaan raivokohtauksia lapselle.
Tåmä just. Ruvetaan opettelemaan asioita ulkoa ja eihän se onnistu. Lapsi hylätään viimeistään aikuisena.
Mun ex on asperger, ei edes toi osaamattomuus vaan se raivoaminen :(
Ero tuli, ei sitä normaali ihminen jaksa. Hoardasi myös papereita ja sanomalehtiä jne, en tajua miten jaksoin sitä senkään vertaa. Oli myös narsistisia piirteitä, tosi ylimielinen, joten ei pystynyt korjaamaan käytöstään.
Edelleen mies sanoo vauvalle huomenta niin kovaa ja yhtäkkiä että vauva alkaa itkeä
Sinä olet hyssytellyt liikaa sitä lasta, jos tuollaisesta pärähtää itkemään. Monilla lapsilla on äänekäs isä, puhuu tai nauraa rehevästi ja kuuluvasti.
Eikös tuo ole sitä kuuluisaa saamattomuutta? Weponized incompetence, eli manipulaatio taktiikka jossa esitetään mahdollisimman tyhmää jotta välttyy ikävältä työltä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aspergermiehet kuvittelee haluavansa perheen, mutta ei niistä ole siihen. Oota vaan kun rupeaa saamaan raivokohtauksia lapselle.
Pientä verrattuna naisiin, ne nauttii kun saa hukuttaa oman vauvansa ja pakastaa ne.
Mies pakastaa vain puolisoita ja vanhempia.
Narsistien kanssa ei kannata lisääntyä. Empatiaa tarvitaan lapsen kasvatukseen. Pahinta mitä elämässä voi käydä on tehdä lapsi narsistin kanssa. Siinä voi mennä koko elämä pilalle.
Vierailija kirjoitti:
Mitäköhän aloittajalle kuuluu?? Olisi kiinnostavaa tietää. Kirjoitus oli kuin omani. Tiedän juuri mitä tarkoitti.
Vaikeaa on että monet asiat on sellaisia että niistä on pakko huomauttaa, sillä vaikuttavat vauvaan niin isosti. Toisaalta, en voi kommentoida joka tekoa ja pahin, ei se sensitiivisyys tunnu selittämällä kasvaa.
Edelleen mies sanoo vauvalle huomenta niin kovaa ja yhtäkkiä että vauva alkaa itkeä. Jne
Tai unohtaa laittaa vaunujen jarrut toistuvasti.
Olen pelastanut useita aidosti vaarallisia tilanteita.
Kyse ei ole liikakuormituksesta tms vaan miehestä vaan puuttuu sensitiivisyys. Ihmettelee sitten miksen anna heidän lähteä veneelle ja pariin muuhun paikkaan. Lähipiirin hoitajiin kyllä luotan.
Ehkä mies haluaa tap paa vauvan? Parastahan tässä on se, että vajuligeenit jaettiin taas edelleen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei miehet osaakaan vauvojen kanssa usein olla. Vasta isomman lapsen kanssa.
Osaa ihan hyvin. Ei äideillä ole mitään taikavoimia, yhtä lailla sen oppii äiti tai isä.
Jos haluaa.
Hieman eri mieltä. Biologia on se naisen taikavoima. Nainen on kantanut lasta 9 kk ja on virittyneempi lapsen tarpeille, ihan biologisesti. Sitä ei voi oppia mistään kirjoista.
Niin. Kaikki ei ole yhtä huomaavaisia, ajattelevia, järkeviä (myös maalais), toiminnallisia, käytännöllisiä jne. Vaikka ulkoisesti olisi pätevyyttä niin joku osa normaalista aikuisuudesta voi puuttua. Kuitenkin näillekin lapsia tehty niin voisi ajatella että isyyteenkin kelvollisia.
Jos mies puhuu kovaa, sillä voi olla heikentynyt kuulo. Muuten tuntuu oudolta koko aloitus. Ehkä mies ei vain ole koskaan elämässään ollut tekemisissä pikkulasten kanssa. Ne vauvankin aurinkolasit aika uus juttu.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Yleensä nuoripari hankkii ensiksi koiran, jotta morsmaikku näkee miten mies käyttäytyy heikompiaan kohtaan ja löytyykö hoivaviettiä vai ei.
Täh, ei pidä paikkaansa?
