Hs: Iisalmelaisella naisella on 25-vuotiaana valmis elämä. Hän on ikäluokassaan harvinaisuus.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onko hänellä talo Helsingissä vai Iisalmessa? Ehkä niissä on hitusen eroa. 

Nimenomaan ero tulee tuosta, koska Helsingissä 25v ikäinen elää yleensä opinto- tai toimeentulotuella, todella harva käy töissä tuossa iässä. Meille on tulossa selkeästi kahtiajakautunut valtio, jossa pääkaupungin ulkopuolella tehdään töitä ja pääkaupungissa eletään elätteinä, koska toi työnteko ei nyt vaan ole mun juttu!

Miettikää: siinä on meillä veronmaksaja, se henkilö, joka kustantaa muille asumistuet ja maksuttoman päivähoidon ja meidän tehtävämme on kertoa, että tuo on väärin! Ei pidä perustaa perhettä, ei pidä tehdä töitä, ei elää omanlaista elämää, jos se poikkeaa intersektionaalisen feminismin aatteesta.

Jaa, itse asuin Helsingissä 25-vuotiaana ja olin ollut vakiduunissa jo 22-vu

Ei, me katsomme täällä maaseudulla TEMin ja Kelan tilastoja asumis- ja työttömyystuen saajista ja toteamme, että maalla on suhteessa vähemmän yhteiskunnan tuella eläviä 20-25v ikäisiä kuin nimenomaan pääkaupunkiseudulla. Jostain syystä jo Tampereella tuossa iässä ollaan enemmän omillaan kuin Helsingissä. Mistä se johtuu, että pääkaupungissa työnteko ja itsensä elättäminen eivät ole sopivia asioita?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tuo muistuttaa sitä millaista elämä oli köyhille maaseudulla johonkin 60-luvulle asti. Mutta toki sitä varmaan joku haluaa ja hänelle hyvä. Moni ei halua.

Jep, silloin köyhien perheiden tytöt eivät saaneet opiskella vaan piti mennä naimisiin nuorena ja sitten lapsia tuli. Ja siinä se elämä oli. Sitten tämä maa ryhtyi laajemmin kehittymään. Mutta voihan sitä menneisyyteen palata jos haluaa.

Kaikki eivät halua, eikä kaikkien tarvitse suorittaa korkeakoulututkintoa. Kaikki eivät halua, eikä kaikkien tarvitse muuttaa pääkaupunkiseudulle. Maallakin voi viettää ihan täyttä ja onnellista elämää joko lyhyemmällä tai pidemmällä koulutuksella. Eikä siinä ole kyse menneisyyteen palaamisesta vaan ihan nykyaikaisesta elämästä.

Miksi on niin vaikea hyväksyä, että kaikkien haave ei ole ura Helsingissä tai maailmaa kiertäen? Jos lapsiperheen elämä maaseudulla ei sua nappaa, niin se on ihan ok. Sinä voit toteuttaa omaa unelmaasi oli se mikä tahansa. Miten se on sulta pois, jos joskus kerrotaan toisenlaisten unelmien toteutumisesta?

Hieno juttu tälle henkilölle, että hän on voinut tämän kaiken saavuttaa! 

Mutta: meillä kaikilla ei ole lähtökohtia, että olisi lapsuuden koti tukemassa. Muutakin onnea on ollut matkassa vaikkapa ensiasunnon suhteen. On uskaltanut ottaa riskin ja saada lapsia epävarmoissa avosuhteissa, joissa riskejä on myös realisoitunut. Toisissa lähtökohdissa olisi voinut käydä hyvin toisin, ja jouduttu turvautumaan yhteiskunnan turvaverkkoihin monella taholla.

Siksi ihmettelen tällaisen tapauksen nostamista malliksi: todellako halutaan rohkaista teinivanhemmuuteen myös heitä, joilla ei ole lapsuuden perhettä tukemassa taustalla? Vertaamaan itseään henkilöön, jolla on käynyt tuuri, vaikka toki hän on myös itse ollut päättäväinen ja aikaansaava? Veikkaisin silti, että myös vanhempien aikaa, energiaa ja varallisuutta tässä vaikuttamassa. Kuten kuitenkin aluksi totesin: erittäin hyvä hänelle, mutta ehkä ei kannata ottaa vertailukohdaksi. 

