Hs: Iisalmelaisella naisella on 25-vuotiaana valmis elämä. Hän on ikäluokassaan harvinaisuus.
3 lasta, puoliso, vakkariduuni, auto ja omakotitalo eli kaikki keskiluokkaisen elämän virstanpylväät. Samassa tilanteessa pn vain 0,9% ikäluokasta.
Nykyään tyypillisempää on, ettei 35-vuotiaana ole vakkariduunia, lapsia, puolisoa tai omakotitaloa. Auto voi osalla olla. Osa vielä jopa etsii minuuttaan tuossa iässä eli onko lintu vai kala, mies vai nainen, hetero- vai homoseksuaali. Keskiluokkaisen elämän virstanpylväät yhä kauempana.
Enpä kyllä itsekään tee poikkeusta. Opiskelen edelleen korkeakoulussa. Asun vuokralla yksiössä. Ei ole puolisoa saati lapsia. Hsl-kortti sentään on, mutta ei omaa autoa. En ole täysin varma, mitä haluan elämältäni, mutta sukupuoli on hallussa. Seksuaalisuutta en ole edes miettinyt, koska se e ole ajankohtaista.
Kommentit (408)
Jutussahan sanotaan, että Jennin kavereista lähes kaikilla on lapsia ja parilla jo kuusikin. Eli oliko tämä juttu siitä että Iisalmessa hankitaan paljon lapsia?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onko hänellä talo Helsingissä vai Iisalmessa? Ehkä niissä on hitusen eroa.
Elämä on valintoja myös asuinpaikan suhteen, onnea ja menestystä kaikille.
Toki, muistetaan nyt kuitenkin että Iisalmen kaltaisessa paikassa työpaikat ovat lähinnä tuon kaltaisia hommia. Siellä ei kovin nousujohteista uraa voi tehdä, jos sellaisesta unelmoi.
Iisalmessa on useampikin yli 100 työntekijän yritys, joista osa tekee paljon kansainvälistä bisnestä. Tämä tiedoksi kaltaisillesi tietäjille.
Tosiaan, Genelec on Iisalmessa ja vetää huippuosaajia ulkomailta asti. Ensi alkuun tuli Iisalmesta mieleen vai Olvi.
Ei vaan taida olla monellakaan pienellä paikkakunnalla tällaisia vetovoimaisia helmiä. Auttaa paljon, jos puolisoista edes toisella on sellainen koulutus, jolla on helppo löytää töitä useimmilla paikkakunnilla. Jos molemmilla on jotkut tiettyjen alojen korkeakoulututkinnot, niin ei ole helppoa löytää molemmille töitä joltain pienemmältä paikkakunnalta (tai edes pienemmästä kaupungista). Toki näissä hommissa on usein sitten se etätyömahdollisuus, mikä auttaa.
Kuka haluaa 3 lasta 25-vuotiaana? Tuossa iässä tehdään töitä, matkustellaan, käydään treffeillä ja nautitaan elämästä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onko hänellä talo Helsingissä vai Iisalmessa? Ehkä niissä on hitusen eroa.
Nimenomaan ero tulee tuosta, koska Helsingissä 25v ikäinen elää yleensä opinto- tai toimeentulotuella, todella harva käy töissä tuossa iässä. Meille on tulossa selkeästi kahtiajakautunut valtio, jossa pääkaupungin ulkopuolella tehdään töitä ja pääkaupungissa eletään elätteinä, koska toi työnteko ei nyt vaan ole mun juttu!
Miettikää: siinä on meillä veronmaksaja, se henkilö, joka kustantaa muille asumistuet ja maksuttoman päivähoidon ja meidän tehtävämme on kertoa, että tuo on väärin! Ei pidä perustaa perhettä, ei pidä tehdä töitä, ei elää omanlaista elämää, jos se poikkeaa intersektionaalisen feminismin aatteesta.
Jaa, itse asuin Helsingissä 25-vuotiaana ja olin ollut vakiduunissa jo 22-vuotiaasta lähtien. Sellaisessa, jossa ansiotulona olivat jo tuolloin ylimmän 10% joukossa koko väestöstä. Helsingissähän ihmisillä on parhaat tulot.
