Neuvokaa anoppi-ongelmassa

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miniän kannattaisi koettaa opetella päästämään anopin päsmäröinnit toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos. Et ole sanonut mitään väärää, vaan niin kuin asia on. Mutta entä jos vain olisit sanonut että joo joo, ja sitten olisitte tehneet omalla tavallanne? Kokeilitteko tuota? Jos anoppi ei ole valmis tapaamaan sinua, niin anna miehen tavata ja laita lapset mukaan.

 

MIKSI? Ja miksi ihmeessä lapsi sinne pitäisi laittaa, knu on ihan selkeästi käynyt ilmi, että anoppi ei piittaa lapsen terveydestä tai turvallisuudesta ja on ihan ilmeistä, että lapsen isä ei osaa suojella lastaan vaan on täysi lapanen äitinsä seurassa?

Ja sinäkö estäisit lasten ja isovanhempien yhteydenpidon?

Jos anoppi ei ymmärrä mikä on turvallinen turvaistuin eikä noudattaisi alkeellisia ruokasuosituksia niin todellakaan ei lapsi hänen luonaan kävisi.

Ei kai tuossa mitään voi. Hävisit anoppiloton, niin käy joskus. Kertomasi perusteella on todella moukkamainen ja ajattelematon anoppi, jonka egoa on nyt loukattu. Jos anoppi joskus nöyrtyy hän ottanee itse yhteyttä ja haluaa selvittää asian. 

Ap:n virhe oli se, että sieti anopin rajattomuutta liian pitkään. Totta kai anoppi otti itseensä, kun oli tottunut huseeraamaan mielensä mukaan poikansa ja tämän perheen kotona ja sitten yhtäkkiä miniä vetää käsijarrusta ja sanoo, että nyt loppuu tuollainen. 

Minä olisin viheltänyt pelin poikki heti, kysynyt anopilta, kenen luvalla hän ripustelee verhoja kotini ikkunoihin, käskenyt ottaa ne pois ja viedä mennessään. Ja ihmetellyt, luultavasti ääneen, miten kenellekään tulee mieleen tehdä moista. En minä vaan menisi kenenkään kotona puuttumaan sisustukseen tai mihinkään millään tavoin, jollei ole varta vasten pyydetty.

Miten tilanteen voisi korjata? Varmaan ainoa keino antaa anopin olla. Ottaa sitten yhteyttä, jos ottaa. Jollei ota koskaan, niin ei se nyt mikään valtava menetys ole, koska osa noista jutuista, leivän antaminen pikkuvauvalle esimerkiksi, menee ihan kiusanteoksi. Äitini anoppi harrasti vastaavaa toimintaa ja ihan puhdasta ilkeyttään, kiusatakseen ja riitaa haastaakseen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ap, onko ollut yhtään anoppisi tuomaa lahjaa, antamaa tavaraa johon olisit vain sanonut kiitos? Kuulostaa siltä että sinulta pääsee aika usein, kuin automaattisesti "Ei". Kunnioitatko ylipäätään vanhempia ihmisiä? Anoppisi nuoruudessa ei ehkä ollut varaa mällätä ja hankkia aina uusinta uutta, hänen aikanaan ehkä arvostettiin vanhempien neuvoja.

Vaikka osa noista sinun esimerkeistä kuulostaa ärsyttäviltä ja liialliselta puuttumiselta, päälimäiseksi jää mieleen kuitenkin "Minä (yksin) päätän! Ei! Ei käy" Ei."

Olen joskus seurustellut tällaisen ihmisen kanssa jossa hän tiesi kaiken parhaiten ja minä tein kaiken väärin. Jossain vaiheessa alkaa jännitys kiristellä selkänahassa. Ehkä anoppi sai tarpeekseen ja läväytti verhot ihan piruuttaan ikkunaan. Ehkä halusi yllättää, josko vaikka tykkäisittekin. Mutta ei.