Sen sijaan kannattavaa on miettiä, mitkä tekijät ovat onnistuneet henkilön kohdalla ja voisiko myös yhteiskunnallisella tasolla miettiä ainakin osan näistä saavutettavuutta: on ollut opiskelujen aikana turvallinen paikka suorittaa ne loppuun ajallaan; on ollut mahdollista päästä nuorena käsiksi omistusasuntoon; on löytynyt nuorena pysyviä oman alan töitä; on löytynyt kumppani, joka haluaa lapsia; on olemassa tunnetason kuin luultavasti taloudellinenkin viime käden turva (omissa vanhemmissa). Omassa elämässäni näistä on toteutunut 0/0, joten lapsilukukin on 0. Syytänkö ketään muuta kuin itseäni? En, mutta yritän ymmärtää.

Mä olin 25-vuotiaana yliopistossa opintojen loppuvaiheessa ja 2 poikaystävän loukussa. Oi aikoja!

Hyvä hänelle, tietää mitä haluaa ja on myös saanut haluamansa. Nykyään haahuillaan liian vanhaksi muka nuorina.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onko hänellä talo Helsingissä vai Iisalmessa? Ehkä niissä on hitusen eroa. 

Nimenomaan ero tulee tuosta, koska Helsingissä 25v ikäinen elää yleensä opinto- tai toimeentulotuella, todella harva käy töissä tuossa iässä. Meille on tulossa selkeästi kahtiajakautunut valtio, jossa pääkaupungin ulkopuolella tehdään töitä ja pääkaupungissa eletään elätteinä, koska toi työnteko ei nyt vaan ole mun juttu!

Miettikää: siinä on meillä veronmaksaja, se henkilö, joka kustantaa muille asumistuet ja maksuttoman päivähoidon ja meidän tehtävämme on kertoa, että tuo on väärin! Ei pidä perustaa perhettä, ei pidä tehdä töitä, ei elää omanlaista elämää, jos se poikkeaa intersektionaalisen feminismin aatteesta.

Yhteiskunnan rahoillahan nuo elävät. Perhepäivähoitaja ei maksa edes niin

Mikä ihmeen perhepäivähoitaja?

Vierailija kirjoitti:

Kuka haluaa 3 lasta 25-vuotiaana? Tuossa iässä tehdään töitä, matkustellaan, käydään treffeillä ja nautitaan elämästä. 

Nainenhan tekee töitä ja mies on jo löytynyt, joten treffeillä ei enää tarvitse käydä. Näyttävät myös nauttivan elämästään. Miksi se kaivelee sinua? 

Vierailija kirjoitti:

Miksi 25-vuotiaana pitäisi olla valmis elämä, miksi se on ihailtavaa? Voiko elämä koskaan olla valmis ja onko se edes tavoiteltavaa? 

Se olisi ihan ihailtava tilanne mm. Suomen huoltosuhteen kannalta.

Toki myös yksilön itsensä kannalta. Nykyinen keski-ikään venähtänyt nuoruus aiheuttaa monia ongelmia, joita sitten kipuillaan ja terapiassa terapoidaan ja lääkitään.

Ikävää, jos noin nuorena elämä on valmis.

Vierailija kirjoitti:

Mä olin 25-vuotiaana yliopistossa opintojen loppuvaiheessa ja 2 poikaystävän loukussa. Oi aikoja!

Minä aloitin ensimmäisiä opintojani eikä kukaan päässyt tekemään tarpeitaan minuun.

Vierailija kirjoitti:

Hieno juttu tälle henkilölle, että hän on voinut tämän kaiken saavuttaa! 

Mutta: meillä kaikilla ei ole lähtökohtia, että olisi lapsuuden koti tukemassa. Muutakin onnea on ollut matkassa vaikkapa ensiasunnon suhteen. On uskaltanut ottaa riskin ja saada lapsia epävarmoissa avosuhteissa, joissa riskejä on myös realisoitunut. Toisissa lähtökohdissa olisi voinut käydä hyvin toisin, ja jouduttu turvautumaan yhteiskunnan turvaverkkoihin monella taholla.

