Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Oletko itse varmasti hyvä ja mukava ihminen?
01.05.2024 |
Minulle herää tuo kysymys mieleen kun luen näitä aloituksia, en pidä mieheni sukulaista, en anopistani, en työtovereista, naapureista, äidistäni.
Minä en ole mukava ihminen mutta yritän olla asiallinen ihmisille. Esim uusiominiästäni en pidä, hänellä kahdelle isälle lapset ennestään. Tyhjäpäinen ihminen, mielestäni, ulkonäkö ja seksistiset vihjailut ovat puheet. Mutta jos poika tykkää ihmisestä joka ihmettelee kuka jaksaa lukea kirjoja ( minulla on paljon ja poikakin luki ainakin nuorempana paljon), ei seuraa politiikkaa tms , yritän ajatella että jokainen olemme laisemme. Pidetään puheet kevyinä lärpätyksenä. Ollaan kohteliaita toisillemme .
Poikahan hänet on valinnut, jaksan ne kerrat kun nähdään. Hänhän on varmaan ihan mukava jos poika kerran tykkää.
Kommentit (85)
Pyrin tulemaan kaikkien kanssa toimeen. En ole kaikkien kaveri, mutta en jaksa kuluttaa aikaa pahimmillaan jonkun vihaamiseen tai vieroksumiseen. Haaskattua energiaa mikä ei johda mihinkään. Annan ihmisten olla ja suuri enemmistö antaa minun olla ja hyvä niin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Töissä oletetaan erilaisten ihmisten tulevan asiallisesti keskenään toimeen.
Kai sitä voisi noudattaa myös sukulaispiirissäkin ettei nosta draamaa vain siksi ettei toisen naama ja puheet miellytä.
Osaan pitää suuni kiinni ja käyttäytyä, ja niin yleensä teenkin. Ei kukaan aavista, että jos en osaisi hillitä itseäni, niin jokainen saisi sellaiset läksytykset minulta, että varmasti jäisivät haavi auki. Eikä kukaan enää koskaan pitäisi minua sellaisena ihmisenä, joka osaa käyttäytyä. Lienen piiloagressiivinen, vai passiivisagressiivinenko se oikea sana on.
En varmaan ole kovin hyvä enkä varmaan omalla yrittämisellä tulekaan mutta toisaalta olisi tyhmää olla yrittämättä.
Lapsilta saadun palautteen perusteella joo 😊
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Olen ollut menneinä vuosina varsin hiljainen, kiltti ja auttamishaluinen. Nykyään olen lähinnä kiukkuinen ja töykeäkin voin halutessani olla. Vaikka jättää jonkun kokonaan noteeraamatta, kuten monet muutkin ihmiset tekevät.
Olen huomannut, ettei ystävällisyydestä ole ollut mitään hyötyä elämässä; itse saa kaikesta omasta kohteliaisuudestaan, ystävällisyydestään, anteliaisuudestaan ja avuliaisuudestaan huolimatta huonoa kohtelua osakseen. Se on tehnyt lopulta kovaksi ja piittaamattomaksi. Olen ajatellut, että kannattaako yrittää, kun ei vastineeksi saa mitään. Olen ihan suoraan sanottuna kyllästynyt ja väsähtänyt ihmisiin. Auttamishaluni olen menettänyt tyystin. Velvollisuudentunteesta vielä joskus autan jotakuta. Vain lähimmät ehkä saavat vielä pyyteetöntä apuani.
Kiitos kun kirjoitit noin suoraan ja rehellisesti. Olen luullut itseäni tässä maassa lähes ainoaksi, joka on kyllästynyt ihmisiin ja ihan tarpeeksi sitä p**aa on satanut päälle vaikka kuinka on yrittänyt olla ystävällinen ja avulias.
Vierailija kirjoitti:
En tiedä hyvästä, enkä mukavastakaan, mutta tulen kyllä toimeen kaikkien kanssa.
En tule toimeen kusipäiden kanssa ja olen kusipäille vaarallinen ihminen
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos tarkoitat että aina hyvä ja mukava muille, niin en, enkä edes jaksa yrittää tulla toimeen ihan kaikkien kanssa, vaan karttelen hankalia tyyppejä.
Minkä ihmeen takia pitäisi olla aina hyvä ja mukava toisille, kun se joidenkin ihmisten kanssa tarkoittaa, että heidän pitäisi antaa rikkoa minun rajoja ja antaa heidän määräillä? Olen mieluummin hyvä ja mukava itselleni ja pidän kiinni myös omista rajoistani.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen ollut menneinä vuosina varsin hiljainen, kiltti ja auttamishaluinen. Nykyään olen lähinnä kiukkuinen ja töykeäkin voin halutessani olla. Vaikka jättää jonkun kokonaan noteeraamatta, kuten monet muutkin ihmiset tekevät.
