Lue keskustelun säännöt.
Neuvokaa anoppi-ongelmassa
02.05.2024 |
Anoppini on käytännössä katkaissut välinsä minuun. Ei halua tavata, edes lapsiamme. Ei halua tulla käymään, ei halua meitä sinne. Poikaansa tapaa välillä, mutta vain niin, että minä ja lapset emme ole paikalla. Miehen vanhemmat on eronnut, miehen isä käy meillä kyllä välillä. Mutta syynä tähän välirikkoon on se, etten ole antanut anoppini päättää joistakin meidän kotiin ja perheeseen liittyvistä asioista. En esimerkiksi antanut hänen valita meille verhoja ja muutamia (isoja) sisustusesineitä, koska ne ei sopineet meidän kodin tyyliin (hänen sisustusmaku on aika erilainen) ja olivat myöskin käytettyinä jo vähän nuhjuisia. Ja en ole antanut hänen päättää mitään lapsiimme liittyviä asioita kuten missä iässä kiinteät aloitetaan, mikä syöttötuoli meillä on käytössä (ergonomialtaan hyvä), millaisia kenkiä meidän lapset käyttää (edellytän, että niissä on hyvä lesti), mitkä turvaistuimet meillä on autossa (edellytän että riittävän uudet ja plus-testatut, ei siis 10 vuotta vanhoja kirppislöytöjä). Listaa voisi jatkaa pitkäänkin. En ole kuitenkaan anopille sanonut pahasti näistä asioista, olen vain todennut ihan ystävälliseen sävyyn, että ikävä kyllä sinä et voi päättää tällaisista asioista meillä vaan minä teen nämä päätökset. Hän ei nyt tämän kaiken seurauksena halua siis olla kanssani tekemisissä, on kai loukkaantunut kun ei saa päättää meidän lasten asioita. Miten tätä asiaa pitäisi lähteä ratkomaan, kun itse en tunne tehneeni mitenkään väärin häntä kohtaan enkä aio myöskään muuttaa kantaani asiassa?
Kommentit (608)
Vierailija kirjoitti:
Ap, onko ollut yhtään anoppisi tuomaa lahjaa, antamaa tavaraa johon olisit vain sanonut kiitos? Kuulostaa siltä että sinulta pääsee aika usein, kuin automaattisesti "Ei". Kunnioitatko ylipäätään vanhempia ihmisiä? Anoppisi nuoruudessa ei ehkä ollut varaa mällätä ja hankkia aina uusinta uutta, hänen aikanaan ehkä arvostettiin vanhempien neuvoja.
Vaikka osa noista sinun esimerkeistä kuulostaa ärsyttäviltä ja liialliselta puuttumiselta, päälimäiseksi jää mieleen kuitenkin "Minä (yksin) päätän! Ei! Ei käy" Ei."
Olen joskus seurustellut tällaisen ihmisen kanssa jossa hän tiesi kaiken parhaiten ja minä tein kaiken väärin. Jossain vaiheessa alkaa jännitys kiristellä selkänahassa. Ehkä anoppi sai tarpeekseen ja läväytti verhot ihan piruuttaan ikkunaan. Ehkä halusi yllättää, josko vaikka tykkäisittekin. Mutta ei.
Miksi sen anopin pitää saada kantaa sitä tavaraa sinne mielensä mukaan? Miksi? Ap EI SEURUSTELE anoppinsa kanssa. Anoppi on ulkopuolinen. Seurustelukumppanin kanssa pitääkin tehdä kompromissejä, mutta ei todellakaan täysin ulkopuolinen ihminen voi alkaa sisustaa tai laitella turvaistuimia jne.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ap, onko ollut yhtään anoppisi tuomaa lahjaa, antamaa tavaraa johon olisit vain sanonut kiitos? Kuulostaa siltä että sinulta pääsee aika usein, kuin automaattisesti "Ei". Kunnioitatko ylipäätään vanhempia ihmisiä? Anoppisi nuoruudessa ei ehkä ollut varaa mällätä ja hankkia aina uusinta uutta, hänen aikanaan ehkä arvostettiin vanhempien neuvoja.
Vaikka osa noista sinun esimerkeistä kuulostaa ärsyttäviltä ja liialliselta puuttumiselta, päälimäiseksi jää mieleen kuitenkin "Minä (yksin) päätän! Ei! Ei käy" Ei."
