Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Neuvokaa anoppi-ongelmassa
02.05.2024 |
Anoppini on käytännössä katkaissut välinsä minuun. Ei halua tavata, edes lapsiamme. Ei halua tulla käymään, ei halua meitä sinne. Poikaansa tapaa välillä, mutta vain niin, että minä ja lapset emme ole paikalla. Miehen vanhemmat on eronnut, miehen isä käy meillä kyllä välillä. Mutta syynä tähän välirikkoon on se, etten ole antanut anoppini päättää joistakin meidän kotiin ja perheeseen liittyvistä asioista. En esimerkiksi antanut hänen valita meille verhoja ja muutamia (isoja) sisustusesineitä, koska ne ei sopineet meidän kodin tyyliin (hänen sisustusmaku on aika erilainen) ja olivat myöskin käytettyinä jo vähän nuhjuisia. Ja en ole antanut hänen päättää mitään lapsiimme liittyviä asioita kuten missä iässä kiinteät aloitetaan, mikä syöttötuoli meillä on käytössä (ergonomialtaan hyvä), millaisia kenkiä meidän lapset käyttää (edellytän, että niissä on hyvä lesti), mitkä turvaistuimet meillä on autossa (edellytän että riittävän uudet ja plus-testatut, ei siis 10 vuotta vanhoja kirppislöytöjä). Listaa voisi jatkaa pitkäänkin. En ole kuitenkaan anopille sanonut pahasti näistä asioista, olen vain todennut ihan ystävälliseen sävyyn, että ikävä kyllä sinä et voi päättää tällaisista asioista meillä vaan minä teen nämä päätökset. Hän ei nyt tämän kaiken seurauksena halua siis olla kanssani tekemisissä, on kai loukkaantunut kun ei saa päättää meidän lasten asioita. Miten tätä asiaa pitäisi lähteä ratkomaan, kun itse en tunne tehneeni mitenkään väärin häntä kohtaan enkä aio myöskään muuttaa kantaani asiassa?
Kommentit (608)
Miniän kannattaisi koettaa opetella päästämään anopin päsmäröinnit toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos. Et ole sanonut mitään väärää, vaan niin kuin asia on. Mutta entä jos vain olisit sanonut että joo joo, ja sitten olisitte tehneet omalla tavallanne? Kokeilitteko tuota? Jos anoppi ei ole valmis tapaamaan sinua, niin anna miehen tavata ja laita lapset mukaan.
MIKSI? Ja miksi ihmeessä lapsi sinne pitäisi laittaa, knu on ihan selkeästi käynyt ilmi, että anoppi ei piittaa lapsen terveydestä tai turvallisuudesta ja on ihan ilmeistä, että lapsen isä ei osaa suojella lastaan vaan on täysi lapanen äitinsä seurassa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Miniän kannattaisi koettaa opetella päästämään anopin päsmäröinnit toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos. Et ole sanonut mitään väärää, vaan niin kuin asia on. Mutta entä jos vain olisit sanonut että joo joo, ja sitten olisitte tehneet omalla tavallanne? Kokeilitteko tuota? Jos anoppi ei ole valmis tapaamaan sinua, niin anna miehen tavata ja laita lapset mukaan.
MIKSI? Ja miksi ihmeessä lapsi sinne pitäisi laittaa, knu on ihan selkeästi käynyt ilmi, että anoppi ei piittaa lapsen terveydestä tai turvallisuudesta ja on ihan ilmeistä, että lapsen isä ei osaa suojella lastaan vaan on täysi lapanen äitinsä seurassa?
Kerropa miksi mielestäsi ap nytkin valittaa vaikka ongelma hoidettu. Anoppia ei tarvitse nähdä eikä anoppi näe lapsia .mutta aloittaja vaan valittaa ja valittaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onkojan se nyt asiallista suuttua jos anoppi sanoo mielipiteitään tai ehkä tarjoo vanhoja verhojaan. Voihan ihan asiallisesti keskustella eri tavaroiden merkeistä ja omista vaatimuksistaan tuotteiden kohdalla menemättä anopin silmille.
En ole koskaan käynyt poikani kotona, en ikinä ostanut heille mitään. Miniä jo varsin alussa sanoi että hänellä on vaativa maku, ei kannata rahoja tuhlata. Toki mielelläni ostaisin kauniita lastenvaatteita tai leluja mutta uskon puhetta. Kerran sain muikkarin kun kysäisin viestin lopuksi milloin tulette käymään. Edellisestä tapaamisesta noin vuosi, tiuskaisu viestissä, älä kysele, tullaan joskus .
Niinpä yhteydet tekstiviesteissä, rahalla muistan synttärit. Näin on sitten hyvä, en tyrkytä itseäni.
Jos maailmassa on jotain, mitä en voi sietää, on se toisten lyttääminen ja toisten tunteiden väheksyminen.