Ap:n mies on joku poikkeus, kuka tahansa normaali oppii vauvan hoidon halutessaan.
Ei kai tuossa auta kuin hankkia hoitoapua muualta
Kyllä se pääsääntöisesti muuten pitää paikkansa. Ei yleensä, mutta usein vaan kun nuoripari hankkii sen koiran niin hankinnan motiivi on juuri tuo mainittu. Kun lapsi on syntynyt, koira hylätään, sille ei vaan riitä enää aikaa. Vaikka ennen lapsen tuloa koira olikin perheenjäsen, se muuttuu lapsen tulon jälkeen ärsyttäväksi räkyttäjäksi joka laitetaan siitä pihahäkkiin räksyttämään naapureiden iloksi. Älykkäimmät sitten antavat koiran jollekin joka ymmärtää ja voi paremmin ottaa sen tarpeet. Silloin kaikki voittaa.
Hoitoavun hankkiminen rouvalle on järkevä ehdotus. Usein apu löytyy suvusta; omat tai appivanhemmat, sisarukset, serkut ym.
Vierailija kirjoitti:
Jos mies puhuu kovaa, sillä voi olla heikentynyt kuulo. Muuten tuntuu oudolta koko aloitus. Ehkä mies ei vain ole koskaan elämässään ollut tekemisissä pikkulasten kanssa. Ne vauvankin aurinkolasit aika uus juttu.
Joillakin, usein ovat kirjolla, on joko älytön mölinä tai hiljaisuus. Ei mitään säätöä äänen voimakkuuteeen.
Vierailija kirjoitti:
Jos mies puhuu kovaa, sillä voi olla heikentynyt kuulo. Muuten tuntuu oudolta koko aloitus. Ehkä mies ei vain ole koskaan elämässään ollut tekemisissä pikkulasten kanssa. Ne vauvankin aurinkolasit aika uus juttu.
Autistit on outoja. Vuorovaikutuksen isot ongelmat. Pahiten näkyy juuri pienten lasten kanssa, kun ovat täysin riippuvaisia. Yksikin adhd-mielisairas pappa alkoi huutaa kovaan ääneen ambulanssia, kun pieni poika alkoi itkeä. Isä yhtä tollo.
Vierailija kirjoitti:
Nyt vaan itse hoidat ja koita saada mies pitämään jotain kontaktia lapseen. Hetki sylissä jne. Josko tilanne helpottaisi, kun lapsi hieman kasvaa.
Tilanne pahenee. Sori siitä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei miehet osaakaan vauvojen kanssa usein olla. Vasta isomman lapsen kanssa.
Osaa ihan hyvin. Ei äideillä ole mitään taikavoimia, yhtä lailla sen oppii äiti tai isä.
Jos haluaa.
No onhan se taikavoima, että vauva on kuunnellut äidin sydämenlyöntejä 9kk. Vauvan soluja on kulkeutunut äidin aivoihin ja sydämeen. Lapsi on BIOLOGISESTI osa äitiä koko tämän elämän ajan. Mies on mölisevä ääni taustalla, ei niin tärkeä kuin äiti. Se ei ole tasa-arvokysymys. Nykynainen on vaan ajettu parisuhde/ydinperheideaalilla epäsensitiivisen äijän kanssa kahdestaan hoitamaan vauvaa. Alunperin oli mummoja ja tätejä auttamassa, joukko naisia kasvatti lapsen.
Vierailija kirjoitti:
Yleensä nuoripari hankkii ensiksi koiran, jotta morsmaikku näkee miten mies käyttäytyy heikompiaan kohtaan ja löytyykö hoivaviettiä vai ei.
Tämä on ihan validi neuvo, jos koirista tykkää ja sellaisen hankkisi muutenkin.
Meille kun tuli aikoinaan koira, se vahvisti lopullisesti mielikuvani siitä, että lapsia hankin vain, jos haluan olla niistä 100 prosenttisesti yksin vastuussa. En halua, joten lapsia ei ole.