Olen huomannut, ettei ystävällisyydestä ole ollut mitään hyötyä elämässä; itse saa kaikesta omasta kohteliaisuudestaan, ystävällisyydestään, anteliaisuudestaan ja avuliaisuudestaan huolimatta huonoa kohtelua osakseen. Se on tehnyt lopulta kovaksi ja piittaamattomaksi. Olen ajatellut, että kannattaako yrittää, kun ei vastineeksi saa mitään. Olen ihan suoraan sanottuna kyllästynyt ja väsähtänyt ihmisiin. Auttamishaluni olen menettänyt tyystin. Velvollisuudentunteesta vielä joskus autan jotakuta. Vain lähimmät ehkä saavat vielä pyyteetöntä apuani.
Kiitos kun kirjoitit noin suoraan ja rehellisesti. Olen luullut itseäni tässä maassa lähe
Kiitos itsellesi. En tiedä, onko se nyt sitten varsinaisesti ihanaa, että on kohtalotovereitakin, mutta kiva tosiaan kuulla, jos muillakin on samanlaista kokemusta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei ole olemassa hyvää ihmistä.
Kaikissa on myös pimeä puoli. Jos ajattelet toisin, olet harhainen tai naiivi.
Mikä on sitten hyvä ihminen? Sellainen joka ei jatkuvasti ilman toisen osapuolen toimia ja provokastiota ole haluamassa ja tekemässä pahaa takaisin. Siinä tapauksessa olen hyvä tai ainakin ok, mutta varmaan olen vaikea ihminen.
Minulla ei oikeastaan ikinä ole isommin ollut halua miellyttää ketään miellyttämisen takia. Itseäni se ei häiritse, mutta joissakin on herättänyt närää. Puhun asioista kuten ne ovat ja näyttäytyvät, en ilkeästi, mutta ei myöskään kiinnosta silotella ja peitellä tosiasioita.
Viimevuosina muiden mielipide on kohdannut inflaation, ajatelkoon mitä lystäävät. Vaikka eipä ihmiset enää juuri ajattelua harrasta, tai jotenkin kyky siihen on hiipunut. Tavallaan ihan hyvä, mutta sitä en aio avata sen enempää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Olen enemmän hyvä kuin paha. Olen ystävällinen ja mukava sellaisille jotka ansaitsevat sen, ja voin olla ihan mulkero sellaisille jotka eivät.
Juuri näin. Joillekin olen ollut törkeiden tekojensa jälkeen avoimesti epäkohtelias. Ikuisesti.
Vierailija kirjoitti:
Kyllä, olen itsevarma ja mukava ihminen. Kaikki eivät ole samanlaisia.
Toinen samanlainen täällä. Olen vasta vanhemmiten tajunnut, miten epävarmoja ja henkisesti hauraita monet ovat, ja miten se vaikuttaa heidän käytökseensä ikävällä tavalla. Yritän aina kannustaa ja rohkaista näitä, jotta he saisivat mielenrauhaa ja sitä kautta pystyisivät kohtelemaan muita paremmin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mieleeni tuli Bertolt Brechtin allegorinen näytelmä "Setšuanin hyvä ihminen". Siinä on juuri yksi sellainen tapaus, hän kuvittelee että hänen pitää auttaa kaikkia pyyteettä jne ja huonostihan hänelle käy loppujen lopuksi.
"Näytelmän keskeinen kysymys onkin, mikä on väärin maailmassa, jossa hyvä palkitaan pahalla, ja jossa pahuus on elämisen ja selviytymisen edellytys."
https://fi.wikipedia.org/wiki/Set%C5%A1uanin_hyv%C3%A4_ihminen
Tulee mieleen lainaus Siunatusta Hulluudesta, menikö se nyt jotenkin näin: "hyviä ihmisiä on vähän, pahoja vielä vähemmän, mutta meitä siunatusti hulluja, lukematon määrä."
Olen niin kauan, kunnes joku alkaa itseäni kohtaan ikäväksi ihmiseksi tai kohtelee jotain toista huonosti ilman syytä. En jää silloin sanattomaksi ja annan kyllä täyslaidallisen takaisin.
Olin kiva jotain 50-vuotiaaksi asti. Sitten tajusin, että mitä kivempi olen, sitä paskempaa kohtelua saan.
Nyt sitten en enää yritä yhtään mitään. Olen kärttyisä ja auon päätä.
Livenä olen ja pääosin palstallakin. Palstrolleille asiallisesti vastaaminen on ajanhukkaa.
Alue: Aihe vapaa
Yritän tulla toimeen kaikkien kanssa. Ei välttämättä aina onnistu. Olen aivan lopen kyllästynyt tuttuuni joka puhuu ihan kaikista pahaa selän takana. Aikaisemmin menin itsekin tähän mukaan ikävä kyllä. Nykyään yritän pysyä mahdollisimman neutraalina tai puolustaa sen hetkistä kohdetta. Se jatkuva negatiivisuus aiheuttaa vain ympäristössä pahoinvointia