Totta on, että aihe sinällään on kulunut, mutta sehän kertoo ainoastaan siitä että kyseessä on NS. ikuisuusaihe.
Mitä tulee tähän kirjavertaukseen, tiedänpä parikin pariskuntaa, jotka asuvat isoa taloa vanhan väen kanssa, molemmat omilla puolillaan. Toisella parilla sujuu kuulemma aika kivasti, toisen haasteet ovat kuvailemasi kaltaisia. Ei tulisi mieleenkään vähätellä asiaa.
Aloittaja kyseli tilanteeseen ratkaisuja.
Minun ehdotukseni on keskusteleminen niin miehen kuin anopinkin kanssa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miniän kannattaisi koettaa opetella päästämään anopin päsmäröinnit toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos. Et ole sanonut mitään väärää, vaan niin kuin asia on. Mutta entä jos vain olisit sanonut että joo joo, ja sitten olisitte tehneet omalla tavallanne? Kokeilitteko tuota? Jos anoppi ei ole valmis tapaamaan sinua, niin anna miehen tavata ja laita lapset mukaan.
MIKSI? Ja miksi ihmeessä lapsi sinne pitäisi laittaa, knu on ihan selkeästi käynyt ilmi, että anoppi ei piittaa lapsen terveydestä tai turvallisuudesta ja on ihan ilmeistä, että lapsen isä ei osaa suojella lastaan vaan on täysi lapanen äitinsä seurassa?
Kerropa miksi mielestäsi ap nytkin valittaa vaikka ongelma hoidettu. Anoppia ei tarvitse nähdä eikä anoppi näe lapsia .mutta aloittaja vaan val
Ei ap kylläkään valita. Hän toki kertoo ongelmasta saadakseen neuvoja mutta se on eri asia kuin tuo mitä väität että valittaa ja valittaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miniän kannattaisi koettaa opetella päästämään anopin päsmäröinnit toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos. Et ole sanonut mitään väärää, vaan niin kuin asia on. Mutta entä jos vain olisit sanonut että joo joo, ja sitten olisitte tehneet omalla tavallanne? Kokeilitteko tuota? Jos anoppi ei ole valmis tapaamaan sinua, niin anna miehen tavata ja laita lapset mukaan.
MIKSI? Ja miksi ihmeessä lapsi sinne pitäisi laittaa, knu on ihan selkeästi käynyt ilmi, että anoppi ei piittaa lapsen terveydestä tai turvallisuudesta ja on ihan ilmeistä, että lapsen isä ei osaa suojella lastaan vaan on täysi lapanen äitinsä seurassa?
Kerropa miksi mielestäsi ap nytkin valittaa vaikka ongelma hoidettu. Anoppia ei tarvitse nähdä eikä anoppi näe lapsia .mutta aloittaja vaan val
Missä se ap valittaa? Toteaa tilanteen. Ja onhan hänellä edelleen lapanen miehenä, mikä ei ole hyvä asia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Siis tarvitsee neuvoja miten pääsisi aloittamaan uudet vaatimukset anopille: sun on kuule oltava näin ja puhuttava näin tai näytän taas kaapin paika .
Itse en jaksaisi puhua anopistani tuossa tilanteessa noin ystävällisesti kuin ap. Hän on ihmeen paljon sietänyt eikä silti hauku anoppiaan, moni muu olisi vastaavassa tilanteessa jo vetänyt ihan eriluokan kilarit.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miniän kannattaisi koettaa opetella päästämään anopin päsmäröinnit toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos. Et ole sanonut mitään väärää, vaan niin kuin asia on. Mutta entä jos vain olisit sanonut että joo joo, ja sitten olisitte tehneet omalla tavallanne? Kokeilitteko tuota? Jos anoppi ei ole valmis tapaamaan sinua, niin anna miehen tavata ja laita lapset mukaan.
MIKSI? Ja miksi ihmeessä lapsi sinne pitäisi laittaa, knu on ihan selkeästi käynyt ilmi, että anoppi ei piittaa lapsen terveydestä tai turvallisuudesta ja on ihan ilmeistä, että lapsen isä ei osaa suojella lastaan vaan on täysi lapanen äitinsä seurassa?
Kerropa miksi mielestäsi ap nytkin valittaa vaikka ongelma hoidettu. Anoppia ei tarvitse nähdä eikä anoppi näe lapsia .mutta aloittaja vaan val
En minä ole sanonut, että mielestäni ap valittaa. Sinähän sitä jankutat. Onhan se aina surullista, että miehen sukulaisissa tai omissa sukulaisissa on tuollaisia. Ja että esimerkiksi lapsella ei ole normaalia isoäitiä.