Olen joskus seurustellut tällaisen ihmisen kanssa jossa hän tiesi kaiken parhaiten ja minä tein kaiken väärin. Jossain vaiheessa alkaa jännitys kiristellä selkänahassa. Ehkä anoppi sai tarpeekseen ja läväytti verhot ihan piruuttaan ikkunaan. Ehkä halusi yllättää, josko vaikka tykkäisittekin. Mutta ei.
Selitätkö vielä miksi jonkun pitäisi olla kiitollinen 10 vuotta vanhasta kirpputorilta ostetusta turvaistuimesta tai syöttötuolista, joka ei ole lapsen käyttöön ergonominen? Miksi pitäisi olla kiitollinen isosta sisustusesineestä, joka on niin vanha että on nuhjuinen ja lisäksi ei sovi omaan sisustustyyliin ollenkaan? En ymmärrä miksi näistä pitäisi olla kiitollinen, ihan roskaahan nuo on. Noin vanhaa turvaistuinta ei saa edes käyttää. Kaatopaikalle vain.
Vierailija kirjoitti:
Voikohan anopit koskaan tehdä mitään oikein kun miniältä kysytään? Epäilen.
Omakin kokemus se että jos johonkin jotain kommentoi tai käy kylässä, se on puuttumista asioihin. Jos ei kommentoi mihinkään koskaan mitään eikä käy kylässä koskaan, miniää vihataan. Teet niin tai näin, teet aina väärinpäin. Aiheellinen kysymys olisi: Miksi miniällä on niin huono itsetunto? Ettei kestä minkäänlaista kohtelua.
Meillä.on samantyylinen meininki. Kodistamme puhuvat kuin se olisi pelkästään mieheni koti ja hän ainoa, joka täällä tekee yhtään mitään, vaikka tietävät hyvin, että tehdään yhdessä kaikki remonttihommista perus kotitöihin. Joulukortissa sentään on molempien nimi.
Vierailija kirjoitti:
Ap, onko ollut yhtään anoppisi tuomaa lahjaa, antamaa tavaraa johon olisit vain sanonut kiitos? Kuulostaa siltä että sinulta pääsee aika usein, kuin automaattisesti "Ei". Kunnioitatko ylipäätään vanhempia ihmisiä? Anoppisi nuoruudessa ei ehkä ollut varaa mällätä ja hankkia aina uusinta uutta, hänen aikanaan ehkä arvostettiin vanhempien neuvoja.
Vaikka osa noista sinun esimerkeistä kuulostaa ärsyttäviltä ja liialliselta puuttumiselta, päälimäiseksi jää mieleen kuitenkin "Minä (yksin) päätän! Ei! Ei käy" Ei."
Olen joskus seurustellut tällaisen ihmisen kanssa jossa hän tiesi kaiken parhaiten ja minä tein kaiken väärin. Jossain vaiheessa alkaa jännitys kiristellä selkänahassa. Ehkä anoppi sai tarpeekseen ja läväytti verhot ihan piruuttaan ikkunaan. Ehkä halusi yllättää, josko vaikka tykkäisittekin. Mutta ei.
Voi hyvä ihminen, kun se on sen miniän koti! Totta kai hänellä on oikeus päättää mitä siellä on tai ei ole. Anopilla ei ole minkäänlaista päätäntävaltaa siitä mitä siellä on tai ei ole. Tai minkäänlaista oikeutta saada tarpeekseen kun ei saa tahtoaan TOISEN KODISSA. Tai yllättää toisen kodissa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Muutettiin miehen kanssa omakotitaloon, muutto oli sovittu niin, että edelliset asukkaat saivat vielä lauantaina käydä saunassa ja tuodaan sitten muuttokuorma sunnuntaina, tosin olin jo käynyt edeltä viemässä jotain sinne (sovitusti, käytännössä meidän muutto oli sängyn ja ruokapöydän+tuolien ja sohvan paikalle raahaaminen, eli tunnin työ). Anoppi ja appiukko olivat pelmahtaneet sinne silloin lauantaina illalla, kun edelliset asukkaat olivat siis saunassa. Menin tietenkin perässä kun näin heidän sinne menevät (asuin siinä matkan varrella), ja erehdyin tuskaantuneena kysäisemään, että miksi te nyt tänne tulitte, kun erikseen sovittiin, että tuutte sunnuntaina vasta, kun on muutettu. Että illalla tulee muutkin käymään tupareihin.