Jatkan tähän vielä lisäyksen. Jos minulla olisi miniä, en puuttuisi tuollalailla vaan kysyisin asioista tosi paljon, olen todella miellyttämishaluinen ihminen ja haluan kunnioittaa muita. Mutta ymmärrän että meitä on monenlaisia ihmisiä ja kaikkien ei tarvitse olla niinkuin minä. Voisin sanoa että pidän myös haasteista.

Vierailija kirjoitti:

Olen kauppakeskuksissa kahviloissa ja muissa sivusta seurannut kun osa nuorista äideistä syöttää pientä lasta samalla lusikalla kuin itse syö. Eli ei tosiaan vielä kaikki ymmärrä että näin ei saa tehdä. Eikä Helsingin neuvolat ihan tyhjästä keksineet lähe juuri isovanhemmille kirjettä siitä että lapsen suuhun ei saa laittaa lusikkaa tai mukia josta on itse juuri maistanut. 

Minun anoppi loukkaantui verisesti tuosta kirjeestä. Nakkasi sen mielenosoituksellisesti pois ja sanoi, että minä provosoin häntä riitelemään. Sanoin ystävällisesti, että en minä sitä kirjettä kirjoittanut, vaan toin vain, koska siinä on tärkeää asiaa ja kun hän ei minun sanomana asiaa uskonut. No tartutti sitten pojalle karieksen. 

Ja minäkään en ole anopin kanssa enää tekemisissä. Ihan samanlainen rajaton tapaus kuin ap:n anoppi. Mutta minua tämä tilanne ei haittaa ihan yhtään, päinvastoin, mahtavaa kun ei tarvitse sitä ihmistä enää nähdä.

Vierailija kirjoitti:

Ei hyvänen aika taas.  En jaksanut lukea edes noita viestejä kaikilta sivuilta, kun tietää mitä siellä kirjoittaa nämä miniät, jotka anoppejaan vihaa.

Mutta siis en usko pätkääkään siihen, että anoppi on tullut ja vaan mitään kysymättä ja sanomatta alkanut ripustaa verhojaan ap:n ikkunaan.  Ei pidä paikkaansa.

Oliko ne ikkunat siis ilman verhoja?  Jos ei, niin anopin on täytynyt kiskoa ensin ne entiset verhot pois.  Eikö jo siinä vaiheessa ole ap älähtänyt?

Ja KUKAAN, jolle on syntynyt lapsi v. 1976, ei ole alkanut syöttää vauvalle leipää kun tämä on ollut kaksi kk vanha.  Voin kuvitella, että joku ikivanha ihminen olisi näin saattanut tehdä, tosin menneinä vuosina, kun oli vielä elossa vanhoja, jotka on eläneet jotain hiton nälkävuosia tai muuten puutteen aikoja.  Silloin on vauvoillekin syötetty kaikenlaista putua ja puppua muun puutteessa.  Mutta ei kyllä enää nykyaikana,

Kyllä mun anoppi toi tavaraa joka kerta ja joka kerta yhtä luokatonta. Läpeensä pihi ja rikas anoppi kiersi kirpputoreja ja kyyräsi meille likaisia, rikkinäisiä ja täysin väärän kokoisia vaatteita. Kesällä toi talvipuvun, joka oli jo silloin yhtä kokoa liian pieni ja olisi ehkä just sillä hetkellä mennyt päälle, mutta ei enää talvelle tietenkään. Omia vanhoja käytöstä poistamiaan astioita, eriparisia, kynsilakalla korjattuja haljenneita. Joitain ikivanhoja keittiöriepuja ja omasta käytöstä poistuneita pyyhkeitä. Kas kun ei vanhoja kalsareitaan tuonut. Joka ikinen kerta toi lapselle uuden fleesepeiton. Niitä sitten kertyi ja jakelin ympäriinsä. Melkeinpä kaiken vein suoraan joko roskiin tai kierrätyskeskukseen jos olivat muuten ehjiä. Kyllä siitä oli vaivaa ja paljon!

