Puolet suomalaisista 35-vuotiaista miehistä on lapsettomia. Eletäänkö nuoruutta nykyisin pitempään?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Omassa tuttavapiirissä on runsaasti kolmikymppisiä miehiä, jotka haluaisivat lapsia, mutta jotka eivät sovi vastaavanikäisten naisten loputtomaan vaatimusluetteloon. Ei riitä, että ovat huomioonottavia, liikunnallisia, koulutettuja ja hyvässä työssä.

 

Totta tuokin on että siltä kumppanilta vaaditaan paljon mutta niin myös itseltä. On nähty miten siinä käy jos aletaan perhettä perustamaan eivätkä tietyt asiat ole ihan kunnossa. Esim raha ei ratkaise toki kaikkea mutta on sillä suuri merkitys kuten myös sillä että kumppani on sellainen johon voi luottaa ja uskoo että yhdessä onnistuu. Nimenomaan yhdessä miksi kukaan haluaisi tieten tahtoen ajaa itsensä tilanteeseen missä on täysin k*sessa kun piti alkaa hötkyillä. Yksin persaukisena työttömänä lapsen kanssa ei ole herkkua kenellekkään.

Ei toki.

Mutta ihmisistä, monesta miehestä ja vielä useammasta naisesta, on tullut omassa elämässään pirunmoisia suorittajia. Ikään kuin elämä on täysin tuomittu, jos se ei mene jonkun tietyn käsikirjoituksen mukaan.

Mitään joustoja ei ole minkään suhteen, vaan jokainen, pienikin epäonnistuminen on täydellinen katastrofi.

Lasten kanssa eläminen on yleensä jatkuvien pettymysten tai epäonnistumisten sarjaa, jos siis elämä on vedetty kireäksi suorittamiseksi. Aina tulee mattoihin ryppyjä ja designlakanoihin tahroja. Aina tulee vatsatauti juuri silloin, kun pitäisi olla jokin tiukka treenikausi tai työprojekti käynnissä.

Minä uskon, että tässä on suurin syy, miksi länsimaissa (ja Itä-Aasiassa) ihmiset eivät enää halua lapsia. Työelämä, suorittaminen, ja osin itse tehdyt kiireet ja "elämäntapa" (jota ei saa kritisoida) vetää ihmisten elämän niin tiukalle, että lapsilla ei ole tilaa heidän elämässään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itseltä ei oikein löydy uskoa, että löytäisin kumppania kun ei ole tähänkään asti yhtäkään parisuhdetta, tapailukumppania tai, no edes treffejä ollut. Poikuuskin tallella. Ei ole vaan kukaan ollut edes hiukkasen kiinnostunut. Huonohan sitä on perhettä perustaa ilman naista.

No jaa, kait se sitten menee tälleen. Olisihan se kiva tietää miltä tuntuisi saada rakastaa jotakuta.

Ikinä ei ole liian myöhäistä. Ja oletko varmasti yrittänyt kaikkesi, etkä vaan odottanut että joku tulee hakemaan kotoa?

Ulkona silloin kun on ollut suotavaa eli joku baari tai tapahtuma - "mä olen jo suhteessa", "en etsi just nyt ketään" "mä oottelen mun kavereita" "painu v****n" tms. Deittiäpit, no, lyhyesti sanottuna tyhjän saa pyytämättäkin.

Vierailija kirjoitti:

nuo lapselliset kotileikit ei vaan ole nykyään juttu. Hyvä koska maailma tuhoutuu liikakansoitukseen. Poikaiseni, koko maailmako hukkuu liikakansoitukseen silloin kun 8 miljardia ihmistä seisoo Trinidadin saarella?

Vierailija kirjoitti:

Itsekkyys on nykyaikana kehittynyt, jonka vuoksi lapsia ei haluta. Lapsen saaminen tarkoittaa sitä, että pitää kantaa vastuuta, pitää ottaa toisia huomioon jatkuvasti. Vaatii myös taloudellista panostamista. Nykyajan veloista ei ole kantamaan näin suurta vastuuta, joten heille sopii kevyempi ja nautinnontäyteisempi elämä. Hyvä niin, jokainen lapsi ansaitsee syntyä haluttuna, ja sellaisille vanhemmille, jotka pystyvät kantamaan vastuuta

Mielenkiintoinen kysymys on se, että johtuuko se väärästä kasvatuksesta vai naisen omasta tahdosta?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itsekkyys on nykyaikana kehittynyt, jonka vuoksi lapsia ei haluta. Lapsen saaminen tarkoittaa sitä, että pitää kantaa vastuuta, pitää ottaa toisia huomioon jatkuvasti. Vaatii myös taloudellista panostamista. Nykyajan veloista ei ole kantamaan näin suurta vastuuta, joten heille sopii kevyempi ja nautinnontäyteisempi elämä. Hyvä niin, jokainen lapsi ansaitsee syntyä haluttuna, ja sellaisille vanhemmille, jotka pystyvät kantamaan vastuuta

Mielenkiintoinen kysymys on se, että johtuuko se väärästä kasvatuksesta vai naisen omasta tahdosta?

