Lue keskustelun säännöt.
Isäni kuoli eilen
02.05.2024 |
Olimme läheisiä, mutta ei tunnu oikeastaan miltään.Olin aloittanut jo ajatuksen luopumisesta kuukausia sitten.
Kommentit (147)
Reipas ja tunnollinen lammas kirjoitti:
Numerolle 113 vielä. Tässä on aika hyvä artikkeli kuolevan potilaan hoidosta:
https://www.duodecimlehti.fi/duo10821
Paljon kiitoksia!!!!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sain tuosta Duodecim-lehden artikkelista paljon hyvää tietoa lisää, kiitos siitä.
Montaa ihmistä lohduttaa ajatus, että tavataan taas tuonpuoleisessa. Tai ajatellaan, että se saattaa ainakin olla mahdollista.
Mistä saavat lohtua ne, joiden kuoleva läheinen ei ole uskova tai ei itse kykene uskomaan. Tätä mietin joskus. Toki se on hyvä asia, että kuollut ei enää kärsi maallisista tuskissa, mutta ikävää ei lohduta mikään.
Mitä mieltä olette siitä, että mitä pitäisi keskustella tai sanoa ennen kuin läheinen kuolee. Mitä saattaa myöhemmin katua?
Siis rakkaus pitää ilmaista. Sen olen kuullut, mutta onko muuta?
Tuttu sanoi, että kun hänen äitinsä oli kuollut, miin hänelle tuli alkuun tuon tuosta asioita mieleen, mitä ajatteli kertoa äidilleen, ja sitten, et ei voikaan. Ai niin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei kai siinä sitten mitään. Saatko ison perinnön? Itse sain noin 700 000 ja vähän vajaan 100 000 mätkylapun sitten verottajalta.
Vierailija kirjoitti:
Ei kai siinä sitten mitään. Saatko ison perinnön? Itse sain noin 700 000 ja vähän vajaan 100 000 mätkylapun sitten verottajalta.
Periminen ei varmaan ilahduta, kun empaattisella ihmisellä ikävä on suuri.
Perintöverotus on kyllä täysin kohtuutonta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Onko niin, että nykyihmiselle kuolemat on kamalampia, kun kuolemat ei oo ollu koko ajan läsnä arjessa.
Ennen suurten perheiden sisaruksia kuoli ja siihen varmaan tottuikin. Vaikka surtiin.
Nykyään saa usein parempaa kivunlievitystä.
Vierailija kirjoitti:
Onko niin, että nykyihmiselle kuolemat on kamalampia, kun kuolemat ei oo ollu koko ajan läsnä arjessa.
Ennen suurten perheiden sisaruksia kuoli ja siihen varmaan tottuikin. Vaikka surtiin.
Nykyään saa usein parempaa kivunlievitystä.
Olet varmasti oikeassa. Lääketiede on kehittynyt ja elintaso parantunut, joten ihmisten elinikäkin on pidentynyt. Lisäksi kuolema on "ulkoistettu" sairaaloille ja hoivalaitoksiin. Yhä harvempi on edes nähnyt kuollutta ihmistä. Kuolema on kaukainen asia silloinkin, kun läheinen on jo ikääntynyt. Oletetaan ja toivotaan, että parantavaa hoitoa vielä on tai ainakin hoito on sellaista, että ihminen elää vielä mahdollisimman pitkään. Kuolema on lopullinen ja vie viimeisenkin toivon. Eräänlainen häviö. "Niin kauan kuin on elämää, on toivoa".
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Reipas ja tunnollinen lammas kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onko niin, että nykyihmiselle kuolemat on kamalampia, kun kuolemat ei oo ollu koko ajan läsnä arjessa.
Ennen suurten perheiden sisaruksia kuoli ja siihen varmaan tottuikin. Vaikka surtiin.
Nykyään saa usein parempaa kivunlievitystä.
Olet varmasti oikeassa. Lääketiede on kehittynyt ja elintaso parantunut, joten ihmisten elinikäkin on pidentynyt. Lisäksi kuolema on "ulkoistettu" sairaaloille ja hoivalaitoksiin. Yhä harvempi on edes nähnyt kuollutta ihmistä. Kuolema on kaukainen asia silloinkin, kun läheinen on jo ikääntynyt. Oletetaan ja toivotaan, että parantavaa hoitoa vielä on tai ainakin hoito on sellaista, että ihminen elää vielä mahdollisimman pitkään. Kuolema on lopullinen ja vie viimeisenkin toivon. Eräänlainen häviö. "Niin kauan kuin on elämää, on toivoa".
Hyvin kirjoitettu. Niin kauan kuin on elämää, on toivoa. En muistanutkaan tuota sanontaa enää.
Kuolemista pitäisi kunnioittaa enemmän ja lakiteitse tuoda jokaiselle mahdollisuus kunnolliseen saattohoitoon kivunlievityksineen. Ja omaiset pitäisi myös huomioida paremmin. Omaisten pitäisi saada olla vierellä lopun lähestyessä vuorokauden ympäri.
Kaverini oli korona-aikaan (koronasairaudesta ei ollut kysymys) katsomassa isäänsä vanhainkodissa ja sanoi 2 lähihoitajalle, että vaatii isälleen tehtävän saattohoitopäätöksen. Sanoi nähneensä 3 kuolemaa ja merkit on selvät. (Aivan selvät tosiaan oli, kun kuvaili)
Hoitajat ei suostuneet ja komensivat kaverini ulos talosta, kun vierailuaika päättyi. Hänen isänsä kuoli parin tunnin kuluttua. Koen järkyttävän huonoksi kuoleman kohtaamiseksi.
Suomessa on ollut aika usein sota ja tuolloin kuoli nuoriakin ihmisiä, sotilaita. Kotirintamalla kuoltiin myös huonoissa oloissa, kun lääkintäpalveluja tuotettiin lähinnä sotilaille.
Sota-aikoina liian varhainen kuolema tuli tutuksi lähes jokaiselle perheelle jonkun sukulaisen kautta. Elossa oloa arvostettiin. Nykyään eletään kuin kuolemaa ei koskaan tulisikaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Sain tuosta Duodecim-lehden artikkelista paljon hyvää tietoa lisää, kiitos siitä.
Löysin vielä tällaisen omaisille tarkoitetun oppaan:
https://www.theseus.fi/bitstream/handle/10024/21486/Valvokanssanitheseu…
Lämmin osanottoni. Voimia surutyöhön.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Reipas ja tunnollinen lammas kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sain tuosta Duodecim-lehden artikkelista paljon hyvää tietoa lisää, kiitos siitä.
Löysin vielä tällaisen omaisille tarkoitetun oppaan:
https://www.theseus.fi/bitstream/handle/10024/21486/Valvokanssanitheseu…
Kiitos paljon, täytyy tutustua!
Osanottoni. Suru tulee kun sen aika on.
Vierailija kirjoitti:
Mitä mieltä olette siitä, että mitä pitäisi keskustella tai sanoa ennen kuin läheinen kuolee. Mitä saattaa myöhemmin katua?
Siis rakkaus pitää ilmaista. Sen olen kuullut, mutta onko muuta?
Pyytää anteeksi, jos on jotain anteeksi pyydettävää. Antaa anteeksi, jos on jotain anteeksi annettavaa.
Vierailija kirjoitti:
Pieni vero jos perit 700 000.
Jos on lähisukulainen, ei summa ole juurikaan isompi.
On suurempi jos noin suuri summa.
Kiitos tiedosta. Enää pitäs keksiä mitä teen tällä.