Isukki oli antanut pojalle risulla piiskaa, ns. Koivuniemen herraa

Vierailija kirjoitti:

Poika varmaan ansainnut pienen opetuksen eli ok oli

Lieventävänä asianhaarana oli pidetty nimenomaan sitä, että isä oli estänyt lapsen väkivaltaisen käytöksen.

Isä oli myös tehnyt itse ilmoituksen tästä piiskaamisesta ja kertoi ohjaavansa lasta mieluummin sanallisesti

Vierailija kirjoitti:

Vitsallahan nepsystä se riivaaja lähtee.

Taas vedettiin nepsy-kortti esiin. Nepsy on yhtä kuin käytöshäiriö ja se lähtee kurilla. 

Vierailija kirjoitti:

Minä sain pienenä remmistä lukemattomia kertoja. Ei tarvinnut olla syytäkään, riitti että joku muu lapsi naapurustossa oli tehnyt pahaa. Piiskattiin siis varulta. Aina piti kiittää kurituksen jälkeen. Koen edelleen, että vanhempani tekivät oikein ja olen kiitollinen heiltä saamastani kasvatuksesta ja rakkaudesta. En koe kokeneeni mitään väryyttä, he tekivät sen mitä piti. Omia lapsiani en koskaan tule kurittamaan, pelkkä ajatuskin yököttää. 

M35

Tukholma-syndrooma.

Vierailija kirjoitti:

Meilläpä äiti aikoinaan pakotti isäni vyöllä minua lyömään, siis sadistisesti isäänikin kohteli, isä täysi lässykkä sitten totteli ja minä sain vyöstä ja syyt aina täysin naurettavia. Muut sisarukset onneksi säästyivät, kai olin jokin väärään aikaan syntynyt lapsi. Arvatkaa, olenko 40v. ikään hankkinut lapsia? Onneksi en, sen verran traumoja kannan lapsuudestani ja olen myös huomannut omaavani samoja sadistisia piirteitä kuin äitini miessukupuolta kohtaan, siksi pidättäydyn myös suhteistakin.



Eli näille ns. pikku piiskaamisille ei kannata nauraa, sen piiskattavan koko kehittyminen ja aikuiselämä voi lopulta määrittyä noiden kautta ja mennä kokonaan pilalle, niin meni ainakin oma elämäni.

No voi jumalauta. Käsittelet vieläkin asioita kuin lapsen tasolla, niin ei ihme ettet pääse yli.Kyllä minäkin sain vyöstä niin, että perseessä jäljet näkyi, mutta eipä ole tullut ikinä mieleenkään, että minun pitäisi vieläkin käsitellä niitä asioita jollain 8-vuotiaan aivoilla. Elän hyvinkin tasapainoista elämää ja paljon enemmän tunnepuoleni kehittymiseen ovat vaikuttaneet aikuisiän elämänkokemukset niin positiivisessä kuin negatiivisessakin mielessä. En jaksa märehtiä enää jotain lapsuuden kokemuksia, koska ne eivät kosketa minua enää tässä elämänvaiheessa, vaan nyt elän aikuisiän kokemusten kautta.

Vitsalla ja remmillä sitä on ennenkin nepsyistä ihmisiksi käyttäytyviä kasvatettu jo ennenkuin koko nepsy sanaa on edes tunnettu.