Ja eikö se nimemonaan ole vastuun kantamista, ettei hanki lapsia jos ei niitä halua? Tai kokee ettei pystyisi niistä kunnolla huolehtimaan?

Tutkijat ovat arvioineet että kaikista koskaan eläneistä miehistä vain 25 % on päässyt lisääntymään, naisista hiukan alle puolet. Eli jos nyt puolilla miehistä on lapsia, sehän on aikamoinen saavutus.

Ala-astella ja myöhemminkin kouluaikoina muutamat minua inhoilevat, lähelläni takinkaulukseen naureksijat ja ikäiseni taisivat tietämättään ja suunnittelemattaan opettaa minulle että olen haiseva ja inhoittava jota ei voi koskettaa, tai jostakin minuun kuitenkin piintynyt sellainen olo. Lukiossa opettaja julkisesti heitti luokassa ilmaan 4 inhaa sanaa jotka saivat minut tuntemaan itseni kenties homoksi tai muutoin naista haluamattomaksi/ tyttöjä pelkääväksi. Yläasteella pääsin viimein halamaan tyttöä (tai siis minua halattiin seisoessani aloillani kauhunkankina kuin Putouksen Martti Alanen (Riku Nieminen)) eikä sitä näkyä palkinnut iloisin ilkkunauruin sen useampi kuin mitä iso liikkasali  veti kitaansa  jonnaa ja jonnea.

MM. tuollaisista pienistä myrkyistä, joita kenkään tuskin varta vasten ja kaikki tosiaan toistensa tekemisistä mitään tietämäti ovat tullleet kaatanneeksi ylleni, on kehittynyt minuun häpeävä olo ja tahtoisin  paremminki olla ahkeroimassa seksuaalisuuteni poispanemisessa kuin että koettaisin iloisesti nauttia plikkapuolien luontaisista ihastuttavuuksista eikä varsinkaan tulisi mieleenikään kehua ketään tai sanoa kellekään mitään nättiä, vaikka mieleni periaatteessa tekisi, aika  vietävästikin. Tosin live-elämän tositilanteissa tuo kehmishalu taitaa jotenkin aina kuolda ja se kerää eloon kun taas vetäydyn yksinäisyyteeni ja sitten piristän yksinoloani fanttasioiden siintä millaista vuorovaikutusta olisin kaivannut syntyväksi noissa pilalleburgeroimissani tilanteissa, t äiä40

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itseltä ei oikein löydy uskoa, että löytäisin kumppania kun ei ole tähänkään asti yhtäkään parisuhdetta, tapailukumppania tai, no edes treffejä ollut. Poikuuskin tallella. Ei ole vaan kukaan ollut edes hiukkasen kiinnostunut. Huonohan sitä on perhettä perustaa ilman naista.

No jaa, kait se sitten menee tälleen. Olisihan se kiva tietää miltä tuntuisi saada rakastaa jotakuta.

Ikinä ei ole liian myöhäistä. Ja oletko varmasti yrittänyt kaikkesi, etkä vaan odottanut että joku tulee hakemaan kotoa?

 

Ulkona silloin kun on ollut suotavaa eli joku baari tai tapahtuma - "mä olen jo suhteessa", "en etsi just nyt ketään" "mä oottelen mun kavereita" "painu v****n" tms. Deittiäpit, no, lyhyesti sanottuna tyhjän saa pyytämättäkin.

 

Laske tasoasi?

Panohalu ei takaa sitä että olisi henkisesti aikuinen tai isäksi kelpo, joten ensin työ ja sitten hupi. Eka täytyis suostua tervehdyttämään itsensä niin avioitumisvalmiiksi kuin mahdollista (mikäli kokee jääneensä mielisairaaksi ja/tai aikuistumattomaksi) ja vasta tervepällisenä pariutua ja alettava tuottaa omia kasvatettaviaan. Tähän kaikkeen tarvitaan toki erityinen perheellistymiskutsumus

"Laske tasoasi?"

Mitä tasoa? Mistä minä sen tietäisin jos keltään ei ole saanut mitään kiinnostusta, mitään mihinkä vois perustaa sitä? Tai kait siitä voi päätellä, että olen se homeinen jämäpala joka lentää roskiin.

Perusturvallisuus, joka tulee pysyvästä duunipaikasta on ihan se ykköspalikka elämässä, jonka päälle kaikki muu rakentuu. Yhä harvemmalla nuorella on tämä.