Onko teillä maaseudulla noin paha olo että teillä ei ole muuta tekemistä kuin vihata helsinkiläisiä?
Tuskinpa jossain Iisalmella saa samoja sosiaalitukia kuin Helsingissä eli työssäkäynti voi olla kannatavaa pienemmilläkin tuloilla. Eikä Helsingissä saa talolainaa, vaikka olisi korkeatkin sosiaalituet.
Vierailija kirjoitti:
Mitä ihmettä tarkoittaa valmis elämä, hänellähän se on vasta alkupuolella ja paljon vielä elettävänä. Hyvä jos on onnellinen.
Kuten jossain jo oli, niin valmis elämä on kun on perhe, ammatti ,oma koti ja vakityö. Ydinperhe jossa ei ole sairauksia vaan ovat ainaki toistaiseksi terveitä. Elämän perusasiat kunnossa niin kokee että on valmis elämä. Sitä valmista elämää jatketaan käymällä töissä, kasvatetaan lapset yhteiskuntakelpoisiksi. Mitä pitäisi vielä olla. Harrastuksista ei tainnu olla puhetta ja siinä lienee haasteita kun on pienet lapset.
Onko tuo Jenni Savon ammattiopistossa töissä?
No ei käy kateeksi. Näyttää tuo paikka olevan niin keskellä ei mitään. Mutta jokainen tyylillään ja varallisuutensa mukaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitä ihmettä tarkoittaa valmis elämä, hänellähän se on vasta alkupuolella ja paljon vielä elettävänä. Hyvä jos on onnellinen.
Kuten jossain jo oli, niin valmis elämä on kun on perhe, ammatti ,oma koti ja vakityö. Ydinperhe jossa ei ole sairauksia vaan ovat ainaki toistaiseksi terveitä. Elämän perusasiat kunnossa niin kokee että on valmis elämä. Sitä valmista elämää jatketaan käymällä töissä, kasvatetaan lapset yhteiskuntakelpoisiksi. Mitä pitäisi vielä olla. Harrastuksista ei tainnu olla puhetta ja siinä lienee haasteita kun on pienet lapset.
Eli jos vanhemmilla tai lapsilla on sairauksia niin ei ole valmis elämä?
Vierailija kirjoitti:
Onko tuo Jenni Savon ammattiopistossa töissä?
On. Ja perhepäivähoitaja. Ja joku sitten väittää hänen elättävän koko maan veroillaan ... ei taida ihan olla matematiikka hallussa.
Miksi 25-vuotiaana pitäisi olla valmis elämä, miksi se on ihailtavaa? Voiko elämä koskaan olla valmis ja onko se edes tavoiteltavaa?
Vierailija kirjoitti:
Tuskinpa jossain Iisalmella saa samoja sosiaalitukia kuin Helsingissä eli työssäkäynti voi olla kannatavaa pienemmilläkin tuloilla. Eikä Helsingissä saa talolainaa, vaikka olisi korkeatkin sosiaalituet.
Eikö tuon mies ole maatalousyrittäjä, eli elää maataloustukien varassa? Siis elävät yhteiskunnan tulonsiirroilla. Maataloustuet, Jennin pienipalkkainen työpaikka veronmaksajien rahoittamalla julkisella sektorilla, lapsilisät, yhteiskunnan maksama päiväkoti, terveydenhuolto. Eli koko perhe elää veronmaksajien rahoilla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onko hänellä talo Helsingissä vai Iisalmessa? Ehkä niissä on hitusen eroa.
Nimenomaan ero tulee tuosta, koska Helsingissä 25v ikäinen elää yleensä opinto- tai toimeentulotuella, todella harva käy töissä tuossa iässä. Meille on tulossa selkeästi kahtiajakautunut valtio, jossa pääkaupungin ulkopuolella tehdään töitä ja pääkaupungissa eletään elätteinä, koska toi työnteko ei nyt vaan ole mun juttu!