No huhhu mikä anoppi! Siis miten on voinut vauva olla edes 2KUISENA syöttötuolissa leivällä, eihän senikäinen vastasyntynyt voi edes istua millään tuettunakaan! Että leipää pikkuvauvalle voi luoja.. törkeät nuo sisustushommatkin, mutta ne ei sentään vauvalle vaarallisia tilanteita.. kamala ihminen ja välit katki vaan. Kerrot näille muille sukulaisille tilanteet ja että puhuu sinusta pahaa kun ei saanut määräillä sairaita asioitaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minun anoppini itse kertoi mm jättäneensä esikoiseni kaksivuotiaana yksin leikkipuistoon!
Ja sitten riehuu kun enää emme anna lapsia yhtään hänelle niin että olisi yksin heidän kanssaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onkojan se nyt asiallista suuttua jos anoppi sanoo mielipiteitään tai ehkä tarjoo vanhoja verhojaan. Voihan ihan asiallisesti keskustella eri tavaroiden merkeistä ja omista vaatimuksistaan tuotteiden kohdalla menemättä anopin silmille.
En ole koskaan käynyt poikani kotona, en ikinä ostanut heille mitään. Miniä jo varsin alussa sanoi että hänellä on vaativa maku, ei kannata rahoja tuhlata. Toki mielelläni ostaisin kauniita lastenvaatteita tai leluja mutta uskon puhetta. Kerran sain muikkarin kun kysäisin viestin lopuksi milloin tulette käymään. Edellisestä tapaamisesta noin vuosi, tiuskaisu viestissä, älä kysele, tullaan joskus .
Niinpä yhteydet tekstiviesteissä, rahalla muistan synttärit.
Ei tule auttamaan. Tuo on vuosikymmenten aikana hioutunut käytöskuvio eikä se yhdellä juttutuokiolla miksikään muutu. Anoppi voi hetkellisesti olla aisoissa ja sitten tuo ryöpsähtää taas.
Kun poika ryhtyy seurustelemaan, katkaisee äiti välit sellaisiksi "hyvää päivää kirvesvartta" -tyylisiksi. Kun poika muuttaa yhteen naisystävänsä kanssa, äiti etääntyy kokonaan ja kun kutsutaan käymään, äiti keksii jonkin tekosyyn, jonka varjolla voi pysyä poissa. Pojalle ei voi soittaa, koska se olisi tunkeutumista yksityiselämään. Sukujuhlissa anoppi ei ole paikalla, jos poika perheineen on kutsuttu.
Kun anoppi katoaa kokonaan poikansa elämästä, on miniä tyytyväinen. Toki harmittaa, kun anoppi ei ymmärrä kuolla, jotta poika saisi perinnön.
Jos haluaa pitää oman elämänsä onnellisena, niin pysyy kaukana miniästä! Silloin voi kaikkiin syytöksiin vastata, ettei tunne koko ihmistä, en ole koskaan edes tavannut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olisi aina parasta jos jokainen aikuinen lapsi hoitelisi omat vanhempansa tarvittaessa ns. ruotuun. Omalta lapselta saatetaan sietää palautetta, miniältä ja vävyltä ei.
On esimerkiksi suuri virhe monelta mieheltä pitää tällaisia asioita oman äitinsä ja vaimonsa välisinä asoina, joihin hän ei puutu. Ei. Jos äiti on sinun, myös ongelma on sinun eikä puolisosi. Sinun tehtäväsi on tehdä tilanteesta puolisollesi siedettävä.
Lisäksi aikuinen lapsi tietää (pitäisi tietää, ainakin tietää paremmin kuin puoliso, joka ei ole elänyt kyseisessä lapsuudenperheessä melkein 20 ensimmäistä vuottaan) millaiset välit ylipäätään haluaa omiin vanhempiinsa, on älytöntä pakottaa puoliso siihen säätämään mitään.
AP:n tyyppisessä tilanteessa miniä ei voi tehdä mitään koska tietenkään ei ole halua alkaa tanssia anopin pillin mukaan. Välit ovat valitettavasti poissa mutta paljon pahemminkin voisi olla. AP:n mies sekä miehen äiti voisivat mahdollisesti korjata tilanteen mutta selvästikään halua sellaiseen ei ole.
Miniä tunki ristiäisissä vauvaa syliini, ilmoitin, että kiitos ei, eikös se ole sinun lapsesi ja miniän lapsena tuo on saanut tähän asti olla. Ei minun tarvitse siihen koskea ja sitten kuunnella valitusta, kun en mitään osaa.
Pojanpoika on huono nukkumaan, kohta 5 vuotta valvottanut ja miniä näyttää aika väsyneeltä, mutta onneksi ongelma ei ulotu minuun asti. Huono isoäiti ei joudu hoitamaan eikä siten sotkeudu poikansa perheen elämään.