Epäsensitiivisyys ja kyvyttömyys/haluttomuus asettua toisen ihmisen asemaan on eri asia kuin käytännön osaamattomuus tai kokemattomuus vauvan kanssa. Ne voivat esiintyä samalla ihmisellä, mutta kokematon ihminen normaalilla mentalisaatiokyvyllä kysyy neuvoa ja pyrkii mukauttamaan toimintaansa. Eli vaikka ei osaisi heti luonnostaan käsitellä vauvaa ja arastelee, hänellä on joku ymmärrys siitä että se vauva on erillinen olento jonka kokemuksista aikuisen täytyy päästä jyvälle. Joillain ihmisillä on tämä mentalisointihaaste, jossa oma kokemus on ikään kuin fakta ja muilla ei voi olla siitä poikkeavaa kokemusta eikä näillä ihmisillä ole kiinnostusta selvittää toisen kokemusta koska he eivät vaan ymmärrä/pidä mahdollisena muunlaista kokemusta. Juurikin esim se että jos itsellä ei ole kuuma tai nälkä tai väsymys niin ei ole muillakaan. Toisten tunnereaktiot eivät myöskään herätä heissä myötätuntoa, esim lapsen itku saati sitten pienemmän epämukavuuden merkit ja vihjeet.
Tilannetaju, empatia ja kyky asettua toisen asemaan eivät ole ehkä se mihin nainen ensisijaisesti kiinnittää huomiota valitessaan miestä itselleen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Yleensä nuoripari hankkii ensiksi koiran, jotta morsmaikku näkee miten mies käyttäytyy heikompiaan kohtaan ja löytyykö hoivaviettiä vai ei.
Täh, ei pidä paikkaansa?
Ap:n mies on joku poikkeus, kuka tahansa normaali oppii vauvan hoidon halutessaan.
Ei kai tuossa auta kuin hankkia hoitoapua muualta
Kyllä se pääsääntöisesti muuten pitää paikkansa. Ei yleensä, mutta usein vaan kun nuoripari hankkii sen koiran niin hankinnan motiivi on juuri tuo mainittu. Kun lapsi on syntynyt, koira hylätään, sille ei vaan riitä enää aikaa. Vaikka ennen lapsen tuloa koira olikin perheenjäsen, se muuttuu lapsen tulon jälkeen ärsyttäväksi räkyttäjäksi joka laitetaan siitä pihahäkkiin räksyttämään naapureiden iloksi. Älykkäimmät sitten antavat koiran jollekin joka ymmärtää ja voi paremmin ottaa sen tarpeet. Silloin kaikki voittaa.
Hoitoavun hankkiminen rouvalle on järkevä ehdotus. Usein apu löytyy suvusta; omat tai appivanhemmat, sisarukset, serkut ym.
Minulla oli 2 työkoiraa kun ensimmäinen syntyi. Hyvin riitti aika. Olivat 12 ja 13 kun aika jätti. Ihan ilman häkkiä pihalla pärjättiin. . Kisattiin hyvällä menestyksellä vielä kolmen lapsenkin jälkeen.
Itse menin nuorena tekemään lapsen epäkelvon kumppanin kanssa. Hänestä oli mm. ihan normaalia ottaa päiväkoti-ikäistä nilkoista kiinni ja pyörittää ympyrää - siis tämä oli lapsesta hauskaa, mutta mitäpä jos ote lipeää…
Mies ei kyennyt ymmärtämään, että minäkin tarvitsen unta ja lepoa. Jos hän heräsi vauvan kanssa, sain nukkua max tunnin pidempään, sitten he tulivat herättämään minut.
Muutenkaan en luottanut enkä luota miehen arvioon vaaroista. Sydän syrjällään päästin lapsen hänen luokseen eron jälkeen. Yöksi en ole päästänyt eikä sitä ole isä tai lapsikaan vaatinut. No lapsi on nyt jo teini, niin ei ole samanlaista huolta enää että jotain sattuisi.
Minulla on uusi mies ja tarkkaan haistelen, että miten käy jos päädymme lapsia tekemään. Tällä hetkellä näyttää siltä, että vastuu kasautuisi enemmän minulle. Mies on hyvä kumppani, mutta kuormittuu helposti ja ei ole kauhean ripeä hoitamaan asioita, vaan hoitaa kaiken omassa tahdissaan ja perus kotihommatkin ovat aina oma operaationsa. Onneksi ei ole kummallakaan suurta hinkua tehdä lapsia.
Ja tuollaiselle oli pakko pyöräyttää peräti 3 lasta, kaskun ei ole ehtinyt vahingossa huolimattomuuttaan tappaa muksuja.