Miettikää: siinä on meillä veronmaksaja, se henkilö, joka kustantaa muille asumistuet ja maksuttoman päivähoidon ja meidän tehtävämme on kertoa, että tuo on väärin! Ei pidä perustaa perhettä, ei pidä tehdä töitä, ei elää omanlaista elämää, jos se poikkeaa intersektionaalisen feminismin aatteesta.
Yhteiskunnan rahoillahan nuo elävät. Perhepäivähoitaja ei maksa edes niin paljon veroja että kattaisi omien lastensa kustannuksia.
Sulla ei taida tuo matematiikan ja talouden ymmärrys oikein toimia. Ammattiopisto sullakin vain taustalla?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onko hänellä talo Helsingissä vai Iisalmessa? Ehkä niissä on hitusen eroa.
Nimenomaan ero tulee tuosta, koska Helsingissä 25v ikäinen elää yleensä opinto- tai toimeentulotuella, todella harva käy töissä tuossa iässä. Meille on tulossa selkeästi kahtiajakautunut valtio, jossa pääkaupungin ulkopuolella tehdään töitä ja pääkaupungissa eletään elätteinä, koska toi työnteko ei nyt vaan ole mun juttu!
Miettikää: siinä on meillä veronmaksaja, se henkilö, joka kustantaa muille asumistuet ja maksuttoman päivähoidon ja meidän tehtävämme on kertoa, että tuo on väärin! Ei pidä perustaa perhettä, ei pidä tehdä töitä, ei elää omanlaista elämää, jos se poikkeaa intersektionaalisen feminismin aatteesta.
Ei lähihoitajan tuloilla todellakaan pääse nettoveronmaksajaksi. Näillähän on nyt kolme lasta päivähoidossa, alakanttiin arvioiden siitä kulut 3000€/kk ja ei todellakaan tuo nainen maksa noin paljon veroja!
En kiistä, etteikö hän tekisi tärkeää ja arvokasta työtä ja etteikö lapsiakin tarvittaisi tähän yhteiskuntaan. Mutta joku tolkku noihin puheisiin, missä kehutaan hänen maksavan muiden asumistukia!
"Kuule, eipä se nyt niin tavatonta ole erota ensimmäisen lapsen isästä, että sitä pitäisi sinun noin taivastella ja ihmetellä. Tämä maa on yksinhuoltajia pullollaan. Jos suhde ei toimi, niin se ei toimi, sitten mennään eteenpäin. Nuorena ehtii hyvin sitten toiselle kierrokselle ja ehtii hyvin sen uuden perheen perustaa. Kuten hän tekikin. Tuskinpa sinun tarvitsee huolta kantaa tämän liiton kestävyydestä. Outoa tuollainen. Käännä katseesi vain omiin asioihisi ja huolehdi niistä".
Miksi otit asian noin henkilökohtaisena?
Toki minä tiedän, että maassa on paljon yksinhuoltajia, mutta ei kai se mikään tavoite ole?
Jos pariskunta on riittävän pitkään (edes vuoden ) ollut yhdessä, ennen kuin lasta aletaan yrittämään, suhteen toimivuuteen voi ehkä paremmin luottaa. Ja päätös lapsen hankkimisesta pitää olla yhteinen, muuten se mies saattaa sanoa, että tämä lapsiarki ei ole minun juttu. Avioero on kuitenkin aina iso asia.
"Toiselle kierrokselle" lähteminen ja heti raskaaksi tuleminen ei minusta ole niin viisasta, kyllä siihen kumppaniin tutustuminen on tärkeää silloinkin.
Hän ehtii tietysti vielä vaikka "kolmannelle kierrokselle".