Vierailija kirjoitti:
Miniä tunki ristiäisissä vauvaa syliini, ilmoitin, että kiitos ei, eikös se ole sinun lapsesi ja miniän lapsena tuo on saanut tähän asti olla. Ei minun tarvitse siihen koskea ja sitten kuunnella valitusta, kun en mitään osaa.
Pojanpoika on huono nukkumaan, kohta 5 vuotta valvottanut ja miniä näyttää aika väsyneeltä, mutta onneksi ongelma ei ulotu minuun asti. Huono isoäiti ei joudu hoitamaan eikä siten sotkeudu poikansa perheen elämään.
Niin katkeraa tilitystä, niin katkeraa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En oikein ymmärrä näita vauva-äitien ongelmia. Sanotaan napautellaan anopeille mitä sattuu, annetaan ymmärtää heidän olevan tyhmiä ja tunkeilevia ja ilkeitä. Eivät ymmärrä estetiikkaa ja hienoutta.
Anopit tekevät johtopäätöksen, vanhempina ja viisaampina, ja ottavat hajuraon.
Sitten alkaa vinkuminen, anoppi ei hoida lapsia, anoppi suuttui jostain, minulle , hienotunteiselle ja tahdikkaalle ja asioita ymmärtävälke ihmiselle.
Olettaen , että AP:n kertoma on totta niin anoppihan on kuin hahmo vanhasta suomifilmistä. Kuka alkaa asentaa "omia" verhojaan toisen kämppään ? Tässä pitänee taas kysyä kuinka hän pääsi sisään vartoimatta.
Olen vanha ja anoppikin , viisaus ehkä vähän niin ja näin, mutta edelleen mä hämmästyn suunnattomasti näistä kolleegoista, joiden käytös on käsityskykyni ulottumattomissa. Ja sitten ol
Mun anoppi kävi meillä yllätykseksi vaihtamassa verhot, kun oltiin lomalla. Kun ne mun laittamat oli niin rumat, niin hän meille omin kätösin virkkasi beiget verhot. Beige on mun inhokkiväri, anoppi oli siitä kyllä tietoinen. Miksi pääsi sisälle? Avaimet annettiin, jotta pääsee reissun aikana ruokkimaan kissan. Ei muuten millään halunnut niistä avaimista luopua, kun ne haettiin takaisin. Itkuksi pisti, kun sanottiin että verhojen vaihto ei ole osa kissan ruokkimista. Verhot palautettiin virkkaajalle. Kuulemma ei kunnioiteta vanhaa ihmistä, kun (taas kerran) hyvää hyvyyttään meidän parasta oli ajatellut.
Eikä kyllä ole ainoa ongelma mitä anopin kanssa oli. Ei käy anoppi meillä enkä minä hänen luonaan. En kyllä keksi mitään syytä olla sen ihmishirviön kanssa tekemisissä. Mies käy joskus ja juhannuksena velvollisuudesta. Lapsia ei ota mukaansa.
Minun äitini tunki meille mukanaan vanhat verhot ja alkoi ripustamaan niitä ikkunaan. Meillä ei ollut siinä keittiön ikkunassa verhoja kun ei haluttu laittaa, mutta verhokisko siinä oli talon rakennuttaja laittanut valmiiksi. Äitini oli kuulemma säästänyt niitä 20 vuotta minun keittiötä varten eikä millään suostunut ymmärtämään etten niitä halua. Ei tosin suuttunutkaan kun työnsin ne hänen mukaansa takaisin. Mutta ei tämä verhojuttu mitään urbaania legendaa ole. Verhot tuntuu olevan tietyn sukupolven naisille (anopit, omat äidit) lähes pakkomielle.
Ap, onko ollut yhtään anoppisi tuomaa lahjaa, antamaa tavaraa johon olisit vain sanonut kiitos? Kuulostaa siltä että sinulta pääsee aika usein, kuin automaattisesti "Ei". Kunnioitatko ylipäätään vanhempia ihmisiä? Anoppisi nuoruudessa ei ehkä ollut varaa mällätä ja hankkia aina uusinta uutta, hänen aikanaan ehkä arvostettiin vanhempien neuvoja.
Vaikka osa noista sinun esimerkeistä kuulostaa ärsyttäviltä ja liialliselta puuttumiselta, päälimäiseksi jää mieleen kuitenkin "Minä (yksin) päätän! Ei! Ei käy" Ei."
Olen joskus seurustellut tällaisen ihmisen kanssa jossa hän tiesi kaiken parhaiten ja minä tein kaiken väärin. Jossain vaiheessa alkaa jännitys kiristellä selkänahassa. Ehkä anoppi sai tarpeekseen ja läväytti verhot ihan piruuttaan ikkunaan. Ehkä halusi yllättää, josko vaikka tykkäisittekin. Mutta ei.
Alue: Aihe vapaa
Ei se voi miniänkään taskussa olla. Aikuinen mies päättää itse asioistaan.