Että olisko edes yhden kerran voinut kysyä, että sopiiko tuoda jotain ja mitä tarvitsette? Eikä vain pitää meitä kaatopaikkanaan. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Muutettiin miehen kanssa omakotitaloon, muutto oli sovittu niin, että edelliset asukkaat saivat vielä lauantaina käydä saunassa ja tuodaan sitten muuttokuorma sunnuntaina, tosin olin jo käynyt edeltä viemässä jotain sinne (sovitusti, käytännössä meidän muutto oli sängyn ja ruokapöydän+tuolien ja sohvan paikalle raahaaminen, eli tunnin työ). Anoppi ja appiukko olivat pelmahtaneet sinne silloin lauantaina illalla, kun edelliset asukkaat olivat siis saunassa. Menin tietenkin perässä kun näin heidän sinne menevät (asuin siinä matkan varrella), ja erehdyin tuskaantuneena kysäisemään, että miksi te nyt tänne tulitte, kun erikseen sovittiin, että tuutte sunnuntaina vasta, kun on muutettu. Että illalla tulee muutkin käymään tupareihin.

Me ei haluta samaan aikaan muiden kanssa tulla. No, ei sit tulla ollenkaan, kun ei kelpaa meidän käynnit.

Viiteen vuoteen anoppi ei käynyt meillä, sit

Mitä ihmeellistä on siivoussaunassa? Minäkin saunoi viimeisenä iltana kun tein loppusiivousta. Samalla hyvästelin yhden vaiheen ja kodin elämästäni. Kodin joka oli minulle kovin rakas ja sen saunassa viettänyt monet hetket. 

Vierailija kirjoitti:

Miksi ihmeessä miehesi on tuollaisen kanssa tekemisissä???

Onhan kyseessä kuitenkin miehen äiti. Ilman äitiä ei olisi koko miestä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miniöistä tulee anoppeja.  He sitten laatutietoisuuttansa ja estetiikkansa ja kakkujansa tuputtavat poikiensa morsiamille.  

Siihenhän ei ole mitään pakkoa. Sellainen miniä joka on pitänyt rajat anopilleen harvemmin niin tekee koska hän ei ole katkera.

Minun anoppini jauhoi miten hänellä on oikeus olla minulle hirveä koska hänelläkin oli hirveä anoppi.

Jonkun pitää uskaltaa katkaista kierre.

 

 

 

Oikeestiko meinaat ettei laatutietoinen tuleva  anoppi sit opeta miniätään jos saa jonkun Tokmannilla kävijän tai kamala,  ihan kierrätystä kannattavan ja kirppareilka käyvän?

Häh? Opeta? Mitä helvetin opettamista on jossain toisessa aikuisessa? Tuossa taitaakin olla se ongelman ydin, anopit luulee, että heillä on joku valta tai oikeus "opettaa" miniää.

LOL, sanon minä. Anoppi opettakoon vaan itseään sietämään erilaisuutta ja katkaiskoon vihdoin napanuoran kun ei sitä aiemmin ole raaskinut tehdä. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Voikohan anopit koskaan tehdä mitään oikein kun miniältä kysytään? Epäilen.

Omakin kokemus se että jos johonkin jotain kommentoi tai käy kylässä, se on puuttumista asioihin. Jos ei kommentoi mihinkään koskaan mitään eikä käy kylässä koskaan, miniää vihataan. Teet niin tai näin, teet aina väärinpäin. Aiheellinen kysymys olisi: Miksi miniällä on niin huono itsetunto? Ettei kestä minkäänlaista kohtelua.

Osa miniöistä on mustasukkaisia miehensä äidille, vaikka syytä ei olisi. Osa miniöistä on aikuisia ja ymmärtää, että miehellä oli jo ennen puolisoa perhe, jonka jäsen hän oli, mutta tuo pitää nyt kokonaan unohtaa.

Ei siinä mi

Enemmän se miniän taskussa on kuin anopin. Anoppi ei kuulu perheeseen. Anoppi on perheen ulkopuolinen ihminen. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi ihmeessä miehesi on tuollaisen kanssa tekemisissä???