Me ei haluta samaan aikaan muiden kanssa tulla. No, ei sit tulla ollenkaan, kun ei kelpaa meidän käynnit.
Joo. Olivat rakentamassa uutta taloa, jossa ei ollut saunaa vielä valmiina. Olivat vieneet kaikki tavaransa jo pois, ja meillä ei ollut tuotavana kuin sänky, pirttikalusto ja sohva+kaksi nojatuolia. Mahtuivat yhteen peräkärryyn, joka oli jo valmiiksi silloin lauantaina pakattu (pikkusälän ja keittiötarvikkeet jne olin jo tuonut aikaisemmin). Sunnuntaina aamulla vietiin tavarat sisään, ja puolen päivän aikaan aloitin jo tupareiden tarjottavien laiton; luvattiin tarjota pikkusuolaista ja boolia, muut toivat nyyttikestien hengessä tarjottavia. Anopin ja appiukon piti tuoda kahvipullat. Oli siis etukäteen erikseen sovittu, että sunnuntaina klo 18 alkaa tuparit, appiukko ja anoppi sanoivat tulevansa jo viiden aikoihin. Ja nimenomaan sunnuntaina siksi, että aiemmat asukkaat saivat rauhassa itsekseen vielä kerran saunoa.
Ja vielä lisäys: loppusiivous oli jo tehty, tai siis tuo muuttopariskunta oli siivonnut, ja noin sata kertaa paremmin kuin mitä ikinä itse olisin saanut siivottua. Ei meidän oikeasti tarvinnut mitään muuta kuin kantaa ne pari huonekalua sisään, ei meillä ollut mitään verhoja tai tauluja ripustettavaksi, ei meillä ollut edes telkkaa!!! On tässä 35 vuoden aikana ehtinyt kertyä roinaa ihan riittävästi, vaikkei siinä muuttokuormassa silloin mitään ollutkaan.
Aika paljon on tässäkin keskustelussa rajattomia ihmisiä, sekä jokunen sellainen joka ei edes ymmärrä mitä se tarkoittaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Eipä tuossa oikein voi kuin hyväksyä, että anoppi ei nyt sitten vain ole osa elämäänne. Meillä on ihan sama tilanne minun anoppini kanssa sillä erolla, että meillä mies eli anopin poika on se, joka asettaa äidilleen rajoja. Kuusi vuotta yritimme saada anoppia ymmärtämään, että hän ei voi jyrätä ylitsemme lastemme kasvatusta koskevissa asioissa. Hän siis teki tätä ihan avoimesti lastemme läsnä ollessa, niin että yhdessä vaiheessa lapset alkoivat kyseenalaistaa meitä ja vängätä joka asiassa vastaan sanoen, että mummo päättää emmekä me. Viime talvena oli jälleen kerran tällainen tilanne kun olimme heillä käymässä, ja mies äitinsä kanssa päätyivät napit vastakkain. Anoppi loukkaantui verisesti ja lakkasi olemasta yhteydessä meihin. Sen jälkeen appi on käynyt meillä kyläilemässä yksin. Toisaalta ikävää että tämä meni näin, mutta minkäs teet, kun anoppi ei näe omassa toiminnassaan mitään vikaa. Kuulemme sukulaisilta ajoittain, että hän mustamaalaa meitä, mutta emme jaksa enää välittää. Sukulaiset ovat onneksi itsekin hyvin tietoisia, millainen ihminen on kyseessä. Ja meillä on ollut ihanan rauhallista ja draamatonta aikaa tänä vuonna ilman kuormittavaa anoppishowta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap, onko ollut yhtään anoppisi tuomaa lahjaa, antamaa tavaraa johon olisit vain sanonut kiitos? Kuulostaa siltä että sinulta pääsee aika usein, kuin automaattisesti "Ei". Kunnioitatko ylipäätään vanhempia ihmisiä? Anoppisi nuoruudessa ei ehkä ollut varaa mällätä ja hankkia aina uusinta uutta, hänen aikanaan ehkä arvostettiin vanhempien neuvoja.
Vaikka osa noista sinun esimerkeistä kuulostaa ärsyttäviltä ja liialliselta puuttumiselta, päälimäiseksi jää mieleen kuitenkin "Minä (yksin) päätän! Ei! Ei käy" Ei."
