Oletko itse varmasti hyvä ja mukava ihminen?
Minulle herää tuo kysymys mieleen kun luen näitä aloituksia, en pidä mieheni sukulaista, en anopistani, en työtovereista, naapureista, äidistäni.
Minä en ole mukava ihminen mutta yritän olla asiallinen ihmisille. Esim uusiominiästäni en pidä, hänellä kahdelle isälle lapset ennestään. Tyhjäpäinen ihminen, mielestäni, ulkonäkö ja seksistiset vihjailut ovat puheet. Mutta jos poika tykkää ihmisestä joka ihmettelee kuka jaksaa lukea kirjoja ( minulla on paljon ja poikakin luki ainakin nuorempana paljon), ei seuraa politiikkaa tms , yritän ajatella että jokainen olemme laisemme. Pidetään puheet kevyinä lärpätyksenä. Ollaan kohteliaita toisillemme .
Poikahan hänet on valinnut, jaksan ne kerrat kun nähdään. Hänhän on varmaan ihan mukava jos poika kerran tykkää.
Kommentit (85)
En ole hyvä ihminen. Haluan olla, mutta en ole, vaan paha.
Omaan luuloon itsestään ei kannata luottaa. Anna toisten arvioida sinut.
En tiedä. Mutta näin vanhempana täytyy vaan yrittää hyväksyä muut ihmiset sellaisina kuin ne ovat.
Rikolliset ja vastaavat kyllä ihmetyttää.
Ajattele positiivisesti, että pokasi on tyytyväinen sängyssä, ja muut virikkeet hakee muilta ihmisliltä ja kirjoista. Tuo voi olla ihan onnellinen suhde.
Kyllä, olen itsevarma ja mukava ihminen. Kaikki eivät ole samanlaisia.
En ole aktiivisesti kovin hyvä, mutta passiivisesti kyllä.
Vierailija kirjoitti:
En tiedä hyvästä, enkä mukavastakaan, mutta tulen kyllä toimeen kaikkien kanssa.
Miksi et tiedä oletko hyvä ihminen tai mukava? Kukas sen tietää paremmin kuin sinä itse?
Vierailija kirjoitti:
En ole hyvä ihminen. Haluan olla, mutta en ole, vaan paha.
Ei se haittaa jos osaat käyttäytyä etkä aiheuta pahaa muille.
Olen ollut menneinä vuosina varsin hiljainen, kiltti ja auttamishaluinen. Nykyään olen lähinnä kiukkuinen ja töykeäkin voin halutessani olla. Vaikka jättää jonkun kokonaan noteeraamatta, kuten monet muutkin ihmiset tekevät.
Olen huomannut, ettei ystävällisyydestä ole ollut mitään hyötyä elämässä; itse saa kaikesta omasta kohteliaisuudestaan, ystävällisyydestään, anteliaisuudestaan ja avuliaisuudestaan huolimatta huonoa kohtelua osakseen. Se on tehnyt lopulta kovaksi ja piittaamattomaksi. Olen ajatellut, että kannattaako yrittää, kun ei vastineeksi saa mitään. Olen ihan suoraan sanottuna kyllästynyt ja väsähtänyt ihmisiin. Auttamishaluni olen menettänyt tyystin. Velvollisuudentunteesta vielä joskus autan jotakuta. Vain lähimmät ehkä saavat vielä pyyteetöntä apuani.
Ehdottomasti ehkä, tai ainakin luulisin, saatan olla väärässäkin, ehkä.
Vierailija kirjoitti:
Omaan luuloon itsestään ei kannata luottaa. Anna toisten arvioida sinut.
No nyt naurattaa! En todellakaan anna. Teette sitä silti kaikkialla. Minun täytyy arvostaa itseäni muidenkin takia ja siksikin on luotettava itseensä kun itse tietää millainen on oikeasti.
Eihän hyvä ja mukava ihminen tarkoita sellaista joka pitää kaikista.
Ihminen on siitä kumma olento, että löytää oikeutuksen aina omille teoilleen.
Tulen toimeen kaikkien kanssa. mutta en itseni kanssa, se on ihan karsee tyyppi, kertoo musta asioita selän takana ja luulee etten saa tietäää.,
Paradoksaalisesti oon vieraammille se mukava ja kiltti juu-nainen. Läheisimmät näkee sitten pimeämmän puolen kaiken hyvän lisäksi 😅 Mut toi on varmasti ihan inhimillistä.
Olen enemmän hyvä kuin paha. Olen ystävällinen ja mukava sellaisille jotka ansaitsevat sen, ja voin olla ihan mulkero sellaisille jotka eivät.
Vierailija kirjoitti:
Eihän hyvä ja mukava ihminen tarkoita sellaista joka pitää kaikista.
On käytännössä mahdotonta pitää kaikista, ainakaan yhtä paljon mutta jokainen tulee hyväksyä sellaisena kuin on eikä ketään saisi kohdella huonosti vain siksi ettei itse pidä tästä henkilöstä. Vaatii vahvuutta kestää omat tunteensa.
Vierailija kirjoitti:
Ihminen on siitä kumma olento, että löytää oikeutuksen aina omille teoilleen.
Jos toimii oikein sekä rehellisesti niin niitä ei tarvitse etsiä sen kummemmin.
En tiedä hyvästä, enkä mukavastakaan, mutta tulen kyllä toimeen kaikkien kanssa.