 

Onhan kyseessä kuitenkin miehen äiti. Ilman äitiä ei olisi koko miestä.

ei se että on jonkun äiti oikeuta kusipäiseen käytökseen

Meihän miniälle ei kelpaa mikään. Olenkin jo päättänyt olla ostamatta enää mitään kun mikään ei kelpaa eikä toimi. Aina on jotain valittamista ihmettelemistä, naureskelemista. Viemiäni lahjoja ei näy missään eikä niitä käytetä, enkä ole vienyt mitään vanhaa, rikkinäistä, tai kirpputorikamaa, miniällä tuntuu olevan periaate että kun on tyranniäitinsä ei toivottu tytär voi nyt kostaa ja pomottaa minua aiheetta saamastaan huonosta lapsuudestaan.

Vierailija kirjoitti:

Meihän miniälle ei kelpaa mikään. Olenkin jo päättänyt olla ostamatta enää mitään kun mikään ei kelpaa eikä toimi. Aina on jotain valittamista ihmettelemistä, naureskelemista. Viemiäni lahjoja ei näy missään eikä niitä käytetä, enkä ole vienyt mitään vanhaa, rikkinäistä, tai kirpputorikamaa, miniällä tuntuu olevan periaate että kun on tyranniäitinsä ei toivottu tytär voi nyt kostaa ja pomottaa minua aiheetta saamastaan huonosta lapsuudestaan.

No eikö olisi yksinkertaisinta KYSYÄ lahjatoiveita jos ei kerran osaa itse ostaa lahjatoiveita?

Vierailija kirjoitti:

Meihän miniälle ei kelpaa mikään. Olenkin jo päättänyt olla ostamatta enää mitään kun mikään ei kelpaa eikä toimi. Aina on jotain valittamista ihmettelemistä, naureskelemista. Viemiäni lahjoja ei näy missään eikä niitä käytetä, enkä ole vienyt mitään vanhaa, rikkinäistä, tai kirpputorikamaa, miniällä tuntuu olevan periaate että kun on tyranniäitinsä ei toivottu tytär voi nyt kostaa ja pomottaa minua aiheetta saamastaan huonosta lapsuudestaan.

On ottanut nyt anopin maalitaulukseen ja mitä kiltimpi anoppi sen enemmän tulee pataan. Seuraavaksi alkaa miniä valittamaan huonosta anopista joka ei osta niille mitään. Kuka tollasta p.... palvelee.

Vierailija kirjoitti:

Minun anoppini itse kertoi mm jättäneensä esikoiseni kaksivuotiaana yksin leikkipuistoon! 

 

Ja sitten riehuu kun enää emme anna lapsia yhtään hänelle niin että olisi yksin heidän kanssaan.

Minun anoppi jätti vauvansa aikoinaan nukkumaan parvekkeelle kun lähti itse kaupungille ostelukierrokselle. Oli poissa 3 tuntia. Siihen aikaan ei tehty lasuja. Yhden kerran jätin lapseni hänelle hoitoon, kun hän niin ronkui. Ei ollut antanut ruokaa, ei vaihtanut vaippaa, suklaata antoi iltapalaksi. Että sellainen rikas hienostorouva, joka nyt itkee kun ei saa hoitaa lapsenlastaan. Ihme, että poikansa sai pidettyä hengissä aikuiseksi saakka, 2 lasta jo kuollut. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meihän miniälle ei kelpaa mikään. Olenkin jo päättänyt olla ostamatta enää mitään kun mikään ei kelpaa eikä toimi. Aina on jotain valittamista ihmettelemistä, naureskelemista. Viemiäni lahjoja ei näy missään eikä niitä käytetä, enkä ole vienyt mitään vanhaa, rikkinäistä, tai kirpputorikamaa, miniällä tuntuu olevan periaate että kun on tyranniäitinsä ei toivottu tytär voi nyt kostaa ja pomottaa minua aiheetta saamastaan huonosta lapsuudestaan.