Olen joskus seurustellut tällaisen ihmisen kanssa jossa hän tiesi kaiken parhaiten ja minä tein kaiken väärin. Jossain vaiheessa alkaa jännitys kiristellä selkänahassa. Ehkä anoppi sai tarpeekseen ja läväytti verhot ihan piruuttaan ikkunaan. Ehkä halusi yllättää, josko vaikka tykkäisittekin. Mutta ei.
Voi hyvä ihminen, kun se on sen mini
Minä en päätä mistään asioista edes tyttärieni kodeissa, puhumattakaan miniän. Oman kodin sisustus ja laitto riittää minulle. Siksiköhän välit ovatkin niin hyvät 🤔
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Miksi ihmeessä miehesi on tuollaisen kanssa tekemisissä???
Luulisin, jos ymmärsin oikein, että se anoppi on sen miehen äiti.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Luettelemasi kotiinne ja lapsiinne liittyvät asiat eivät kuulu anopille pätkääkään. Kiukutelkoon keskenään. Mitä miehesi sanoo äitinsä sekoilusta?
Mies on puolellani asioissa sikäli kyllä, että ei hänenkään mielestä hänen äiti voi tuollaisia asioita päättää eikä ne äidilleen kuulu. Mutta mies ei halua keikuttaa venettä, ei aiheuttaa epäsopua, ei loukata äitiään niin siksi hän ei halua puuttua asiaan ollenkaan, välttelee siis koko aihetta ja antaa tilanteen olla sellaisena kuin se nyt on. Ap
Tyypillinen mies.
Olemalla "puolueeton", antaa äidilleen väärän kuvan elämänsä naisten arvojärjestyksestä.
Sillä lailla ne elinikäiset huonot suhteet pedataan ja pidetään yllä.
Vaikken kuulukaan mihinkään kirkkoihin, tässä kohtaa ehdottaisin hiljentymään hetkeksi
Ja tyypillinen nainen. Mies pitää vetää omaan ja anopin väliseen riitaan. Lopputulos että mies saa kummankin vihat niskoilleen.
Ei ei, miesten on paras pysyä eroissa akkojen riidoista.
Nimimerkillä: kokemusta on
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Miksi ihmeessä miehesi on tuollaisen kanssa tekemisissä???
Tätä minäkin ihmettelen. Toivottavadti ottaisi avioeron, on niitä parempia naisia varmaankin olemassa
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Luettelemasi kotiinne ja lapsiinne liittyvät asiat eivät kuulu anopille pätkääkään. Kiukutelkoon keskenään. Mitä miehesi sanoo äitinsä sekoilusta?
Mies on puolellani asioissa sikäli kyllä, että ei hänenkään mielestä hänen äiti voi tuollaisia asioita päättää eikä ne äidilleen kuulu. Mutta mies ei halua keikuttaa venettä, ei aiheuttaa epäsopua, ei loukata äitiään niin siksi hän ei halua puuttua asiaan ollenkaan, välttelee siis koko aihetta ja antaa tilanteen olla sellaisena kuin se nyt on. Ap
Tyypillinen mies.
Olemalla "puolueeton", antaa äidilleen väärän kuvan elämänsä naisten arvojärjestyksestä.
Sillä lailla ne elinikäiset huonot suhteet pedataan ja pidetään yllä.
Vaikken kuulukaan mihinkään kirkkoihin
Ei tuossa ole mitään riitaa vaan miehen sukulainen on rajaton.
Se on miehen tehtävä vetää sille sukulaiselleen rajat.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi ihmeessä miehesi on tuollaisen kanssa tekemisissä???
Tätä minäkin ihmettelen. Toivottavadti ottaisi avioeron, on niitä parempia naisia varmaankin olemassa
Ei se ap:n mies sentään äitinsä kanssa naimisissa ole vaikka tahdoton lapanen onkin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Luettelemasi kotiinne ja lapsiinne liittyvät asiat eivät kuulu anopille pätkääkään. Kiukutelkoon keskenään. Mitä miehesi sanoo äitinsä sekoilusta?