Vierailija kirjoitti:
Kaikki maaseudun kaverini olivat tuollaisia. Lähäreitä, eka lapsi nipin napin täysi-ikäisenä, monesti eronneita jne. Mutta se on varmaan sellaista elämää mitä he halusivat, eikö? Joten mitä tuohon nyt sanoa. Itse en halunnut sitä, vaan halusin matkustella, opiskella ja kokea kaikkea omasta mielestä jännittävää. Niin teinkin olen iloinen että tein. Näillä maaseutulaisilla on jo lapset kohta täysi-ikäisiä. Elämän rytmi kyllä tuntuu tosi erilaiselta. Olen 35 eikä minulla ole ainakaan vielä lapsia. Nyt vasta sain vakityönkin. Mutta en olisi itse kestänyt tuota lähihoitajan työtä, pientä ahdistavaa paikkakuntaa ja lapsia vielä teininä.
"Haluan nähdä maailmaa ja elää" sanovat monet, ihan kuin eämä olisi jotain ihmeellistä muualla. Töitä on tehtävä ja kaupassa käytävä Tokiossakin. Ihmisillä on aina myös taipumusta kuvitella olevansa erityisiä, parempia ja älykkäämpiä kuin muut. Unohtuu helposti, että kyllä ne muutkin ihmiset osaavat lennellä maailmalle, vaikka palaavatkin sitten takaisin kotikylään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitä ihmettä tarkoittaa valmis elämä, hänellähän se on vasta alkupuolella ja paljon vielä elettävänä. Hyvä jos on onnellinen.
Kuten jossain jo oli, niin valmis elämä on kun on perhe, ammatti ,oma koti ja vakityö. Ydinperhe jossa ei ole sairauksia vaan ovat ainaki toistaiseksi terveitä. Elämän perusasiat kunnossa niin kokee että on valmis elämä. Sitä valmista elämää jatketaan käymällä töissä, kasvatetaan lapset yhteiskuntakelpoisiksi. Mitä pitäisi vielä olla. Harrastuksista ei tainnu olla puhetta ja siinä lienee haasteita kun on pienet lapset.
Eli jos vanhemmilla tai lapsilla on sairauksia niin ei ole valmis elämä?
Ajattelisin, että ko ihmiset ovat tyytyväisiä elämäänsä ja se on "valmis elämä".
Ja kyllähän se, että jollakin perheen jäsenellä olisi jotain sairauksia, laskee sitä tyytyväisyyttä.
Huoli esim omaisen vakavasta sairaudesta vaikuttaa monella tavalla elämään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei tietenkään ole valmis elämä, vaan hieman vuosia kuluu, niin lapset ovat isoja ja alkaa uusi elämä! Eihän me hänen haaveistaan tiedetä mitään. Mutta se sitova pikkulapsiaika on pian ohi. Sitten koittaa aikuisten oma elämä, ehkä isovanhemmuus... kaikkea ehtii ja jaksaa vielä kun on itsekin nuori.
Aina karmeaa kun joku sanoo että oma elämä alkaa vasta kun lapset ovat aikuisia.
Se on myös tyhmää. Elämä lasten kanssa on elämää. Kun lapset lähtevät, elämä jatkuu, ei ala, tosin se jatkuu erilaisena.
Vierailija kirjoitti:
Kuka haluaa 3 lasta 25-vuotiaana? Tuossa iässä tehdään töitä, matkustellaan, käydään treffeillä ja nautitaan elämästä.
Luuletko, että matkustelu ja elämästä nauttiminen loppuu lasten saantiin? Lasten saaminen ei ole mikään vankilatuomio.
Nimenomaan ero tulee tuosta, koska Helsingissä 25v ikäinen elää yleensä opinto- tai toimeentulotuella, todella harva käy töissä tuossa iässä. Meille on tulossa selkeästi kahtiajakautunut valtio, jossa pääkaupungin ulkopuolella tehdään töitä ja pääkaupungissa eletään elätteinä, koska toi työnteko ei nyt vaan ole mun juttu!
Miettikää: siinä on meillä veronmaksaja, se henkilö, joka kustantaa muille asumistuet ja maksuttoman päivähoidon ja meidän tehtävämme on kertoa, että tuo on väärin! Ei pidä perustaa perhettä, ei pidä tehdä töitä, ei elää omanlaista elämää, jos se poikkeaa intersektionaalisen feminismin aatteesta.