Toinen on malli rakastavasta perheestä. Tunnetaidot. Ihmissuhdetaidot. Nuorista harva kasvaa perheessä, jossa on toisiaan rakastavat ja rakkauden näyttävät vanhemmat ja lapsetkin saavat rajoja ja huomiota. Ennenkään ei tällaista ollut, mutta kun oli pakko mennä suhteeseen, koska muuten paheksuttiin, mentiin vähän kenen tahansa kanssa, riideltiin ja erottiin sitten kun voi. Nyt ei ole pakko ottaa ketään, joten ei oteta.

Enemmistö miehistä ei HALUA lapsia. Ei ole ennenkään halunnut, mutta ovat halunneet seksiä ja ennen ehkäisyn aikaa niitä lapsia on sitten tullut. Ja on ollut itsestäänselvää, että lapsia on. Lapsiluku on myös ollut arvon mitta monilla alueilla. 

Nyt ihmiset saavat toteuttaa halujaan. 

Yksin on vaikea saada lapsia? Miten niin miehetkin synnyttävät nykyään, joten ei ongelmaa. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei löydetä paria. Naiset ja miehet asuu eri kaupungeissa ja viettää erilaista elämää. Lapsia ei välttämättä edes haluta ollenkaan tehdä. 

Mitä ja missä ne naisten kaupungit ovat?

Naisten kaupunkeja ovat kaikki yliopistokaupungit. Miehille jää sitten ne muut. Suurin osa yliopisto-opiskelijoista on naisia.

Vierailija kirjoitti:

Yksin on vaikea saada lapsia? Miten niin miehetkin synnyttävät nykyään, joten ei ongelmaa. 

Eivät ne yksin sitä lasta saa aikaan kuitenkaan.

Vierailija kirjoitti:

Enemmistö miehistä ei HALUA lapsia. Ei ole ennenkään halunnut, mutta ovat halunneet seksiä ja ennen ehkäisyn aikaa niitä lapsia on sitten tullut. Ja on ollut itsestäänselvää, että lapsia on. Lapsiluku on myös ollut arvon mitta monilla alueilla. 

Nyt ihmiset saavat toteuttaa halujaan. 

Enemmistö miehistä tutkimusten mukaan haluaa lapsia. 

Ei nuoruutta vaan moni "mies"=miehen ikäinen on nykyään ihan lapsen tasolla, vaikka ikä lähentelisi kolmeakymmentä. Ei sellaisen miehen kanssa voi tehdä tai ainakaan kannata lapsia, joka ei osaa edes omasta huushollista, hygieniasta, työstä ja elämästään huolehtia. Aika moni mies on vaan syrjäytynyt ja kittaa kaljaa.

Vierailija kirjoitti:

Enemmistö miehistä ei HALUA lapsia. Ei ole ennenkään halunnut, mutta ovat halunneet seksiä ja ennen ehkäisyn aikaa niitä lapsia on sitten tullut. Ja on ollut itsestäänselvää, että lapsia on. Lapsiluku on myös ollut arvon mitta monilla alueilla. 

Nyt ihmiset saavat toteuttaa halujaan. 

Kyllä ne haluaa. Vapaaehtoisesti lapsetonta miestä on todella vaikea löytää.

Vierailija kirjoitti:

Perusturvallisuus, joka tulee pysyvästä duunipaikasta on ihan se ykköspalikka elämässä, jonka päälle kaikki muu rakentuu. Yhä harvemmalla nuorella on tämä.

Toinen on malli rakastavasta perheestä. Tunnetaidot. Ihmissuhdetaidot. Nuorista harva kasvaa perheessä, jossa on toisiaan rakastavat ja rakkauden näyttävät vanhemmat ja lapsetkin saavat rajoja ja huomiota. Ennenkään ei tällaista ollut, mutta kun oli pakko mennä suhteeseen, koska muuten paheksuttiin, mentiin vähän kenen tahansa kanssa, riideltiin ja erottiin sitten kun voi. Nyt ei ole pakko ottaa ketään, joten ei oteta.

Sinäpä sen sanoit. Pitää olla taloudellisesti varma tilanne, luotto tulevaisuuteen, että lapsen kanssa tulee pärjäämään. Vakinainen duunipaikka on oltava. Ei epävarmaan taloudelliseen tilanteeseen halua tehdä lapsia.

Lisäksi tiedämme, että lapsi tulee syömään resursseja ja siksi lapsentekoa pyritään siirtämään mahdollisimman pitkälle. Halutaan nauttia ylimääräisestä rahasta ja omasta ajasta, ennen kuin lapsi tulee ne viemään seuraavaksi 20 vuodeksi.

Eikä enää ole sosiaalista painetta tehdä lapsia. Se on jokaisen henk.koht. valinta.

No eikös tässä juuri uutisoitu, että miehille opetetaan negaamista, sun muita ääliömäisiä iskuyrityksiä. En ihmettele ollenkaan ettei pariutuminen onnistu. Kuka ilkeilijän kanssa haluaa lisääntyä? Lapset oppivat esimerkistä, niin pahimmassa tapauksessa koko perhe on täynnä kiusaajia.