No eikö olisi yksinkertaisinta KYSYÄ lahjatoiveita jos ei kerran osaa itse ostaa lahjatoiveita?

Näin olenkin toiminut mutta aina sitä toivottua tavaraa ei löydy ja sitten tulee nämä ongelmat ja negatiiviset puheet jälkeen päin ja "väärinymmärrykset", joita ei enää ikäihmisenä jaksa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minun anoppini itse kertoi mm jättäneensä esikoiseni kaksivuotiaana yksin leikkipuistoon! 

 

Ja sitten riehuu kun enää emme anna lapsia yhtään hänelle niin että olisi yksin heidän kanssaan.

Minun anoppi jätti vauvansa aikoinaan nukkumaan parvekkeelle kun lähti itse kaupungille ostelukierrokselle. Oli poissa 3 tuntia. Siihen aikaan ei tehty lasuja. Yhden kerran jätin lapseni hänelle hoitoon, kun hän niin ronkui. Ei ollut antanut ruokaa, ei vaihtanut vaippaa, suklaata antoi iltapalaksi. Että sellainen rikas hienostorouva, joka nyt itkee kun ei saa hoitaa lapsenlastaan. Ihme, että poikansa sai pidettyä hengissä aikuiseksi saakka, 2 lasta jo kuollut. 

Niin varmaan.

Vierailija kirjoitti:

Minun äitini tunki meille mukanaan vanhat verhot ja alkoi ripustamaan niitä ikkunaan. Meillä ei ollut siinä keittiön ikkunassa verhoja kun ei haluttu laittaa, mutta verhokisko siinä oli talon rakennuttaja laittanut valmiiksi. Äitini oli kuulemma säästänyt niitä 20 vuotta minun keittiötä varten eikä millään suostunut ymmärtämään etten niitä halua. Ei tosin suuttunutkaan kun työnsin ne hänen mukaansa takaisin. Mutta ei tämä verhojuttu mitään urbaania legendaa ole. Verhot tuntuu olevan tietyn sukupolven naisille (anopit, omat äidit) lähes pakkomielle.

Ehkä vanhemmille ihmisille verhot tekee kodista kodin. Kun anoppi saa ujutettua verhot, niin se on vähän kuin valloituslippu siellä liehumassa. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meihän miniälle ei kelpaa mikään. Olenkin jo päättänyt olla ostamatta enää mitään kun mikään ei kelpaa eikä toimi. Aina on jotain valittamista ihmettelemistä, naureskelemista. Viemiäni lahjoja ei näy missään eikä niitä käytetä, enkä ole vienyt mitään vanhaa, rikkinäistä, tai kirpputorikamaa, miniällä tuntuu olevan periaate että kun on tyranniäitinsä ei toivottu tytär voi nyt kostaa ja pomottaa minua aiheetta saamastaan huonosta lapsuudestaan.

No eikö olisi yksinkertaisinta KYSYÄ lahjatoiveita jos ei kerran osaa itse ostaa lahjatoiveita?

 

Näin olenkin toiminut mutta aina sitä toivottua tavaraa ei löydy ja sitten tulee nämä ongelmat ja negatiiviset puheet jälkeen päin ja "väärinymmärrykset", joita ei enää ikäihmisenä jaksa.

 

Juujuu, mitä sitä hyvää uhrimieltä onnistumisiin vaihtamaan.

Meidän miniä on perusluonteeltaan ilkeä kun ilkeilee, ivaa ja nauraa meille koko perheelle jatkuvasti. Oma perheensä on kaikessa etusijalla ja muka niin erikoinen vaikka toisin onkin. Mieheni ei voi sietää miniäämme joka on niin epämiellyttävä, epäystävällinen ja kohelo tekemisisään, hajottaa melkein kaikki mihin koskee, ei osaa oikein mitään, ei ole oma-aloitteinen eikä ahkera, koulumenestyskin korkeintaan keskivertoa. Mutta se suuri luulo itsestään, erityisyydestään ja vaatimustaso on korkeella ilman aihetta.