Mies on puolellani asioissa sikäli kyllä, että ei hänenkään mielestä hänen äiti voi tuollaisia asioita päättää eikä ne äidilleen kuulu. Mutta mies ei halua keikuttaa venettä, ei aiheuttaa epäsopua, ei loukata äitiään niin siksi hän ei halua puuttua asiaan ollenkaan, välttelee siis koko aihetta ja antaa tilanteen olla sellaisena kuin se nyt on. Ap
Tyypillinen mies.
Olemalla "puolueeton", antaa äidilleen väärän kuvan elämänsä naisten arvojärjestyksestä.
Sillä lailla ne elinikäiset huonot suhteet pedataan ja pidetään yllä
Ei ole riitaa kun anoppi ei tule riitelemään vaikka se nyt aloittajaa veetuttaa.
Miksi ap pyytää neuvoa muilta anoppiasiassa? Pitkän avauksen lopussa ap kertoo ettei ole itse kokenut tehneensä mitään väärin ja ETTTEI aio muuttaa omaa kantaansa. Miksi siis kyselee neuvoa muilta?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap, onko ollut yhtään anoppisi tuomaa lahjaa, antamaa tavaraa johon olisit vain sanonut kiitos? Kuulostaa siltä että sinulta pääsee aika usein, kuin automaattisesti "Ei". Kunnioitatko ylipäätään vanhempia ihmisiä? Anoppisi nuoruudessa ei ehkä ollut varaa mällätä ja hankkia aina uusinta uutta, hänen aikanaan ehkä arvostettiin vanhempien neuvoja.
Vaikka osa noista sinun esimerkeistä kuulostaa ärsyttäviltä ja liialliselta puuttumiselta, päälimäiseksi jää mieleen kuitenkin "Minä (yksin) päätän! Ei! Ei käy" Ei."
Olen joskus seurustellut tällaisen ihmisen kanssa jossa hän tiesi kaiken parhaiten ja minä tein kaiken väärin. Jossain vaiheessa alkaa jännitys kiristellä selkänahassa. Ehkä anoppi sai tarpeekseen ja läväytti verhot ihan piruuttaan ikkunaan. Ehkä halusi yllättää, josko vaikka tykkäisittekin. Mutta ei.
Selitätkö vielä miksi jonkun pitä
No kaikki ei ole rikkaita. Voit olla turvaistuimen kanssa oikeassakin, en tiedä mitä turvaistuimille ajan kanssa tapahtuu. Itse et sitten ole antanut lahjoja kellekään? Vai onko käynyt usein niin että lahjan saaja sanoo "en halua tätä". Minä olen laittanut epäkelvot lahjat vaivihkaa kiertoon. Joskus äitini toi erinäistä tavaraa ja ajattelin mielessäni "eeehh eeeiii" mutta en sanonut mitään, hymyilin vaan huokaillen ja halasin. Yllätyksekseni myöhemmin jotkut tavaroista on osoittautuneet hyödyllisiksi. Tottakai jos anoppi on ilkeä tai jotain niin ymmärrän sitten. Mun mielestä ihmisten pitäisi enemmän rakastaa toisiaan ja sietää. Omalla kohdalla olen tämän huomannut jälkeenpäin omasta käytöksestä. Me mietitään liikaa miltä minusta tuntuu, ollaan liian negatiivisia, ylpeitä ja pöyhkeitä. Useimmat meistä. Ehkä te molemmat, en tiedä. Ehkä ap olet useimmiten sanonut vaan kiitos ja tekstissäsi vain korostui tuo asenne. Ehkä olet kunnioittanut anoppiasi, ehkä sain väärän vaikutelman tai ehkä sinulle sellaiset asiat ei ole tärkeitä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap, onko ollut yhtään anoppisi tuomaa lahjaa, antamaa tavaraa johon olisit vain sanonut kiitos? Kuulostaa siltä että sinulta pääsee aika usein, kuin automaattisesti "Ei". Kunnioitatko ylipäätään vanhempia ihmisiä? Anoppisi nuoruudessa ei ehkä ollut varaa mällätä ja hankkia aina uusinta uutta, hänen aikanaan ehkä arvostettiin vanhempien neuvoja.
Vaikka osa noista sinun esimerkeistä kuulostaa ärsyttäviltä ja liialliselta puuttumiselta, päälimäiseksi jää mieleen kuitenkin "Minä (yksin) päätän! Ei! Ei käy" Ei."