Siksi ihmettelen tällaisen tapauksen nostamista malliksi: todellako halutaan rohkaista teinivanhemmuuteen myös heitä, joilla ei ole lapsuuden perhettä tukemassa taustalla? Vertaamaan itseään henkilöön, jolla on käynyt tuuri, vaikka toki hän on myös itse ollut päättäväinen ja aikaansaava? Veikkaisin silti, että myös vanhempien aikaa, energiaa ja varallisuutta tässä vaikuttamassa. Kuten kuitenkin aluksi totesin: erittäin hyvä hänelle, mutta ehkä ei kannata ottaa vertailukohdaks

TEINIVANHEMMUUTEEN? Nainenhan on parikymppisenä tehnyt lapsensa eikä ole mikään teini. Mikä ihmeen tarve teillä on koko ajan vääristellä näitä faktoja? Miksi noin paljon kaivelee, että joku on valinnut toisin kuin te? Ihan kuin teillä olisi joku kauhea katkeruus taustalla ja epävarmuus siitä, tuliko itse sittenkään valittua oikein.

Vierailija kirjoitti:

Ikävää, jos noin nuorena elämä on valmis.

Miksi se kaivelee sinua?

Kaikki kehittyy niin eri tahtiin, jotkut ovat ihan lapsia 25 vuotiaana ja haluavat vain bilettää ja matkustella. Se suotakoon teille jotka niin olette halunneet, mutta älkää menkö sanomaan mitään kenenkään muun henkisestä iästä jos ette häntä tunne. 

Mitä tuossa jutussa luki, mikä sen pointti siis oli?

Ihanaa kerrankin juttu normaalista ihmisestä joka ei ole käynnyt 4 vuotta hahmoterapiassa, kipuillut 9 vuotiaasta sukupuolidentiteettinsä kanssa, ei ole binääri, neuroepätyypillinen, transgender, ei ole ärtynyttä suolta tai vilja allergiaa, ei ole erityisherkkä tai sähköallerginen, ei myöskään väsymysoireyhtymää.Eikä ole seksuaalisesti ahdisteltu.Eikä köytä koksua bilehuumena.

Maria Veitolan täydellinen vastakohta.

Sinähän se siinä katkerana riehut. Ottaako noin koville se pallo jalassa?

Helsingin työttömyysaste: 10,4%

Iisalmen työttömyysaste: 12,9%

Tuolle persujankkaajalle tiedoksi.

Minua surettaa, että ihmisiä aivopestään pitämään tuollaista elämäntyyliä ainoana oikeana tai tavoiteltavana. Elämän voi rakentaa ihan eri asioiden ympärille. Ja monella tavalla. Ylipääntään on todella ajattelematonta ja typerää otsikointia puhua "valmiista elämästä". Kuulostaa pelkästään surulliselta! Ja vielä jossain Iisalmessa. Kuoleva rytöperä. Hirveä ajatus olla noin nuorena jumissa tuollaisessa paikassa perhe ja omaisuus pallona jalassa.

Onneksi ihmiset ovat hieman avanneet silmiään ja alkaneet kyseenalaistamaan yhteiskunnan määrittelemät "normaalin", "hyvän" tai tavoiteltavan "elämän" attribuutit.

Itse ajattelen, että elämäni rakentuu vaiheista, joita määrittää eri teemat; joskus elämä voi olla enemmän paikallaan pysyvää, joskus fokus on urassa, joskus liikkeessä ja irrallisuudessa. Joskus ihmisissä. Olennaista on varallisuuden kerryttäminen ja sen kautta tuleva valintojen vapaus. Asun Helsingissä, mutta vietän osan vuodesta yleensä maailmalla, viimeksi Japanissa. Rakastan elämääni. Se muuttuu koko ajan täyteläisemmäksi ja laajemmaksi.

N43, FT, KTM

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kuka haluaa 3 lasta 25-vuotiaana? Tuossa iässä tehdään töitä, matkustellaan, käydään treffeillä ja nautitaan elämästä. 

Luuletko, että matkustelu ja elämästä nauttiminen loppuu lasten saantiin? Lasten saaminen ei ole mikään vankilatuomio.

 

Mutta siis Iisalmessa - se on vankilatuomio, jos on talo tai muuta omaisuutta.

Siis kolme lasta ja eronnut ensimmäisestä miehestä? Järkyttävää. Minkähän ammatin on tuossa ajassa ehtinyt hankkia? Montako miestå ja särkynyttä perhettä sekä elatusmaksuennakoita mahtaa aiheuttaa vielä vuosien saatossa. Ei todellakaan "valmis elämä". Olisin todella surullinen, jos tyttäreni olisi noin impulsiivinen tyyppi.