Olen joskus seurustellut tällaisen ihmisen kanssa jossa hän tiesi kaiken parhaiten ja minä tein kaiken väärin. Jossain vaiheessa alkaa jännitys kiristellä selkänahassa. Ehkä anoppi sai tarpeekseen ja läväytti verhot ihan piruuttaan ikkunaan. Ehkä halusi yllättää, josko vaikka tykkäisittekin. Mutta ei.
Ei, en ole todellakaan koskaan omin päin asennellut turvaistuinta toisen perheen autoon.
Tai kantanut tavaraa toisen kotiin oman mieleni mukaan.
Vierailija kirjoitti:
Miniän kannattaisi koettaa opetella päästämään anopin päsmäröinnit toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos. Et ole sanonut mitään väärää, vaan niin kuin asia on. Mutta entä jos vain olisit sanonut että joo joo, ja sitten olisitte tehneet omalla tavallanne? Kokeilitteko tuota? Jos anoppi ei ole valmis tapaamaan sinua, niin anna miehen tavata ja laita lapset mukaan.
MIKSI? Ja miksi ihmeessä lapsi sinne pitäisi laittaa, knu on ihan selkeästi käynyt ilmi, että anoppi ei piittaa lapsen terveydestä tai turvallisuudesta ja on ihan ilmeistä, että lapsen isä ei osaa suojella lastaan vaan on täysi lapanen äitinsä seurassa?
Ja sinäkö estäisit lasten ja isovanhempien yhteydenpidon?
Joo. Olivat rakentamassa uutta taloa, jossa ei ollut saunaa vielä valmiina. Olivat vieneet kaikki tavaransa jo pois, ja meillä ei ollut tuotavana kuin sänky, pirttikalusto ja sohva+kaksi nojatuolia. Mahtuivat yhteen peräkärryyn, joka oli jo valmiiksi silloin lauantaina pakattu (pikkusälän ja keittiötarvikkeet jne olin jo tuonut aikaisemmin). Sunnuntaina aamulla vietiin tavarat sisään, ja puolen päivän aikaan aloitin jo tupareiden tarjottavien laiton; luvattiin tarjota pikkusuolaista ja boolia, muut toivat nyyttikestien hengessä tarjottavia. Anopin ja appiukon piti tuoda kahvipullat. Oli siis etukäteen erikseen sovittu, että sunnuntaina klo 18 alkaa tuparit, appiukko ja anoppi sanoivat tulevansa jo viiden aikoihin. Ja nimenomaan sunnuntaina siksi, että aiemmat asukkaat saivat rauhassa itsekseen vielä kerran saunoa. No, eivät sitten tulleet ollenkaan, mutta naapurinnaapuri oli paistanut pullakranssin ;-) ja toinen naapurinnaapuri toi kuivakakun (muistaakseni tiikerikakkua).
Mutta siis oli etukäteen anopin ja appiukon kanssa sovittu tämä, että SUNNUNTAINA tulevat käymään ja tuovat tupareihin kahvipullat (anopin ehdotus). Edellisellä viikolla olisi ollut aikaa käydä katsomassa, mutta anoppi ei ollut halunnut, hän ehtii sitten tupareissakin silloin SUNNUNTAINA.
(ja miksi ne tuparit heti muuttopäivänä? olin opiskelija ja asuin viikot opiskelupaikkakunnalla, ja muutto osui juuri loma-aikaan; meillä ei ollut oikeasti juuri mitään muutettavaa, kun suurin osa tavaroista oli siellä opiskelijakämpässä, jossa asuin vielä seuraavat kolme vuotta, sen sunnuntain jälkeinen maanantai oli pyhäpäivä ja kaikilla oli pitkät vapaat, niin mikäs sen parempi tupari-ilta? kun ei tarvinnut miettiä onko työkunnossa seuraavana päivänä)
Että ei pitänyt olla mitenkään epäselvää EDES anopille, että se lauantai oli rauhoitettu niille edellisille asukkaille, että silloin ei käydä siellä ollenkaan, vaan sitten sunnuntaina mennään. Ja anoppi itse siis hääräsi, että HÄN sitten leipoo niihin tupareihin kahvipullaa, että tuodaan ne jo viiden maissa SUNNUNTAINA, että ehditään samalla ennen muita vielä katsomaan, miltä siellä näyttää, kun hän ei halua käydä siellä enää aikaisemmin katsomassa.